Pöytäjääkiekosta

Kirjeenvaihtaja huomasi ilokseen, että pöytälätkän SM-kisat järjetetään tänä vuonna Turussa. Kirjeenvaihtaja kun on aikoinaan harrastanut kyseistä lajia parin vuoden verran. Sitten innostus uuvahti kun, olisi oikeasti pitänyt aloittaa treenaaminen. Kyseinen ilmiö on allekirjoittaneelle kovin tuttu. Peli kuin peli kiinnostaa, mutta liiallinen tosikkomaisuus ei ole innostanut. Tai no, tosikko olen harrastuksen aloittaessani, mutta kun huomaan, että kyvyt eivät aivan riitä maailman huipulle, niin lopetan. Selailin tuossa Suomen pöytäjääkiekkoliiton sivuja ja huomasin, että olen näköjään kaikkien aikojen rankingissa sijalla 483. Yhdessä virallisessa ranking-turnauksessa tuli aikoinaan käytyä. Vuosi oli varmaan 1995. Pärjäsin siellä kohtuullisesti (sijoitus n. 25). Olen kuitenkin voittanut pöytälätkää pelaamalla Turun yliopiston mestaruuden ja P-Karjalan mestaruuden. Heh.

Mutta viikonloppuna aattelin käydä moikkaamassa vanhoja tuttuja pöytälätkän parista. Turussa tuli pelattua useampaakin Suomen mestaria vastaan. Hävisin useimmiten, mutta silloin tällöin tuli voitettua, noita kaikista kovimpiakin. Kun eivät harjoitusturnauksia he niin tosissaan jaksaneet ottaa.

Hiki tulee ensi viikonloppuna varmasti. Pöytälätkä on yllättävän fyysistä. Houkuttelin mukaan myös Polkkapossua. Polkkis pääsisi osallistumaan Rookie-sarjaan. Kun ei ole ikinä pelannut pöytälätkän virallisissa turnauksissa. Kirjeenvaihtaja joutuu taistelemaan, tuon yhden turnausosallistumisen takia, kaikkein parhaita vastaan.

Pitäisiköhän käydä ostamassa pöytälätkäpöytä, että voisi vähän treenata. Ettei kylmiltään tarvitsisi taistella. On minulla kuitenkin yksi kuvio, joka tehoaa varomattomaan vastustajaan kuin kuuma veitsi. Ainakin kerran.