Suvivirttä ootellessa

Voi vaikka pelata petankkia. Tai heitellä diaboloa. Niitä kumpaakin tuli tehtyä. Turkulaiset olivat miehittäneet tehokkaasti eilen Kupittaan puiston helteen kunniaksi. Hyvä näin. Kesäinen olo ei siitä kirjeenvaihtajalla kuin parantunut.

Aikansa kirjeenvaihtaja heiteltyään päätti kirjeenvaihtaja rimpauttaa Polkkapossulle. Tuolle kaikenosaavalle naskalille. Sain houkuteltua Polkkispariskunnan petankkia pelaamaan Mikaelin kirkon puistoon. Mukava oli heitellä leppoisissa tunnelmissa. Voittajasta ei luonnollisesti jäänyt epäselvyyttä. Kirjeenvaihtaja kurmotti komiasti. Aavistuksen onneakin saattoi pari kertaa olla mutta minkäs sille voi, hyvällä pelaajalla on tuuria.

Näin se vaan menee. Ja kaivattu kesäloma sen kuin lähestyy. Päivä päivältä, tunti tunnilta, sekunti sekunnilta...

Järkytys!!!!!

"Iik! Andorralta ja Sveitsiltä jäi finaalipaikka saavuttamatta. Protestoin! Koko länsimaista, ja vähemmän länsimaista, demokratiaa vastaan. Kuinka tämä on mahdollista?"

Nuo olivat kirjeenvaihtajan ensimmäiset aatokset eilen finaaliin selvinneiden nimien ilmestyttyä. Pettymys oli kova. Tuli niin arvovaltaan, oikeudenmukaisuuteen kuin maalliseen omaisuuteenkin liittyviä tappioita. Pahimmasta järkytyksestä toivuttuani huomasin, että myös hyvää tapahtui. Bulgarian, Georgian ja Unkarin finaaliin pääseminen oli tyytyväisten taputusten paikka.

Kuten aina viisuissa, esiintymisjärjestys vaikuttaa. Viimeisinä esiintyneet saavat etua. Näin kävi Slovenian ja varsinkin Latvian tapauksessa (viimeinen esiintyjä). Toisaalta on myös sanottava ettei Sveitsin DJ Bobo livenä toiminut kovin kummoisesti. Oli myös tietyllä tavalla harmi, että ensimmäisistä kymmenestä biisistä kahdeksan oli mielestäni kuunneltavia. Niitä seuranneista kahdestakymmenestä vain viisi. Eli tuossa kovassa kärjessä piti erottua todella kovasti edukseen, jotta sai finaalipaikan varmistetta. Tosin kuvittelin myös, että loppupäässä esiintynelle Andoralle olisi ollut etua esiintymisjärjestyksestä. Näinhän siinä ei sitten kuitenkaan käynyt. Arvovaltatappio on kuitenkin kirjeenvaihtajan tapauksessa kova, heti aamulla jouduin maksamaan vetoni. Syytän siitä kaikkia eurooppalaisia. Ette osanneet äänestää niinkuin teidän piti.

Toki maailmassa on suurempia murheita kuin nämä kirjeenvaihtajan euroviisuiluhötkyilyt. Siis ihan perhepiirissäkin.

Pöytälätkässä

Kirjeenvaihtaja kävi, suunnitelmansa mukaan, pöytäjääkiekon SM-kisoissa. Saldoksi napasahti neljä voittoa ja yksitoista tappiota. Tappiosta suurin osa tuli maalilla tai parilla, eikä jatkoonmeno alkulohkosta ollut kaukana.

Huomasin, ettei pelaajien keskimääräinen taso ollut juuri muuttunut edellisestä kerrasta. Viimeksi tuli käväistyä pöytälätkäkisoissa kaksitoista vuotta sitten. Saldo oli silloin likimain sama (5 voittoa 1 tasuri ja 12 tappiota).

Turisin, noista ammoisista ajoista, toisen vanhan jermun kanssa. Harmittelin samaa kuin hänkin eli sitä, ettei näitä vanhoja jermuja ollut juuri paikalle eksynyt. Kirjeenvaihtajalla oli siitä huolimatta oikein hauskaa. Pystyin pitämään pelit tasaisina ja jännittävinä. Selkä vaan ei tahtonut kestää. Tänään oli pystyyn nouseminen hankalaa. Siinä mielessä oli hyvä, etten eksynyt tämänpäiväisiin jatkopeleihin. En ole ainoa selkäkivuista kärsivä, MM-hopeamitalisti Roni Nuttusella on sama vika.

Kirjeenvaihtaja sai kisoista uuden kipinän jo likimain unohtamaansa harrastukseen. Seuraavat kisat ovat jo 24.3 Raisiossa. Siellä ajatteli hän piipahtaa. Ja sillä kertaa harjoittelen pikkaisen ennen kisaamista. Jos vaikka siellä jatkopeleihin pääsisi...

---

Korjataan sen verran, että Roni Nuttunen on hallitseva maailmanmestari.

Pöytäjääkiekosta

Kirjeenvaihtaja huomasi ilokseen, että pöytälätkän SM-kisat järjetetään tänä vuonna Turussa. Kirjeenvaihtaja kun on aikoinaan harrastanut kyseistä lajia parin vuoden verran. Sitten innostus uuvahti kun, olisi oikeasti pitänyt aloittaa treenaaminen. Kyseinen ilmiö on allekirjoittaneelle kovin tuttu. Peli kuin peli kiinnostaa, mutta liiallinen tosikkomaisuus ei ole innostanut. Tai no, tosikko olen harrastuksen aloittaessani, mutta kun huomaan, että kyvyt eivät aivan riitä maailman huipulle, niin lopetan. Selailin tuossa Suomen pöytäjääkiekkoliiton sivuja ja huomasin, että olen näköjään kaikkien aikojen rankingissa sijalla 483. Yhdessä virallisessa ranking-turnauksessa tuli aikoinaan käytyä. Vuosi oli varmaan 1995. Pärjäsin siellä kohtuullisesti (sijoitus n. 25). Olen kuitenkin voittanut pöytälätkää pelaamalla Turun yliopiston mestaruuden ja P-Karjalan mestaruuden. Heh.

Mutta viikonloppuna aattelin käydä moikkaamassa vanhoja tuttuja pöytälätkän parista. Turussa tuli pelattua useampaakin Suomen mestaria vastaan. Hävisin useimmiten, mutta silloin tällöin tuli voitettua, noita kaikista kovimpiakin. Kun eivät harjoitusturnauksia he niin tosissaan jaksaneet ottaa.

Hiki tulee ensi viikonloppuna varmasti. Pöytälätkä on yllättävän fyysistä. Houkuttelin mukaan myös Polkkapossua. Polkkis pääsisi osallistumaan Rookie-sarjaan. Kun ei ole ikinä pelannut pöytälätkän virallisissa turnauksissa. Kirjeenvaihtaja joutuu taistelemaan, tuon yhden turnausosallistumisen takia, kaikkein parhaita vastaan.

Pitäisiköhän käydä ostamassa pöytälätkäpöytä, että voisi vähän treenata. Ettei kylmiltään tarvitsisi taistella. On minulla kuitenkin yksi kuvio, joka tehoaa varomattomaan vastustajaan kuin kuuma veitsi. Ainakin kerran.

Pölkky, eli vapaa-aika Karjalan kunnailla

Silloin tällöin meille jäi, täällä susirajalla aikaa kehitellä muutakin, kuin uusia karhun kanssa painimisotteita. Näiltä tiimoilta kehitimme, lähinnä veljeni kanssa, niin pulkkamäenlaskuun uudet säännöt, kuin myös Pölkyn (Pölökyn). Pölkky (Pölökky) ei muistuta millään tavalla nössöpeli Mölkkyä. Se on todellinen akateeminen urheilulaji. Jossa taidon ja älyn lisäksi vaaditaan susimaista verenhimoa ja karhun painitekniikoita.

Pölkyn välineet

Pölkkyyn tarvitaan pölkky. Pölkky voi olla puusta, muovista tai metallista valmistettu. Aloitimme puisella pölkyllä, mutta huomasimme pian, että metallinen sanko on paras väline. Se kilahtaa paremmin kuin puinen pölkky. Pölkky toimii maalina. Pölkyn lisäksi tarvitaan maila jokaiselle osallistujalle ja pallo. Mailat voivat olla vaikka kaukalopallomailoja. Pallossa on oleellisinta, että se on noin tennispallon kokoinen ja suhteellisen pyöreä. Tai ei sillä pyöreydelläkäään ole niin väliä. Kunhan se näkyy lumipenkasta.

Pölkyn säännöt

Pölkyn säännöt ovat yksinkertaiset. Pölkky sijoitetaan pihalle. Pallolla yritettään osua pölkkyyn. Kun pölkkyyn osuu niin peliä jatketaan maalin päästäneen aloituksella. Olemme veljen kanssa sopineet, ettei mailalla saa lyödä toista. Muuten keinovalikoima maalin tekemiseen (tai sen tekemisen estämiseen) on yleensä ottaen suhteellisen vapaa. Siksi ottelumme ovat olleet suhteellisen kiivasluonteisia mutta armottomia. Vauhdikkuuden takaamiseksi olemme lyöneet aina myös vetoa siitä kumpi voittaa. Ja koska tuomareita ei ole ollut, niin se on lisännyt otteluiden mielenkiintoa.

Ja verisyyttä. Minkä sai myös kokea kirjeenvaihtajapariskunnan kauniimpi osapuoli. Pallo kimmahti lavasta suoraan päin pläsiä. Onneksi verta ei tullut paljon. Kirjeenvaihtajatar on siis jo saanut maistaa karjalaista kajahtamista!

Kirjeenvaihtajan vauhdikas lauantai

Yleensä ottaen kirjeenvaihtaja taaplailee vapaa-aikanaan varsin rauhallisesti, mutta nyt tuli vietettyä varsin aktiivinen lauantai. Alkuun kävimme ihastuttavan kirjeenvaihtajattareni kanssa Turun Caribialla polskuttelemassa. Täynnä oli se. Sieltä kirjeenvaihtaja hilpaisi futistietovisaan, josta saavutukseksi tuli kunniakas toinen sija. Vaikka kaipasimmekin Namibiaan seikkailemaan siirtynyttä kirjastotätiämme.

Jouduin tosin lähtemään kesken pois, jotta ehtisin katsomaan Tehdasteatterin ensi-illassa olleen näytelmän Minun poikani tarina. Valot olivat hyvät, näyttelijät ammattitaitoisia ja tunnelma intiimi pienen salin ansiosta. Kirjeenvaihtajan makuun käsikirjoitus oli turhan maalaileva. Ja tuolit epämiellyttäviä. Mutta hyvä maku hommasta kuitenkin päällimmäiseksi jäi.

Makumatkailua kirjeenvaihtaja jatkoi, edellä mainitun kirjeenvaihtajatterensa kanssa, Sergio`s ravintolassa Aurajoen rannalla. Pitsa vei kielen mennessään, valkoviini erinomaista, tarjoilu erittäin ripeää ja huomaavaista, calvados pehmeää ja täyteläistä, cappucino loistavaa ja seuralainen mitä parhain. Mamma mia! Täydet viisi tähteä ja papukaijamerkki päälle.

Ilta jatkui vielä parilla tuopilla kortteliravintola Hugossa. Kerta kaikkiaan mukava lauantai oli kirjeenvaihtajalla.

Pulkkamäenlaskun Wirallinen kisaopas

Yleistä

Suurin osa ihmisistä luulee, että pulkkailu tarkoittaa vain sitä, että lasketaan mäkeä alas ja tullaan sitten ylös. Näihin ihmisiin kuuluu myös rakas siskoni. Näin ei suinkaan ole asian laita. Ei ainakaan kirjeenvaihtajan ja hänen kilpailemiseen myötämielisesti suhtautuvien ystäviensä mielestä. Kerron tässä kirjoituksessa kuinka järjestää kunnollinen pulkkakisa.

Ensinnäkin tarvitaan porukka. Kirjeenvaihtajan ja hänen ystäviensä kisoissa on ollut 3-8 osallistujaa, toki suuremmatkin määrät ovat mahdollisia. Neljää kisailijaa olemme pitäneet minimääräna, että kisoista saisi pisteitä kokonaisrankingiin. Kokonaisrankingia on pidetty yllä muistaakseni vuodesta 1993 lähtien. Tilastot ovat veljeni hallussa. Kokonaisrankingkisan johdossa majailee Painija-Petteri.

Olosuhteet ja varusteet

Kisaan tarvitaan luonnollisesti mäki ja lunta. Mäen ei tarvitse olla pitkä ja liiallinen jyrkkyys on pahasta. Mäen on kuitenkin hyvä olla profiililtaan alussa jyrkempi, jotta kaikki pääsevät vauhtiin. Loppumatkalla voi olla tasainen osuus, jossa voi kohentaa lykkimällä hartialihaksiaan. Mäessä on hyvä olla tiukka kurvi, että saadaan aikaan rytinää ja taktikointia.

Turvallisuuden kannalta on parempi, että mäki on suhteellisen loiva, ettei kisailijoiden vauhti nouse liiaksi ja näin lisää luokkaantumisriskiä. Pulkka selkään osuessaan on ikävä. Kisoissamme ei ole sattunut pahempia loukkaantumisia. Sormet ovat voineet jäädä pulkan alle tai selkään on saattanut osua toinen pulkallaan. Silloin tällöin on joku saattanut hujauttaa toista hanskalla nassuun. Näistä ollaan selvitty joko puhumalla tai joskus harvoin pienellä painiottelulla.

Muina varusteina ovat toimineet hyvät ulkoiluvaatteet ja pulkka. Pulkkamme ovat olleet mallia perus, eli niitä joita saa marketista muutamalla eurolla. Niitä on voi ohjata varsin hyvin nojaamalla kädellä maahan ja ja ne eivät keveytensä ansiosta aiheuta hengenvaaraa kenellekään. Tosin ne rikkoutuvat varsin helposti, mutta mikä harrastus ei jotain maksaisi. Keskimäärin yksi pulkka illassa menee korjauskelvottomaksi. Eli kannattaa porukalla ostaa reilumpi määrä kerralla!

Kilpailusäännöt

Kisoissa saa kiilata ja töniä toisia kilpailijoita. Kiinni ei saa kuitenkaan pitää. Lähtöjärjestys muuttuu jokaisen laskun jälkeen siksi, että lähtöpaikalla on kisassa suuri merkitys. Varsinkin jos mäessä on kurvi tai kurveja. Pyllyn on pysyttävä pulkassa, muuten lasku on hylätty. Jokaisesta laskusta saavat pisteitä ne jotka pääsevät maaliin. Voittaja saa sen pisteitä laskusta kuin on osallistujoita, toiseksi tullut taas yhden pisteen vähemmän jne., pulkastaan tipahtanut ei saa yhtään pistettä. Samoin joku saatetaan diskata virheellisen laskemisen vuoksi.

Laskujen pistemääriä lasketaan yhteen. Kun joku saavuttaa pistemäärän, joka on sovittu ennen kisan alkua, voittaa tämä kisan ja saa kokonaisrankingiin pisteitä sen määrän, kuin on ollut osallistujia. Muut kilpailijat eivät saa pisteitä kokonaisrankingiin. Kisoja kuitenkin ehditään illassa laskea monta, joten pisteitä saavat usein muutkin. Kokonaisrankingin järjestys määräytyy taas kilpailijan saamien pisteiden ja osallistuttujen kisojen osamäärän perusteella.

Vaikeaa? Ei suinkaan. Kuvitellaanpa kisailija nimeltään Jarkko. Jarkko voittaa illassa kaksi kisaa ja yhteensä kisoja on ollut viisi ja jokaiseen kisaan taas on osallistunut kuusi kilpailijaa. Näin Jarkko saa illasta siis 12 pistettä. Hänen keskiarvonsa, kisaa kohti on siis 12:5 eli 2.4 pistettä. Pekka taas on voittanut samana iltana yhden kisan viidestä joten hänen keskiarvopistemääränsä on taas illalta 6:5 eli 1.2 pistettä. Luonnollisesti myös muiden kisailijoiden saavutukset lasketaan kokonaisrankingiin. Vaikka se illan saldo olisi ollut pyöreä nolla pistettä.

Miksi näin? Ensinnäkin tämä on helppoa tilastoinnin kannalta. Ei tarvitse muistaa illalta, kuin sen ketkä voittivat, kuinka montaa kisaa ajettiin ja kuinka monta osallistujaa oli. Ei siis tarvitse raahata tilastopaperia mukaan rinteeseen. Ainoastaan voitosta kilpaileminen taas tuo taktisen elementin laskemiseen. Kisaa johtavaa aletaan kiilata ja töniä porukalla. Näin käy helposti niin, että lopussa monella voi olla mahdollisuus voittoon. Kun johtavaa ajajaa sorsitaan aina porukalla. Se on hauskaa. Ainakin kirjeenvaihtajan mielestä. Toisaalta tilastot ovat täysin vertailukelpoisia riippumatta osallistujien tai kisojen määrästä.

Kuinka onnistut kisassa?

Hyvältä pulkkakisailijalta vaaditaan ennekaikkea taktista silmää. Hyvä tasapaino on oleellisin itse laskemiseen vaikuttavista tekijöistä. Massasta, ulottuvuudesta ja voimasta on myöskin hyötyä. Myös hyvästä hermojenhallinasta ja loppuun asti yrittämisestä on hyötyä. Kisat muuttuvat nimittäin usein varsin kiharaisiksi ennen viimeisiä lähtöjä. Kaukaa takaa voi tulla voittoon jos muut keskittyvät ainoastaan toistensa häiritsemiseen.

Miksi kisaamaan?

Näillä kirjeenvaihtajan ohjeilla saa aikaiseksi loistavan pulkkailukisan ja kunnon hien pintaan! Pulkkamäenlasku on muuten, tällä kirjeenvaihtajan ja hänen ystäviensä suosimalla tavalla, erittäin kovaa urheilua. Takaan että hartiat ovat seuraavana päivänä finaalissa, jos kisailette tosissanne.

Wehrmacht taipui

Mutta ei lopullisesti. Vielä on monta siltaa ylitettävänä Yhdysvaltain armeijalla ennen kuin Kolmas Valtakunta on lopullisesti lyöty. Sotakirjeenvaihtaja pyrki taistelussa käyttämään hyväksi lukemaansa Carl von Clausewitzin kirjaa "Sodankäynnistä". Clausewitzin mukaan puolustustaistelussa on olennaista pikkuhiljaa tuhota vastustajan voimaa. Jos vastustajan voimaa saa tarpeeksi eliminoiduksi, on mahdollista vastahyökkäyksien avulla voittaa menettämänsä asemat takaisin. Jos vastustaja epäonnistuu pahasti on puolustajan mahdollista muuttaa puolustustaistelunsa voitolliseksi vastahyökkäykseksi. Tähän ei kuitenkaan sotakirjeenvaihtaja tällä kertaa kyennyt. Joudun tunnustamaan kenraali A. Spårttonin paremmuuden taistelutantereella.

Taistelun käännekohta

Wehrmachtin kenraaliksi kohotettu sotakirjeenvaihtaja on vaikean paikan edessä. Näyttää siltä, että A. Spårttonin johtamat Yhdysvaltain armeijan joukot ovat kyenneet läpimurtoon.

Jenkkiarmeijalla on kuitenkin edessään vielä mittava puhdistusoperaatio. Viimeiseen saakka taisteleva saksalainen jalkaväki, Panther-panssarivaunujen tukemana, ei ole helppo vastus. Wehrmacht joutuu kuitenkin luovuttamaan joitakin tärkeitä strategisia kohteita Yhdysvaltain armeijalle, saadakseen jälleen vastarinnan seinän aikaiseksi.

Sotakirjeenvaihtaja

Tällä hetkellä, jossakin tuolla Länsi-Euroopassa 1944, ottavat mittaa toisistaan Saksan ylpeys Wehrmacht ja Eurooppaan tullut Yhdysvaltain armeija. Panoksena on kunnia ja pari vihreää kukkulaa. Urheat jenkit ovat yrittäneet horjuttaa Wehrmachtin voimaa käyttämällä laskuvarjojääkäreitä ja liiturijoukkoja. Nämä joukot järkkymätön Wehrmacht oivallisen valmistautumisensa ja sotakirjeenvaihtajan neuvojen avulla lyönyt.

Vastustajan komentaja on kuitenkin, oivallisen tykistön ansiosta, saanut järkytettyä Saksan armeijan toimintaa ja pystynyt etenemään useilla rintamaosuuksilla. Yhdysvaltain joukot ovat saaneet haltuunsa muutamia strategisesti tärkeitä kohteita. Wehrmacht on kuitenkin aloittanut vastahyökkäyksen kenraali A. Spårttonin joukkoja vastaan.

Tällä hetkellä kiivaista taisteluista raportoidaan joka puolelta. Sotakirjeenvaihtaja palaa taistelupaikalle.

Kirjeenvaihtaja makumatkalla ja maailmanvalloittajana

Kirjeenvaihtaja on, kaikkien muiden planeetallamme oleilevien otusten tavoin, kiinnostunut syömisestä. Tällä kertaa kirjeenvaihtaja väsäsi venäläistyyppisen perjantai-illallisen ystävilleen ja toiselle kirjeenvaihtajalle. Makumatka oli, muidenkin siihen osallistuneiden mukaan, onnistunut. Siitakesienikeitto, blinit ja eksoottiset hedelmät kävivät kaupaksi. Kuvassa pöytä vielä odottelee pääherkkua eli blinejä. Varsinaisten reseptien kirjoittelun jätän, varsinaisten mestareiden, kuten vaikkapa Polkkapossun huoleksi.

Illallisen jälkeen siirryimme kartan ääreen. Maailmanvalloitus ei tyhjällä vatsalla olisi onnistunutkaan. Risk-pelin pelaaminen on varsin mukava illanviettotapa. Tosin, toivottavaa on, ettei sitä eksy pelaamaan sellainen henkilö, joka ei lainkaan kestä huijaamista, petollisuutta, selkäänpuukkottamista ja reipasta väittelyä. Kaikki kyseiset elementit kun kuuluvat Riskiin kuin rusina siihen kuuluisaan pullaan. Valtioiden välinen moraali kun ei ole verrattavissa yksilöiden välisen moraaliin. Ne kun ajavat useimmiten vain omia etujaan, vaikka muuta väittäisivätkin. Politiikka on likaista peliä ja valtioden välinen politiikka vielä likaisempaa. Voittoon eivät kirjeenvaihtajan taidot Risk-politikoinnissa riittäneet, muut valtionjohtajat onnistuivat selkäänpuukottamisen jalossa taidossa kirjeenvaihtajaparkaa paremmin.

Ilta oli, pienistä ja suuremmistakin sodista huolimatta, oikein onnistunut. Kiitokset kaikille paikalla olleille!