Hiljaisuus.
Istun pellon laidalla.
Utua.
Hirvi rytistelee taimikossa.
Säikähdys.
Vaikka tiedän sen olevan kaukana.
Aurinko.
Nousee hiljaa usvan päälle.
Tuuli.
Näen ensimmäisen kyyhkyn.
Jännitys.
Se katoaa horisonttiin.
Odotan.
Haistelen kosteaa metsää.
Katselen.
Ja tunnen vaistoni heränneen.
Metsästän.
3 kommenttia:
Huomenna kirjeenvaihtaja lähtee toteuttamaan vaistojaan. Eli metsästysreissu odottaa. Neljän jälkeen aamulla herätys. Viideltä olemme odottamassa kyyhkyn siipien havinaa hiljaisuudessa.
Kuva on muuten otettu Jurmon saarella. Siellä on Suomen suurimmat pirunpellot.
Kyyhkyjen siipien havinaa tuli kuultua. Muokkasin myös tuota runoani :).
Lähetä kommentti