Taasen olisi se viikon rikas ja ah, niin rakas hetki. Kirjeenvaihtajan runotuokion helma liihottelee jo lähellä lukijoittensa syömmentä. Näitä hetkiä jännittävät, niin George W. Bush, kuin itse Herra Isoherra, herra Kouhia.
"Mitä se kirjeenvaihtaja nyt keksii? Mitä se aikoo tehdä sydämillemme, aikooko hän riiistää sen, työntää vessanpyttyyn, nostaa valkeuteen, hiillostaa ja takoa raudaksi? Vai nostaako hän älymme mahdin suuremmaksi kuin sopulilauman jouksunopeuden? Tuhoaako hän orastavan itseluottamuksemme viuhuvilla runoniekan sivalluksillaan? Tavoittavatko hänen runonsa äänennopeuden? Jyräävätkö ne Saksan tankit vuonna 1941? Selittääkö hän miksi, miten päin minkä himputin takia kukkasia on olemassa? Selittääkö hän sen minkä takia Seppo Räty on olemassa? Turmeleeko hän vanhuksemme epäilyttävän eroottisilla viesteillään? Turmeleeko hän nuorisomme anarkismin ja vandalismin? Minkä takia hän ei jo aloita. Me emme vaadi me käskemme, hänen on tultava esiin kaapin takaa ja kerrottava perjantairunonsa!!!!!", näinhän te rakkaat lukijani ajattelette, eikös vain?
Pidän kuitenkin lukijoitani vielä hetken jännityksessä ja kirjoitan kantaaottavan, nerokkaan, romanttisen, ajatuksia herättävän ja maailmaa syleilevän runoni vasta hetken päästä. Malttakaa, malttakaa, kirjeenvaihtaja palaa asiaan...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti