Joulun valossa.

Tilttaa tintti talvisäässä.
Nietoksen keskellä kieppuu kärppä.

Puhaltaa samooja sormiinsa.
Katsoo silmiin metsän kuningasta.

Alkaisiko otteluun,
voimien mittelyyn?

Turha kai, on jouluna uhota.

Joten samooja ja kunkku.
Lähtelevät tassukkain.
Mökkiin lämpimään.

Maistamaan joulun makuja.
Pehmenee olo kynttilän valossa.

Kovimmallakin uhoojalla.

Ajasta aikaan

Oli aika satumainen.

Jolloin tiesi oikeana ja vääränä,
hetket jotka eli.

Osasi olla sanova, elävä,
villi tai vanki.

Ajatuksien tenhon varassa,
sanoen kaikki sanat.

Tiedostaen kaiken,
tietämättä kuitenkaan mitään.

Elämästä.

Taistelu

Sinne kaukaisille maille.
Joilla liput liehuu.
Punaisina ja villeinä.

Juuri ennen taistelua.
Ja sen hurmaa.

Sinne vien sinut.

Otteluun jossa,
veri virtaa vapaasti,
kaikki kiljuvat,
hurmahenkisinä.

Sinne vien sinut.

Hellästi alkuun ohjaillen.
Kosketellen ihoasi.
Painaen pääni rinnoillesi.

Tarttuen hiuksiisi.
Taivuttaen niskaasi.
Suudellen sitä armotta.

Repien vaatteet,
ja antaen hurjan laukan viedä,
kohti taistelun keskustaa,
jossa odottaa se,

pieni kuolema.

Kielen vuoksi

Sanoja tapaan.
Virkkeitä seurailen.

Leikin merkityksillä.
Vaalin perinteitä.

Tartun ideaan,
suureen tarinaan.

Vartun keskellä,
kieltä ja ristiriitoja.

Suussa suuria ja pieniä.
Asioita kerrottavaksi.
Maailmalle julistettavaksi.

Maustetta, kikkailuja.
Arvon merkityksiä.
Kiertelen maalia.

Ja joskus kai,

voisi räjäyttää potin.

Säihkyvää

Sattumien laaksossa,
erehtyy katsomaan mies,
kuumaan lähteeseen.

Josta nousee,
nainen huumaantunut.

Polttavissa katseissa,
käydään keskustelu.

Unohdetaan mennyt ja tuleva.
On vain hetki.

Sydämien sulaessa,
hehkuvassa tulessa.

Kirkastuu lasinen sydän.

Polku

Hapuilevasti taivaltavat poluillaan,
neito ihana ja uros valloittava.

Polkuja yhdistyy,
eroaa ja joku jopa katoaa.

Askeleissa vetävyyttä miehellä.
Iloisesti pompahtelee neitokainen.

Polut törmäävät ja kipunoivat.

Ihmettelevät, katselevat.
Tuikahtaa neidon silmässä,
värähtää uroon kulmakarva.

Elon polut ovat satuja täynnä.