24. marraskuuta 2008

Tuima mies

Kaltaiseni,
tuima mies.
Ei odota vaan naulitsee,
porsaan joka routaa kotiin kantaa lahkeissaan.

Tuivertava,
myrskytuuli.
Se virtaa laulaen,
hajottaen rauhan prisman voimallaan.

Käsissään,
on kohtalo.
Jonka haurautta,
vain harva voi nähdä itsessään.

Rajoittava,
elon tuuri.
Paperina repeää,
kun siihen liian paljon tarrautuu.

1 kommentti:

Kirjeenvaihtaja kirjoitti...

Eli jatkoa yhteisrunoilujen merkeissä. Suunta tummempaan välillä!