Kirjeenvaihtajan vanhemmat ilmoittivat olevansa ostamassa uuden auton. Samalla he tarjosivat vanhaa autoaan kirjeenvaihtajapariskunnalle. Auto on sen verran vanha, ettei siitä vaihdossa saisi juuri mitään. Käyttöarvoa sillä sen sijaan vielä on. Kirjeenvaihtajapariskunta mietiskeli aikansa ja päätti, että kyllähän tuolla olisi käyttöä. Lähinnä huonokuntoisen sukulaisen luona käydessä. Haemme siis auton hiihtolomalla P-Karjalasta tänne Turkuun.
Kirjeenvaihtaja kokee vain toimivansa tässä tapauksessa ekomoraalisesti väärin. Pakottavaa tarvetta auton käytölle ei ole. Tosin, mikään ei estä olemaan käyttämättä sitä. Tähän kirjeenvaihtaja aikoo myös pyrkiä. Tarkoitukseni on edelleen kulkea työmatkat sivutyöhöni julkisilla kulkuneuvoilla, pyörällä tai työkavereiden kyydissä. Lupaan sen nyt tässä julkisesti, vaikka auto siis tulevaisuudessa käytettävissäni onkin. Että voisin säilyttää edes osan ekomoraalini rippeistä. Kirjeenvaihtaja kun saarnaa silloin tällöin ekologisista asioista. Kun tuo maapallo pitäisi meidän kaikkien yhdessä pelastaa.
Kaikesta huolimatta ekomoraalini saa tässä tapauksessa kolauksen. Noh, ainahan sitä voi aloittaa saarnaamisen jostain muusta, jos en voi pitää itseäni enää ekosaarnaajana. Vaikkapa jalkapallosta. Ja mikään ei ole tärkeämpää kuin jalkapallo. Palloa on mahdollista potkia jossain muuallakin kuin maapallolla. Aloitan siis jalkapallon pelastamisen!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti