Tyhjiä sanoja

Viittaan alempaan kastiin.
Kuittaan vasempaan laitaan.
Kuikuilen eetosta ja aatosta.

Livahdan pukuhuoneeseen.
Liikahdan aivottomasti.
Piipahdan hyrräämässä.

Jossain määrin nollalinjaa.
Sanoja ilman ajatuksia.
Runoja ideatta.

Taaplaan ja taivuttelen.
Järki jäätyneena ja mieli kadonneena.
Järjettömän runonlaulannan nimi on tyhjyyden ylistys.

Tavaton mies taivaltaa.

Ruusunpunainen malli maailmankaikkeudelle

Hippunen makeutta, karvautta ja tuokiokuvia.
Mitallinen rakkautta, laulua ja leikkimieltä.

Linnunradallinen onnea ja autuutta.
Vähän vaaroja ja jännitystä.

Viehättäviä mustia aukkoja.
Liitoa pitkin kuumien aurinkojen pintoja.

Värikkäitä planeettoja ja kiitäviä pyrstötähtiä.
Vilkkuvia kvasaareja ja leimuavia tähtisumuja.

Olenko maailmankaikkeus?

Olemus

Jos uskoo.
Voi elää.

Jos ajattelee.
Voi viisastua.

Jos rakastaa.
Voi olla onnellinen.

Jos kaipaa.
Voi tuntea itsensä ihmiseksi.

Jos tuntee.
Voi olla ihminen.

Jos haluaa.
Voi vahingossa saada kaiken.

Jos voin olen jo parempi!

Sattumia sopassa

Elämän vellissä leikkivät vaahtopäät.
Kuljettelevat meitä, heittelevät meitä.

Sinne tänne ja sekaisin.
Toisten kanssa kohtaa ja toisista eroaa.

Siellä vellomme kattilan kuohuessa.
Joku pulpahtaa pintaan,
toinen vajoaa pohjalle.

Ainoastaan liike on varmaa.

Vaikkei sitä haluaisikaan.