Reissu tuonne vihreälle saarelle tuli siis suoritettua. Lämpöisimmät muistot jäivät reissuista Dublinin ympäristöön ja teatterikäynnistä Peacock-teatterissa. Kaikkein parasta oli kuitenkin ihastuttava matkaseuralaiseni. Diabolon lisäksi reissussa oli siis mukana kirjeenvaihtajatar. Myös se ensimmäinen Guinness aidossa ympäristössä maistui mukavalta. Vaikka en Guinnessia rakastakaan. Tumman oluen pitää olla, kirjeenvaihtajalle täydellisesti sopiakseen, vahvempaa ja siten täyteläisempää.
Huonoimpana puolena jäi mieleen välillä vedenpaisumuksen mittoihin kasvanut sade. Dublinissa oli harvinaisen kosteaa. Kirjeenvaihtajapariskunnan poistuessa Dublinista, oli siellä satanut kaksi kertaa enemmän kuin kesäkuussa keskimäärin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti