Kirjeenvaihtaja gastronomian maailmassa

Kirjeenvaihtajapariskunta suuntasi juhla-illalliselle, kirjeenvaihtajattaren syntymäpäivän kunniaksi, Turun gastronomian mekkaan Ravintola Hermaniin. Hermanni on lukuisia palkintoja kerännyt (mm. vuoden 2003 Suomen vuoden ravintola) panimoravintola Aurajoen kupeessa.

Kirjeenvaihtaja nautiskeli Hermannissa Turku Menun (40 e), ruokajuomaksi valikoitui Willm Cremant d`Alsace Brut kuohuviini (34 e). Kuohuviini kun on vain niin mukava juoma. Ja hyvältä se maistui. Ehkä se ei täysin sopinut yhteen karitsanpotkan kanssa, mutta muuten se toimi. Aperitiivien jälkeen pöytään tupsahti jokirapukeittoa tillivaahdolla. Keitto oli kevyt, kuohkea mutta täyteläinen. Ehkä jotain pientä lisäjännitystä makuun olisi kaivannut, mutta hyvältä tuo maistui.

Pääruokana kirjeenvaihtaja nautti haudutettua karitsanpotkaa yrttikuorrutetulla karitsanfileellä ja timjamikastikkeella. Karitsa oli pehmeää ja mureaa, kuin karitsan pehmoinen turkki. Annos oli myös näyttävän näköinen. Potkasta törrötti mukavasti luu kohti taivaita. Kuin karitsan viimeisenä, näyttävänä eleenä. Kastike oli, kirjeenvaihtajan makuun, hiukkasen liian suolainen, eivätkä timjamin aromit tulleet kovin vahvasti esiin. Pääasiaan oli siis nostettu tuo karitsanpotkan leppeä maku. Mikä sinällään on varsin ymmärrettävä valinta. Kirjeenvaihtajatar kehui kovasti omaa paahdettua siikaansa.

Jälkiruokana kirjeenvaihtajan pohjattomaan vatsalaukkuun pääsi sekoilemaan uuniomenakohokas vaniljajäätelöllä. Loistavaa. Muuta ei voi sanoa. Ehdottomasti menun kruunaaja. Kohokkaan aromit kieppuivat mukavasti kielellä ja jäätelö tasapainotti loistavasti. Myös kirjeenvaihtajattarelta maistettu mascarponetorttu raparperisorbetilla vaikutti yhtä hienostuneelta ja herkulliselta, kuin kirjeenvaihtajan annos.

Kirjeenvaihtaja kiittää, ruuan lisäksi, erinomaista palvelua, leppoisaa ilmapiiriä ja luonnollisesti omaa ihastuttavaa seuralaistaan. Hinnat luonnollisesti rasittavat, ainakin kirjeenvaihtajan kukkaroa, siinä määrin, ettei Hermannissa varmasti usein tule vierailtua. Kerran vuodessa on kuitenkin mukavaa päästä nauttimaan kuninkaallisesta olosta. Sinne myös saa onneksi tallustella sen näköisenä kuin on. Paikan päällä oli kaikennäköisiä nautiskelijoita.

Tänään kirjeenvaihtaja tallustelee Polkkiksen häihin. Mitäköhän jännää siellä saa?

Love is in the air...

.. du duu pap, du duu pap. Polkkapossun huomisen, avioon astumisen kunniaksi, ajatteli kirjeenvaihtaja viihdyttää lukijoitaan runoperjantaina romanttisella runoilulla. Katsotaan kuinka käy. Hmm.. otsikko. Jostakin syystä nousi ensimmäisenä mieleeni "Tuomion tuuli". Mutta ei ole järin romanttisen kuuloinen se. Joten suunta keveämpään aloitukseen. "Hekuman taivas", vähän parempi jo. "Mietteliäs lemmensoitto", "Ylistys tuoksulle ja himolle", "Karhuvaari tallustaa", "Kuukkelinpaisto", "Jo joutui kokkelipiimä", "Keltaiset sukat päässä ei kannata tanssia". Jaa-a. Vaikeaa on näköjään tänään. "Kasvaa maassa pieni saari". Öh. Heh. Tosi vaikeaa. Miten se nyt näin. Normaalisti se tulee sieltä ilman potkimista. Hei, tuohan se otsikko voisi olla. Ei sittenkään. "Muotokuvaelma lemmenpaistosta". Jaa, jaa, potkii. "Virtaa valkoinen Don". Tai sitten ei. Joten kirjoitin runon ensin.


Taivasalla


Lemmen saari.
Auvoinen rauha.
Satamassa.

Tuulen tuoksu.
Pehmeä aurinko.
Elämässä.

Kaunis elämä.
Värien leikki.
Kumppanuus.

Hetkessä jaamme itsemme.

Ekologinen esimerkki vaikuttaa

Eli jos vaihdat auton julkisiin liikennevälineisiin tai pyörään, saattaa joku hypätä matkaasi. Tätä oli testattu vaihtelemalla hotellien kylttiä, jossa ilmoitetaan uuden pyyhkeen vaihtamisesta. Parhaiten oli tehonnut ilmoitus, jossa mainittiin että: "Jo niin ja niin monta prosenttia tekee kanssasi samalla tavalla". Asian suorien ekologisten vaikutusten ilmoittaminen ei ollut ottanut niin
paljon tuulta purjeisiinsa. Ekoajattelu lisää siis ekoajattelua. Näin se männöö.

Helsingin reissaaja

Kirjeenvaihtajapariskunta kävi retkeilemässä Helsingin seudulla. Reissu oli mukava. Matkailu avartaa. Näin ne ainakin väittää. Itseään voi kyllä avartaa muillakin tavoin. Vaikka reittään kovertamalla.

Mukaan tarttui reissusta aimo annos keväistä mieltä. Ehkä pitäisi tarpoa siskonsa jalan jäljillä ja aloittaa työmatkapyöräily lisääntyneen energiavarannon ansiosta. Kiva kun on kevät kirjeenvaihtajalla!

Kirjeenvaihtaja pääkaupunkiloi

Hmm. Pääkaupunkiloi. Onkohan tuo muoto perusteltavissa millään logiikalla? Toisaalta, turkulais-karjalaisesta näkökulmasta en jää narisemaan tuollaista. Oli miten oli.

Mukava ompi käväistä Helsinginkin tienoilla. Näkeepi tuon rakkaan siskonsa ja muuten vain rakkaan Jaanuska-ystävänsä. Jaanuskan kanssa varmaan tulemme jatkamaan kemiallis-fysikaalis-filosofis-tyyppisiä kokeilujamme. Hauskaa ompi varmasti se. Näänpähän myös matkan varrella kirjeenvaihtajattaren rakkaita ystäviä. Ja mikä mukavinta kirjeenvaihtajatarta. Saattaa tietenkin olla, että uusia ystäviäkin tulee. Mikä ompi vain positiivista.

Kiitoksia kaikille etukäteen.

Surinaa, turinaa, kutinaa...

Hieman sekava perjantai olo jälleen. Viikko huiskahti hieman raskaanoloisesti oh joten runoiluun saattuu eksyä harmaita ja sekavia sävyjä. Oiskohan runon nimi nuo sävyt? Kuulostaa ihan hyvältä. eiks jeh?

Sävyt

Viha, pelko, kateus.
Olemassaolo.
Ja taistelu.

Katse oikeaan ja ajatus vasempaan päin.
En nähnyt heikkouttani.
En vahvuuttani.

Punainen viha ja väsymys.
Voimattomankin isku satuttaa vahvaa.
Osuma.

Horjuu patsas, haihtuu hymy.
Murenee jalusta, rapautuu ranka.
Kaatuu.

Elämä on täynnä tuskan sävyjä.

Kirjeenvaihtaja musiikillisena neuvonantajana

Kuten on tullut mainittua toimii kirjeenvaihtaja sivubisneksenään opetusalalla. Joskus käy niin, että tuolla opetusalalla joutuu yllättäviin työtehtäviin. Sanottakoon vaikka niin, etten ole mikään guru musiikin maailmassa. Vaikka aikanaan tuota sivutoimea opiskellessa joutui pianoakin rämpyttelemään. Hullua hurskaammaksi se ei kyllä kirjeenvaihtajaa musiikillisesti tehnyt.

Olen kuitenkin opettanut musiikkia verrattain paljon. Vuodenvaihteen jälkeen olen opettanut muutaman tunnin viikossa. Pääasiassa opetuksessani olen keskittynyt tietokoneavusteiseen musiikinopetukseen. Kaikenlaista olemme touhunneet ja ainakin oppilaat ovat pitäneet.

Tällä hetkellä tutustumme Finale NotePad-ohjelmaan, joka on varsin vinkeä peli. Niille jotka hallitsevat musiikin siitä on paljon iloa, mutta niillekin, joille tuo musiikin maailma on tuntemattomampi, se on erinomainen ja hauska väline. Kirjeenvaihtaja itsekin on pikkaisen innostunut säveltelemään sillä. Eli suosittelen sen kokeilemista kirjeenvaihtajan lukijoillekin. Se on ilmainen, joten siitä vain rohkeasti tekemään hittisävelmiä! Tai muokkaamaan vanhoja.

Kirjeenvaihtajan vaalianalyysi

Sinällään suomalainen politiikan teko järin paljon muuttuu, vaikka porvarit vaalit voittivatkin. Puolueet ovat nykypäivänä niin lähellä toisiaan, että niiden erottaminen on usein varsin hankalaa. Eli en usko, että tuleva porvarihallitus kovin paljon jokapäiväiseen elämänmenoomme vaikuttaa. Hiukkasen huolestunut olen sen sijaan eduskuntaan valittujen iästä (yli 60-vuotiaiden määrä eduskunnassa kaksinkertaistui). Näyttää siltä, että suuret ikäluokat tulevat hallitsemaan poliittista päätöksentekoa vielä pitkään. Tämä ei ole kovin miellyttävä tulevaisuudenkuva. Tulevaisuussuuntautunut politiikanteko kärsii siitä, että suuret ikäluokat varmistavat oman, suhteellisen lyhyen, tulevaisuutensa. Siinä saattaa hyvinkin unohtua tulevien sukupolvien asiat. Toivottavasti olen väärässä, mutta hieman se huolestuttaa.

Iloinen asia vaaleissa oli se, että oma suosikkini Ville Niinistö nousi eduskuntaan. Kirjeenvaihtaja seurasi jännittyneenä laskennan edistymistä omalla tietokoneellaan. Ja laskeskeli todennäköisyyksiä. Hauskaa oli se. Ja kalkkiviivoilla Ville ohitti sitten Sari Essayahin. Niinkuin olin laskeskellutkin.

Mutta ans kattoo ny, millase hallitukse Suomi saa. Sitähän tässä vielä kuitenkin arvotaan, ainakin hetki. Pidän likimain varmana sitä, että hallituksessa ovat kokoomus, keskusta ja RKP. Muut vaihtoehdot yllättäisivät. Otan vetoja vastaan...

Kiekaus keväälle!

Ilo oli iso.
Kun kevät iski.

Linnut lauloi mulle.

Näin vain kauniita värejä.
Tunsin vain kirkkaita sanoja.

Niin säkin mulle.

Juoksi virta vieressäni.
Untuva lensi halki taivaan.

Ihanuutta sulle.

Pehmeä ruohomatto huokaili.
Kipristelivät jalkani viileässä hiekassa.

Kevään tuli polttaa meidät!

Poliittinen kirjeenvaihtaja

Kirjeenvaihtaja kävi äänestämässä ennakkoon. Numero 81 tuli vaalilippuseen piirrettyä. Vihreille ja Ville Niinistölle meni ääneni. Kirjeenvaihtaja kun on aidosti huolissaan pallomme tulevaisuudesta, joten puolueen valinta ei ollut ollenkaan vaikeaa. Eikä ehdokkaankaan, tiedän Villen hyväksi tyypiksi. Eli helppoa oli, kirjeenvaihtajan elämä äänestyskopissa.

Tuhoan tässä nyt yleissuomalaista periaatetta olla kertomatta ketä äänesti ja miksi. Toki kannatan vaalisalaisuutta, muuten kun olisi mahdollista vaikuttaa ihmisen äänestämiseen painostamalla. Olen kuitenkin sitä mieltä, että turha sitä omaa näkemystään asioiden hoidosta, on vakan alla pitää. Reilusti vain kailottamaan oman aatteensa puolesta. Muuten ei poliittista keskustelua synny. Luonnollisesti työmaailmassa voi olla eri säännöt. Kirjeenvaihtajattaren kanssa keskustelimme juuri asiasta. Hänen ammatissaan (toimittaja) kun ei, tuo aatteellinen näkemys asioista saisi työssä näkyä. Kirjeenvaihtaja ei onneksi kärsi samasta ongelmasta. Vaikka en sivutyössäni juuri työkavereille omia aatteitani julista. Vaikka silloin tällöin mieleni tekisikin.

Kaiken kaikkiaan vaalienaluskeskustelu on ollut kirjeenvaihtajan mielestä varsin pliisua ja höttöistä. Jos näistä vaaleista parhaiten muistetaan SAK:n mainos, niin jotakin poliittisesta keskustelusta jäi puuttuumaan. Suurimmat tulevaisuuteen liittyvät ongelmat Suomen kannalta, eli ilmastonmuutos ja suurien ikäluokkien eläköityminen, on siististi lakaistu sivuun. Kyseiset asiat ovat kyllä sen verran isoja asioitakin, että niihin voi olla vaikea saada poliittisesti otetta. Ja politiikassa on aina mukavampi luvata joitakin kohennuksia nykytilaan, kuin puhua tulevista ongelmista. Vaikka nämä ongelmat jo kolkuttelisivat ovella. Keneltäkään kun ei, ainakaan ennen kuin vaalitulos on laskettu, haluttaisi viedä mitään.

Mutta katsotaan nyt kuinka vaaleissa käy. Kysäisenpä nyt fiksuilta lukijoiltani, että kiellettiinkö Suomessa gallupien teko, puolueiden kannatuksesta, lähellä vaaleja? Kun niitä ei juuri ole lehdissä viime aikoina näkynyt, ja aikaisemmin niitä mielestäni on tehty viime hetkeen asti. Ihan hyvä vain, jos asia on näin. Niiden julkaisemilla vaalinalusviikoilla, kun varmasti on vaikutusta ihmisten äänestyskäyttäytymiseen.

---

Vastaankin itse omaan kysymykseeni. Näköjään gallupeja tehdään edelleen, vaikka vaalit lähestyvät. Ehkä vain sitten en ole seurannut kovin tarkasti vaalikeskustelua. Täältä löytyy viimeisimmän yhteenveto.

Pöytälätkässä

Kirjeenvaihtaja kävi, suunnitelmansa mukaan, pöytäjääkiekon SM-kisoissa. Saldoksi napasahti neljä voittoa ja yksitoista tappiota. Tappiosta suurin osa tuli maalilla tai parilla, eikä jatkoonmeno alkulohkosta ollut kaukana.

Huomasin, ettei pelaajien keskimääräinen taso ollut juuri muuttunut edellisestä kerrasta. Viimeksi tuli käväistyä pöytälätkäkisoissa kaksitoista vuotta sitten. Saldo oli silloin likimain sama (5 voittoa 1 tasuri ja 12 tappiota).

Turisin, noista ammoisista ajoista, toisen vanhan jermun kanssa. Harmittelin samaa kuin hänkin eli sitä, ettei näitä vanhoja jermuja ollut juuri paikalle eksynyt. Kirjeenvaihtajalla oli siitä huolimatta oikein hauskaa. Pystyin pitämään pelit tasaisina ja jännittävinä. Selkä vaan ei tahtonut kestää. Tänään oli pystyyn nouseminen hankalaa. Siinä mielessä oli hyvä, etten eksynyt tämänpäiväisiin jatkopeleihin. En ole ainoa selkäkivuista kärsivä, MM-hopeamitalisti Roni Nuttusella on sama vika.

Kirjeenvaihtaja sai kisoista uuden kipinän jo likimain unohtamaansa harrastukseen. Seuraavat kisat ovat jo 24.3 Raisiossa. Siellä ajatteli hän piipahtaa. Ja sillä kertaa harjoittelen pikkaisen ennen kisaamista. Jos vaikka siellä jatkopeleihin pääsisi...

---

Korjataan sen verran, että Roni Nuttunen on hallitseva maailmanmestari.

Perjantairunoilun aika!

No niin. Aika on taas, ei kansanradion, vaan kirjeenvaihtajan älyllisen toiminnan. Perjantaivärssyt liikenteeseen siis. Mistäköhän tässä lähtisi? Kirjeenvaihtajatar on kaukana Tampereella kokonaista päivän, joten teema voisi olla vaikka kaipuu. Toisaalta, huomenna olisi nuo pöytälätkän SM-kisat joten suuresta intohimostani, pelaamisesta voisi runoilla. Tai sitten vain intohimosta. Hmm... Vaikea on päätös.

Tuli leimaus

Huumaa, kuumaa, huutaa sielu juomaa.
Vauhtia, vaaraa, lennän ja kaarran.

Leijun, leikin, tunnen ja elän.
Nautin, viihdyn, rakastan ja vihaan.

Kiihdyn ja väritän elämäni.
Tuskalla ja nautinnolla sekoitan sieluni.

Heittäydyn eloon!

Pöytäjääkiekosta

Kirjeenvaihtaja huomasi ilokseen, että pöytälätkän SM-kisat järjetetään tänä vuonna Turussa. Kirjeenvaihtaja kun on aikoinaan harrastanut kyseistä lajia parin vuoden verran. Sitten innostus uuvahti kun, olisi oikeasti pitänyt aloittaa treenaaminen. Kyseinen ilmiö on allekirjoittaneelle kovin tuttu. Peli kuin peli kiinnostaa, mutta liiallinen tosikkomaisuus ei ole innostanut. Tai no, tosikko olen harrastuksen aloittaessani, mutta kun huomaan, että kyvyt eivät aivan riitä maailman huipulle, niin lopetan. Selailin tuossa Suomen pöytäjääkiekkoliiton sivuja ja huomasin, että olen näköjään kaikkien aikojen rankingissa sijalla 483. Yhdessä virallisessa ranking-turnauksessa tuli aikoinaan käytyä. Vuosi oli varmaan 1995. Pärjäsin siellä kohtuullisesti (sijoitus n. 25). Olen kuitenkin voittanut pöytälätkää pelaamalla Turun yliopiston mestaruuden ja P-Karjalan mestaruuden. Heh.

Mutta viikonloppuna aattelin käydä moikkaamassa vanhoja tuttuja pöytälätkän parista. Turussa tuli pelattua useampaakin Suomen mestaria vastaan. Hävisin useimmiten, mutta silloin tällöin tuli voitettua, noita kaikista kovimpiakin. Kun eivät harjoitusturnauksia he niin tosissaan jaksaneet ottaa.

Hiki tulee ensi viikonloppuna varmasti. Pöytälätkä on yllättävän fyysistä. Houkuttelin mukaan myös Polkkapossua. Polkkis pääsisi osallistumaan Rookie-sarjaan. Kun ei ole ikinä pelannut pöytälätkän virallisissa turnauksissa. Kirjeenvaihtaja joutuu taistelemaan, tuon yhden turnausosallistumisen takia, kaikkein parhaita vastaan.

Pitäisiköhän käydä ostamassa pöytälätkäpöytä, että voisi vähän treenata. Ettei kylmiltään tarvitsisi taistella. On minulla kuitenkin yksi kuvio, joka tehoaa varomattomaan vastustajaan kuin kuuma veitsi. Ainakin kerran.

Kävelyretki kulttuuriin

Koko kansan kohtauspaikassa

Kirjeenvaihtajapariskunta aloitti kävelyretkensä tutustumiskierroksella uuteen Turun pääkirjastoon. Ideamme ei suinkaan ollut kovin ainutlaatuinen. Vaikutti siltä, että puolet turkulaisista oli saanut saman idean. Kahdenkymmenen vuoden odotuksen jälkeen se on kyllä vähintäänkin ymmärrettävää. Nyt Turussa on vihdoin kaikki mitat täyttävä pääkirjasto. Ihmiset näyttivät ottavansa sen haltuun heti. Mikä on vain hieno asia.

Kirjasto yhdistää meitä suomalaisia. Aina ei tule ajatelleeksi sitä, kuinka mainio asia kirjastolaitos on. Kaikille, vauvasta vaariin, on tarjottavaksi luettavaa tai koettavaa. Ilmaiseksi. Turun uuden pääkirjaston arkkitehti, Asmo Jaaksi on onnistunut kirjeenvaihtajan mielestä tehtävässään mainiosti. Vaikka väliin oli Asmoa ilmeisesti jännitänytkin: "Tällainen saa suunnittelijan pyörimään lakanoissa. Koko ajan oli myös mielessä, miten laaja käyttäjäkunta kirjastolla on." (TS 2.3.2007). Rakennus on valoisa ja lämpimän tuntuinen sisältä. Ja mikä tärkeintä rakennus toimii. Ihmiset tuntuivat hyrisevän tyytyväisyydestä kirjeenvaihtajan tavoin. Kannatti turkulaisten pitkä odotus.

---

Puputaidetta ihmettelemässä

Pienen kaffepaussin jälkeen köpöttelimme Wäinö Aaltosen museoon. Siellä on tällä hetkellä esillä kuvanveistäjä Pekka Jylhän näyttely "Valon pesä". Jylhä yhdistelee hauskasti pehmeitä ja kovia elementtejä. Täytetyt eläimet ovat pop hänellä. Puput ja muut olivat kivoja. Tuli napattua julistekin mukaan sieltä. Pääsi vessan oveen se.

Sitä ennen annoin kirjeenvaihtajapariskunnan lemmikin, pikku Tikrun, ihmetellä pupuja. Miettiköhän ateriaa vai syviä henkisiä aatoksia elämän haavoittuvuudesta ja pelosta. Tai sitten se vain pelkäsi jänistä.

Mukava oli siis kirjeenvaihtapariskunnan pienoinen retki kulttuuriin. Hyvä mieli jäi ja kävelylenkkinäkin se toimi hyvin. Turku on nyt, pääkirjaston ilmestymisen myötä, entistä mukavampi paikka asustella. Kyllä kirjeenvaihtajan kelpaa.

Lukemisesta ja sen autuudesta

Kuten tarkkaavaisimmat ovat saattaneet huomata, on kirjeenvaihtaja lukumiehiä. Tuli vaan mieleen kehua Suomen kirjastolaitosta. On mukavaa päästä lainaamaan kaikenlaista ilmaiseksi. Viihdettä ja tieto. Kirjeenvaihtajan on tosin vaikea erottaa niitä. Tietoa kun voi usein pitää viihteenä. Ja viihteestä voi oppia vaikka mitä.

Viimeksi kirjastosta tarttui mukaan, osastolta fantasiakirjallisuus, Terry Pratchettiltä "Pienet jumalat" ja Glen Duncanin "Minä, Lucifer". Sotakirjallisuutta kirjastokassissani edustivat Pertti Lehväslaihon "Sotkalla Sodassa" ja Jörg Friedrichin "Suuri palo - liittoutuneiden pommitukset Saksassa 1940-1945". Fysiikasta ja tähtitieteestä tempautui, valon nopeudella, käteen Fred Adamsin "Elämää universumissa". Globaalin maailmatalouden olemattomalta osastolta tupsahti käteeen Michaet Hardtin ja Antonio Negrin "Imperiumi". Tulipa vielä napattua hyllystä Ilkka Remeksen "Ikiyö". Eli sivistän itseäni siis kaikin puolin. Ja pidän hauskaa.

Kirjeenvaihtaja reportoi näistä kirjoista jahka ehtii ja kerkeää. Pratchett tuli jo lukaistuakin. Taattua viihdettä oli se.

Kirjastoasian tekee täällä Turussa se, että tänne avautui uusi ja uhkea pääkirjasto. Kirjeenvaihtapariskunta aikoo hyökätä sinne huomenna. Ja onhan tuo hyvä kirjastosetäystävänkin tutustumassa Namibialaiseen tapaan pitää kirjastoa. Sitäpaitsi, kirjasto on aina rock.

Jep, jep, jep!

Eli on taas aika siirtää kirjeenvaihtajan lukijat runojen maailmakaikkeuteen. Runoissa on voimaa, rautakangen voimaa. Vie minut baarin kuukkelimies, kenties... Hmm. Mitäköhän tänään. Olisiko Sanan voima hyvä otsikko? Juu, sillä pesee ja linkoaa tänä perjantaina. Muutin kuitenkin sen sanan mahdiksi. Eiku, voiman mahdiksi. Kalskahtaa jotenkin kivammin.

Sanan mahti

Mahti, valta ja voima.
Kunnia, rohkeus ja julmuus.

Kynällä ja koneella.
Sielulla ja asenteella.

Valta ja oikeus siirtyy lukijalle.
Kun kirjoittaja väsyy itseensä.

Siirryttyään seimeen makaamaan.
Käy valtias kynän, taivaan ja maan.

Mitä kirjoitan minä.
Mihin uskot sinä.

Siellä me kohtaamme.
Loiston yönä.
Taivaan palaessa.