Takaisin Turuus

Vauhdikas oli kirjeenvaihtajapariskunnan hiihtoloma. Nyt on pari päivää tullut elvyttyä siitä töiden parissa. Iloinen loma oli Itä-Suomessa. Mutta kyllä on mukava päästä takaisin kotikaupunkiin Turkuun. Täällä ei kuitenkaan tarvitse potkia jatkuvasti susia edestään.

Hassua on myös se, että on auto. Kirjeenvaihtaja on pitänyt lupauksestaan kiinni ja on ollut käyttämättä sitä työmatkoihin. Moraalisesti en kuitenkaan ole vielä päässyt asian kanssa sinuiksi. Annetaan kuitenkin veden virrata Aurajoessa, niin eiköhän se siitä.

Suomessa uusia kuntaliitoksia

Kangasalan lisäksi, Tampereen itäpuolinen Suomi liitetään Suur-Liperiin. Suur-Liperin hallintokeskus sijaitsee Liperin kirkonkylällä. Suomeen muodostetaan myös toinen kunta. Suur-Turku. Pääpaikkana tässä kunnassa toimii, lähes Suur-Liperin veroisen historian omaava, Suomen Turku. Näin saamme aikaiseksi tasapainoisen kuntakokonaisuuden koko Suomeen.

Terveisiä, tässä vaiheessa Polkkapossulle, täältä Suur-Liperiin liitetystä Jyväskylän kaupungista.

Mäki Matin valtakunnassa

Tänne tupsahti, veljensä tykö, kirjeenvaihtajapariskunta läpi korven. Jyväsjärven rantamille. Kiirettä pitää. Ei ehdi edes kirjoittaa. Lutakossa olimme katsomassa turkulaista poppia. Tänään kiiruhdamme velipojan ja hänen rakkaansa kanssa Jyväskylän kulttuurisia ihmeitä ihastelemaan. Kaimapojan perheen katsastus on myös tiedossa. Tähän väliin pikainen perjantairuno.

Huumaavaa

Huumaa kautta kiven ja kannon.
Elämän ihmeet ja kiireet.
Katoavaa kansanperinnettä on,
rauha ja ilo.

Koleaa Koleilua

Kirjeenvaihtajapariskunta lähti pienoiselle retkelle. Täällä kaskenviljelyalueella retket ovat omalla tavallaan jännittäviä. Hyvänä puolena näissä paukkupakkasissa on se, että tiestö paranee. Saadaan vihdoin yhteydet toimimaan jäiden kantavaessa ajoneuvoja. Muuten kun täällä liikkuakseen on parasta olla susi tai metsätraktori. Kuten kuvasta voi huomata, liikenne ei ole verrattavissa Mannerheimintien ruuhka-aikaan. Vaikka tielle, varmuuden vuoksi, oli pistetty leveyttä 50 metriä. Kyseinen jäätie yhdistää Kolin ja Vuonislahden.

Kauniita maisemia kuitenkin on täällä. Koli on tunnettu taiteilijoiden rentoutumispaikkana. Lisäksi siellä on uhrattu kaikenlaista aikojen saatossa. Mukavampi uhrautua, kun maisemat ovat rock. Luonnollisesti Koli on ollut merkittävä kaskeamisalue. Hieman tuo ulkoliikunta paukkupakkasessa ja hyytävässä viimassa tuntui, jopa entisen karjalaisen, kintereissä. On päässyt lokoisa turkulaiselämä vaikuttamaan kovuuteen. Väsyneenä ja onnellisena siitä, ettei tullut kapsahdettua edes siihen katajaan, voi kirjeenvaihtaja painua unosille miettimään uusia kolttosia. Varkauden kautta Jyväskylään alias Mattinykäslandiaan vie huomenna tie. Kuvassa kirjeenvaihtajatar valmistautuu valloittamaan Ukko-Kolin. Siinä ei Ukko-Kirjeenvaihtaja oikein tahtonut perässä pysyä.

Pölkky, eli vapaa-aika Karjalan kunnailla

Silloin tällöin meille jäi, täällä susirajalla aikaa kehitellä muutakin, kuin uusia karhun kanssa painimisotteita. Näiltä tiimoilta kehitimme, lähinnä veljeni kanssa, niin pulkkamäenlaskuun uudet säännöt, kuin myös Pölkyn (Pölökyn). Pölkky (Pölökky) ei muistuta millään tavalla nössöpeli Mölkkyä. Se on todellinen akateeminen urheilulaji. Jossa taidon ja älyn lisäksi vaaditaan susimaista verenhimoa ja karhun painitekniikoita.

Pölkyn välineet

Pölkkyyn tarvitaan pölkky. Pölkky voi olla puusta, muovista tai metallista valmistettu. Aloitimme puisella pölkyllä, mutta huomasimme pian, että metallinen sanko on paras väline. Se kilahtaa paremmin kuin puinen pölkky. Pölkky toimii maalina. Pölkyn lisäksi tarvitaan maila jokaiselle osallistujalle ja pallo. Mailat voivat olla vaikka kaukalopallomailoja. Pallossa on oleellisinta, että se on noin tennispallon kokoinen ja suhteellisen pyöreä. Tai ei sillä pyöreydelläkäään ole niin väliä. Kunhan se näkyy lumipenkasta.

Pölkyn säännöt

Pölkyn säännöt ovat yksinkertaiset. Pölkky sijoitetaan pihalle. Pallolla yritettään osua pölkkyyn. Kun pölkkyyn osuu niin peliä jatketaan maalin päästäneen aloituksella. Olemme veljen kanssa sopineet, ettei mailalla saa lyödä toista. Muuten keinovalikoima maalin tekemiseen (tai sen tekemisen estämiseen) on yleensä ottaen suhteellisen vapaa. Siksi ottelumme ovat olleet suhteellisen kiivasluonteisia mutta armottomia. Vauhdikkuuden takaamiseksi olemme lyöneet aina myös vetoa siitä kumpi voittaa. Ja koska tuomareita ei ole ollut, niin se on lisännyt otteluiden mielenkiintoa.

Ja verisyyttä. Minkä sai myös kokea kirjeenvaihtajapariskunnan kauniimpi osapuoli. Pallo kimmahti lavasta suoraan päin pläsiä. Onneksi verta ei tullut paljon. Kirjeenvaihtajatar on siis jo saanut maistaa karjalaista kajahtamista!

Työnteko susirajalla

Lapsena kirjeenvaihtaja, sen jälkeen kun koulu ja koulumatka oli tehty, jatkoi vapaa-ajan askareisiin. Vapaa-ajan askareet sisälsivät lähinnä puiden pilkontaa, tervan hautaamista ja sen polttamista. Sudennahkoista sai myös mukavasti taskurahaa.

Nykyään edistys on eksynyt myös tänne. Tervanhautaamiseen saatetaan käyttää koneitakin. Kuvassa renkimme hitsaa trukkia kuntoon. Trukkia täällä käytetään tervan hautaamiseen ja susien ruhojen siirtelyyn. Renki on ollut jo pitkälti kolmatta kymmenettä vuotta tilamme työntekijänä. On pitänyt tilan töistä. Ei tarvitse harrastaa muita extreme-lajeja. Susien kanssa tappeleminen on mukavaa ajankulua. Ja trukinpiikkeillä niitä saa teilattua helpommin kuin nyrkillä. Aikansa kutakin.

Kotiseudulla Pohjois-Karjalassa

Kirjeenvaihtajapariskunta lähti sitten vierailulle allekirjoittaneen kotiseudulle. Kiertueemme tosin yltää muihinkin Suomemme osiin. Tänään ehkä, jatlagista selvittyämme, lähdemme skimbaamaan. Pakkanen vain täällä itärajan tuntumassa on pureva. Eli ans kattoo ny.

- - -

Emme sitten lähteeneetkään skimbaamaan, vaan pikku kierrokselle Liperiin ja Joensuuhun. Kuvassa näkyy Pielisjoki ja taustalla killottaa kaupunginteatterin torni. Kylmä oli. Mutta lämmin henki leijaili talvisäässä. Huomenna jatkamme kurvailuamme täällä hyytävällä ja pelottavalla itärajalla.

Tiesittekö, että täällä lapset painivat susien ja karhujen kanssa koulumatkoillaan? Ainakin kirjeenvaihtaja muistaa ne useat kerrat, kun on tullut mätkittyä koulumatkalla sutta hiihtosauvalla päähän. Ei ole helppoa täällä päin ihmiselämä ja tiedon hankkiminen. Tervanpolttoalueella.

Uutta tasoa...

... perjantairunoiluun.

Hiihtoloma

Takavasen auki.
Etuoikeasta sisään.
Kyllä kuukkelit rokkaa kovimmin.

Ervasti luulee olevansa jotain.
Kullervo kaatuu hongikossa.
Ale alkaa.

Arvon leikkiä kersojen kera.
Veikkaaja voittaa tietämättään.
Viuhka.

Ystävällistä päivää!

Niinpä niin, noinpa noin. Kaikille mukavaa ystävänpäivää toivottelee kirjeenvaihtaja. Päätin sitten ilahduttaa ystäviäni, tämän päivän kunniaksi, pohjalaisella sananlaskulla. Kun ei se ystävyyskään aina kestä. Asioista on hyvä kuitenkin etsiä hyvät puolet. Tilanteessa kuin tilanteessa.

"Kaikkehen tottuu, paitti puukkohon seljäs ja siihenki tottuu, jos makaa vattallansa."

Kuvassa olevat komistukset eivät muuten ole pohjalaisia häjyjä, vaan iloisia ruotsalaisia. Kuva on viime kesän Stocholm Pride festivaaliparaatista. Jota hyvällä syyllä voi sanoa rakkauden tapahtumaksi. Kiva oli se.

Liikennevakuutuksista

Tässä kirjeenvaihtajan muuttuessa autoilevaksi, ja samalla ekomoraalittomaksi lurjukseksi, on tuottanut yllättäviä ongelmia. Kirjeenvaihtajan ovat yllättäneet liikennevakuutusmaksujen suuruudet. Vaikka toisaalta, ekomoraaliselta kannalta, se on oikein autoilijoita kohtaan, noin niinku yleensä. Minkä takia se auto on pakko hankkia?

Kaikesta huolimatta kirjeenvaihtajapariskunta on nyt päättänyt siirtyä autonomistajien luokkaan. Tämän takia kirjeenvaihtaja on sitten vertaillut liikennevakuutusten hintoja. Erot ovat yllättäneet. Kuvittelisi että lakisääteisen vakuutuksien hintojen erot olisivat minimaaliset. Mutta toisin näyttää olevan. Kirjeenvaihtaja kävi tutustumassa ensiksi IF:in vakuutusmaksulaskuriin, OAJ:n jäsenenä kun sieltä saa alennusta. 733 euroa näytti kirjeenvaihtajasta huimalta summalta vuodessa. Tämän takia lähdin vertailemaan. Nordea osoittautui halvimmaksi, 578 euron vuosimaksullaan, enemmän sekin kuin odotin. Toiseksi halvin oli Pohjola (vähän yli 600 euroa).

Eroja liikennevakuutuksen ehdoissa, ei ainakaan käsittääkseni, pitäisi olla. Siksi tuo 150 euron ero vakuutusmaksuissa ihmetyttää. Toki on ymmärrettävää, että ilmeisen uutena pelurina vakuutusmarkkinoilla pörräävä Nordea pyrkii saalistamaan asiakkaita. Ja tämän takia näköjään kannattaa tuhlata pari minuuttia vakuutusmaksujen vertailuun. Onneksi vakuutuslaskurit olivat suhteellisen helppoja käyttää, sen jälkeen kun oli ensimmäisen toimintaperiaatteen selvittänyt. Myös Kuningaskuluttaja oli tullut samansuuntaisiin tuloksiin kirjeenvaihtajan vertailun kanssa. Nordea ja Pohjola olivat sielläkin halvimpien joukossa.

Mutta näillä mennään. Ensi viikolla liityn palloamme lämmittävien autoilijoiden lukuisaan joukkoon!

______________________________________________________________________________________
Lisäys: Jos aihepiiri kiinnostaa niin tutustu Kulutusjuhlaan.

Maailmankaikkeuden elämäkerta

Karviassa oleili kirjeenvaihtaja viikonloppuna. Kiva oli nähdä tähtiä. Kaupungin valot kun hävittävät ne tyystin. Ellei valoisuus sokeuta ja kolauta päätään johonkin.

Koska olen maailmankaikkeuden kirjeenvaihtaja on minun toki tutustuttava kohteeseeni. Tämän takia lainasin kirjastosta kirjan nimeltä Maailmankaikkeuden elämäkerta. Viíhdyttävä opus tietokirjaksi. Vaikka onkin pullollaan fysiikan ja tähtitieteen termistöä ja asioita. Mutta sehän ei kirjeenvaihtajaa ole aikaisemminkaan haitannut. Maailmankaikkeuden olemus kun kiinnostaa.

Opin kaikenlaista uutta kirjasta. Ja kirjoitinkin siitä tänne, mutta kadotin kaiken hitaan ajattelun ja nopean hiirisormen ansiosta. Joten lukekaa tuolta linkistä mistä kirja kertoo. Kirjeenvaihtaja lähtee ihmettelemään maailmankaikkeuden ihmeitä unimaailmaan.

Runosuoli lykkii

Aika on taas perjantairunoilun. Kaikkien odottama, jokaisen rakastama, tuokio kirjeenvaihtajan runojen maailmassa on jälleen edessä! Mistäköhän aloittaisi tällä kertaa? Olisiko Pakkasnuotio hyvä? Äh. Kuulostaa liian hölpönpölpöltä. Yliyrittämistä pitää yrittää vältellä. Miten olisi sitten Kuuma hetki? Hmm... Liian eroottissävytteinen. Lapsuus. Joo. Tuo se on tällä kertaa.

Lapsuus

Hetki elämässä, hetki kaukana.
Hetki menneessä, hetki onnea.

Silkkiset hiukset, kuuma sauna.
Leikit ja nuotion liekit.

Kuuma kesä ja luminen talvi.
Vesileikkejä ja lumilinnoja.

Samoja kauniita sanoja ja asioita huutavat kaikki.
Silloin kun vesi on jäässä ja lumilinna sulanut.

Kirjeenvaihtajan ekomoraaliongelma

Kirjeenvaihtajan vanhemmat ilmoittivat olevansa ostamassa uuden auton. Samalla he tarjosivat vanhaa autoaan kirjeenvaihtajapariskunnalle. Auto on sen verran vanha, ettei siitä vaihdossa saisi juuri mitään. Käyttöarvoa sillä sen sijaan vielä on. Kirjeenvaihtajapariskunta mietiskeli aikansa ja päätti, että kyllähän tuolla olisi käyttöä. Lähinnä huonokuntoisen sukulaisen luona käydessä. Haemme siis auton hiihtolomalla P-Karjalasta tänne Turkuun.

Kirjeenvaihtaja kokee vain toimivansa tässä tapauksessa ekomoraalisesti väärin. Pakottavaa tarvetta auton käytölle ei ole. Tosin, mikään ei estä olemaan käyttämättä sitä. Tähän kirjeenvaihtaja aikoo myös pyrkiä. Tarkoitukseni on edelleen kulkea työmatkat sivutyöhöni julkisilla kulkuneuvoilla, pyörällä tai työkavereiden kyydissä. Lupaan sen nyt tässä julkisesti, vaikka auto siis tulevaisuudessa käytettävissäni onkin. Että voisin säilyttää edes osan ekomoraalini rippeistä. Kirjeenvaihtaja kun saarnaa silloin tällöin ekologisista asioista. Kun tuo maapallo pitäisi meidän kaikkien yhdessä pelastaa.

Kaikesta huolimatta ekomoraalini saa tässä tapauksessa kolauksen. Noh, ainahan sitä voi aloittaa saarnaamisen jostain muusta, jos en voi pitää itseäni enää ekosaarnaajana. Vaikkapa jalkapallosta. Ja mikään ei ole tärkeämpää kuin jalkapallo. Palloa on mahdollista potkia jossain muuallakin kuin maapallolla. Aloitan siis jalkapallon pelastamisen!

"Ne eivät osuisi tältä etäisyydeltä elefant..."

Kuuluisia viimeisiä sanoja olivat nuo. Kysessä oli Unionin kenraali John Sedgwick vuonna 1864. Kirjeenvaihtaja on lueskellut Nicholas Hobbesin Kaikki sodasta kirjaa. Hauska kirja hieman vähemmän hauskasta aiheesta. Kiusaan kanssaihmisiäni parilla lainauksella kyseisestä opuksesta.

Kuivakalla brittihuumorilla on pitkä historia

Ilmeisesti on niin, että brittien huumorintaju on kehittynyt pitkän aikavälin tuotoksena. Sen verran monia vastaavia juttuja, kuin tässä olevat lainaukseni kirjasta löytyi. Varsinkin Wellingtonilla ja Churchillillä on silloin tällöin ollut pilke silmäkulmassa.

Luulin että hän tarkoitti messilaskuamme.

Tuntematon RAF:n lentäjä kuultuaan Churchillin puheen"Koskaan sodankäynnin historiassa eivät niin monet olo olleet niin paljon velkaa niin pienelle joukolle".

Toivoisin saavani selkeät ohjeet Hänen Majesteettinsa Hallitukselta, jotta minulle selviäisi paremmin miksi raahaan armeijaa tämä autiomaan yli. Tulkintani mukaan on kaksi mahdollisuutta, olen listannut ne oheen. Toteutan niistä toisen parhaan kykyni mukaan mutta en kykene molempiin:

1. Koulutan Espanjassa armeijan univormuihin pukeutuvia englantilaisia virkamiehiä lontoolaisten tilinpitäjien ja kirjureiden iloksi, tai
2. varmistan, että Napoleonin joukot ajetaan pois Espanjasta

Ote Wellingtonin herttuan, oletettavasti Keski-Espanjasta Britannian ulkoministeriöön, kirjoittamasta kirjeestä vuodelta 1812

Logiikkaa

Logiikka ei välttämättä myöskään ole ollut sotaa käydessä aina kovimmassa huudossa. Mutta mikäs siinä. Anti mennä vaan!

Oikea sivustani on kovan hyökkäyksen kohteena, vasen sivustani perääntyy. Keskusta on musertumassa. Manööverien tekeminen mahdotonta. Tilanne on erinomainen. Hyökkään.

Kenraali Ferdinand Foch Kenraali Jofrelle Marnen taistelussa, 1914


1. Tämä asema pidetään ja joukko-osasto pysyy paikallaan kunnes se vapautetaan.

2. Vihollinen ei saa estää tämän käskyn toteutumista
3. Mikäli joukko-osasto ei pysy asemissa hengissä, se pysyy asemissa kuolleena, mutta joka tapauksessa se pysyy asemissa.
4. Mikäli yksikin sotilas yrittää antautua kranaattikauhun tahi jonkin muun syyn vuoksi, hän pysyy asemissa kuolleena.
5. Mikäli tykit tuhotaan, joukko-osastu puolustautuu Mills-kranaateilla tahi muilla erikoisuuksilla.
6. Ja lopuksi, kuten edellä on mainittu, asemat pidetään.

Korpraali Cambellin erikoiskäsky 1. joukko-osastolle vuodelta 1917, käsky löydettiin takaisin vallatusta bunkkerista, joten käskyä mitä ilmeisimmin noudatettiin.

Tiesittekö muuten, että italialaisten taisteluvarustuksen osana toisessa maailmansodassa oli ekspressokeitin tai, että sota on syttynyt niin leivonnaisten, lehden levikin nostamisen, irti leikatun korvan ja hävityn futismatsin takia? Vähältä piti myös vuonna 1860, ettei ahne sika aiheuttanut sotaa Yhdysvaltojen ja Kanadan välillä.

Kirjeenvaihtajan vauhdikas lauantai

Yleensä ottaen kirjeenvaihtaja taaplailee vapaa-aikanaan varsin rauhallisesti, mutta nyt tuli vietettyä varsin aktiivinen lauantai. Alkuun kävimme ihastuttavan kirjeenvaihtajattareni kanssa Turun Caribialla polskuttelemassa. Täynnä oli se. Sieltä kirjeenvaihtaja hilpaisi futistietovisaan, josta saavutukseksi tuli kunniakas toinen sija. Vaikka kaipasimmekin Namibiaan seikkailemaan siirtynyttä kirjastotätiämme.

Jouduin tosin lähtemään kesken pois, jotta ehtisin katsomaan Tehdasteatterin ensi-illassa olleen näytelmän Minun poikani tarina. Valot olivat hyvät, näyttelijät ammattitaitoisia ja tunnelma intiimi pienen salin ansiosta. Kirjeenvaihtajan makuun käsikirjoitus oli turhan maalaileva. Ja tuolit epämiellyttäviä. Mutta hyvä maku hommasta kuitenkin päällimmäiseksi jäi.

Makumatkailua kirjeenvaihtaja jatkoi, edellä mainitun kirjeenvaihtajatterensa kanssa, Sergio`s ravintolassa Aurajoen rannalla. Pitsa vei kielen mennessään, valkoviini erinomaista, tarjoilu erittäin ripeää ja huomaavaista, calvados pehmeää ja täyteläistä, cappucino loistavaa ja seuralainen mitä parhain. Mamma mia! Täydet viisi tähteä ja papukaijamerkki päälle.

Ilta jatkui vielä parilla tuopilla kortteliravintola Hugossa. Kerta kaikkiaan mukava lauantai oli kirjeenvaihtajalla.

Aika on...

... runoilun. Kaikkien kyseenalaiseksi iloksi, ajatteli kirjeenvaihtaja taas runoilla perjantain kunniaksi. Vielä en tiedä mitä tulee. Aika näyttää. Hmm... Tuo "Aika näyttää" vaikuttaa hyvältä otsikolta. Jostakinhan sitä on lähdettävä, eikös juu?

Aika näyttää

Aika virtaa tuonelassa, kello mataa manalassa.
Tuonne tulin kautta virran, tulisen veden kamalimman.

Siellä seisoi itse paha, viittaveikko punasilmä.
Katsoi minnuu kauheasti, vilkautti iiristänsä.

Harvat sanat paha päästi , vähän virkkoi rautanaama.
Sanoi ittee ettivänsä, ihmetteli outouttaan.

Aika loppuu kaikki alkaa, kulkee kello kuten jaksaa.
Minne käy maailmamme, lentää pallo sinivihree.

Siellä missä aika alkaa, aikajanan alkupäässä.
Tieto oottaa siellä aina, kurkistaa totuus vihanta.

Sinne halluu hauen mieli, niinkuin suuren ahvenankin.
Siel ois onni ihmisellä, olennolla älykkäällä.


__________________________________________________________________________________

Editoitu kalevalamittaan