17. tammikuuta 2007

"Onko tässä elämässä mitään...

... järkee. Tarkemmin kun aattelee niin päätä särkee." Noinhan nuo Sliipparit soitteli aikoinaan. Kirjeenvaihtajalle oli aikoinaan merkittävä kokemus se, kun huomasi ettei tässä oo mitään järkee. Siis ei elämässä tai siinäkään, että elämä on yleensä ottaen olemassa. Huomasin siis kaiken hyödyttömyyden.

Muistelen että kyseinen välähdys olisi iskenyt joskus teini-iässä keskustellessani pikkusiskoni kanssa. Tähän loppui lapsuuteni, eli se aika jolloin kaikki oli helppoa ja yksinkertaista. Tosin, mielestäni kyseisen asian hoksaaminen oli minusta varsin hauskaa. Huomasin että loppujen lopuksi kaikki mitä täällä puhumme tai teemme toisillemme, voikin olla loppupeleissä olla ihan hölynpölyä.

Kirjeenvaihtaja ei luonnollisti ole ainut ihminen jolle tällainen "valaistuminen" on tapahtunut. Elämän tarkoituksettomuuden tietynlainen ymmärtäminen lienee osa jokaisen ihmisen kehitystä. Voisi kuvitella että tämän asian tajuaminen, tavalla tai toisella, siirtää meidät lapsuuden fantasiamaailmasta aikuisuuteen.

2 kommenttia:

Mari(nadi) Koo kirjoitti...

Tämä muistutus tuli tarpeeseen. Kiitooooos!

Ja nähdään pian, raks veli.

Kirjeenvaihtaja kirjoitti...

Juu, näinpä teemme. Olenkin tässä piakkoin lähdössä vastaanottamaan sisarussarjamme nuorimmaista tanne Turkuun.