Liikkuminen vihreällä saarelle ja saarella

Alku ei ollut lupaava. Kirjeenvaihtajapariskunta onnistui myöhästymään lentokoneesta. Olimme tosin lentoasemalla jo reilua tuntia ennen koneen lähtöä, mutta emme onnistuneet tekemään lähtöselvitystä automaatilla (johtui siitä, että kirjeenvaihtajattaren nimessä on ääkkösiä ja allekirjoittaneen nimi taas oli varauksessa vain yksiosaisena, kun se virallisissa kirjoissa on kaksiosainen) vaan jouduimme jonottamaan lähtöselvitystiskille. Jonossa meni taas meni yli tunti joten kone meni ilman meitä. Pääsimme kuitenkin lähtemään ilman lisäkustannuksia seuraavalla vuorolla. Muutama tunnin tosin menetimme, mutta onneakin matkassa siis oli.

Dublinin lentokentälle päästyämme hommasimme viikkokortit paikallisliikenteeseen. Tulikin jo tuolla aiemmin mainittua, että hinnastot ovat Dublin Bus:lla varsin sekavat, mutta etukäteistyö maksoi vaivan. Sain liikkua koko viikon Dublin ratikoissa (LUAS) ja linja-autoissa 25:llä eurolla (pelkästään yksittäismatka lentokentältä keskustaan maksaa kuusi euroa, nyt pääsimme reissaamaan samalle lipulla kaikkiin esikaupunkeihin jne.). Julkinen liikenne toimii Dublinissa hyvin ja kaksikerroksista busseista on hyvät näkymät ympäristöön.

Sen sijaan kunnon linjakarttoja julkisesta liikenteestä ei saa, jonka takia kannattaa hommata hyvä Dublinin kartta. Turisteille ilmaiseksi jaetuista kartoista ei ole apua, jos haluaa retkeillä vähänkin kauemmas. Eikä niistä myöskään näe kaikkia kadunnimiä. Kirjeenvaihtaja jätti kartan ostamatta alkuun ja nuukuuttaan ei sitä myöhemminkään hankkinut. Se olisi kyllä helpottanut paljon elämää. Toisaalta se olisi vähentänyt myös onnellisten eksymisten määrää. Lomalla kun ei saa olla turhan kiire, eikä se pieni jännityskään aina ole haitaksi.

Kuvassa muuten näkyy taustalla myös "The Dublin Spire". Se on 120 metrinen piikki keskellä Dublinia. Ihan kiva. Kai. Jos tykkää. Ainakin se on iso. Josta kirjeenvaihtaja antaa plussaa.