Aika on taas perjantairunoilun. Kaikkien odottama, jokaisen rakastama, tuokio kirjeenvaihtajan runojen maailmassa on jälleen edessä! Mistäköhän aloittaisi tällä kertaa? Olisiko Pakkasnuotio hyvä? Äh. Kuulostaa liian hölpönpölpöltä. Yliyrittämistä pitää yrittää vältellä. Miten olisi sitten Kuuma hetki? Hmm... Liian eroottissävytteinen. Lapsuus. Joo. Tuo se on tällä kertaa.
Lapsuus
Hetki elämässä, hetki kaukana.
Hetki menneessä, hetki onnea.
Silkkiset hiukset, kuuma sauna.
Leikit ja nuotion liekit.
Kuuma kesä ja luminen talvi.
Vesileikkejä ja lumilinnoja.
Samoja kauniita sanoja ja asioita huutavat kaikki.
Silloin kun vesi on jäässä ja lumilinna sulanut.
9. helmikuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Heh. Tuo oli tähänastisista paras. Vaikka pahasti kliseinen oli se.
Okei, okei. Kieltämättä tuli tehtyä tuo runo Trio Niskalaukaus tyyliin.
Näin se menee. Kato jos ei muut niin mie ite. Se on helppoo, varsinkaan kun tuo itsekritiikki ei oo ollunna onkelmana. Mie oon kans miun paras kritisoija.
Lähetä kommentti