5. marraskuuta 2009

Hiutaleina

Hipaisen poskeltas pois,
lumihiutaleen,
annan käden jatkaa,
matkaa.

Pitkin kaulaasi,
lumikukkien tähdittämiin hiuksiisi

Katselen kun,
silmistäsi heijastuvat talven valot.

Vaikka on kylmä, hehkumme.
Maistelen sulanutta lunta poskeltasi.
Suutelemme ja jaamme lämpömme.

Lumen loistaessa,
kirkastumme tarinaksi.

1 kommentti:

Kirjeenvaihtaja kirjoitti...

Jees, pitkästä aikaa runosuoni kukki :). Kuvassa muuten silta Riiasta. Rakkautta mitä ilmeisimmin lukotellaan siellä päin...