Satunnaisin eväin
Matkamies katosi korpeen Karvian.
Lauleskeli mennessään Sonataa.
Ihasteli kevään rahkaista piirakkaa.
Nautiskeli sen hitain ja kevein liikkein.
Hihkui onnesta puron solinaa ihmetellessään.
Siellä korvessa voi tarttua matkamies karttuun.
Sinne korpeen katosi, piirakkaa mutustelemaan.
Sekin matkamies.
---
Kuvassa kirjeenvaihtajattaren matkamiehelle tekemä piirakka.
7 kommenttia:
Tässähän on heti, pakko ja suorastaan välttämättömyys kommentoida. Tänään suuntaa kirjeenvaihtajapariskunta tuonne Karvian korpeen. Rauhaisaa pääsiäistä koko kansakunnalle. Tai maailmalle.
Runo oli enempi tuollaista lorumaista höpönlöpöä. Sonata Arcticaa kuunnellessa kävi nyt näin...
Eksyin blogillesi, Kontti A.
Hienot runoilut!
Noinkohan muistatkaan sitä kesäistä - ja krapulaista - päivää vuosia sitten, jonka vietimme mökillänne P-Karjalassa kivikuulia pitkin tienoita heitellen.
Taisitpa siinä käydä traktorilla kotonasikin, jos en ihan väärin muista. Joka tapauksessa, kiitos siitä päivästä, sinihomejuustosämpylät muistan kai ainiaan.
Se oli se päivä.
Hämmentävää, kun lokaatiosta johtuen kommentointi-ikkunan valikot/ohjeet on japaniksi, mutta näemmä sen hanskaan.
Ja terveiset siskollesi.
-Petteri
Heh, ei ihan Weberniä tällä kertaa, mutta ehdottomasti paras pääsiäisruno tänään kaiken kanan liiskaamisen ja vittuilevien tipujen jälkeen (oikeasti, missä on pääsiäisen pyhyys??). Webern on se säveltäjä, jonka tuotanto mahtuu yhteen kokoelmacd:hen eikä taatusti ole Mahlerin mammuttisinfonioita heikompaa kamaa. Miksi tuhlata energiansa jaaritteluun, kun yksi sävel/sana riittää;)
Petteri, taatusti muistan tuon päivä (eikös siinä menny kolme samointein? :). Asteen verran taidettiin olla hiprakassakin. Jossakin Joensuussa taidettiin juoda paikan kalleinta viskiä ja mökin rannassa lauleskella kitarasi säestyksellä. Ja runojakin löytyy meidän mökkikirjasta todisteena vierailustasi. Noita aurajuustosämpylöitä en muistanutkaan. Pistetään uusiks, jos jossakin vaiheessa eksyt sieltä Japanista Suomen kamaralle.
Ja KR47, yksi säe voi muuttaa maailmaa. Mielestäni on myös hyvä, jos sanomansa pystyy esittämään lyhyesti ja ytimekkäästi. Vaikka kuvailuakin voi joskus käyttää. Mutta sanoma on se luu joka ainakin pitää olla. Liha siinä ympärillä ei saa nousta pääasiaksi. Hmm. Olipas hienoa vilosohveerausta :). Nyt voi tyytyväisenä mennä nukkumaan...
Ihan nauramatta en voinut olla!
Hitto tais siinä joo pari päivää mennä... Nykyisin kitarasta saa kyllä irti enemmänkin, kuin vain yhden laulun. Joten, otetaan uusiksi vain. Kunhan sais joskus sitä lomaa, perkele...
Runo oli tosi jees, korpineen ja piirakoineen.
Ja Petterihän on tuota iltaa muistellut useisiin otteisiin, muistanhan toki minäkin sen, vaikken seurassanne koko aikaa ollut (Vanhoja poikiä viiksekkäitä on kummiskin jäänyt mieleen!)
Kiitokset vaan terveisistä, vierailua Suomeen odottelen minäkin!
Mullahan tuota lomaa onkin tänä vuonna koko kesä, eli lällälää Petteri :). Eli ehtii harjoittelemaan vaikka itekin kitaraa soittelemaan. Tosin pitäisi opetella uusia temppuja diabololla...
Kiva huomata, että siskokoin on hengissä vaarallisen Petroskoin reissun jälkeen.
Lähetä kommentti