lumihiutaleen,
annan käden jatkaa,
matkaa.
Pitkin kaulaasi,
lumikukkien tähdittämiin hiuksiisi
Katselen kun,
silmistäsi heijastuvat talven valot.
Vaikka on kylmä, hehkumme.
Maistelen sulanutta lunta poskeltasi.
Suutelemme ja jaamme lämpömme.
Lumen loistaessa,
kirkastumme tarinaksi.
1 kommentti:
Jees, pitkästä aikaa runosuoni kukki :). Kuvassa muuten silta Riiasta. Rakkautta mitä ilmeisimmin lukotellaan siellä päin...
Lähetä kommentti