Tilttaa tintti talvisäässä.Nietoksen keskellä kieppuu kärppä.
Puhaltaa samooja sormiinsa.
Katsoo silmiin metsän kuningasta.
Alkaisiko otteluun,
voimien mittelyyn?
Turha kai, on jouluna uhota.
Joten samooja ja kunkku.
Lähtelevät tassukkain.
Mökkiin lämpimään.
Maistamaan joulun makuja.
Pehmenee olo kynttilän valossa.
Kovimmallakin uhoojalla.
2 kommenttia:
Melkoista niekkailua, alliteraatioita ja kaikkea! Mutta mitä hemmettiä tuo pilkku tekee tuossa?:
"Turha kai, on jouluna uhota."
Ja loppu on suorastaa sydämen sulattavan romanttinen! Ah.
Kiitokset vain. Pilkut menee miulla sinne minne mieli ne sattuu laittamaan :). Halusi painottaa noin tällä kertaa, vaikkei se ihan oppikirjasta tosiaan olekaan. Mutta eipä runoissa tartte ollakaan. Hih.
Lähetä kommentti