Pulkkamäenlaskun Wirallinen kisaopas

Yleistä

Suurin osa ihmisistä luulee, että pulkkailu tarkoittaa vain sitä, että lasketaan mäkeä alas ja tullaan sitten ylös. Näihin ihmisiin kuuluu myös rakas siskoni. Näin ei suinkaan ole asian laita. Ei ainakaan kirjeenvaihtajan ja hänen kilpailemiseen myötämielisesti suhtautuvien ystäviensä mielestä. Kerron tässä kirjoituksessa kuinka järjestää kunnollinen pulkkakisa.

Ensinnäkin tarvitaan porukka. Kirjeenvaihtajan ja hänen ystäviensä kisoissa on ollut 3-8 osallistujaa, toki suuremmatkin määrät ovat mahdollisia. Neljää kisailijaa olemme pitäneet minimääräna, että kisoista saisi pisteitä kokonaisrankingiin. Kokonaisrankingia on pidetty yllä muistaakseni vuodesta 1993 lähtien. Tilastot ovat veljeni hallussa. Kokonaisrankingkisan johdossa majailee Painija-Petteri.

Olosuhteet ja varusteet

Kisaan tarvitaan luonnollisesti mäki ja lunta. Mäen ei tarvitse olla pitkä ja liiallinen jyrkkyys on pahasta. Mäen on kuitenkin hyvä olla profiililtaan alussa jyrkempi, jotta kaikki pääsevät vauhtiin. Loppumatkalla voi olla tasainen osuus, jossa voi kohentaa lykkimällä hartialihaksiaan. Mäessä on hyvä olla tiukka kurvi, että saadaan aikaan rytinää ja taktikointia.

Turvallisuuden kannalta on parempi, että mäki on suhteellisen loiva, ettei kisailijoiden vauhti nouse liiaksi ja näin lisää luokkaantumisriskiä. Pulkka selkään osuessaan on ikävä. Kisoissamme ei ole sattunut pahempia loukkaantumisia. Sormet ovat voineet jäädä pulkan alle tai selkään on saattanut osua toinen pulkallaan. Silloin tällöin on joku saattanut hujauttaa toista hanskalla nassuun. Näistä ollaan selvitty joko puhumalla tai joskus harvoin pienellä painiottelulla.

Muina varusteina ovat toimineet hyvät ulkoiluvaatteet ja pulkka. Pulkkamme ovat olleet mallia perus, eli niitä joita saa marketista muutamalla eurolla. Niitä on voi ohjata varsin hyvin nojaamalla kädellä maahan ja ja ne eivät keveytensä ansiosta aiheuta hengenvaaraa kenellekään. Tosin ne rikkoutuvat varsin helposti, mutta mikä harrastus ei jotain maksaisi. Keskimäärin yksi pulkka illassa menee korjauskelvottomaksi. Eli kannattaa porukalla ostaa reilumpi määrä kerralla!

Kilpailusäännöt

Kisoissa saa kiilata ja töniä toisia kilpailijoita. Kiinni ei saa kuitenkaan pitää. Lähtöjärjestys muuttuu jokaisen laskun jälkeen siksi, että lähtöpaikalla on kisassa suuri merkitys. Varsinkin jos mäessä on kurvi tai kurveja. Pyllyn on pysyttävä pulkassa, muuten lasku on hylätty. Jokaisesta laskusta saavat pisteitä ne jotka pääsevät maaliin. Voittaja saa sen pisteitä laskusta kuin on osallistujoita, toiseksi tullut taas yhden pisteen vähemmän jne., pulkastaan tipahtanut ei saa yhtään pistettä. Samoin joku saatetaan diskata virheellisen laskemisen vuoksi.

Laskujen pistemääriä lasketaan yhteen. Kun joku saavuttaa pistemäärän, joka on sovittu ennen kisan alkua, voittaa tämä kisan ja saa kokonaisrankingiin pisteitä sen määrän, kuin on ollut osallistujia. Muut kilpailijat eivät saa pisteitä kokonaisrankingiin. Kisoja kuitenkin ehditään illassa laskea monta, joten pisteitä saavat usein muutkin. Kokonaisrankingin järjestys määräytyy taas kilpailijan saamien pisteiden ja osallistuttujen kisojen osamäärän perusteella.

Vaikeaa? Ei suinkaan. Kuvitellaanpa kisailija nimeltään Jarkko. Jarkko voittaa illassa kaksi kisaa ja yhteensä kisoja on ollut viisi ja jokaiseen kisaan taas on osallistunut kuusi kilpailijaa. Näin Jarkko saa illasta siis 12 pistettä. Hänen keskiarvonsa, kisaa kohti on siis 12:5 eli 2.4 pistettä. Pekka taas on voittanut samana iltana yhden kisan viidestä joten hänen keskiarvopistemääränsä on taas illalta 6:5 eli 1.2 pistettä. Luonnollisesti myös muiden kisailijoiden saavutukset lasketaan kokonaisrankingiin. Vaikka se illan saldo olisi ollut pyöreä nolla pistettä.

Miksi näin? Ensinnäkin tämä on helppoa tilastoinnin kannalta. Ei tarvitse muistaa illalta, kuin sen ketkä voittivat, kuinka montaa kisaa ajettiin ja kuinka monta osallistujaa oli. Ei siis tarvitse raahata tilastopaperia mukaan rinteeseen. Ainoastaan voitosta kilpaileminen taas tuo taktisen elementin laskemiseen. Kisaa johtavaa aletaan kiilata ja töniä porukalla. Näin käy helposti niin, että lopussa monella voi olla mahdollisuus voittoon. Kun johtavaa ajajaa sorsitaan aina porukalla. Se on hauskaa. Ainakin kirjeenvaihtajan mielestä. Toisaalta tilastot ovat täysin vertailukelpoisia riippumatta osallistujien tai kisojen määrästä.

Kuinka onnistut kisassa?

Hyvältä pulkkakisailijalta vaaditaan ennekaikkea taktista silmää. Hyvä tasapaino on oleellisin itse laskemiseen vaikuttavista tekijöistä. Massasta, ulottuvuudesta ja voimasta on myöskin hyötyä. Myös hyvästä hermojenhallinasta ja loppuun asti yrittämisestä on hyötyä. Kisat muuttuvat nimittäin usein varsin kiharaisiksi ennen viimeisiä lähtöjä. Kaukaa takaa voi tulla voittoon jos muut keskittyvät ainoastaan toistensa häiritsemiseen.

Miksi kisaamaan?

Näillä kirjeenvaihtajan ohjeilla saa aikaiseksi loistavan pulkkailukisan ja kunnon hien pintaan! Pulkkamäenlasku on muuten, tällä kirjeenvaihtajan ja hänen ystäviensä suosimalla tavalla, erittäin kovaa urheilua. Takaan että hartiat ovat seuraavana päivänä finaalissa, jos kisailette tosissanne.

Takinkääntämisestä ja delfiinien elämästä

Kirjeenvaihtaja tapasi vastapuolen komentajan kenraali A. Spårttonin kasvokkain. Taistelu analysoitiin ja päätimme vaihtaa puolia. Takinkääntäminenhän tuo asioihin aina toisen puolen. Tulee ajateltua monelta kannalta tätä maailmankaikkeutta.

Monesta voisi olla mukavaa viettää päivä vaikka oravana. Kirjeenvaihtaja on aina tosin haikaillut enemmän kotkana liitelemisestä. Delfiininä voisi olla myös kivaa. Jos ei vain eksyisi Paraisille ja juuttuisi kalaverkkoihin. Kirjeenvaihtajan hyvin tuntema toinen kirjeenvaihtaja oli jahtaamassa näistä delfiineistä juttua aikoinaan. Ei silloin löytänyt, ja onnitteli itseään ettei sattunut löytämään näitä delfiinejä niitä kohdanneen tragedian jälkeen.

Niin. Puolensa on tässä ihmiselämässä. Ei ainakaan kukaan ole heittämässä verkkoja eteen. Ellei ole sattunut elämään muinaisessa Roomassa ja eksymään Colosseumille gladiaattoritaisteluiden tiimellykseen.

Wehrmacht taipui

Mutta ei lopullisesti. Vielä on monta siltaa ylitettävänä Yhdysvaltain armeijalla ennen kuin Kolmas Valtakunta on lopullisesti lyöty. Sotakirjeenvaihtaja pyrki taistelussa käyttämään hyväksi lukemaansa Carl von Clausewitzin kirjaa "Sodankäynnistä". Clausewitzin mukaan puolustustaistelussa on olennaista pikkuhiljaa tuhota vastustajan voimaa. Jos vastustajan voimaa saa tarpeeksi eliminoiduksi, on mahdollista vastahyökkäyksien avulla voittaa menettämänsä asemat takaisin. Jos vastustaja epäonnistuu pahasti on puolustajan mahdollista muuttaa puolustustaistelunsa voitolliseksi vastahyökkäykseksi. Tähän ei kuitenkaan sotakirjeenvaihtaja tällä kertaa kyennyt. Joudun tunnustamaan kenraali A. Spårttonin paremmuuden taistelutantereella.

Taistelun käännekohta

Wehrmachtin kenraaliksi kohotettu sotakirjeenvaihtaja on vaikean paikan edessä. Näyttää siltä, että A. Spårttonin johtamat Yhdysvaltain armeijan joukot ovat kyenneet läpimurtoon.

Jenkkiarmeijalla on kuitenkin edessään vielä mittava puhdistusoperaatio. Viimeiseen saakka taisteleva saksalainen jalkaväki, Panther-panssarivaunujen tukemana, ei ole helppo vastus. Wehrmacht joutuu kuitenkin luovuttamaan joitakin tärkeitä strategisia kohteita Yhdysvaltain armeijalle, saadakseen jälleen vastarinnan seinän aikaiseksi.

Sotakirjeenvaihtaja

Tällä hetkellä, jossakin tuolla Länsi-Euroopassa 1944, ottavat mittaa toisistaan Saksan ylpeys Wehrmacht ja Eurooppaan tullut Yhdysvaltain armeija. Panoksena on kunnia ja pari vihreää kukkulaa. Urheat jenkit ovat yrittäneet horjuttaa Wehrmachtin voimaa käyttämällä laskuvarjojääkäreitä ja liiturijoukkoja. Nämä joukot järkkymätön Wehrmacht oivallisen valmistautumisensa ja sotakirjeenvaihtajan neuvojen avulla lyönyt.

Vastustajan komentaja on kuitenkin, oivallisen tykistön ansiosta, saanut järkytettyä Saksan armeijan toimintaa ja pystynyt etenemään useilla rintamaosuuksilla. Yhdysvaltain joukot ovat saaneet haltuunsa muutamia strategisesti tärkeitä kohteita. Wehrmacht on kuitenkin aloittanut vastahyökkäyksen kenraali A. Spårttonin joukkoja vastaan.

Tällä hetkellä kiivaista taisteluista raportoidaan joka puolelta. Sotakirjeenvaihtaja palaa taistelupaikalle.

Maailmankaikkeuden tuhlaajapoika

Leikin korteilla ja maailmaa hain.
Sain ässän ja hain.

Lompakkoani pisteli.
Sekin hai.

Kuutamoa odottelin.
Sen otin ja hain.

Tuhlasin olematonta.
Leikin kuolematonta.

Lahjakkuttaa rumaa.
Veljeyttä vallatonta.

Vaalin ja hain.

"Vanhemmat päästivät sairaan lapsen kouluun"

Näin olisi voinut myös otsikoida tämänpäiväisen Iltalehden pääotsikon "Sairas lapsi yksin pakkasessa". Jutun voi jokainen käydä itse lukemassa. Haastateltu on näköjään vain sydämistyneitä vanhempia ja 11-vuotiasta oppilasta. Tapaukseen kuuluvan koulun opettajakunta sen sijaan leimataan vastuuttomaksi sujuvasti.

Kirjeenvaihtaja on sivutyössään opettaja, jonka takia tulee katseltua tarkemmin noihin lööppien suuntaan. Jos vaikka olisi tuttu kaveri päässyt otsikoihin. Tai vaikka minä itse. Kun niihin nyt tuntuu olevan helppo valtion virkamiehenä päästä. Varsinkin jos sattuu olemaan pappi tai opettaja. Vielä nuo rakkaat oppilaani eivät ole keksineet soitolla iltapäivälehtiin uhkailla, mutta pahoin pelkään että sekin on edessä. Oikeuteen kirjeenvaihtajaa ollaan kyllä oltu haastamassa kymmeniä kertoja. Allekirjoittanut kun toimii, tällä hetkellä, enemmän vaikeampien tapausten parissa. "Normaaliluokassa" harvemmin oikeudella opettajaa uhkaillaan.

Jos siis joitakin pieniä lapsia ovat ahdistaneet väkivallasta kertoneet lööpit, ja niihin on jossain määrin puututtukin, niin eikö voisi samalla voisi puuttua opettajia ja pappeja ahdistaviin lööppeihin. Toki osa jutuista on syytäkin nostaa esille yleiseen keskusteluun, mutta kaikkien asioiden esillä olo on ylitseampuvaa.

Allekirjoittaneella oli tänään(kin) rankka työpäivä. Mielenrauhansa takia haluaisi hän unohtaa koulumaailman kotonaan. Sen takia jätän siitä kirjoittelun todennäköisesti tähän. Toivottavasti myös keltainen lehdistö ottaa vihjeestä vaarin ja ottaa esimerkkiä kirjeenvaihtajasta. Muuten joku saattaa vaikka hypätä barrikadeille!

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Lisäys: Varmasti siis tuossa "Amandan jutussa" olivat opettajatkin töpänneet, mutta eivät mielestäni kovinkaan pahasti.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Lisäys 2: Kirjeenvaihtajakin muistaa omalta kouluajaltaan tapauksen, jolloin hänet päästettiin lähtemään yksin kotiin aivotärähdyksen saamisen jälkeen. Pyörän olin ajanut ojaan, mutta kotiin kuitenkin pääsin. Ei silloin kuitenkaan ollut tapana soittaa iltapäivälehtiin tai haastaa oikeuteen. Opettaja pahoitteli tapahtunutta (kotiin päästämistäni ilman saattajaa) ja se oli siinä. Niin sen pitäisi mennä. Arviointivirheitä sattuu kaikille. Onneksi vakavia onnettomuuksia harvemmin.

Päivän hyvä työ

Kirjeenvaihtaja auttoi, hetki sitten matkallaan, auto-ongelmista kärsinyttä ulkomaalaistaustaista naista. Autoin häntä työntämään sammahtaneen autonsa vilkkaalta kadulta parkkipaikalle. Hiki tuli ja hyvä mieli. Ja lisäapuakin saimme, liukkaalle kadulle, muutaman avunpyyntönnön jälkeen. Moni ohikulkija kyllä huiteli omille teilleen. Kirjeenvaihtajasta tämä oli hieman omituista käytöstä. Onko ihmisillä oikeasti niin kiire? Yksin jo laki velvottaa auttamaan tilanteissa, joissa on mahdollisuus lisävahinkoihin. Sitäpaitsi ainakin kirjeenvaihtajalle tulee vain hyvä mieli, kun voi pienellä vaivalla auttaa kanssakulkijoitaan.

Pikku vesselimme, Polkkapossu, on kuitenkin tehnyt hyvää työtä jo pitkään. Onnittelut kokinhatusta!

Blogoilua

Kirjeenvaihtaja ei suinkaan ole mitenkään kokenut bloggaaja. Se nyt tässä ensiksi sanottakoon. Eksyin vain tuonne mitvitin keskustelunavausta bloggaamisen merkityksestä ihmettelemään.

Tulin siihen tulokseen, että tarvitseeko tällä ollakaan niin kauheasti merkitystä. Kirjeenvaihtaja ainakin kirjoittelee lähinnä omaksi ilokseen ja muiden kiusaksi. Sepä siinä. Hauskaa tässä bloggaamisessa on nimenomaan se, että voi kirjoitella suhteellisen kritiikittömästi. Tätä voisi varmaan verrata karaokelaulamiseen. Kaikilla on mahdollisuus päästä stagelle, vaikkeivat nuo laulutaidot niin kaksisia olisikaan.

Toki bloggaaminen avulla muodostuu yhteisöjä ja taas toisaalta parantaa kaikenlaisten harrastajien yhteyksiä toisiin. Näinhän tosin tapahtuu netin keskustelupalstoillakin. Mutta tapahan tämäkin on saada vastakaikuja. niin tutuissa kuin tuntemattomissakin.

On kuitenkin mahdollista, että bloggaamisen merkitys muuttuu tulevaisuudessa. Millaiseksi, sitä ei edes kirjeenvaihtajakaan maailmankaikkeutta syleilevän älynsä avustuksella, ei osaa arvioida. Taidan palata sotaaiheisiin. Tympäisee tämä blogeista vilosohveeraminen.

Det är ganska snyggt att man bloggar. Men det är inte så snyggt när man polemiserar om det. Eller va? Nästä gång vill brevväxlare tala nånting över fred eller cykling.

Niin tuli runoja laulettua!

Ainakin kirjeenvaihtajan tapauksessa tuo laulaminen jäi onneksi vähemmälle. Muut saivat hoitaa sen puolen. Runoja taisin kyllä lausuin ja puheita pidin. Niinkuin asiaan kolmekymppispippaloissa kuuluukin. Puheeni tosin taidetaan ennemmin muistaa pienistä lausumisvirheistä, kuin niiden muusta sanomasta. Se nyt ei sinällään haittaa, koska kirjeenvaihtajanne oli varsin liikuttuneessa tilassa ystävänsä juhlien kunniaksi, eikä siis itsekään ole varma siitä, kuinka hienoin sanankääntein tuli kehuneeksi juhlia, paikalla olleita ja itse juhlakalua. Sen verran on kirjeenvaihtaja pikkulinnuilta saanut kuulla, että rakas siskoni oli puheessani muuttunut raskaaksi siskoksi. Olikohan lipsahduksessani jotakin enteellistä, freudilaista tai viestiä ulkoavaruudesta? Niitä asioita kuitenkin syytän. Myös Polkkapossu on ansiokkaasti palaillut blogissaan juhlatunnelmiin. Sieltä voivat asiaankuuluvat ja asiattomat tahot selvittää asioiden oikeaa laitaa.

Jos joku sattuu ihmettelemään kuvavalintaa tähän tekstiin, niin taustoitetaan hieman. Kuvassa on II maailmansodan aikainen saksalainen Tiger panssarivaunu. Juhliemme sankari pitää sitä maailmankaikkeuden kauneimpana esineenä. Mitä kirjeenvaihtaja ei ihmettele yhtään.

Kirjeenvaihtaja, juhlien sankari ja veljeni keskustelivat innokkaasti ennen varsinaisia juhlia toisesta maailmansodasta. Keskityimme erityisesti saksalaisten kenraalien arviointiin. Niin eettiseltä kuin sotilaalliselta kannalta. Erityisesti pohdiskelimme ja tutkimme kenraalien Rommel ja Guderian toimintaa sodan aikana ja sen jälkeen. Rommelia ja Guderiania arvostivat myös heidän vihollisensa. Rommelin tapauksessa omat olivat jopa vaarallisempia kuin viholliset. Rommel päätti päivänsä Hitlerin toimesta itsemurhaan pakotettuna. Tuota "Erämaan Ketuksi" kutsuttua loistavaa sotataktikkoa, kun epäiltiin osallisuudesta Hitlerin päänmenoksi yritettyyn salaliittoon.

Mutta näillä mentiin tänään. Tulevaisuudessa lisää!

Runonlaulantaa malliin perjantai

Perjantai pahalainen, päivä turhamaisen.
Aamutuimaan aatoksissaan, kirjeenvaihtaja sivutyössään.

Pian alkaa juhlat ankarat, säästetään ehkä sankarin pakarat.
Koossa on kohta remukööri, kumoutuu reippasti likööri.

Vielä hetki pieni työtä, sitten varmaan onni myötä.
Huonosti kulkee runoilu, pitänee aloittaa uunoilu.

Kaverin kolmekymppisten lähestyminen sai näköjään kirjeenvaihtajan runosuolen pulppuilemaan. Mukava on tänään nähdä tuttuja. Ehkä tehdään hattuja. Hih!

"Onko tässä elämässä mitään...

... järkee. Tarkemmin kun aattelee niin päätä särkee." Noinhan nuo Sliipparit soitteli aikoinaan. Kirjeenvaihtajalle oli aikoinaan merkittävä kokemus se, kun huomasi ettei tässä oo mitään järkee. Siis ei elämässä tai siinäkään, että elämä on yleensä ottaen olemassa. Huomasin siis kaiken hyödyttömyyden.

Muistelen että kyseinen välähdys olisi iskenyt joskus teini-iässä keskustellessani pikkusiskoni kanssa. Tähän loppui lapsuuteni, eli se aika jolloin kaikki oli helppoa ja yksinkertaista. Tosin, mielestäni kyseisen asian hoksaaminen oli minusta varsin hauskaa. Huomasin että loppujen lopuksi kaikki mitä täällä puhumme tai teemme toisillemme, voikin olla loppupeleissä olla ihan hölynpölyä.

Kirjeenvaihtaja ei luonnollisti ole ainut ihminen jolle tällainen "valaistuminen" on tapahtunut. Elämän tarkoituksettomuuden tietynlainen ymmärtäminen lienee osa jokaisen ihmisen kehitystä. Voisi kuvitella että tämän asian tajuaminen, tavalla tai toisella, siirtää meidät lapsuuden fantasiamaailmasta aikuisuuteen.

Olemisen sietämätön epätodennäköisyys

Olemiseni tässä ja juuri nyt on epätodennäköistä. Tähän pulmaan ovat varmasti kaikki törmänneet. Ensinnäkin on vaadittu maailmankaikkeuden syntyminen. Joka on nykytietämyksen mukaan erittäin epätodennäköistä. Vaikka on mahdollista, että on olemassa ääretön maarä maailmankaikkeuksia.

Toisaalta, jos asia olisi näin, niin olisi varmaa, että olisin olemassa. Hmm. Tuota pitää pohdiskella hetkinen. Taisin viedä juuri ponnen otsikoltani. Sen siis voisi vaihtaa muotoon että on varmaa, että olen olemassa, koska mahdollisuuksia on rajaton määrä ja ne kaikki toteutuvat.

Tulen siihen johtopäätökseen, että olen lukenut tällä viikolla liikaa filosofista kirjallisuutta. Sen voin sanoa jossain määrin varmasti.

Kirjeenvaihtaja maailman ja liikenneturvallisuuden asialla

Kirjeenvaihtaja on ihmetellyt, miksi henkilöautoissa ei ole nopeudenrajoitinta? Nopeuden voisi Suomen maanteillä säätää rajoittimen avulla 100-105 kilometriin tunnissa. Tätä kovempaa kun ei, moottoriteitä ja moottoriratoja lukuunottamatta, saisi Suomessa huristella missään. Asiaa on käsitelty ohimennen kirjeenvaihtajan muistin mukaan ohimennen joissakin lehdissä, mutta laajempaa keskustelua ei asiasta ole tietääkseni käyty. Näissä harvoissa jutuissa, joihin kirjeenvaihtaja on tutustunut, ei olla nähty sen teknistä toteuttamista mahdottomana. Onhan raskaalla liikenteellä jo pitkään ollut käytössä nopeusrajoittimet.

Oikeastaan ainoa vastaväite, joka kirjeenvaihtajalle on asiasta käydyissä keskusteluissa esitetty on ollut, että ohittaminen kävisi vaarallisemmaksi. Ensinnäkin täytyy muistaa, että nopeusrajoituksen ylittäminen on kaikissa oloissa kielletty, vaaralliseksi muodostunut ohitus on helpompi lopettaa jarruttamalla. Jos autoissa olisi nopeusrajoittimet turha ohittelu vähenisi, joka sekin parantaisi liikenneturvallisuutta. Ohitukset voisi myös suorittaa turvallisemmin, koska myös vastaantulevan auton nopeus olisi varmemmin arvioitavissa.

Kaiken kaikkiaan kirjeenvaihtaja epäilee, että eniten ajatus aiheuttaa autoteollisuudessa. Autoja olisi vaikeampi markkinoida "urheilullisina", joka on ollut autoteollisuuden merkittävimpiä markkinointivaltteja. Suomessa autoteollisuus ei enää ole merkittävä teollisuudenala, joten estettä Suomen osalta ei olisi. Ongelma on se, että mahdollisesti EU voisi vastustaa ajatusta.

Tällaisella lailla olisi varmasti vaikutuksia myös autojen käyttöön ja hankintaan. Kovempaa ajaminen kuluttaa enemmän polttoainetta, joka luonnollisesti vähenisi lain voimaantulon myötä. Toisaalta "urheilullisten" arvojen suosiminen autojen markkinoinnissa jäisi vähemmälle, jolloin suurempaan arvoon voisi nousta auton taloudellisuus (ja samalla vähäpäästöisyys) ja sen turvallisuus. Myös huviajaminen autoiluun liittyvän vapauden tunteen rajoittamisen myötä voisi vähentyä. Kokonaisuudessaan autoilun päästöt voisivat siis vähentyä merkittävästikin. Ja maailma pelastuu!

Nopeusrajoittimen käytön suurimmat edut olisivat kuitenkin liikenneturvallisuudessa. Juuri pahimmat onnettomuudet vähenisivät. Kuolonkolareihin kun liittyy usein väärä tilannenopeus tai ylinopeus.

Mutta, kirjeenvaihtaja lopettaa ajanpuutteen vuoksi. Vastaan saa kirjeenvaihtajalle väittää, keskustelu on avattu. Seuraavaksi kirjeenvaihtaja varmaan siirtyy enemmän koko maailmankaikkeutta syleileviin asioihin!

Pitsaa satunnaisin eväin

Tänään kirjeenvaihtaja innostui tekemään pitsaa aitoon italialaiseen tyyliin, kaikesta siitä ylimääräisestä, mitä kaapeista sattui löytämään. Pitsat onnistuivat oikein mainiosti. Hunajamaustettu porkkana sopi mainiosti aprikoosinpuolikkaiden, sipulin, creme fraichen, aurinkokuivattujen tomaattien ja sekalaisen juustoseurakunnan kanssa mainiosti.

Brevväxlare var i går i fotbollvetningtävling i Bar Bristol. Vårt lag, "John Travolta`s Panzer Battallion" vinnade. Vi vinnar där ganska oft. Den annan brevväxlare, som är väl härligt, tyckte min pizza som jag gjorde i dag.

Kirjeenvaihtaja makumatkalla ja maailmanvalloittajana

Kirjeenvaihtaja on, kaikkien muiden planeetallamme oleilevien otusten tavoin, kiinnostunut syömisestä. Tällä kertaa kirjeenvaihtaja väsäsi venäläistyyppisen perjantai-illallisen ystävilleen ja toiselle kirjeenvaihtajalle. Makumatka oli, muidenkin siihen osallistuneiden mukaan, onnistunut. Siitakesienikeitto, blinit ja eksoottiset hedelmät kävivät kaupaksi. Kuvassa pöytä vielä odottelee pääherkkua eli blinejä. Varsinaisten reseptien kirjoittelun jätän, varsinaisten mestareiden, kuten vaikkapa Polkkapossun huoleksi.

Illallisen jälkeen siirryimme kartan ääreen. Maailmanvalloitus ei tyhjällä vatsalla olisi onnistunutkaan. Risk-pelin pelaaminen on varsin mukava illanviettotapa. Tosin, toivottavaa on, ettei sitä eksy pelaamaan sellainen henkilö, joka ei lainkaan kestä huijaamista, petollisuutta, selkäänpuukkottamista ja reipasta väittelyä. Kaikki kyseiset elementit kun kuuluvat Riskiin kuin rusina siihen kuuluisaan pullaan. Valtioiden välinen moraali kun ei ole verrattavissa yksilöiden välisen moraaliin. Ne kun ajavat useimmiten vain omia etujaan, vaikka muuta väittäisivätkin. Politiikka on likaista peliä ja valtioden välinen politiikka vielä likaisempaa. Voittoon eivät kirjeenvaihtajan taidot Risk-politikoinnissa riittäneet, muut valtionjohtajat onnistuivat selkäänpuukottamisen jalossa taidossa kirjeenvaihtajaparkaa paremmin.

Ilta oli, pienistä ja suuremmistakin sodista huolimatta, oikein onnistunut. Kiitokset kaikille paikalla olleille!

"Se toimii sittenk..."

Jos kirjeenvaihtaja ei siis mitenkään erityisemmin rakasta varsinaista matkailua, kiinnostaa häntä sitäkin enemmän kaikenlainen muu pään sekoittaminen, vaikkapa lukemalla. Kvarkkeihin ja spinneihin on tullut törmäiltyä viime aikoina tutustuessani Kari Enqvistin Näkymätön todellisuus- nimiseen opukseen. Siinä tämä fysiikan filosofoija leppoisaan tyyliin kertoilee nykyaikaisen luonnontieteellisen maailmankuvan kehittymisestä.

Lueskellessani kirjasta atomipommin kehittämisestä tuli kirjeenvaihtaja hokanneeksi, mitkä tulevat olemaan ihmiskunnan, jo otsikossa esitellyt, viimeiset sanat. Atomipommin kehittäjiä ei varmaan loppujen lopuksi kiinnostanut se, mihin sitä käytetään, vaan heitä ajoi into vain keksiä jotain uutta. Ja kunnon pommi nyt kieltämättä on varsin kiinnostava tutkimuskohde. Ainakin kirjeenvaihtajan mielestä. Ihmiskunta ei onnistunut tuhoamaan itseään ydinsodalla, eikä ehkä koskaan tuhoakaan, eikävätkä ilmaston muutokset tai sivuosuma isosta meteorista siihen varmaan pysty. Välttämättä viiden miljardin vuoden päästä punaiseksi jättiläiseksi laajeneva aurinkommekaan ei sitä tee. Jopa maailmankaikkeuden luhistumisen varalle ovat tiedemiehet kehitelleet selviytymiskeinoja. Tällöin paineltaisiin mahdollisesti mustan aukon kautta johonkin muuhun maailmankaikkeuteen.

Sen sijaan kirjeenvaihtaja on vakuuttunut, että asialleen omistautunut tiedemiesryhmä siihen joku päivä kykenee. Ihminen kuitenkin on sen verran kiinnostunut kokeilemaan kaikkea, mitä nyt vain on mahdollista kokeilla. Joten joku kaunis päivä joku tiedemiesryhmä kuitenkin onnistuu vaikkapa tuottamaan antimateriahiukkasia "vähän liikaa", tai aiheuttamaan muuten vain sopivan ketjureaktion, jolla maapallo, aurinkokunta tai vaikkapa koko maailmankaikkeus saadaan olevien kirjoista pois.

Kirjeenvaihtajan työpaikalla keskusteltiin taannoin asiasta, kun joku tiedemiesryhmä Sveitsissä oli tekemässä jotakin koetta (olisiko ollut johonkin antimaterian tuotantoon liittyvää), jossa oli ryhmän mukaan noin yhden miljardin miljardisosan mahdollisuus että maapallo tuhoutuu. Kokeen tarkoitus ei käsittääkseni ollut tämä, mutta sillä olisi saattanut olla kyseinen sivuvaikutus.

Joka tapauksessa ihmiskunnan pitää mielestäni tutkia kaikkea mahdollista. Meni sitten syteen tai saveen. Kun joka tapauksessa saveen päädytään. Eräs vaihtoehto tämän itsetuhoisen kehityksen hidastamiseen olisi perustaa Marsiin tutkimuslaitos, jossa näitä hieman villimpiä kokeita suoritettaisiin. Tosin kunnolla mönkään, tai vaihtoehtoisesti turhan onnistunut koe Marsissa, voisi tuhota hiukkasen enemmän kuin tuon kauniin punaisen planeetan.

Mutta sitä odotellessa, kiva oli täällä ja kiitos kaloista!

Matkustamisesta ja sen tärkeydestä

Kirjeenvaihtaja ei koskaan ole ollut mikään matkustajatyyppi. Lähinnä hän on ihmetellyt aina muiden halua lehteä huvikseen tutkiskelemaan kaiken maailman paikkoja, jotka sijaitsevat jossain huitsin nevadassa. Jos jännitystä elämäänsä haluaa, niin ainakin täällä Turussa voi tutustua vaikka erilaisiin lähiöihin. Takuulla mielenkiintoinen kokemus pyöriä kuppiloissa Varissuolla perjantai-iltana. Ja extremeäkin on siinä ihan mukavasti. Ellei itse satu asumaan Varissuolla. Ohessa kartta Varissuosta, jonka avulla voi suunnitella tutustumisretkensä suuntaviivat.

Jotenkin minulle on jäänyt myös hämäräksi se, että minkä takia on ihan pakko nähdä kaikki maailman paikat. Pyramideista, Eiffelin tornista ja muista nähtävyyksistä saa ihan tarpeeksi tietoa vaikka tietokoneen ruudulta. Ja eipähän tule tuhlattua luonnonvarojakaan. Toisaalta, vaikka kuinka painaisi tätä palloa ympäri, ei kuitenkaan ehdi kaikkea nähdä. Näin se vain on. Eli miksi lähteä toivottomaan yritykseen?

Joku näsäviisas matkustelun kannattaja älähtää tässä vaiheessa seuraavaa: "Mutta ne erilaiset kulttuurit! Ja ihmiset!". Niinpä niin. Keskivertomatkustelija tutustuu paikalliseen kulttuuriin höpisemällä jotain respan, jonkun liikkeen myyjän ja anniskelupaikkojen tarjoilijoiden kanssa. Siinä sitä varmaan tulee varmasti syvällisempi kokemus jostakin kulttuurista, kuin lukemalla vaikkapa muutaman kirjan kyseisen kultturialueen kirjailijoilta.

Ja lopuksi, tämän lyhyen puheenvuoroni päätteksi totean että kirjeenvaihtajalla on matkustuskammo. Meinasin joskus kahdeksanvuotiaana jäädä Helsinborg-Helsingör väliä liikennöivään lauttaan. Itku ja poru oli sen jälkeen kova. Äiti onneksi kuitenkin löytyi ja pääsin Tanskan maalle. Kirjeenvaihtaja kuitenkin arvostaa niitä (ja saattaisi itsekin lähteä) jotka opiskelevat tai työskentelevät muualla kuin kotimaassaan. Siitä on sentään jotain hyötyä.

Seuraavassa painavassa puheenvuorossaan ajatteli kirjeenvaihtaja tutustuttaa lukijansa spinneihin, kvarkkeihin ja muihin maailmankaikkeuden ilmiöihin. Niissä onkin enemmän ihmeteltävää kuin vaikkapa Puutorin Vessassa.

Maailmankaikkeuden kirjeenvaihtaja

Tuli Tukholma jo nähtyä ja koettua joten oli syytä muuttaa tätä kirjeenvaihtamisen linjaa. Koska olen varsin vaatimaton ja vähään tyytyväinen persoona otin tällä kertaa kohteeksi koko maailmankaikkeuden. Saattaa olla, että tutkin kohdettani kovin turkulaisesta näkökulmasta, mutta näkymä voi hyvinkin muuttua. Kirjeenvaihtajan raportteja saattaa tulla jopa Raisiosta saakka. Mutta näillä mennään, här går vi!

Takautuvaa turinaa

Ajattelin yllättää itsenikin ja kirjoittella satunnaisia ottoja loppuvuoden varrelta. Kirjenvaihtaja pääsi tutustumaan syksyllä myös toiseen pohjoismaiseen pääkaupunkiin, Osloon. Oslo oli mukava ja sateinen. Norjalaiset kiusaavat kanssaeläjiään sillä, että lämmittävät joka paikan kuumaksi. Paikallisessa Jazz baarissa (Bare Jazz) oli muuten oikein mukava istuskella, mutta siellä oli aivan liian kuuma.

Oslo on kuitenkin huomattavasti mukavampi kaupunki baareista pitävälle kuin Tukholma. Kunnon pubeja on melkein joka kulman takana. Oslolaiset pukeutuvat myös rennommin kuin Stokiksen asukit. Muutenkin Oslo vaikutti muutaman päivän perusteella rennommalta, mutta kalliimmalta mestalta kuin Tukholma. Piipahdettua tuli jazzkonsertin lisäksi Oslon Tavastialla, Rockefeller Clubilla. Äänentoisto oli tasolla erittäin kova. Vaikka kirjeenvaihtajan korvat onkin uitettu monessa liemessä, oli siellä pakko turvautua, takarivissäkin, korvien suojaukseen.

Muuten kirjeenvaihtaja on pyörinyt rauhallisesti töissä ympäri ämpäri. Ja kuikuillut Turun kujilla, ollen mm. paikallisen futistietovisan syyskauden voittajajoukkueen yhtenä aktiivisena osanottajana. Ihan mukavasti vuosi sujahti. Välillä nousua ja silloin tällöin tuli laskujakin. Mutta, uusi vuosi ja uutta usvaa putkeen!