HU! HA!

Viisuviimaa, kautta rantojen ja niittyjen.
Kellohameita, hepeniä, viritettyjä huulia.

Perkeleellistä taistoa.
Jumalallista uhoa.
Piraattien tuhoa.
Hulvatonta touhua.

Vilkuilua pyykkilangan kanssa.
Olympiavoittajan luistelua.
Makeita tyttöjä, liuhulettejä.
Viisuetikettiä.
Robokoppia, biittiä, boksia.
Jos joku osais niin myös varmaan foksia.

Taas katsotaan ja ihmetellään,
kun euroopan sydän muuttuu metalliseksi!

Viisut jyllää jälleen!

Tässä on jälleen kirjeenvaihtaja tehnyt suuren määrän etukäteistyötä ja aloittanut omat viisuanalyysinsa. Toki tuo eilinen semifinaali oli jo hyvää viihdettä kaikin puolin. Onneksi Teräsbetoni pääsee kukkoilemaan myös lauantaina Euroopalle. Olin myös tyytyväinen Azereiden ja Bosnia & Herzegovinan jatkoonpääsystä. Varsinkin B & H:n "Pokusaj" on loistava vääntö.

Muuten oli jälleen yrityksiä erilaisilla tyyleillä, enemmän tai vähemmän onnistuen. Plusenkon luistelu Venäjän Diman lauleskellessa oli hieman omituista. Biisi on tuossa tapauksessa hyvä, miksi pilaamaan sitä omituisella ja yhteensopimattomalla koregrafialla? Irkkujen kalkkuna ei oikein onnistunut livenä, toisaalta taas irkkujen jälkeen lavalle tullut B & H varasti senkin edestä showta.

Torstainen toinen semifinaali ei vaikuta niin hyvältä kuin eilinen. Verrattain balladipainoitteinen. Saisi olla enemmän variaatioita. Latvian piraattihumppa kiinnostaa etukäteen eniten kirjeenvaihtajaa. Ja toisaalta se, että floppaako Ruotsin "Hero". Sen ja kaiken muun näkee sitten vasta huomenna. Kuinka tässä malttaa sitä odotella...

Finaalia varten on peukut pystyssä niin Bosneille kuin Suomellekin!

Wannabe-sudeetti-turkulainen

Siis mie oikeest rakasta tät Turku.
Oha nuo immeiset tääl, kettumaissi ja niin turkkulaissi.
Ja kai, vois kauniist sanno, lännest.

Tosi, rakkaat pienokaise. Rakka lampunvalaja.
Hei, se kuukkel, kaunei sana Suomen kieles.
Nii, onni oli eksy tänn, jalkapalloparatiis suomemaas.

Meil o Intteri ja sit meil o Tepsi.

Ja sit meil o niit, jotka ei oo oikkeest Turust.
Ja niit pirulaut ei ymmärrä kukka.
Ja siihe luokka se saatan mie kuul muk.

Ja kai se saatan o siit viel ylppe.

Ainaki siit piru Intterist.

Jonkin päivän merellinen tunnelma

Huupsankeikkaa, vierestä veikkaan.
Teikkaan sivuun ja leikkaan.

Nimeen, otettuun tai annettuun.
Veteen, kaadettuun tai kannettuun.

Vaari istuu Piippolassa.
Kuurit annetaan sairaalassa.

Kuumehoureita, märkiä paiseita.
Vaseliinia, sairaita lauseita.

Hiiohoi!

Nyt nostetaan märssypurjeet ja tavataan olla vaattureita!

Turku on sinimusta!

Niinhän siinä kävi, että loistokkaan esityksen jälkeen pääsi koko Interin joukkue juhlimaan voittoa TPS:ta kirjeenvaihtajan kanssa. Sunnuntai-ilta oli ikimuistoinen. Tämmöisiä futishetkiä on mukava kirjeenvaihtajan muistella silloin kun keinutuoli houkuttaa enemmän kuin futismatsissa laulaminen.

Vaikka stadion kuvanottohetkellä on jo tyhjentynyt, oli paikalla likimain 9000 silmäparia. Kyllä oli komiaa. Aurinko paistoi ja kaikkea!

Hauskimman hetken, Interin maalien lisäksi, tarjosivat Interin fanit laulamalla matsin loppuhetkillä "Hunajata, hunajata..."- renkutusta. Siihen piti kirjeenvaihtajankin yhtyä.

Kyllä on kivaa olla ainakin seuraavat kolme kuukautta Turun Ykkönen!!!

Sini- vai valkomustaa?

Odotellaan, toivotaan ja unelmoidaan.
Aurinkoa, olympiakatsomoa ja vihreää nurmea.

Kierteisiä keskityksiä.
Teräviä pystyynjuoksuja.
Viileitä harhautuksia.

Kenttää tallaavia gladiaattoreita.
Kannattajat laulavat laulujaan.

Tiukkoja taklauksia.
Järkyttäviä pommeja.
Nokkapokkaa.

Valmentajat väsäävät suuntaviivoja.
Mutta taiston tauottua vasta nähdään,

mitkä ovat Turun värit.