2. maaliskuuta 2007

Jep, jep, jep!

Eli on taas aika siirtää kirjeenvaihtajan lukijat runojen maailmakaikkeuteen. Runoissa on voimaa, rautakangen voimaa. Vie minut baarin kuukkelimies, kenties... Hmm. Mitäköhän tänään. Olisiko Sanan voima hyvä otsikko? Juu, sillä pesee ja linkoaa tänä perjantaina. Muutin kuitenkin sen sanan mahdiksi. Eiku, voiman mahdiksi. Kalskahtaa jotenkin kivammin.

Sanan mahti

Mahti, valta ja voima.
Kunnia, rohkeus ja julmuus.

Kynällä ja koneella.
Sielulla ja asenteella.

Valta ja oikeus siirtyy lukijalle.
Kun kirjoittaja väsyy itseensä.

Siirryttyään seimeen makaamaan.
Käy valtias kynän, taivaan ja maan.

Mitä kirjoitan minä.
Mihin uskot sinä.

Siellä me kohtaamme.
Loiston yönä.
Taivaan palaessa.

2 kommenttia:

Kirjeenvaihtaja kirjoitti...

Tulipas uskonnollis-mahtipontista höttöä tällä kertaa. Vähän hävettäisi, ellen mie oisi mie. Kaikki kurakin voi olla hyvää. Pohjalta on helppo nousta!

Anonyymi kirjoitti...

Onneksi ollaan mie. Ja sie oot sie, mahtia on joo. Omanapainen omenapaimen, tsih (ei ollut oma juttu, kun yhen toisen A-miehen).