Jos kirjeenvaihtaja ei siis mitenkään erityisemmin rakasta varsinaista matkailua, kiinnostaa häntä sitäkin enemmän kaikenlainen muu pään sekoittaminen, vaikkapa lukemalla. Kvarkkeihin ja spinneihin on tullut törmäiltyä viime aikoina tutustuessani Kari Enqvistin Näkymätön todellisuus- nimiseen opukseen. Siinä tämä fysiikan filosofoija leppoisaan tyyliin kertoilee nykyaikaisen luonnontieteellisen maailmankuvan kehittymisestä.
Lueskellessani kirjasta atomipommin kehittämisestä tuli kirjeenvaihtaja hokanneeksi, mitkä tulevat olemaan ihmiskunnan, jo otsikossa esitellyt, viimeiset sanat. Atomipommin kehittäjiä ei varmaan loppujen lopuksi kiinnostanut se, mihin sitä käytetään, vaan heitä ajoi into vain keksiä jotain uutta. Ja kunnon pommi nyt kieltämättä on varsin kiinnostava tutkimuskohde. Ainakin kirjeenvaihtajan mielestä. Ihmiskunta ei onnistunut tuhoamaan itseään ydinsodalla, eikä ehkä koskaan tuhoakaan, eikävätkä ilmaston muutokset tai sivuosuma isosta meteorista siihen varmaan pysty. Välttämättä viiden miljardin vuoden päästä punaiseksi jättiläiseksi laajeneva aurinkommekaan ei sitä tee. Jopa maailmankaikkeuden luhistumisen varalle ovat tiedemiehet kehitelleet selviytymiskeinoja. Tällöin paineltaisiin mahdollisesti mustan aukon kautta johonkin muuhun maailmankaikkeuteen.
Sen sijaan kirjeenvaihtaja on vakuuttunut, että asialleen omistautunut tiedemiesryhmä siihen joku päivä kykenee. Ihminen kuitenkin on sen verran kiinnostunut kokeilemaan kaikkea, mitä nyt vain on mahdollista kokeilla. Joten joku kaunis päivä joku tiedemiesryhmä kuitenkin onnistuu vaikkapa tuottamaan antimateriahiukkasia "vähän liikaa", tai aiheuttamaan muuten vain sopivan ketjureaktion, jolla maapallo, aurinkokunta tai vaikkapa koko maailmankaikkeus saadaan olevien kirjoista pois.
Kirjeenvaihtajan työpaikalla keskusteltiin taannoin asiasta, kun joku tiedemiesryhmä Sveitsissä oli tekemässä jotakin koetta (olisiko ollut johonkin antimaterian tuotantoon liittyvää), jossa oli ryhmän mukaan noin yhden miljardin miljardisosan mahdollisuus että maapallo tuhoutuu. Kokeen tarkoitus ei käsittääkseni ollut tämä, mutta sillä olisi saattanut olla kyseinen sivuvaikutus.
Joka tapauksessa ihmiskunnan pitää mielestäni tutkia kaikkea mahdollista. Meni sitten syteen tai saveen. Kun joka tapauksessa saveen päädytään. Eräs vaihtoehto tämän itsetuhoisen kehityksen hidastamiseen olisi perustaa Marsiin tutkimuslaitos, jossa näitä hieman villimpiä kokeita suoritettaisiin. Tosin kunnolla mönkään, tai vaihtoehtoisesti turhan onnistunut koe Marsissa, voisi tuhota hiukkasen enemmän kuin tuon kauniin punaisen planeetan.
Mutta sitä odotellessa, kiva oli täällä ja kiitos kaloista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti