Majakan valoa etsimässä

Kirjeenvaihtaja, ihanan kirjeenvaihtajattarensa kera, kävi tutustumassa Bengtskärin majakkaan ja Rosalan viikinkikeskukseen. Sää oli jälleen tuona päivänä, kuin morsian tuo ja pyöräilyreissu (21 km) Kärrasta Kasnäsiin sujui aamulla mainiosti. Lövön lossilla saimme tasoittaa henkeämme matkan varrella. Mukaan kirjeenvaihtaja oli ottanut mukaan myös rakkaan diabolonsa, jotta sekin saisi nauttia ulkosaariston merellisistä olosuhteista.

Kasnäsissa hyppäsimme paattiin, jolla aloitimme seikkailumme kohti Rosalaa ja Bengtskärin majakkaa. Rosalassa saimme päällikönhallissa eteemme kuhakeittoa ja Rosalan limppua. Jälkimmäinen vei siinä määrin kielemme, että ostimme sitä eräälle tunnetulle herkkusuulle ja hänen paremmalle puoliskolleen viemisiksi. Viikinkikeskus oli ihan mielenkiintoinen tuttavuus. Tosin kirjeenvaihtajalle jäi hieman ristiriitaiset mielikuvat paikasta. Viikinkikeskus on ehkä hieman liian suureellinen nimi kyseiselle paikalle. Rosalan saari itsessään on varmasti itse mielenkiintoinen paikka ja siinä sivussa kannattaa, tuossa viikinkikeskuksessakin vierailla. Tosin on tietysti hienoa, että uskalletaan yrittää kaikenlaista. Mutta hieman väkisin tehdyn oloinen maku ainakin kirjeenvaihtajalle jäi. Tosin emme kirjeenvaihtajattaren kanssa ehtineet tarkemmin tutustuakaan kun matkamme jatkui jo kohti Bengtskäriä.

Jos Rosalan viikinkikeskus oli siis kirjeenvaihtajan mielestä hieman ristiriitainen kokemus , niin samaa ei todellakaan voi sanoa Bengtskärin majakasta. Aivan upea paikka. Bengtskärin majakka on pohjoismaiden korkein majakka, sillä on värikäs historia ja sen rannalla voi hyvälläkin ilmalla vaistota meren arvaamattomuuden. Bengtskärissä olisi kirjeenvaihtajapariskunta viettää yön taikka pari. Ja syysmyrskyn aikaan tuolla majakalla oleminen olisi varmasti jotain täysin unohtumatonta. Portaat majakan torniin olivat hauska kokemus. Emme suosittele pahasta korkean paikan kammosta kärsiville. Mutta muille ehdottomasti.

Bengtskärin majakasta pitävät myös haahkat. Ne ovat menestyneet siellä turismin ansiosta hyvin. Ihmisten seikkailu saarella pitää haahkojen pahimmat viholliset, lokit, loitolla. Ihmisistä ne eivä tuunni olevan moksiskaan. Kirjeenvaihtaja sai rauhassa kuvata pesällään olevaa haahkanaarasta. Muutenkin karu luonto ja hioutuneet kalliot tekivät olon oikein hienoksi. Harmi että visiittimme Bengtskärissä jäi lyhyeksi. Sen verran hienoa oli vain vaikka seurailla rauhallisen meren liplatusta rantakallioissa ja levän rauhallista liikehdintää.

Paluumatka paatilla sujui mukavasti, kuten myös pyöräily takaisin Kärraan. Sen verran väsyneeksi tuo päivä teki, ettei kirjeenvaihtajapariskunnan tarvinnut nukkumattia palattuaan kauan odotella. Majakan valo siis löytyi viimeistään tuolta unten mailta.