... runoilun. Kaikkien kyseenalaiseksi iloksi, ajatteli kirjeenvaihtaja taas runoilla perjantain kunniaksi. Vielä en tiedä mitä tulee. Aika näyttää. Hmm... Tuo "Aika näyttää" vaikuttaa hyvältä otsikolta. Jostakinhan sitä on lähdettävä, eikös juu?
Aika näyttää
Aika virtaa tuonelassa, kello mataa manalassa.
Tuonne tulin kautta virran, tulisen veden kamalimman.
Siellä seisoi itse paha, viittaveikko punasilmä.
Katsoi minnuu kauheasti, vilkautti iiristänsä.
Harvat sanat paha päästi , vähän virkkoi rautanaama.
Sanoi ittee ettivänsä, ihmetteli outouttaan.
Aika loppuu kaikki alkaa, kulkee kello kuten jaksaa.
Minne käy maailmamme, lentää pallo sinivihree.
Siellä missä aika alkaa, aikajanan alkupäässä.
Tieto oottaa siellä aina, kurkistaa totuus vihanta.
Sinne halluu hauen mieli, niinkuin suuren ahvenankin.
Siel ois onni ihmisellä, olennolla älykkäällä.
__________________________________________________________________________________
Editoitu kalevalamittaan
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti