Sattumien laaksossa,erehtyy katsomaan mies,
kuumaan lähteeseen.
Josta nousee,
nainen huumaantunut.
Polttavissa katseissa,
käydään keskustelu.
Unohdetaan mennyt ja tuleva.
On vain hetki.
Sydämien sulaessa,
hehkuvassa tulessa.
Kirkastuu lasinen sydän.
2 kommenttia:
Piti sitten yhdistää runotrilogiani ja runotorstain aihe "Lasi". Tämmoistä jälkeä tuli. Ei ihan täysin svengaa. Mutta ensi kerralla sitten! Ja runotrilogian viimeinen osa tullee vikisemättä...
Minä tykkäsin tästä. Voi kun on hieno.
Lähetä kommentti