13. helmikuuta 2007

Liikennevakuutuksista

Tässä kirjeenvaihtajan muuttuessa autoilevaksi, ja samalla ekomoraalittomaksi lurjukseksi, on tuottanut yllättäviä ongelmia. Kirjeenvaihtajan ovat yllättäneet liikennevakuutusmaksujen suuruudet. Vaikka toisaalta, ekomoraaliselta kannalta, se on oikein autoilijoita kohtaan, noin niinku yleensä. Minkä takia se auto on pakko hankkia?

Kaikesta huolimatta kirjeenvaihtajapariskunta on nyt päättänyt siirtyä autonomistajien luokkaan. Tämän takia kirjeenvaihtaja on sitten vertaillut liikennevakuutusten hintoja. Erot ovat yllättäneet. Kuvittelisi että lakisääteisen vakuutuksien hintojen erot olisivat minimaaliset. Mutta toisin näyttää olevan. Kirjeenvaihtaja kävi tutustumassa ensiksi IF:in vakuutusmaksulaskuriin, OAJ:n jäsenenä kun sieltä saa alennusta. 733 euroa näytti kirjeenvaihtajasta huimalta summalta vuodessa. Tämän takia lähdin vertailemaan. Nordea osoittautui halvimmaksi, 578 euron vuosimaksullaan, enemmän sekin kuin odotin. Toiseksi halvin oli Pohjola (vähän yli 600 euroa).

Eroja liikennevakuutuksen ehdoissa, ei ainakaan käsittääkseni, pitäisi olla. Siksi tuo 150 euron ero vakuutusmaksuissa ihmetyttää. Toki on ymmärrettävää, että ilmeisen uutena pelurina vakuutusmarkkinoilla pörräävä Nordea pyrkii saalistamaan asiakkaita. Ja tämän takia näköjään kannattaa tuhlata pari minuuttia vakuutusmaksujen vertailuun. Onneksi vakuutuslaskurit olivat suhteellisen helppoja käyttää, sen jälkeen kun oli ensimmäisen toimintaperiaatteen selvittänyt. Myös Kuningaskuluttaja oli tullut samansuuntaisiin tuloksiin kirjeenvaihtajan vertailun kanssa. Nordea ja Pohjola olivat sielläkin halvimpien joukossa.

Mutta näillä mennään. Ensi viikolla liityn palloamme lämmittävien autoilijoiden lukuisaan joukkoon!

______________________________________________________________________________________
Lisäys: Jos aihepiiri kiinnostaa niin tutustu Kulutusjuhlaan.

Ei kommentteja: