Näin olisi voinut myös otsikoida tämänpäiväisen Iltalehden pääotsikon "Sairas lapsi yksin pakkasessa". Jutun voi jokainen käydä itse lukemassa. Haastateltu on näköjään vain sydämistyneitä vanhempia ja 11-vuotiasta oppilasta. Tapaukseen kuuluvan koulun opettajakunta sen sijaan leimataan vastuuttomaksi sujuvasti.
Kirjeenvaihtaja on sivutyössään opettaja, jonka takia tulee katseltua tarkemmin noihin lööppien suuntaan. Jos vaikka olisi tuttu kaveri päässyt otsikoihin. Tai vaikka minä itse. Kun niihin nyt tuntuu olevan helppo valtion virkamiehenä päästä. Varsinkin jos sattuu olemaan pappi tai opettaja. Vielä nuo rakkaat oppilaani eivät ole keksineet soitolla iltapäivälehtiin uhkailla, mutta pahoin pelkään että sekin on edessä. Oikeuteen kirjeenvaihtajaa ollaan kyllä oltu haastamassa kymmeniä kertoja. Allekirjoittanut kun toimii, tällä hetkellä, enemmän vaikeampien tapausten parissa. "Normaaliluokassa" harvemmin oikeudella opettajaa uhkaillaan.
Jos siis joitakin pieniä lapsia ovat ahdistaneet väkivallasta kertoneet lööpit, ja niihin on jossain määrin puututtukin, niin eikö voisi samalla voisi puuttua opettajia ja pappeja ahdistaviin lööppeihin. Toki osa jutuista on syytäkin nostaa esille yleiseen keskusteluun, mutta kaikkien asioiden esillä olo on ylitseampuvaa.
Allekirjoittaneella oli tänään(kin) rankka työpäivä. Mielenrauhansa takia haluaisi hän unohtaa koulumaailman kotonaan. Sen takia jätän siitä kirjoittelun todennäköisesti tähän. Toivottavasti myös keltainen lehdistö ottaa vihjeestä vaarin ja ottaa esimerkkiä kirjeenvaihtajasta. Muuten joku saattaa vaikka hypätä barrikadeille!
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Lisäys: Varmasti siis tuossa "Amandan jutussa" olivat opettajatkin töpänneet, mutta eivät mielestäni kovinkaan pahasti.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Lisäys 2: Kirjeenvaihtajakin muistaa omalta kouluajaltaan tapauksen, jolloin hänet päästettiin lähtemään yksin kotiin aivotärähdyksen saamisen jälkeen. Pyörän olin ajanut ojaan, mutta kotiin kuitenkin pääsin. Ei silloin kuitenkaan ollut tapana soittaa iltapäivälehtiin tai haastaa oikeuteen. Opettaja pahoitteli tapahtunutta (kotiin päästämistäni ilman saattajaa) ja se oli siinä. Niin sen pitäisi mennä. Arviointivirheitä sattuu kaikille. Onneksi vakavia onnettomuuksia harvemmin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti