Koska kirjeenvaihtajakin on innokas pyöräilijä, on hienoa seurailla, kuinka Soininvaaran Osmon pyöräreissu halki Euroopan etenee. Jos joskus olisi aikaa, voisin itsekin suunnitella tekeväni vastaavan matkan. Aluksi tosin harjoittelen, tämän kesän, täällä Suomen kamaralla. Ainakin väli Turku-Helsinki väli pitäisi ainakin pyöräillä. Myös kaveria moikkaamaan Mikkeliin voisi polkaista. Ja lenkkiä Helsingin ympärillä. Ja ehkä jopa tuonne kotikonnuille Liperiin asti...
Dragsfjärdin suunnalla alkaa varmuudella pyöräilykesä kirjeenvaihtajalla, kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Siellä on mukava painaa. Viime vuonna tuli jo kokeiltua. Harjoittelu kesän koitoksiin on jo käynnissä työmatkapyöräilyn (30 kilsaa päivässä) muodossa.
Kiitokset Lukulampulle linkkivinkistä. Kaifia ja käppäilyä sinne Tsekin suuntaan! Ja muille pyöräilykesää.
---
Jukka Naantalista muuten painelee pyörällä maailmaa ympäri. En ole ihan varma, että onko se jo hulluutta. Ainakin vähän, ehkä. Tai sitten siinä on vain paljon tuota Lukulampun hehkuttamaa kaifia.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste urheilu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste urheilu. Näytä kaikki tekstit
21. toukokuuta 2007
10. toukokuuta 2007
Kiirettä pukkaa...
... viisujalkapallofanille. Tänään on Turun paikallisottelu FC Inter - FC TPS puoli seiskalta. Kympiltä tulee sitten euroviisujen semifinaali. Jossain välissä kai kuulen tuloksen Suomi-USA lätkämatsistakin.Inter niittaa Tepsin muuten 3-1- Ja viisufinaaliin pääsevät seuraavat maat: Sveitsi, Bulgaria, Serbia, Turkki, Valko-Venäjä, Andorra, Islanti ja Georgia. Tämä siis niille tiedoksi, jotka eivät semifinaalia jaksa seurata. Kirjeenvaihtaja sen toki katselee. Ja yksi vetokin tuli viisuista lyötyä. Sivutoimen työkaverin kanssa löimme vetoa siitä, kumpi ompi parempi eurooppalaisten mielestä, Sveitsi vaiko Turkki. Kirjeenvaihtaja luottaa vampyyreihin. Ei niitä pepun sheikkauksella voiteta. Näin on näreet ja närhennäppylät, sano.
Tunnisteet:
kaverit,
kuningas pallo,
musakorneri,
Taide,
urheilu,
Vänkääminen
11. maaliskuuta 2007
Pöytälätkässä
Kirjeenvaihtaja kävi, suunnitelmansa mukaan, pöytäjääkiekon SM-kisoissa. Saldoksi napasahti neljä voittoa ja yksitoista tappiota. Tappiosta suurin osa tuli maalilla tai parilla, eikä jatkoonmeno alkulohkosta ollut kaukana.Huomasin, ettei pelaajien keskimääräinen taso ollut juuri muuttunut edellisestä kerrasta. Viimeksi tuli käväistyä pöytälätkäkisoissa kaksitoista vuotta sitten. Saldo oli silloin likimain sama (5 voittoa 1 tasuri ja 12 tappiota).
Turisin, noista ammoisista ajoista, toisen vanhan jermun kanssa. Harmittelin samaa kuin hänkin eli sitä, ettei näitä vanhoja jermuja ollut juuri paikalle eksynyt. Kirjeenvaihtajalla oli siitä huolimatta oikein hauskaa. Pystyin pitämään pelit tasaisina ja jännittävinä. Selkä vaan ei tahtonut kestää. Tänään oli pystyyn nouseminen hankalaa. Siinä mielessä oli hyvä, etten eksynyt tämänpäiväisiin jatkopeleihin. En ole ainoa selkäkivuista kärsivä, MM-hopeamitalisti Roni Nuttusella on sama vika.
Kirjeenvaihtaja sai kisoista uuden kipinän jo likimain unohtamaansa harrastukseen. Seuraavat kisat ovat jo 24.3 Raisiossa. Siellä ajatteli hän piipahtaa. Ja sillä kertaa harjoittelen pikkaisen ennen kisaamista. Jos vaikka siellä jatkopeleihin pääsisi...
---
Korjataan sen verran, että Roni Nuttunen on hallitseva maailmanmestari.
5. maaliskuuta 2007
Pöytäjääkiekosta
Mutta viikonloppuna aattelin käydä moikkaamassa vanhoja tuttuja pöytälätkän parista. Turussa tuli pelattua useampaakin Suomen mestaria vastaan. Hävisin useimmiten, mutta silloin tällöin tuli voitettua, noita kaikista kovimpiakin. Kun eivät harjoitusturnauksia he niin tosissaan jaksaneet ottaa.
Hiki tulee ensi viikonloppuna varmasti. Pöytälätkä on yllättävän fyysistä. Houkuttelin mukaan myös Polkkapossua. Polkkis pääsisi osallistumaan Rookie-sarjaan. Kun ei ole ikinä pelannut pöytälätkän virallisissa turnauksissa. Kirjeenvaihtaja joutuu taistelemaan, tuon yhden turnausosallistumisen takia, kaikkein parhaita vastaan.
Pitäisiköhän käydä ostamassa pöytälätkäpöytä, että voisi vähän treenata. Ettei kylmiltään tarvitsisi taistella. On minulla kuitenkin yksi kuvio, joka tehoaa varomattomaan vastustajaan kuin kuuma veitsi. Ainakin kerran.
21. helmikuuta 2007
Koleaa Koleilua
Kirjeenvaihtajapariskunta lähti pienoiselle retkelle. Täällä kaskenviljelyalueella retket ovat omalla tavallaan jännittäviä. Hyvänä puolena näissä paukkupakkasissa on se, että tiestö paranee. Saadaan vihdoin yhteydet toimimaan jäiden kantavaessa ajoneuvoja. Muuten kun täällä liikkuakseen on parasta olla susi tai metsätraktori. Kuten kuvasta voi huomata, liikenne ei ole verrattavissa Mannerheimintien ruuhka-aikaan. Vaikka tielle, varmuuden vuoksi, oli pistetty leveyttä 50 metriä. Kyseinen jäätie yhdistää Kolin ja Vuonislahden.Kauniita maisemia kuitenkin on täällä. Koli on tunnettu taiteilijoiden rentoutumispaikkana. Lisäksi siellä on uhrattu kaikenlaista aikojen saatossa. Mukavampi uhrautua, kun
maisemat ovat rock. Luonnollisesti Koli on ollut merkittävä kaskeamisalue. Hieman tuo ulkoliikunta paukkupakkasessa ja hyytävässä viimassa tuntui, jopa entisen karjalaisen, kintereissä. On päässyt lokoisa turkulaiselämä vaikuttamaan kovuuteen. Väsyneenä ja onnellisena siitä, ettei tullut kapsahdettua edes siihen katajaan, voi kirjeenvaihtaja painua unosille miettimään uusia kolttosia. Varkauden kautta Jyväskylään alias Mattinykäslandiaan vie huomenna tie. Kuvassa kirjeenvaihtajatar valmistautuu valloittamaan Ukko-Kolin. Siinä ei Ukko-Kirjeenvaihtaja oikein tahtonut perässä pysyä.
20. helmikuuta 2007
Pölkky, eli vapaa-aika Karjalan kunnailla
Silloin tällöin meille jäi, täällä susirajalla aikaa kehitellä muutakin, kuin uusia karhun kanssa painimisotteita. Näiltä tiimoilta kehitimme, lähinnä veljeni kanssa, niin pulkkamäenlaskuun uudet säännöt, kuin myös Pölkyn (Pölökyn). Pölkky (Pölökky) ei muistuta millään tavalla nössöpeli Mölkkyä. Se on todellinen akateeminen urheilulaji. Jossa taidon ja älyn lisäksi vaaditaan susimaista verenhimoa ja karhun painitekniikoita.
Pölkyn välineet
Pölkkyyn tarvitaan pölkky. Pölkky voi olla puusta, muovista tai metallista valmistettu. Aloitimme puisella pölkyllä, mutta huomasimme pian, että metallinen sanko on paras väline. Se kilahtaa paremmin kuin puinen pölkky. Pölkky toimii maalina. Pölkyn lisäksi tarvitaan maila jokaiselle osallistujalle ja pallo. Mailat voivat olla vaikka kaukalopallomailoja. Pallossa on oleellisinta, että se on noin tennispallon kokoinen ja suhteellisen pyöreä. Tai ei sillä pyöreydelläkäään ole niin väliä. Kunhan se näkyy lumipenkasta.
Pölkyn säännöt
Pölkyn säännöt ovat yksinkertaiset. Pölkky sijoitetaan pihalle. Pallolla yritettään osua pölkkyyn. Kun pölkkyyn osuu niin peliä jatketaan maalin päästäneen aloituksella. Olemme veljen kanssa sopineet, ettei mailalla saa lyödä toista. Muuten keinovalikoima maalin tekemiseen (tai sen tekemisen estämiseen) on yleensä ottaen suhteellisen vapaa. Siksi ottelumme ovat olleet suhteellisen kiivasluonteisia mutta armottomia. Vauhdikkuuden takaamiseksi olemme lyöneet aina myös vetoa siitä kumpi voittaa. Ja koska tuomareita ei ole ollut, niin se on lisännyt otteluiden mielenkiintoa.
Ja verisyyttä. Minkä sai myös kokea kirjeenvaihtajapariskunnan kauniimpi osapuoli. Pallo kimmahti lavasta suoraan päin pläsiä. Onneksi verta ei tullut paljon. Kirjeenvaihtajatar on siis jo saanut maistaa karjalaista kajahtamista!
Pölkyn välineet
Pölkkyyn tarvitaan pölkky. Pölkky voi olla puusta, muovista tai metallista valmistettu. Aloitimme puisella pölkyllä, mutta huomasimme pian, että metallinen sanko on paras väline. Se kilahtaa paremmin kuin puinen pölkky. Pölkky toimii maalina. Pölkyn lisäksi tarvitaan maila jokaiselle osallistujalle ja pallo. Mailat voivat olla vaikka kaukalopallomailoja. Pallossa on oleellisinta, että se on noin tennispallon kokoinen ja suhteellisen pyöreä. Tai ei sillä pyöreydelläkäään ole niin väliä. Kunhan se näkyy lumipenkasta.
Pölkyn säännöt
Pölkyn säännöt ovat yksinkertaiset. Pölkky sijoitetaan pihalle. Pallolla yritettään osua pölkkyyn. Kun pölkkyyn osuu niin peliä jatketaan maalin päästäneen aloituksella. Olemme veljen kanssa sopineet, ettei mailalla saa lyödä toista. Muuten keinovalikoima maalin tekemiseen (tai sen tekemisen estämiseen) on yleensä ottaen suhteellisen vapaa. Siksi ottelumme ovat olleet suhteellisen kiivasluonteisia mutta armottomia. Vauhdikkuuden takaamiseksi olemme lyöneet aina myös vetoa siitä kumpi voittaa. Ja koska tuomareita ei ole ollut, niin se on lisännyt otteluiden mielenkiintoa.
Ja verisyyttä. Minkä sai myös kokea kirjeenvaihtajapariskunnan kauniimpi osapuoli. Pallo kimmahti lavasta suoraan päin pläsiä. Onneksi verta ei tullut paljon. Kirjeenvaihtajatar on siis jo saanut maistaa karjalaista kajahtamista!
Tunnisteet:
karjalaistelu,
kaverit,
matkailu,
pelaaminen,
urheilu
4. helmikuuta 2007
Kirjeenvaihtajan vauhdikas lauantai
Yleensä ottaen kirjeenvaihtaja taaplailee vapaa-aikanaan varsin rauhallisesti, mutta nyt tuli vietettyä varsin aktiivinen lauantai. Alkuun kävimme ihastuttavan kirjeenvaihtajattareni kanssa Turun Caribialla polskuttelemassa. Täynnä oli se. Sieltä kirjeenvaihtaja hilpaisi futistietovisaan, josta saavutukseksi tuli kunniakas toinen sija. Vaikka kaipasimmekin Namibiaan seikkailemaan siirtynyttä kirjastotätiämme.
Jouduin tosin lähtemään kesken pois, jotta ehtisin katsomaan Tehdasteatterin ensi-illassa olleen näytelmän Minun poikani tarina. Valot olivat hyvät, näyttelijät ammattitaitoisia ja tunnelma intiimi pienen salin ansiosta. Kirjeenvaihtajan makuun käsikirjoitus oli turhan maalaileva. Ja tuolit epämiellyttäviä. Mutta hyvä maku hommasta kuitenkin päällimmäiseksi jäi.
Makumatkailua kirjeenvaihtaja jatkoi, edellä mainitun kirjeenvaihtajatterensa kanssa, Sergio`s ravintolassa Aurajoen rannalla. Pitsa vei kielen mennessään, valkoviini erinomaista, tarjoilu erittäin ripeää ja huomaavaista, calvados pehmeää ja täyteläistä, cappucino loistavaa ja seuralainen mitä parhain. Mamma mia! Täydet viisi tähteä ja papukaijamerkki päälle.
Ilta jatkui vielä parilla tuopilla kortteliravintola Hugossa. Kerta kaikkiaan mukava lauantai oli kirjeenvaihtajalla.
Jouduin tosin lähtemään kesken pois, jotta ehtisin katsomaan Tehdasteatterin ensi-illassa olleen näytelmän Minun poikani tarina. Valot olivat hyvät, näyttelijät ammattitaitoisia ja tunnelma intiimi pienen salin ansiosta. Kirjeenvaihtajan makuun käsikirjoitus oli turhan maalaileva. Ja tuolit epämiellyttäviä. Mutta hyvä maku hommasta kuitenkin päällimmäiseksi jäi.
Makumatkailua kirjeenvaihtaja jatkoi, edellä mainitun kirjeenvaihtajatterensa kanssa, Sergio`s ravintolassa Aurajoen rannalla. Pitsa vei kielen mennessään, valkoviini erinomaista, tarjoilu erittäin ripeää ja huomaavaista, calvados pehmeää ja täyteläistä, cappucino loistavaa ja seuralainen mitä parhain. Mamma mia! Täydet viisi tähteä ja papukaijamerkki päälle.
Ilta jatkui vielä parilla tuopilla kortteliravintola Hugossa. Kerta kaikkiaan mukava lauantai oli kirjeenvaihtajalla.
29. tammikuuta 2007
Pulkkamäenlaskun Wirallinen kisaopas
Yleistä
Suurin osa ihmisistä luulee, että pulkkailu tarkoittaa vain sitä, että lasketaan mäkeä alas ja tullaan sitten ylös. Näihin ihmisiin kuuluu myös rakas siskoni. Näin ei suinkaan ole asian laita. Ei ainakaan kirjeenvaihtajan ja hänen kilpailemiseen myötämielisesti suhtautuvien ystäviensä mielestä. Kerron tässä kirjoituksessa kuinka järjestää kunnollinen pulkkakisa.
Ensinnäkin tarvitaan porukka. Kirjeenvaihtajan ja hänen ystäviensä kisoissa on ollut 3-8 osallistujaa, toki suuremmatkin määrät ovat mahdollisia. Neljää kisailijaa olemme pitäneet minimääräna, että kisoista saisi pisteitä kokonaisrankingiin. Kokonaisrankingia on pidetty yllä muistaakseni vuodesta 1993 lähtien. Tilastot ovat veljeni hallussa. Kokonaisrankingkisan johdossa majailee Painija-Petteri.
Olosuhteet ja varusteet
Kisaan tarvitaan luonnollisesti mäki ja lunta. Mäen ei tarvitse olla pitkä ja liiallinen jyrkkyys on pahasta. Mäen on kuitenkin hyvä olla profiililtaan alussa jyrkempi, jotta kaikki pääsevät vauhtiin. Loppumatkalla voi olla tasainen osuus, jossa voi kohentaa lykkimällä hartialihaksiaan. Mäessä on hyvä olla tiukka kurvi, että saadaan aikaan rytinää ja taktikointia.
Turvallisuuden kannalta on parempi, että mäki on suhteellisen loiva, ettei kisailijoiden vauhti nouse liiaksi ja näin lisää luokkaantumisriskiä. Pulkka selkään osuessaan on ikävä. Kisoissamme ei ole sattunut pahempia loukkaantumisia. Sormet ovat voineet jäädä pulkan alle tai selkään on saattanut osua toinen pulkallaan. Silloin tällöin on joku saattanut hujauttaa toista hanskalla nassuun. Näistä ollaan selvitty joko puhumalla tai joskus harvoin pienellä painiottelulla.
Muina varusteina ovat toimineet hyvät ulkoiluvaatteet ja pulkka. Pulkkamme ovat olleet mallia perus, eli niitä joita saa marketista muutamalla eurolla. Niitä on voi ohjata varsin hyvin nojaamalla kädellä maahan ja ja ne eivät keveytensä ansiosta aiheuta hengenvaaraa kenellekään. Tosin ne rikkoutuvat varsin helposti, mutta mikä harrastus ei jotain maksaisi. Keskimäärin yksi pulkka illassa menee korjauskelvottomaksi. Eli kannattaa porukalla ostaa reilumpi määrä kerralla!
Kilpailusäännöt
Kisoissa saa kiilata ja töniä toisia kilpailijoita. Kiinni ei saa kuitenkaan pitää. Lähtöjärjestys muuttuu jokaisen laskun jälkeen siksi, että lähtöpaikalla on kisassa suuri merkitys. Varsinkin jos mäessä on kurvi tai kurveja. Pyllyn on pysyttävä pulkassa, muuten lasku on hylätty. Jokaisesta laskusta saavat pisteitä ne jotka pääsevät maaliin. Voittaja saa sen pisteitä laskusta kuin on osallistujoita, toiseksi tullut taas yhden pisteen vähemmän jne., pulkastaan tipahtanut ei saa yhtään pistettä. Samoin joku saatetaan diskata virheellisen laskemisen vuoksi.
Laskujen pistemääriä lasketaan yhteen. Kun joku saavuttaa pistemäärän, joka on sovittu ennen kisan alkua, voittaa tämä kisan ja saa kokonaisrankingiin pisteitä sen määrän, kuin on ollut osallistujia. Muut kilpailijat eivät saa pisteitä kokonaisrankingiin. Kisoja kuitenkin ehditään illassa laskea monta, joten pisteitä saavat usein muutkin. Kokonaisrankingin järjestys määräytyy taas kilpailijan saamien pisteiden ja osallistuttujen kisojen osamäärän perusteella.
Vaikeaa? Ei suinkaan. Kuvitellaanpa kisailija nimeltään Jarkko. Jarkko voittaa illassa kaksi kisaa ja yhteensä kisoja on ollut viisi ja jokaiseen kisaan taas on osallistunut kuusi kilpailijaa. Näin Jarkko saa illasta siis 12 pistettä. Hänen keskiarvonsa, kisaa kohti on siis 12:5 eli 2.4 pistettä. Pekka taas on voittanut samana iltana yhden kisan viidestä joten hänen keskiarvopistemääränsä on taas illalta 6:5 eli 1.2 pistettä. Luonnollisesti myös muiden kisailijoiden saavutukset lasketaan kokonaisrankingiin. Vaikka se illan saldo olisi ollut pyöreä nolla pistettä.
Miksi näin? Ensinnäkin tämä on helppoa tilastoinnin kannalta. Ei tarvitse muistaa illalta, kuin sen ketkä voittivat, kuinka montaa kisaa ajettiin ja kuinka monta osallistujaa oli. Ei siis tarvitse raahata tilastopaperia mukaan rinteeseen. Ainoastaan voitosta kilpaileminen taas tuo taktisen elementin laskemiseen. Kisaa johtavaa aletaan kiilata ja töniä porukalla. Näin käy helposti niin, että lopussa monella voi olla mahdollisuus voittoon. Kun johtavaa ajajaa sorsitaan aina porukalla. Se on hauskaa. Ainakin kirjeenvaihtajan mielestä. Toisaalta tilastot ovat täysin vertailukelpoisia riippumatta osallistujien tai kisojen määrästä.
Kuinka onnistut kisassa?
Hyvältä pulkkakisailijalta vaaditaan ennekaikkea taktista silmää. Hyvä tasapaino on oleellisin itse laskemiseen vaikuttavista tekijöistä. Massasta, ulottuvuudesta ja voimasta on myöskin hyötyä. Myös hyvästä hermojenhallinasta ja loppuun asti yrittämisestä on hyötyä. Kisat muuttuvat nimittäin usein varsin kiharaisiksi ennen viimeisiä lähtöjä. Kaukaa takaa voi tulla voittoon jos muut keskittyvät ainoastaan toistensa häiritsemiseen.
Miksi kisaamaan?
Näillä kirjeenvaihtajan ohjeilla saa aikaiseksi loistavan pulkkailukisan ja kunnon hien pintaan! Pulkkamäenlasku on muuten, tällä kirjeenvaihtajan ja hänen ystäviensä suosimalla tavalla, erittäin kovaa urheilua. Takaan että hartiat ovat seuraavana päivänä finaalissa, jos kisailette tosissanne.
Suurin osa ihmisistä luulee, että pulkkailu tarkoittaa vain sitä, että lasketaan mäkeä alas ja tullaan sitten ylös. Näihin ihmisiin kuuluu myös rakas siskoni. Näin ei suinkaan ole asian laita. Ei ainakaan kirjeenvaihtajan ja hänen kilpailemiseen myötämielisesti suhtautuvien ystäviensä mielestä. Kerron tässä kirjoituksessa kuinka järjestää kunnollinen pulkkakisa.
Ensinnäkin tarvitaan porukka. Kirjeenvaihtajan ja hänen ystäviensä kisoissa on ollut 3-8 osallistujaa, toki suuremmatkin määrät ovat mahdollisia. Neljää kisailijaa olemme pitäneet minimääräna, että kisoista saisi pisteitä kokonaisrankingiin. Kokonaisrankingia on pidetty yllä muistaakseni vuodesta 1993 lähtien. Tilastot ovat veljeni hallussa. Kokonaisrankingkisan johdossa majailee Painija-Petteri.
Olosuhteet ja varusteet
Kisaan tarvitaan luonnollisesti mäki ja lunta. Mäen ei tarvitse olla pitkä ja liiallinen jyrkkyys on pahasta. Mäen on kuitenkin hyvä olla profiililtaan alussa jyrkempi, jotta kaikki pääsevät vauhtiin. Loppumatkalla voi olla tasainen osuus, jossa voi kohentaa lykkimällä hartialihaksiaan. Mäessä on hyvä olla tiukka kurvi, että saadaan aikaan rytinää ja taktikointia.
Turvallisuuden kannalta on parempi, että mäki on suhteellisen loiva, ettei kisailijoiden vauhti nouse liiaksi ja näin lisää luokkaantumisriskiä. Pulkka selkään osuessaan on ikävä. Kisoissamme ei ole sattunut pahempia loukkaantumisia. Sormet ovat voineet jäädä pulkan alle tai selkään on saattanut osua toinen pulkallaan. Silloin tällöin on joku saattanut hujauttaa toista hanskalla nassuun. Näistä ollaan selvitty joko puhumalla tai joskus harvoin pienellä painiottelulla.
Muina varusteina ovat toimineet hyvät ulkoiluvaatteet ja pulkka. Pulkkamme ovat olleet mallia perus, eli niitä joita saa marketista muutamalla eurolla. Niitä on voi ohjata varsin hyvin nojaamalla kädellä maahan ja ja ne eivät keveytensä ansiosta aiheuta hengenvaaraa kenellekään. Tosin ne rikkoutuvat varsin helposti, mutta mikä harrastus ei jotain maksaisi. Keskimäärin yksi pulkka illassa menee korjauskelvottomaksi. Eli kannattaa porukalla ostaa reilumpi määrä kerralla!
Kilpailusäännöt
Kisoissa saa kiilata ja töniä toisia kilpailijoita. Kiinni ei saa kuitenkaan pitää. Lähtöjärjestys muuttuu jokaisen laskun jälkeen siksi, että lähtöpaikalla on kisassa suuri merkitys. Varsinkin jos mäessä on kurvi tai kurveja. Pyllyn on pysyttävä pulkassa, muuten lasku on hylätty. Jokaisesta laskusta saavat pisteitä ne jotka pääsevät maaliin. Voittaja saa sen pisteitä laskusta kuin on osallistujoita, toiseksi tullut taas yhden pisteen vähemmän jne., pulkastaan tipahtanut ei saa yhtään pistettä. Samoin joku saatetaan diskata virheellisen laskemisen vuoksi.
Laskujen pistemääriä lasketaan yhteen. Kun joku saavuttaa pistemäärän, joka on sovittu ennen kisan alkua, voittaa tämä kisan ja saa kokonaisrankingiin pisteitä sen määrän, kuin on ollut osallistujia. Muut kilpailijat eivät saa pisteitä kokonaisrankingiin. Kisoja kuitenkin ehditään illassa laskea monta, joten pisteitä saavat usein muutkin. Kokonaisrankingin järjestys määräytyy taas kilpailijan saamien pisteiden ja osallistuttujen kisojen osamäärän perusteella.
Vaikeaa? Ei suinkaan. Kuvitellaanpa kisailija nimeltään Jarkko. Jarkko voittaa illassa kaksi kisaa ja yhteensä kisoja on ollut viisi ja jokaiseen kisaan taas on osallistunut kuusi kilpailijaa. Näin Jarkko saa illasta siis 12 pistettä. Hänen keskiarvonsa, kisaa kohti on siis 12:5 eli 2.4 pistettä. Pekka taas on voittanut samana iltana yhden kisan viidestä joten hänen keskiarvopistemääränsä on taas illalta 6:5 eli 1.2 pistettä. Luonnollisesti myös muiden kisailijoiden saavutukset lasketaan kokonaisrankingiin. Vaikka se illan saldo olisi ollut pyöreä nolla pistettä.
Miksi näin? Ensinnäkin tämä on helppoa tilastoinnin kannalta. Ei tarvitse muistaa illalta, kuin sen ketkä voittivat, kuinka montaa kisaa ajettiin ja kuinka monta osallistujaa oli. Ei siis tarvitse raahata tilastopaperia mukaan rinteeseen. Ainoastaan voitosta kilpaileminen taas tuo taktisen elementin laskemiseen. Kisaa johtavaa aletaan kiilata ja töniä porukalla. Näin käy helposti niin, että lopussa monella voi olla mahdollisuus voittoon. Kun johtavaa ajajaa sorsitaan aina porukalla. Se on hauskaa. Ainakin kirjeenvaihtajan mielestä. Toisaalta tilastot ovat täysin vertailukelpoisia riippumatta osallistujien tai kisojen määrästä.
Kuinka onnistut kisassa?
Hyvältä pulkkakisailijalta vaaditaan ennekaikkea taktista silmää. Hyvä tasapaino on oleellisin itse laskemiseen vaikuttavista tekijöistä. Massasta, ulottuvuudesta ja voimasta on myöskin hyötyä. Myös hyvästä hermojenhallinasta ja loppuun asti yrittämisestä on hyötyä. Kisat muuttuvat nimittäin usein varsin kiharaisiksi ennen viimeisiä lähtöjä. Kaukaa takaa voi tulla voittoon jos muut keskittyvät ainoastaan toistensa häiritsemiseen.
Miksi kisaamaan?
Näillä kirjeenvaihtajan ohjeilla saa aikaiseksi loistavan pulkkailukisan ja kunnon hien pintaan! Pulkkamäenlasku on muuten, tällä kirjeenvaihtajan ja hänen ystäviensä suosimalla tavalla, erittäin kovaa urheilua. Takaan että hartiat ovat seuraavana päivänä finaalissa, jos kisailette tosissanne.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)