Kirjeenvaihtajapariskunta lähti pienoiselle retkelle. Täällä kaskenviljelyalueella retket ovat omalla tavallaan jännittäviä. Hyvänä puolena näissä paukkupakkasissa on se, että tiestö paranee. Saadaan vihdoin yhteydet toimimaan jäiden kantavaessa ajoneuvoja. Muuten kun täällä liikkuakseen on parasta olla susi tai metsätraktori. Kuten kuvasta voi huomata, liikenne ei ole verrattavissa Mannerheimintien ruuhka-aikaan. Vaikka tielle, varmuuden vuoksi, oli pistetty leveyttä 50 metriä. Kyseinen jäätie yhdistää Kolin ja Vuonislahden.Kauniita maisemia kuitenkin on täällä. Koli on tunnettu taiteilijoiden rentoutumispaikkana. Lisäksi siellä on uhrattu kaikenlaista aikojen saatossa. Mukavampi uhrautua, kun
maisemat ovat rock. Luonnollisesti Koli on ollut merkittävä kaskeamisalue. Hieman tuo ulkoliikunta paukkupakkasessa ja hyytävässä viimassa tuntui, jopa entisen karjalaisen, kintereissä. On päässyt lokoisa turkulaiselämä vaikuttamaan kovuuteen. Väsyneenä ja onnellisena siitä, ettei tullut kapsahdettua edes siihen katajaan, voi kirjeenvaihtaja painua unosille miettimään uusia kolttosia. Varkauden kautta Jyväskylään alias Mattinykäslandiaan vie huomenna tie. Kuvassa kirjeenvaihtajatar valmistautuu valloittamaan Ukko-Kolin. Siinä ei Ukko-Kirjeenvaihtaja oikein tahtonut perässä pysyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti