Kasarikamelin selässä

Aha, se ei syö mua, vaan ottaa mut messiin.
Rautaneitsyt saattaa minut hotkaistakin.
Synninteko lemmikkieläinkaupan poikien kanssa toimii.

Lentelen ilmapallojen seassa.
Hanoin rokkarit seurailevat hyppien ilmaan.
"Ka, ka!", tokaisee kuningattarena toimiva viiksivallu.

Materiaa löytyy madonnan takaa.
Tyttöjä, tyttöjä, tyttöjä!
Huutaa taasen julma pelimanni.

Leikkisässä mielentilassani,
en voi vain saada tarpeekseni.
Olenhan ikuisesti nuori.

(kuva lainattu: www.hanoi-rocks.net)

Sadun ja toden rajatilassa

Katselin huuhkajien lentoa,
tuijotin sateista hämeenkatua,
ajattelin fantastisia asioita,

jotka toisinaan sattuvat.

Huuhkajien saalis katosi,
mutta jo seuraava metsästysretki

voi kirvoittaa,

niiden seuraajan onnenkyyneliin.

Syvältä mielestä,
kumpuilee kuvia,
ääniä ja tarinoita.

Toiset toteutuvat,
useimmat katoavat mielen syövereihin.

Ne tartuttavat meihin kuitenkin,

matkallaan unohduksiin,
toivon ja uskon ihmeisiin.

Heräämisiä ja vuoristorataa

Ehkä hieman himoiten,
taivallan pitkin maan pintaa.

Ehkä hieman leikkien,
retkeilen ympäri pallon.

Ehkä hieman tuntien,
tutkin ja ihmettelen.

Ehkä hieman ihanaa,
voi olla joskus elämä.

Tämän ja huomisen vuoksi
vie minua kohti tarinoita

ja itseäni.

Koulupäivä

Ajoin pyörällä, päässäni soi laulu.
Näin sen syksyn viimeisen vaahteranlehden.

Astelin koulun pihalle, elämä soi kuin valssi.
Odottelin uutta opettajanpäivää.

Huomasin jonkun pienen oudon ötökän.
Liiskaantuneena oven pieleen.

Syksy oli saapunut sille.

Tartuin ovenkahvaan, ja astuin sisään.
Niinkuin aina ennenkin.

Hieman väsyneenä, mieli kuitenkin lämpimänä.
Tervehdin ihmisiä, join kahvia ja ihmettelin.

Hauskoja ja hassuja.

Kellojen soitua, astelin ja ajattelin.
Mietin mistä puhuisin ja mitä opettaisin.

Tunnit menivät mukavasti.
Kellot soivat tunnille kolmannelle.

Sille viimeiselle.

Porvariston hillitty charmi

Vitun homorunkkarit.