31. toukokuuta 2007
Opettajien työväsymyksestä
Kirjeenvaihtaja on huomannut sivutoimessaan aivan saman kuin minkä muutkin opettajat. Väsyttää. Ja keväällä varsinkin.
Tänään on ollut juttua siitä, niin Hesarin mielipidesivuilla, kuin Ylen uutisissa. Hyvä että asiaa otetaan tapetille. Kirjeenvaihtajalle kun tuo sivuduuni on myös välillä sangen rasittava. Onneksi on vain kaksi aamua jäljellä. Sen kyllä jaksaa. Vaikka sitten päällään seisten.
---
Keskustelimme kollegoiden kanssa taannoin siitä, kuinka opettajat saavat kuulla juttuja pitkistä pitkistä kesälomistaan. Yleensä juuri tässä kesän korvalla. Mutta ei hätää, opettajilla menee ensimmäinen kuukausi kesälomasta henkiseen toipumiseen vuoden hurlumhein jäljiltä ja kesäloman lopun aikana haetaan taas virtaa tulevaan lukuvuoteen. Näin se männöö.
---
Enää yksi aamu. Jee! Kuul! Rokrok! Himppurahei! Ja kohta ois runon aika...
Tänään on ollut juttua siitä, niin Hesarin mielipidesivuilla, kuin Ylen uutisissa. Hyvä että asiaa otetaan tapetille. Kirjeenvaihtajalle kun tuo sivuduuni on myös välillä sangen rasittava. Onneksi on vain kaksi aamua jäljellä. Sen kyllä jaksaa. Vaikka sitten päällään seisten.
---
Keskustelimme kollegoiden kanssa taannoin siitä, kuinka opettajat saavat kuulla juttuja pitkistä pitkistä kesälomistaan. Yleensä juuri tässä kesän korvalla. Mutta ei hätää, opettajilla menee ensimmäinen kuukausi kesälomasta henkiseen toipumiseen vuoden hurlumhein jäljiltä ja kesäloman lopun aikana haetaan taas virtaa tulevaan lukuvuoteen. Näin se männöö.
---
Enää yksi aamu. Jee! Kuul! Rokrok! Himppurahei! Ja kohta ois runon aika...
30. toukokuuta 2007
Suvivirttä ootellessa
Voi vaikka pelata petankkia. Tai heitellä diaboloa. Niitä kumpaakin tuli tehtyä. Turkulaiset olivat miehittäneet tehokkaasti eilen Kupittaan puiston helteen kunniaksi. Hyvä näin. Kesäinen olo ei siitä kirjeenvaihtajalla kuin parantunut.Aikansa kirjeenvaihtaja heiteltyään päätti kirjeenvaihtaja rimpauttaa Polkkapossulle. Tuolle kaikenosaavalle naskalille. Sain houkuteltua Polkkispariskunnan petankkia pelaamaan Mikaelin kirkon puistoon. Mukava oli heitellä leppoisissa tunnelmissa. Voittajasta ei luonnollisesti jäänyt epäselvyyttä. Kirjeenvaihtaja kurmotti komiasti. Aavistuksen onneakin saattoi pari kertaa olla mutta minkäs sille voi, hyvällä pelaajalla on tuuria.
Näin se vaan menee. Ja kaivattu kesäloma sen kuin lähestyy. Päivä päivältä, tunti tunnilta, sekunti sekunnilta...
Tunnisteet:
boloilu,
kaverit,
kesä,
pelaaminen,
turkulaistelu
29. toukokuuta 2007
Viimeisiä viedään!
Pian alkaa kirjeenvaihtajalla vähintäänkin ansaittu kesäloma. Tämä sivutyö on välillä rankkaa, joten on hienoa palata päätyön, eli kirjeenvaihtamisen pariin. Turinaa kesän aikana tulossa tänne. Jos vaan koneen eteen ehdin. Nyt pitää laittaa "Hard Rock Hallelujaa" soimaan. Kesän viimeisen musiikin oppitunnin kunniaksi. Musiikki on iloinen asia.Kesällä kirjeenvaihtaja suuntaa, jo aiemmin mainitun Helsingin lisäksi, niin Dragsfjärdiin, Dubliniin kuin Pohjois-Karjalaankin. Kaikkialla muuallakin saattaa nähdä hölmistyneen kirjeenvaihtajan pyörivän. Diabolo kaivetaan myös esille. Ja kaivuri. Jos vaan jostakin hommattua oman. Kesäkaivuri ois rock. Kaivaminen kun on kivaa puuhaa. Ja vipuja on hauska vedellä. Kaivuumatka Kiinaan? Se olisi jo jotain, se...
Tunnisteet:
kaverit,
kesä,
matkailu,
musakorneri
25. toukokuuta 2007
Ennakoimatonta ajamista
Hulabaloobalaibalaiba, hulabaloobalaibalaiba hoo!
Taasen olisi se viikon rikas ja ah, niin rakas hetki. Kirjeenvaihtajan runotuokion helma liihottelee jo lähellä lukijoittensa syömmentä. Näitä hetkiä jännittävät, niin George W. Bush, kuin itse Herra Isoherra, herra Kouhia.
"Mitä se kirjeenvaihtaja nyt keksii? Mitä se aikoo tehdä sydämillemme, aikooko hän riiistää sen, työntää vessanpyttyyn, nostaa valkeuteen, hiillostaa ja takoa raudaksi? Vai nostaako hän älymme mahdin suuremmaksi kuin sopulilauman jouksunopeuden? Tuhoaako hän orastavan itseluottamuksemme viuhuvilla runoniekan sivalluksillaan? Tavoittavatko hänen runonsa äänennopeuden? Jyräävätkö ne Saksan tankit vuonna 1941? Selittääkö hän miksi, miten päin minkä himputin takia kukkasia on olemassa? Selittääkö hän sen minkä takia Seppo Räty on olemassa? Turmeleeko hän vanhuksemme epäilyttävän eroottisilla viesteillään? Turmeleeko hän nuorisomme anarkismin ja vandalismin? Minkä takia hän ei jo aloita. Me emme vaadi me käskemme, hänen on tultava esiin kaapin takaa ja kerrottava perjantairunonsa!!!!!", näinhän te rakkaat lukijani ajattelette, eikös vain?
Pidän kuitenkin lukijoitani vielä hetken jännityksessä ja kirjoitan kantaaottavan, nerokkaan, romanttisen, ajatuksia herättävän ja maailmaa syleilevän runoni vasta hetken päästä. Malttakaa, malttakaa, kirjeenvaihtaja palaa asiaan...
"Mitä se kirjeenvaihtaja nyt keksii? Mitä se aikoo tehdä sydämillemme, aikooko hän riiistää sen, työntää vessanpyttyyn, nostaa valkeuteen, hiillostaa ja takoa raudaksi? Vai nostaako hän älymme mahdin suuremmaksi kuin sopulilauman jouksunopeuden? Tuhoaako hän orastavan itseluottamuksemme viuhuvilla runoniekan sivalluksillaan? Tavoittavatko hänen runonsa äänennopeuden? Jyräävätkö ne Saksan tankit vuonna 1941? Selittääkö hän miksi, miten päin minkä himputin takia kukkasia on olemassa? Selittääkö hän sen minkä takia Seppo Räty on olemassa? Turmeleeko hän vanhuksemme epäilyttävän eroottisilla viesteillään? Turmeleeko hän nuorisomme anarkismin ja vandalismin? Minkä takia hän ei jo aloita. Me emme vaadi me käskemme, hänen on tultava esiin kaapin takaa ja kerrottava perjantairunonsa!!!!!", näinhän te rakkaat lukijani ajattelette, eikös vain?
Pidän kuitenkin lukijoitani vielä hetken jännityksessä ja kirjoitan kantaaottavan, nerokkaan, romanttisen, ajatuksia herättävän ja maailmaa syleilevän runoni vasta hetken päästä. Malttakaa, malttakaa, kirjeenvaihtaja palaa asiaan...
Tunnisteet:
vilosohveeraaminen,
Älyvapaa runoniekkailu
21. toukokuuta 2007
Ode fillaroi
Koska kirjeenvaihtajakin on innokas pyöräilijä, on hienoa seurailla, kuinka Soininvaaran Osmon pyöräreissu halki Euroopan etenee. Jos joskus olisi aikaa, voisin itsekin suunnitella tekeväni vastaavan matkan. Aluksi tosin harjoittelen, tämän kesän, täällä Suomen kamaralla. Ainakin väli Turku-Helsinki väli pitäisi ainakin pyöräillä. Myös kaveria moikkaamaan Mikkeliin voisi polkaista. Ja lenkkiä Helsingin ympärillä. Ja ehkä jopa tuonne kotikonnuille Liperiin asti...
Dragsfjärdin suunnalla alkaa varmuudella pyöräilykesä kirjeenvaihtajalla, kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Siellä on mukava painaa. Viime vuonna tuli jo kokeiltua. Harjoittelu kesän koitoksiin on jo käynnissä työmatkapyöräilyn (30 kilsaa päivässä) muodossa.
Kiitokset Lukulampulle linkkivinkistä. Kaifia ja käppäilyä sinne Tsekin suuntaan! Ja muille pyöräilykesää.
---
Jukka Naantalista muuten painelee pyörällä maailmaa ympäri. En ole ihan varma, että onko se jo hulluutta. Ainakin vähän, ehkä. Tai sitten siinä on vain paljon tuota Lukulampun hehkuttamaa kaifia.
Dragsfjärdin suunnalla alkaa varmuudella pyöräilykesä kirjeenvaihtajalla, kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Siellä on mukava painaa. Viime vuonna tuli jo kokeiltua. Harjoittelu kesän koitoksiin on jo käynnissä työmatkapyöräilyn (30 kilsaa päivässä) muodossa.
Kiitokset Lukulampulle linkkivinkistä. Kaifia ja käppäilyä sinne Tsekin suuntaan! Ja muille pyöräilykesää.
---
Jukka Naantalista muuten painelee pyörällä maailmaa ympäri. En ole ihan varma, että onko se jo hulluutta. Ainakin vähän, ehkä. Tai sitten siinä on vain paljon tuota Lukulampun hehkuttamaa kaifia.
18. toukokuuta 2007
"Falling in love again..."
Viettelys
Ei voi luottaa mies.
Naiseen vaalean.
Ei tummaan.
Ei punertavaan.
Ei kukkaistuoksuiseen.
Mutta kerran toisensa jälkeen.
Vie kupletin juoni mukanaan
Miehen.
Tuon herkkäuskoisen.
Ja aina vain uskoo.
Mies.
Rakkauteen tuon kaunottaren.
Tuon tumman vaalean punertavan.
Uskoo joka mies kun katsoo,
silmiin,
Marlene Dietrichin.
Ei voi luottaa mies.
Naiseen vaalean.
Ei tummaan.
Ei punertavaan.
Ei kukkaistuoksuiseen.
Mutta kerran toisensa jälkeen.
Vie kupletin juoni mukanaan
Miehen.
Tuon herkkäuskoisen.
Ja aina vain uskoo.
Mies.
Rakkauteen tuon kaunottaren.
Tuon tumman vaalean punertavan.
Uskoo joka mies kun katsoo,
silmiin,
Marlene Dietrichin.
Tunnisteet:
lehvat,
musakorneri,
Älyvapaa runoniekkailu
14. toukokuuta 2007
Viisugurun viisuanalyysi
Ensinnäkin kirjeenvaihtajapariskunnan viisubileet onnistuivat mainiosti. Kiitokset kaikille mukana olleille! Syötävä ja juotava kelpasi vieraille mainiosti. Ja kaikilla vaikutti olevan oikein mukavaa. Myös viisut tarjosivat varsin mukavaa musiikkia laidasta laitaan.
Kirjeenvaihtaja ei ollut viisuveikkauksessa kovin vieraanvarainen, vaan otti potin itselleen. Neljä viidestä viiden parhaan veikkaamastani meni oikein. Ja kolmanneksi sijoittuneen Turkin vaihdoin viime hetkellä Serbiaan. Voitin myös vetoni Polkkapossua vastaan. Voin siis vaatimattomasti nimittää itseni Viisuguruksi.
Itä-Euroopan viisumafia?
Viisuguruna ihmettelen itäisen Euroopan menestymisestä aiheutunutta ärtymystä. Jos kerran länsimaatkin äänestivät itää, niin millä perusteella voidaan puhua idän mafiasta euroviisuissa. Täältä löytyy laskelma pelkästään länsimaiden antamista äänistä. Turkki olisi noussut Ukrainan edelle ja Unkari olisi noussut neljänneksi. Ruotsi olisi ollut paras länsieurooppalaisena maana kymmenes. Serbia olisi ollut voittaja myös pelkillä Länsi-Euroopan äänillä.
Miksi sitten Itä-Eurooppa pärjäsi viisuissa niin hyvin? Yksinkertainen vastaus on että näiden maiden esitykset (tai kappaleet) olivat parempia. Näin asia oli mielestäni, ja näinhän se oli myös koko Euroopan mielestä. Itä-eurooppalaisille euroviisut ovat suurempi mahdollisuus nostaa omaa musiikillista osaamistaan kuin länsieurooppalaisille. Kuka oikeasti tietää mitään georgialaisesta, moldovalaisesta tai valko-venäläisestä musiikkiperinteestä mitään? On luonnollista, että tällaisten maiden muusikot panostavat Euroviisuihin eri tavalla, kuin ne maat joiden musiikki on jo maailmalla tunnettua (lukuun ottamatta Ruotsia). Toisaalta ihmisiä myös kiinnostavat uudenlaiset lähestymistavat kevyeen musiikkiin. Nämä asiat johtivat tämän vuotiseen Itä-Euroopan viisumenestykseen.
Kirjeenvaihtaja ei osaa pitää asiaa ollenkaan pahana. Minusta on vain hienoa, että Euroviisut mahdollistavat uusien maiden menestymisen myös kevyen musiikin saralla. Georgia liittyi muuten EBU:n vain Euroviisujen takia. Eli vaikka kyseessä on vain" showlaulukilpailu", on se kuitenkin näkyvä sellainen. 100 miljoonaa katsojaa on merkittävä markkinointikohde, ja tämän ovat Itä-Euroopan maat oivaltaneet. Povaan siis vastatuulta Länsi-Euroopalle viisuissa tulevaisuudessakin. Idän puhuri on oleva vahva myös vastaisuudessa.
Viisujen esiintymisjärjestyksestä
Sen sijaan kappaleiden esiintymisjärjestyksellä on suuri merkitys nykyisen puhelinäänestysjärjestelmän ansiosta. Uskon että kärkiviisikko olisi ollut varsin erilainen, jos esiintymisjärjestys olisi ollut toinen. Jopa Serbian Marija olisi voinut tipahtaa voittajan palliltaan, jos se olisi esiintynyt finaalissa toisena tai kolmantena (toisena tai kolmantena esiintynyt ei ole koskaan voittanut viisuja). Kaikki viiden kärkeen päässet esiintyivät viimeisten kahdeksan joukossa.
Myös semifinaalin tulosten vertailu finaalitulokseen tukee tätä. Unkari oli semifinaalin toinen (esiintyi silloin kolmanneksi viimeisenä) heti Serbian jälkeen. Finaalin sijoitus oli kuitenkin vasta yhdeksäs (esiintyi myös yhdeksäntenä). Semifinaalissa Unkari jätti taakseen finaalissa paremmin sijoittuneista Valko-Venäjän, Turkin ja Bulgarian. Myös muita vastaavia tapauksia löytyy tuloslistoja ja esiintymisjärjestyksiä selaamalla. Latvian pistemäärä ja sijoitus romahtivat semifinaalista finaaliin siirryttäessä (semissä esiintyi viimeisenä, finaalissa neljäntenätoista). Bulgaria taas oli semifinaalin kuudes, mutta nousi finaalissa viidenneksi (esiintyi semissä ensimmäisenä, finaalissa neljänneksi viimeisenä) . Bulgarian tapauksessa tosin esitys meni finaalissa paremmin, ainakin mielestäni, kuin semifinaalissa.
Lähtöjärjestys on siis merkittävä menestyksen mittari, niin formuloissa kuin viisuissakin. Puhelinäänestys suosii loppupäässä esiintyviä. Katsojat saattavat katsoa vain "vähän lopusta", tai viettää aikaa kisan keskivaiheella vaikka snägärillä. Myös luonnollinen ihmisten, osittain tiedostamattaan, tekemä draaman järjestyksen olettamus (loppuun odotetaan suurinta draamaa) tekee viisujen esiintymisjärjestyksestä viisumenestykselle olennaisen tekijän. Amerikkalaisissa elokuvissa tätä draaman järjestystä käytetään jopa lainomaisesti. Huippukohta sijoitetaan aina viimeisen kolmanneksen alku- tai keskivaiheeseen.
Ruotsikin olisi saattanut välttyä Arkin uppoamiselta, jos se olisi esiintynyt viimeisten joukossa. Jopa Hanna olisi saattanut nousta kymmenen joukkoon. Voittoon kummallakaan ei olisi ollut kyllä tämän vuoden viisuissa ollut mahdollisuuksia...
Mutta nyt kirjeenvaihtaja jättää ehkä, mutta kuitenkin, mahdollisesti, viisut rauhaan ja aloittaa muunlaiset harrastukset!
---
Korjataan sen verran, että kolmannelta lähtöpaikalta on viisut voitettu useampaan otteeseen. Ei kuitenkaan enää puhelinäänestysten valtakaudella (viimeksi 1994). Katselen tarkemmin tilastoja puhelinäänestysten aikakaudelta ja pyrin etsimään tarkempaa pohjaa väitteilleni. Näyttäisi kuitenkin siltä, ettei esiintymispaikan ja sijoituksen suhde ole ollut, joka kerralla näin vahva kuin Helsingissä. Mutta tutkitaan ennen kuin hutkitaan!
---
Vertailin tuossa hetken noita viisusijoituksia ja esiintymisjärjestystä silmämääräisesti. Vaikuttaisi siltä, että olen väitteissäni aika paljon hakoteillä. Parina viime vuotena loppupään esiintyjät näyttäisivät pärjänneen hyvin, sitä ennen suhde ei ole ollenkaan selvä. Turkki on voittanut viisut 2003 paikalta neljä. Täältä löytyy historiatietoja vuosien varsilta.
Aina ei kirjeenvaihtajakaan ole oikeassa. Mutta lupaan väittää kaikenlaista vastaisuudessakin!
Kirjeenvaihtaja ei ollut viisuveikkauksessa kovin vieraanvarainen, vaan otti potin itselleen. Neljä viidestä viiden parhaan veikkaamastani meni oikein. Ja kolmanneksi sijoittuneen Turkin vaihdoin viime hetkellä Serbiaan. Voitin myös vetoni Polkkapossua vastaan. Voin siis vaatimattomasti nimittää itseni Viisuguruksi.
Itä-Euroopan viisumafia?
Viisuguruna ihmettelen itäisen Euroopan menestymisestä aiheutunutta ärtymystä. Jos kerran länsimaatkin äänestivät itää, niin millä perusteella voidaan puhua idän mafiasta euroviisuissa. Täältä löytyy laskelma pelkästään länsimaiden antamista äänistä. Turkki olisi noussut Ukrainan edelle ja Unkari olisi noussut neljänneksi. Ruotsi olisi ollut paras länsieurooppalaisena maana kymmenes. Serbia olisi ollut voittaja myös pelkillä Länsi-Euroopan äänillä.
Miksi sitten Itä-Eurooppa pärjäsi viisuissa niin hyvin? Yksinkertainen vastaus on että näiden maiden esitykset (tai kappaleet) olivat parempia. Näin asia oli mielestäni, ja näinhän se oli myös koko Euroopan mielestä. Itä-eurooppalaisille euroviisut ovat suurempi mahdollisuus nostaa omaa musiikillista osaamistaan kuin länsieurooppalaisille. Kuka oikeasti tietää mitään georgialaisesta, moldovalaisesta tai valko-venäläisestä musiikkiperinteestä mitään? On luonnollista, että tällaisten maiden muusikot panostavat Euroviisuihin eri tavalla, kuin ne maat joiden musiikki on jo maailmalla tunnettua (lukuun ottamatta Ruotsia). Toisaalta ihmisiä myös kiinnostavat uudenlaiset lähestymistavat kevyeen musiikkiin. Nämä asiat johtivat tämän vuotiseen Itä-Euroopan viisumenestykseen.
Kirjeenvaihtaja ei osaa pitää asiaa ollenkaan pahana. Minusta on vain hienoa, että Euroviisut mahdollistavat uusien maiden menestymisen myös kevyen musiikin saralla. Georgia liittyi muuten EBU:n vain Euroviisujen takia. Eli vaikka kyseessä on vain" showlaulukilpailu", on se kuitenkin näkyvä sellainen. 100 miljoonaa katsojaa on merkittävä markkinointikohde, ja tämän ovat Itä-Euroopan maat oivaltaneet. Povaan siis vastatuulta Länsi-Euroopalle viisuissa tulevaisuudessakin. Idän puhuri on oleva vahva myös vastaisuudessa.
Viisujen esiintymisjärjestyksestä
Sen sijaan kappaleiden esiintymisjärjestyksellä on suuri merkitys nykyisen puhelinäänestysjärjestelmän ansiosta. Uskon että kärkiviisikko olisi ollut varsin erilainen, jos esiintymisjärjestys olisi ollut toinen. Jopa Serbian Marija olisi voinut tipahtaa voittajan palliltaan, jos se olisi esiintynyt finaalissa toisena tai kolmantena (toisena tai kolmantena esiintynyt ei ole koskaan voittanut viisuja). Kaikki viiden kärkeen päässet esiintyivät viimeisten kahdeksan joukossa.
Myös semifinaalin tulosten vertailu finaalitulokseen tukee tätä. Unkari oli semifinaalin toinen (esiintyi silloin kolmanneksi viimeisenä) heti Serbian jälkeen. Finaalin sijoitus oli kuitenkin vasta yhdeksäs (esiintyi myös yhdeksäntenä). Semifinaalissa Unkari jätti taakseen finaalissa paremmin sijoittuneista Valko-Venäjän, Turkin ja Bulgarian. Myös muita vastaavia tapauksia löytyy tuloslistoja ja esiintymisjärjestyksiä selaamalla. Latvian pistemäärä ja sijoitus romahtivat semifinaalista finaaliin siirryttäessä (semissä esiintyi viimeisenä, finaalissa neljäntenätoista). Bulgaria taas oli semifinaalin kuudes, mutta nousi finaalissa viidenneksi (esiintyi semissä ensimmäisenä, finaalissa neljänneksi viimeisenä) . Bulgarian tapauksessa tosin esitys meni finaalissa paremmin, ainakin mielestäni, kuin semifinaalissa.
Lähtöjärjestys on siis merkittävä menestyksen mittari, niin formuloissa kuin viisuissakin. Puhelinäänestys suosii loppupäässä esiintyviä. Katsojat saattavat katsoa vain "vähän lopusta", tai viettää aikaa kisan keskivaiheella vaikka snägärillä. Myös luonnollinen ihmisten, osittain tiedostamattaan, tekemä draaman järjestyksen olettamus (loppuun odotetaan suurinta draamaa) tekee viisujen esiintymisjärjestyksestä viisumenestykselle olennaisen tekijän. Amerikkalaisissa elokuvissa tätä draaman järjestystä käytetään jopa lainomaisesti. Huippukohta sijoitetaan aina viimeisen kolmanneksen alku- tai keskivaiheeseen.
Ruotsikin olisi saattanut välttyä Arkin uppoamiselta, jos se olisi esiintynyt viimeisten joukossa. Jopa Hanna olisi saattanut nousta kymmenen joukkoon. Voittoon kummallakaan ei olisi ollut kyllä tämän vuoden viisuissa ollut mahdollisuuksia...
Mutta nyt kirjeenvaihtaja jättää ehkä, mutta kuitenkin, mahdollisesti, viisut rauhaan ja aloittaa muunlaiset harrastukset!
---
Korjataan sen verran, että kolmannelta lähtöpaikalta on viisut voitettu useampaan otteeseen. Ei kuitenkaan enää puhelinäänestysten valtakaudella (viimeksi 1994). Katselen tarkemmin tilastoja puhelinäänestysten aikakaudelta ja pyrin etsimään tarkempaa pohjaa väitteilleni. Näyttäisi kuitenkin siltä, ettei esiintymispaikan ja sijoituksen suhde ole ollut, joka kerralla näin vahva kuin Helsingissä. Mutta tutkitaan ennen kuin hutkitaan!
---
Vertailin tuossa hetken noita viisusijoituksia ja esiintymisjärjestystä silmämääräisesti. Vaikuttaisi siltä, että olen väitteissäni aika paljon hakoteillä. Parina viime vuotena loppupään esiintyjät näyttäisivät pärjänneen hyvin, sitä ennen suhde ei ole ollenkaan selvä. Turkki on voittanut viisut 2003 paikalta neljä. Täältä löytyy historiatietoja vuosien varsilta.
Aina ei kirjeenvaihtajakaan ole oikeassa. Mutta lupaan väittää kaikenlaista vastaisuudessakin!
Tunnisteet:
kaverit,
musakorneri,
Taide,
vilosohveeraaminen,
Vänkääminen
12. toukokuuta 2007
Viisufinaali
Tänään valitaan vuoden viisu.Kirjeenvaihtajan veikkaukset menevät Serbian, Ukrainan ja Bulgarian suuntaan. Näistä se voittaja löytyy. Vaikka Polkkapossu luuleekin, että Arkilla olisi jotakin toivoa. Toivoa aina sopii. Totuus paljastuu tänä iltana. Euroviisuiltamiin valmistautuminen on täyttä häkää päällä. Pitäisi käydä varmaan jostain kasvomaalia, jotta saisi kasvoihinsa taiteiltua Georgian ja Bulgarian liput. Kirjeenvaihtajatar on ollut ihmeissään allekirjoittaneen huumasta.Vielä voivat kaikki lämmittää mieltään, ennen varsinaisten viisujen, alkua katselemalla pariin kertaan viimevuotisen Lordin Euroviisuesityksen ja Sillanpään Jarin Täydellisen euroviisun. This is the day that we party, party, party!
Tunnisteet:
kaverit,
musakorneri,
Taide,
Vänkääminen
11. toukokuuta 2007
Runolaulantaperjantai
Laulaja
Huiskii sävel sointuva.
Kolisee rytmi tarttuva.
Suikka vinoon, bailataan.
Raikuu ralli nurkasta.
Hihkuu kansa tanssista.
Valeet pinoon, juhlitaan.
Hurmaa viisu voittoisa.
Olo huiman valoisa.
Ei mennä kinoon, palvotaan...
laulajaa!!!
Huiskii sävel sointuva.
Kolisee rytmi tarttuva.
Suikka vinoon, bailataan.
Raikuu ralli nurkasta.
Hihkuu kansa tanssista.
Valeet pinoon, juhlitaan.
Hurmaa viisu voittoisa.
Olo huiman valoisa.
Ei mennä kinoon, palvotaan...
laulajaa!!!
Järkytys!!!!!
"Iik! Andorralta ja Sveitsiltä jäi finaalipaikka saavuttamatta. Protestoin! Koko länsimaista, ja vähemmän länsimaista, demokratiaa vastaan. Kuinka tämä on mahdollista?"
Nuo olivat kirjeenvaihtajan ensimmäiset aatokset eilen finaaliin selvinneiden nimien ilmestyttyä. Pettymys oli kova. Tuli niin arvovaltaan, oikeudenmukaisuuteen kuin maalliseen omaisuuteenkin liittyviä tappioita. Pahimmasta järkytyksestä toivuttuani huomasin, että myös hyvää tapahtui. Bulgarian, Georgian ja Unkarin finaaliin pääseminen oli tyytyväisten taputusten paikka.
Kuten aina viisuissa, esiintymisjärjestys vaikuttaa. Viimeisinä esiintyneet saavat etua. Näin kävi Slovenian ja varsinkin Latvian tapauksessa (viimeinen esiintyjä). Toisaalta on myös sanottava ettei Sveitsin DJ Bobo livenä toiminut kovin kummoisesti. Oli myös tietyllä tavalla harmi, että ensimmäisistä kymmenestä biisistä kahdeksan oli mielestäni kuunneltavia. Niitä seuranneista kahdestakymmenestä vain viisi. Eli tuossa kovassa kärjessä piti erottua todella kovasti edukseen, jotta sai finaalipaikan varmistetta. Tosin kuvittelin myös, että loppupäässä esiintynelle Andoralle olisi ollut etua esiintymisjärjestyksestä. Näinhän siinä ei sitten kuitenkaan käynyt. Arvovaltatappio on kuitenkin kirjeenvaihtajan tapauksessa kova, heti aamulla jouduin maksamaan vetoni. Syytän siitä kaikkia eurooppalaisia. Ette osanneet äänestää niinkuin teidän piti.
Toki maailmassa on suurempia murheita kuin nämä kirjeenvaihtajan euroviisuiluhötkyilyt. Siis ihan perhepiirissäkin.
Nuo olivat kirjeenvaihtajan ensimmäiset aatokset eilen finaaliin selvinneiden nimien ilmestyttyä. Pettymys oli kova. Tuli niin arvovaltaan, oikeudenmukaisuuteen kuin maalliseen omaisuuteenkin liittyviä tappioita. Pahimmasta järkytyksestä toivuttuani huomasin, että myös hyvää tapahtui. Bulgarian, Georgian ja Unkarin finaaliin pääseminen oli tyytyväisten taputusten paikka.
Kuten aina viisuissa, esiintymisjärjestys vaikuttaa. Viimeisinä esiintyneet saavat etua. Näin kävi Slovenian ja varsinkin Latvian tapauksessa (viimeinen esiintyjä). Toisaalta on myös sanottava ettei Sveitsin DJ Bobo livenä toiminut kovin kummoisesti. Oli myös tietyllä tavalla harmi, että ensimmäisistä kymmenestä biisistä kahdeksan oli mielestäni kuunneltavia. Niitä seuranneista kahdestakymmenestä vain viisi. Eli tuossa kovassa kärjessä piti erottua todella kovasti edukseen, jotta sai finaalipaikan varmistetta. Tosin kuvittelin myös, että loppupäässä esiintynelle Andoralle olisi ollut etua esiintymisjärjestyksestä. Näinhän siinä ei sitten kuitenkaan käynyt. Arvovaltatappio on kuitenkin kirjeenvaihtajan tapauksessa kova, heti aamulla jouduin maksamaan vetoni. Syytän siitä kaikkia eurooppalaisia. Ette osanneet äänestää niinkuin teidän piti.
Toki maailmassa on suurempia murheita kuin nämä kirjeenvaihtajan euroviisuiluhötkyilyt. Siis ihan perhepiirissäkin.
Tunnisteet:
kaverit,
musakorneri,
pelaaminen,
Taide,
Vänkääminen
10. toukokuuta 2007
Kiirettä pukkaa...
... viisujalkapallofanille. Tänään on Turun paikallisottelu FC Inter - FC TPS puoli seiskalta. Kympiltä tulee sitten euroviisujen semifinaali. Jossain välissä kai kuulen tuloksen Suomi-USA lätkämatsistakin.Inter niittaa Tepsin muuten 3-1- Ja viisufinaaliin pääsevät seuraavat maat: Sveitsi, Bulgaria, Serbia, Turkki, Valko-Venäjä, Andorra, Islanti ja Georgia. Tämä siis niille tiedoksi, jotka eivät semifinaalia jaksa seurata. Kirjeenvaihtaja sen toki katselee. Ja yksi vetokin tuli viisuista lyötyä. Sivutoimen työkaverin kanssa löimme vetoa siitä, kumpi ompi parempi eurooppalaisten mielestä, Sveitsi vaiko Turkki. Kirjeenvaihtaja luottaa vampyyreihin. Ei niitä pepun sheikkauksella voiteta. Näin on näreet ja närhennäppylät, sano.
Tunnisteet:
kaverit,
kuningas pallo,
musakorneri,
Taide,
urheilu,
Vänkääminen
8. toukokuuta 2007
Eurofiisuvanin elämää
Kirjeenvaihtaja on pienen ikänsä diggaillut Euroviisuja. Diggailua ei mitenkään vähentänyt Lordin viimevuotinen voitto, jota kirjeenvaihtaja onnistuneesti ounasteli aikanaan. Kirjeenvaihtaja on kuunnellut tämän vuoden viisuja jo vapusta lähtien. Tasoa voisi väittää aika hyväksi. Lordin voitto pisti potkua koko viisumeininkiin. Lordin kopioita ei, pienistä peloista huolimatta, ole vaan viisut ovat keskenään varsin erilaisia. Juuri tällä hetkellä kirjeenvaihtajan koneella soi Georgian viisu. Hienoääninen naislaulaja vetää hieman Björkin suuntaista veisantaa.
Kuka sitten ne viisut voittaa? Lordin seuraajan valinta on kiharainen juttu. Vedonlyöntitoimistotkaan eivät ole löytäneet selvää suosikkia. Ruotsi, Valko-Venäjä, Serbia, Sveitsi ja Ukraina ovat viiden kärki ainakin Eurobet-sivustolla. Näistä se voittaja voi hyvinkin löytyä. Itse pitäisin vahvimpina ennakkosuosikkina Sveitsin DJ Boboa ja Ruotsin The Arkia.
Kirjeenvaihtaja on eniten kuunnellut Bulgarian hypnoottista rummutusmeininkiä, tuota mainittua Georgiaa, Arkin glamrokkia, Bobon vampyyristä kesähittiä, Tsekin korisevaa hardrokkia, Andorran iloista skeittirokkimeininkiä ja Venäjän diskojytkettä. Ja kaikkia muitakin. Kuuntelua kestäviä biisejä on viitisentoista. Sen sijaan kirjeenvaihtaja ei suosittele Norjaa tai Portugalia.
Ja niin se yllätysvoittajaveikkaus vielä. Olisiko Andorran vuoro? Kiva piisi ja pieni maa. Vaikka mielikappaleeni kaikista on Bulgarian Elitsa Todorovan ja Stoyan Yankulovin Water.
Ai niin, Suomi meinasi unohtua. Ei ole tänä vuonna minkään sortin saumoja Hannalla. Leave me alone. Pläh. Hienot viisut saamme kuitenkin nähdä ja kuulla!
Kuka sitten ne viisut voittaa? Lordin seuraajan valinta on kiharainen juttu. Vedonlyöntitoimistotkaan eivät ole löytäneet selvää suosikkia. Ruotsi, Valko-Venäjä, Serbia, Sveitsi ja Ukraina ovat viiden kärki ainakin Eurobet-sivustolla. Näistä se voittaja voi hyvinkin löytyä. Itse pitäisin vahvimpina ennakkosuosikkina Sveitsin DJ Boboa ja Ruotsin The Arkia.
Kirjeenvaihtaja on eniten kuunnellut Bulgarian hypnoottista rummutusmeininkiä, tuota mainittua Georgiaa, Arkin glamrokkia, Bobon vampyyristä kesähittiä, Tsekin korisevaa hardrokkia, Andorran iloista skeittirokkimeininkiä ja Venäjän diskojytkettä. Ja kaikkia muitakin. Kuuntelua kestäviä biisejä on viitisentoista. Sen sijaan kirjeenvaihtaja ei suosittele Norjaa tai Portugalia.
Ja niin se yllätysvoittajaveikkaus vielä. Olisiko Andorran vuoro? Kiva piisi ja pieni maa. Vaikka mielikappaleeni kaikista on Bulgarian Elitsa Todorovan ja Stoyan Yankulovin Water.
Ai niin, Suomi meinasi unohtua. Ei ole tänä vuonna minkään sortin saumoja Hannalla. Leave me alone. Pläh. Hienot viisut saamme kuitenkin nähdä ja kuulla!
4. toukokuuta 2007
Vaikka lännessä ois itä...
... ei kirjeenvaihtaja petä. Tiukalle meni, mutta vielä ehdin perjantairunoilemaan. Tai ainakin loruilemaan. Tuli katsottua Valkoinen masai. Ei kovin kaksinen leffa. Kirjeenvaihtaja ei suosittele. Mutta sitten suuntimaan. Minneköhän veisi runomatkani tuo tällä kertaa?
Avaruus

Tila, paikka ja aika.
Olematon olo keskellä aikaa.
Kello käy, juoksee valon aallot.
Kilkattaa kiviset tähdet.
Ulottuvuuksia uusia.
Elämän ituja.
Ei ehkä tähtiä.
Raamatun kertomuksia.
Oligarkian saavutuksia.
Kielen hurmaa.
Notkeaa, norjaa rakastajaa.
Harvoin on ollut ja mennyt.
Kohdannut ja katsonut.
Sinua silmiin.
Avaruus

Tila, paikka ja aika.
Olematon olo keskellä aikaa.
Kello käy, juoksee valon aallot.
Kilkattaa kiviset tähdet.
Ulottuvuuksia uusia.
Elämän ituja.
Ei ehkä tähtiä.
Raamatun kertomuksia.
Oligarkian saavutuksia.
Kielen hurmaa.
Notkeaa, norjaa rakastajaa.
Harvoin on ollut ja mennyt.
Kohdannut ja katsonut.
Sinua silmiin.
29. huhtikuuta 2007
Pyöräilyn hurmaa ja historiaa
Kirjeenvaihtajapariskunta kävi päiväpyöräilyllä tutustumassa Kuusiston linnanraunioihin. Vilpoisa ilma ja reipas liikunta tekivät gutaa. Nelisenkymmentä kilometriä tuli mittariin, vaihtelevia maisemia oli mukava ihailla ja seura oli mitä parhain. Kiitokset muuten Polkkapossulle pyöräilykohdesuosituksesta. Unohti vain varoittaa vastatuulesta, jonka kanssa kirjeenvaihtajapariskunta joutui painimaan paluumatkalla.Linnanrauniot olivat myös tutustumisen arvoiset. Hauskaa että kyseinen linnoitus on purettu jo viisisataa vuotta sitten. Niin se aika mataa. Historian siipien havinan oikein tunsi paikan päällä astellessa. Paikka on varmasti toiminut hyvänä näyttämönä Ronja Ryövärintyttärelle, jota siellä oli esitetty viime kesänä. Silloin kirjeenvaihtaja tosin ei vielä edes tiennyt mokoman paikan olemassa olosta. Jos olisin, olisin saattanut käväistä vaikka katsomassa kyseisen esityksen. Joka tapauksessa tiedän nyt oikein mukavan kohteen kesäiselle piknikille. Tänään oli vielä hiukkasen liian vilpoisaa ulkoilmassa syöpöttelyyn.
Nyt on kirjeenvaihtajan hyvä mennä levolle. Tuli vielä tehtyä pesto-aurajuustoperunasipulilooraa. Ulkoilma vain teki, kirjeenvaihtajapariskunnan, kovin, kovin nälkäiseksi, jonka takia siitä ei juuri huomiseksi jäänyt. Vaikka niin ajattelin. Mutta se ei haittaa, huomenna hieman töitä, 50 kilsaa pyöräilyä ja vappuilua.
Kirjeenvaihtaja toivottaa kaikille iki-ihanille lukijoilleen miellyttävää ja onnellista vappua!
Tunnisteet:
historia,
matkailu,
sykkelöinti,
turkulaistelu
Satunnaisia seikkailuja ja kirosiiliyttä
Kirjeenvaihtajatar oli tuossa hankkinut Kiroilevan siilin albumin. Hauska oli se. Taustakuva vaihtui myös siiliksi. Kirjeenvaihtajapariskunta ajatteli suunnata tänään tutkivan nokkansa kohti Kuusiston linnanraunioita. Raportti noilta tuntemattomilta turuilta seurannee piakkoin. Jännittävä pyöräretkipäivä edessä. Taidanpa kaivaa talviunilla olleen diaboloni myös matkalle mukaan. Vappukin vilahtaa nokan eteen jo huomenna. Eilen tuli, pitkästä aikaa, käytyä myös futisvisassa. John Travolta`s Panzer Battalion nappasi kunniakkaan kolmannen sijan.
Tunnisteet:
boloilu,
kirjat,
matkailu,
sykkelöinti,
turkulaistelu
27. huhtikuuta 2007
Ah, jaa. Kohta on vappu. Tuo iloinen kevään juhla. Kirjeenvaihtaja on saanut vihdoin viimein aloitettua työmatkapyöräilyn. Sen huomaa olossa. Pirteämpi on hän työmaallaan. Ja kauniilla ilmalla tuntuu häpeälliseltä istua bussissa tai autossa. Mutta runoilua. Vaikea vetää nyt. Pitääkin ihan miettiä. Kauniina päivänä voisi tietysti runoilla kauniista asioista.
Armoton
Virtuaalinen hahmo kävelee.
Vapauden majakka vaipuu.
Rauha ja onni.
Tuntematonta.
Sidottuna ja kahlittuna.
Kamppailee oikeudenmukaisuus.
Mistä löytyisi virtaa?
Padota vihaa, kateutta ja raakuutta.
Kaipaamme.
Menetettyä sosiaalidemokratiaa.
Armoton
Virtuaalinen hahmo kävelee.
Vapauden majakka vaipuu.
Rauha ja onni.
Tuntematonta.
Sidottuna ja kahlittuna.
Kamppailee oikeudenmukaisuus.
Mistä löytyisi virtaa?
Padota vihaa, kateutta ja raakuutta.
Kaipaamme.
Menetettyä sosiaalidemokratiaa.
Tunnisteet:
poliittiinen kuikuilu,
Älyvapaa runoniekkailu
20. huhtikuuta 2007
Laulantaa keväisessä räntäsateessa
Vaikka toisin luulisi, ei räntäsade kirjeenvaihtajaa masenna. Kiva että välillä sataa. Jos vain mieliala on sopiva. Ja perjantaisin se on kirjeenvaihtajalla useimmiten mitä mainioin. Bloggailu on jäänyt vähemmälle tällä viikolla, kiitos pian alkavan Veikkausliigan. Kirjeenvaihtaja kun on keskittynyt kirjoitteluun lähinnä siihen liittyvillä foorumeilla.Mutta sitten runoiluun. Minneköhän suuntaan tänään lähtisi? Ajattelin vaihtelun vuoksi runoilla toisella kotimaisella. Kieliopista en mene takuuseen. Enkä tasosta muutenkaan. Niinkuin en milloinkaan. "Minä en koskaan milloinkaan, tule lausuntoja antamaan....". Niinhän tuo A. W Yrjänä laulaa. Kirjeenvaihtaja tosin lausuu silloinkin, kun kukaan ei kuuntele. Mutta näillä mennään. Ja odotellaan Interin Veikkausliigan voittoa.
Tähän yhteyteen sopii ehdottomasti kuva Painovoimaa Uhmaavasta Ladosta. Kyseinen nähtävyys löytyy Karviasta Ämmälän kylältä. Ladossa on dalimaista voimaa ja kiehtovuutta.
Det regnar
Det är söt.
Att leva.
Att vara.
Det är trevligt.
Att sjunga.
Att tävla.
Det är interessant.
Att hoppa.
Att falla.
Vi är alla tillsammans väg i regn.
Tunnisteet:
karviaistelu,
kuningas pallo,
Älyvapaa runoniekkailu
13. huhtikuuta 2007
Jalkapallokuumetta
Kirjeenvaihtaja tunnustautuu, julkisestikin, suomalaisen jalkapallon vankkumattomaksi ystäväksi. Suosikkijoukkueeni on se toinen turkulaisjoukkue FC Inter. Tänään Inter kohtaa FC Lahden liigacupin finaalissa Finnair-stadionilla. 22.4 taas alkaa, kirjeenvaihtajan hartaasti odottama, Veikkausliiga. Näistä syistä, ja ikuisesta jalkapallohulluudesta johtuen, käsittelee kirjeenvaihtajan tämänviikkoinen perjantairunoilu, pelien kuningasta, jalkapalloa.
Taituri
Pallon ympärillä tapahtuu.
Potku lennättää sen liitoon.
Kaikki ihmettelevät.
Ottaa pallon haltuun mies.
Pompauttaa kerran, toisen.
Pehmeästi, hallitusti sijoittaa hän pallon.
Pyörimään universumiin.
Taituri
Pallon ympärillä tapahtuu.
Potku lennättää sen liitoon.
Kaikki ihmettelevät.
Ottaa pallon haltuun mies.
Pompauttaa kerran, toisen.
Pehmeästi, hallitusti sijoittaa hän pallon.
Pyörimään universumiin.
Tunnisteet:
kuningas pallo,
Älyvapaa runoniekkailu
8. huhtikuuta 2007
Kaljasoppaa
Kirjeenvaihtajan käsiin eksyi täällä, Ämmälän kylässä Karviassa, mielenkiintoinen keittokirja. Kirja on painettu vuonna 1909 Tampereella ja komian opuksen nimi on "Keittokirja - yksinkertaisen ja helppohintaisen ruuan valmistamista varten". Kaikissa ohjeissa on mukana raaka-aineiden hinnat. Annokset on myös suunniteltu sen aikaiselle normaalin kokoiselle perheelle, eli kymmenelle hengelle. Mausteina vilahetelevat lähinnä suola, pippuri, inkivääri. Mutta otetaanpa esittelyyn kaljasopan ohje. Tätä voivat sitten kokeilla, kaikki kirjeenvaihtajan lukijat pääsiäisen kunniaksi. Kaljasoppa on kirjeenvaihtajattaren tädin mukaan hyvää, niin kuumana kuin kylmänäkin. Smk. on muuten Suomen markkaa (tämä ruoka ei tosin maksa kuin 57 penniä).
Kaljasoppaa
4 litraa kaljaa a 5 p. .......................Smk. -: 20
4 ruokal. perunajauhoja ...................... " -: 12
5 " fariinisokeria .................................. " -: 25
Yht. -:57
Walmistaminen: 4 litraa hapanta kaljaa ja 2 litraa wettä pannaan tulelle. 4 ruokal. perunajauhoja sekotetaan kylmään weteen ja kun keitto kiehuu, kaadetaan seos siihen ja keittoa sekotetaan kauhalla huolellisesti. Kun soppa sen jälkeen taas kiehuu, otetaan se heti tulelta ja lisätään siihen 5 ruokal. fariininisokuria. Kun sokuri on sulanut, on soppa valmis. Sitä syödään jästileivän tai wehnäsen kanssa.
Tunnisteet:
karviaistelu,
kirjat,
kurmee,
matkailu
7. huhtikuuta 2007
"Ook sä v***u jostain Parkanosta?"
Näin iloisesti voivat toivottaa karvialaiset tervetulleeksi paikkakunnalle. Kyseisen toivotuksen sai kirjeenvaihtaja kuulla reilu vuosi sitten. Parkano ei ilmeisesti ole, kovassa huudossa täällä päin.Tunnen kyllä pari parkanolaista. Ihan mukavia tyyppejä ovat he. Sanoivat että täällä kannattaisi yrittää etsiä joku, jolta voisi hankkia paikallista pontikkaa, on kuulemma vekkulia ja hyvää tavaraa. En ole vielä onnistunut.
Karvia sijaitsee Pohjois-Satakunnassa aivan Pohjanmaan rajalla. Karvialaisissa yhdistyy mukavasti pohjalainen jäyhyys satakuntalaiseen vittumaisuuteen. Lisämausteen tuo hämäläinen hitaus. Niin joku on, ainakin joskus, kirjeenvaihtajalle väittänyt. Ihan mukavasti, on kuitenkin täällä turkulais-karjalainen kirjeenvaihtaja paikallisten kanssa pärjännyt.
Tänään tuli käytyä Karvian Kirkkojärvellä lintuja bongailemassa. Satakunta joutsenta kailotteli kivasti siellä. Hanhiparvia liihotteli ohi myös. Bongasimme Karvian raitilta kirjeenvaihtajattaren kanssa Wolkswagen Transporterin, jonka sivuikkunassa oli musta hakaristitarra. Kylähulluja on siis täälläkin. Tai sitten täällä suunnitellaan tuhatvuotista valtakuntaa. Mene ja tiedä, rauhaisaa lankalauantaita joka tapauksessa.
---
Kirjeenvaihtajatar tuossa höpisi, että pohjalaiset ovat paljon yritteliäämpiä ja seikkailunhaluisempia kuin karjalaiset (tai muut suomalaiset). Pohjalaiset ovat kuulemma lisäksi suurudenhulluja (se Wolkswagen oli varmaan jonkun pohjalaisen). Eivätkä he tyydy petun vuolentaan.
Tiijjä sitten tuosta.
Karvia sijaitsee Pohjois-Satakunnassa aivan Pohjanmaan rajalla. Karvialaisissa yhdistyy mukavasti pohjalainen jäyhyys satakuntalaiseen vittumaisuuteen. Lisämausteen tuo hämäläinen hitaus. Niin joku on, ainakin joskus, kirjeenvaihtajalle väittänyt. Ihan mukavasti, on kuitenkin täällä turkulais-karjalainen kirjeenvaihtaja paikallisten kanssa pärjännyt.
Tänään tuli käytyä Karvian Kirkkojärvellä lintuja bongailemassa. Satakunta joutsenta kailotteli kivasti siellä. Hanhiparvia liihotteli ohi myös. Bongasimme Karvian raitilta kirjeenvaihtajattaren kanssa Wolkswagen Transporterin, jonka sivuikkunassa oli musta hakaristitarra. Kylähulluja on siis täälläkin. Tai sitten täällä suunnitellaan tuhatvuotista valtakuntaa. Mene ja tiedä, rauhaisaa lankalauantaita joka tapauksessa.
---
Kirjeenvaihtajatar tuossa höpisi, että pohjalaiset ovat paljon yritteliäämpiä ja seikkailunhaluisempia kuin karjalaiset (tai muut suomalaiset). Pohjalaiset ovat kuulemma lisäksi suurudenhulluja (se Wolkswagen oli varmaan jonkun pohjalaisen). Eivätkä he tyydy petun vuolentaan.
Tiijjä sitten tuosta.
6. huhtikuuta 2007
Pitkäperjantain runoilu

Satunnaisin eväin
Matkamies katosi korpeen Karvian.
Lauleskeli mennessään Sonataa.
Ihasteli kevään rahkaista piirakkaa.
Nautiskeli sen hitain ja kevein liikkein.
Hihkui onnesta puron solinaa ihmetellessään.
Siellä korvessa voi tarttua matkamies karttuun.
Sinne korpeen katosi, piirakkaa mutustelemaan.
Sekin matkamies.
---
Kuvassa kirjeenvaihtajattaren matkamiehelle tekemä piirakka.
Tunnisteet:
karviaistelu,
matkailu,
Älyvapaa runoniekkailu
3. huhtikuuta 2007
Häähumua
Kuten aikaisemmin on tullut mainittua, oli kirjeenvaihtaja kirjeenvaihtaja häissä viikonloppuna. Mukavaa oli, ruokaa ja juomaa riitti, juhlapari oli edustava ja näki paljon tuttuja. Ruoka ansaitsee erikoismaininnan. Ainakaan kirjeenvaihtaja ei muista saaneensa häissä nautiskella, niin hyvistä tarjoiluista koskaan. Kiitokset häiden järjestäjille ja niihin osallistuneille. Kirjeenvaihtaja kumartaa, aplodeeraa ja toivottaa hääparille leppoisaa häämatkaa Portugalissa. Muistakaahan olla helliä ja ihania toisillenne.
---
Tässä kirjeenvaihtaja sai muuten tietää, että hänestä todennäköisesti tulee osa-aikainen Berliinin kirjeenvaihtaja ensi syksynä. Kirjeenvaihtajatar kun siirtyy sinne puolen vuoden ajaksi asioita toimittamaan. Sitä ennen ehdin tutustua kesällä puolentoista kuukauden ajan Helsinkiin.
31. maaliskuuta 2007
Kirjeenvaihtaja gastronomian maailmassa
Kirjeenvaihtajapariskunta suuntasi juhla-illalliselle, kirjeenvaihtajattaren syntymäpäivän kunniaksi, Turun gastronomian mekkaan Ravintola Hermaniin. Hermanni on lukuisia palkintoja kerännyt (mm. vuoden 2003 Suomen vuoden ravintola) panimoravintola Aurajoen kupeessa.
Kirjeenvaihtaja nautiskeli Hermannissa Turku Menun (40 e), ruokajuomaksi valikoitui Willm Cremant d`Alsace Brut kuohuviini (34 e). Kuohuviini kun on vain niin mukava juoma. Ja hyvältä se maistui. Ehkä se ei täysin sopinut yhteen karitsanpotkan kanssa, mutta muuten se toimi. Aperitiivien jälkeen pöytään tupsahti jokirapukeittoa tillivaahdolla. Keitto oli kevyt, kuohkea mutta täyteläinen. Ehkä jotain pientä lisäjännitystä makuun olisi kaivannut, mutta hyvältä tuo maistui.
Pääruokana kirjeenvaihtaja nautti haudutettua karitsanpotkaa yrttikuorrutetulla karitsanfileellä ja timjamikastikkeella. Karitsa oli pehmeää ja mureaa, kuin karitsan pehmoinen turkki. Annos oli myös näyttävän näköinen. Potkasta törrötti mukavasti luu kohti taivaita. Kuin karitsan viimeisenä, näyttävänä eleenä. Kastike oli, kirjeenvaihtajan makuun, hiukkasen liian suolainen, eivätkä timjamin aromit tulleet kovin vahvasti esiin. Pääasiaan oli siis nostettu tuo karitsanpotkan leppeä maku. Mikä sinällään on varsin ymmärrettävä valinta. Kirjeenvaihtajatar kehui kovasti omaa paahdettua siikaansa.
Jälkiruokana kirjeenvaihtajan pohjattomaan vatsalaukkuun pääsi sekoilemaan uuniomenakohokas vaniljajäätelöllä. Loistavaa. Muuta ei voi sanoa. Ehdottomasti menun kruunaaja. Kohokkaan aromit kieppuivat mukavasti kielellä ja jäätelö tasapainotti loistavasti. Myös kirjeenvaihtajattarelta maistettu mascarponetorttu raparperisorbetilla vaikutti yhtä hienostuneelta ja herkulliselta, kuin kirjeenvaihtajan annos.
Kirjeenvaihtaja kiittää, ruuan lisäksi, erinomaista palvelua, leppoisaa ilmapiiriä ja luonnollisesti omaa ihastuttavaa seuralaistaan. Hinnat luonnollisesti rasittavat, ainakin kirjeenvaihtajan kukkaroa, siinä määrin, ettei Hermannissa varmasti usein tule vierailtua. Kerran vuodessa on kuitenkin mukavaa päästä nauttimaan kuninkaallisesta olosta. Sinne myös saa onneksi tallustella sen näköisenä kuin on. Paikan päällä oli kaikennäköisiä nautiskelijoita.
Tänään kirjeenvaihtaja tallustelee Polkkiksen häihin. Mitäköhän jännää siellä saa?
Kirjeenvaihtaja nautiskeli Hermannissa Turku Menun (40 e), ruokajuomaksi valikoitui Willm Cremant d`Alsace Brut kuohuviini (34 e). Kuohuviini kun on vain niin mukava juoma. Ja hyvältä se maistui. Ehkä se ei täysin sopinut yhteen karitsanpotkan kanssa, mutta muuten se toimi. Aperitiivien jälkeen pöytään tupsahti jokirapukeittoa tillivaahdolla. Keitto oli kevyt, kuohkea mutta täyteläinen. Ehkä jotain pientä lisäjännitystä makuun olisi kaivannut, mutta hyvältä tuo maistui.
Pääruokana kirjeenvaihtaja nautti haudutettua karitsanpotkaa yrttikuorrutetulla karitsanfileellä ja timjamikastikkeella. Karitsa oli pehmeää ja mureaa, kuin karitsan pehmoinen turkki. Annos oli myös näyttävän näköinen. Potkasta törrötti mukavasti luu kohti taivaita. Kuin karitsan viimeisenä, näyttävänä eleenä. Kastike oli, kirjeenvaihtajan makuun, hiukkasen liian suolainen, eivätkä timjamin aromit tulleet kovin vahvasti esiin. Pääasiaan oli siis nostettu tuo karitsanpotkan leppeä maku. Mikä sinällään on varsin ymmärrettävä valinta. Kirjeenvaihtajatar kehui kovasti omaa paahdettua siikaansa.
Jälkiruokana kirjeenvaihtajan pohjattomaan vatsalaukkuun pääsi sekoilemaan uuniomenakohokas vaniljajäätelöllä. Loistavaa. Muuta ei voi sanoa. Ehdottomasti menun kruunaaja. Kohokkaan aromit kieppuivat mukavasti kielellä ja jäätelö tasapainotti loistavasti. Myös kirjeenvaihtajattarelta maistettu mascarponetorttu raparperisorbetilla vaikutti yhtä hienostuneelta ja herkulliselta, kuin kirjeenvaihtajan annos.
Kirjeenvaihtaja kiittää, ruuan lisäksi, erinomaista palvelua, leppoisaa ilmapiiriä ja luonnollisesti omaa ihastuttavaa seuralaistaan. Hinnat luonnollisesti rasittavat, ainakin kirjeenvaihtajan kukkaroa, siinä määrin, ettei Hermannissa varmasti usein tule vierailtua. Kerran vuodessa on kuitenkin mukavaa päästä nauttimaan kuninkaallisesta olosta. Sinne myös saa onneksi tallustella sen näköisenä kuin on. Paikan päällä oli kaikennäköisiä nautiskelijoita.
Tänään kirjeenvaihtaja tallustelee Polkkiksen häihin. Mitäköhän jännää siellä saa?
30. maaliskuuta 2007
Love is in the air...
.. du duu pap, du duu pap. Polkkapossun huomisen, avioon astumisen kunniaksi, ajatteli kirjeenvaihtaja viihdyttää lukijoitaan runoperjantaina romanttisella runoilulla. Katsotaan kuinka käy. Hmm.. otsikko. Jostakin syystä nousi ensimmäisenä mieleeni "Tuomion tuuli". Mutta ei ole järin romanttisen kuuloinen se. Joten suunta keveämpään aloitukseen. "Hekuman taivas", vähän parempi jo. "Mietteliäs lemmensoitto", "Ylistys tuoksulle ja himolle", "Karhuvaari tallustaa", "Kuukkelinpaisto", "Jo joutui kokkelipiimä", "Keltaiset sukat päässä ei kannata tanssia". Jaa-a. Vaikeaa on näköjään tänään. "Kasvaa maassa pieni saari". Öh. Heh. Tosi vaikeaa. Miten se nyt näin. Normaalisti se tulee sieltä ilman potkimista. Hei, tuohan se otsikko voisi olla. Ei sittenkään. "Muotokuvaelma lemmenpaistosta". Jaa, jaa, potkii. "Virtaa valkoinen Don". Tai sitten ei. Joten kirjoitin runon ensin.
Taivasalla
Lemmen saari.
Auvoinen rauha.
Satamassa.
Tuulen tuoksu.
Pehmeä aurinko.
Elämässä.
Kaunis elämä.
Värien leikki.
Kumppanuus.
Hetkessä jaamme itsemme.
Taivasalla
Lemmen saari.
Auvoinen rauha.
Satamassa.
Tuulen tuoksu.
Pehmeä aurinko.
Elämässä.
Kaunis elämä.
Värien leikki.
Kumppanuus.
Hetkessä jaamme itsemme.
29. maaliskuuta 2007
Ekologinen esimerkki vaikuttaa
Eli jos vaihdat auton julkisiin liikennevälineisiin tai pyörään, saattaa joku hypätä matkaasi. Tätä oli testattu vaihtelemalla hotellien kylttiä, jossa ilmoitetaan uuden pyyhkeen vaihtamisesta. Parhaiten oli tehonnut ilmoitus, jossa mainittiin että: "Jo niin ja niin monta prosenttia tekee kanssasi samalla tavalla". Asian suorien ekologisten vaikutusten ilmoittaminen ei ollut ottanut niin
paljon tuulta purjeisiinsa. Ekoajattelu lisää siis ekoajattelua. Näin se männöö.
paljon tuulta purjeisiinsa. Ekoajattelu lisää siis ekoajattelua. Näin se männöö.
26. maaliskuuta 2007
Helsingin reissaaja
Kirjeenvaihtajapariskunta kävi retkeilemässä Helsingin seudulla. Reissu oli mukava. Matkailu avartaa. Näin ne ainakin väittää. Itseään voi kyllä avartaa muillakin tavoin. Vaikka reittään kovertamalla.
Mukaan tarttui reissusta aimo annos keväistä mieltä. Ehkä pitäisi tarpoa siskonsa jalan jäljillä ja aloittaa työmatkapyöräily lisääntyneen energiavarannon ansiosta. Kiva kun on kevät kirjeenvaihtajalla!
Mukaan tarttui reissusta aimo annos keväistä mieltä. Ehkä pitäisi tarpoa siskonsa jalan jäljillä ja aloittaa työmatkapyöräily lisääntyneen energiavarannon ansiosta. Kiva kun on kevät kirjeenvaihtajalla!
23. maaliskuuta 2007
Kirjeenvaihtaja pääkaupunkiloi
Hmm. Pääkaupunkiloi. Onkohan tuo muoto perusteltavissa millään logiikalla? Toisaalta, turkulais-karjalaisesta näkökulmasta en jää narisemaan tuollaista. Oli miten oli.
Mukava ompi käväistä Helsinginkin tienoilla. Näkeepi tuon rakkaan siskonsa ja muuten vain rakkaan Jaanuska-ystävänsä. Jaanuskan kanssa varmaan tulemme jatkamaan kemiallis-fysikaalis-filosofis-tyyppisiä kokeilujamme. Hauskaa ompi varmasti se. Näänpähän myös matkan varrella kirjeenvaihtajattaren rakkaita ystäviä. Ja mikä mukavinta kirjeenvaihtajatarta. Saattaa tietenkin olla, että uusia ystäviäkin tulee. Mikä ompi vain positiivista.
Kiitoksia kaikille etukäteen.
Mukava ompi käväistä Helsinginkin tienoilla. Näkeepi tuon rakkaan siskonsa ja muuten vain rakkaan Jaanuska-ystävänsä. Jaanuskan kanssa varmaan tulemme jatkamaan kemiallis-fysikaalis-filosofis-tyyppisiä kokeilujamme. Hauskaa ompi varmasti se. Näänpähän myös matkan varrella kirjeenvaihtajattaren rakkaita ystäviä. Ja mikä mukavinta kirjeenvaihtajatarta. Saattaa tietenkin olla, että uusia ystäviäkin tulee. Mikä ompi vain positiivista.
Kiitoksia kaikille etukäteen.
Surinaa, turinaa, kutinaa...
Hieman sekava perjantai olo jälleen. Viikko huiskahti hieman raskaanoloisesti oh joten runoiluun saattuu eksyä harmaita ja sekavia sävyjä. Oiskohan runon nimi nuo sävyt? Kuulostaa ihan hyvältä. eiks jeh?
Sävyt
Viha, pelko, kateus.
Olemassaolo.
Ja taistelu.
Katse oikeaan ja ajatus vasempaan päin.
En nähnyt heikkouttani.
En vahvuuttani.
Punainen viha ja väsymys.
Voimattomankin isku satuttaa vahvaa.
Osuma.
Horjuu patsas, haihtuu hymy.
Murenee jalusta, rapautuu ranka.
Kaatuu.
Elämä on täynnä tuskan sävyjä.
Sävyt
Viha, pelko, kateus.
Olemassaolo.
Ja taistelu.
Katse oikeaan ja ajatus vasempaan päin.
En nähnyt heikkouttani.
En vahvuuttani.
Punainen viha ja väsymys.
Voimattomankin isku satuttaa vahvaa.
Osuma.
Horjuu patsas, haihtuu hymy.
Murenee jalusta, rapautuu ranka.
Kaatuu.
Elämä on täynnä tuskan sävyjä.
20. maaliskuuta 2007
Kirjeenvaihtaja musiikillisena neuvonantajana
Kuten on tullut mainittua toimii kirjeenvaihtaja sivubisneksenään opetusalalla. Joskus käy niin, että tuolla opetusalalla joutuu yllättäviin työtehtäviin. Sanottakoon vaikka niin, etten ole mikään guru musiikin maailmassa. Vaikka aikanaan tuota sivutoimea opiskellessa joutui pianoakin rämpyttelemään. Hullua hurskaammaksi se ei kyllä kirjeenvaihtajaa musiikillisesti tehnyt.
Olen kuitenkin opettanut musiikkia verrattain paljon. Vuodenvaihteen jälkeen olen opettanut muutaman tunnin viikossa. Pääasiassa opetuksessani olen keskittynyt tietokoneavusteiseen musiikinopetukseen. Kaikenlaista olemme touhunneet ja ainakin oppilaat ovat pitäneet.
Tällä hetkellä tutustumme Finale NotePad-ohjelmaan, joka on varsin vinkeä peli. Niille jotka hallitsevat musiikin siitä on paljon iloa, mutta niillekin, joille tuo musiikin maailma on tuntemattomampi, se on erinomainen ja hauska väline. Kirjeenvaihtaja itsekin on pikkaisen innostunut säveltelemään sillä. Eli suosittelen sen kokeilemista kirjeenvaihtajan lukijoillekin. Se on ilmainen, joten siitä vain rohkeasti tekemään hittisävelmiä! Tai muokkaamaan vanhoja.
Olen kuitenkin opettanut musiikkia verrattain paljon. Vuodenvaihteen jälkeen olen opettanut muutaman tunnin viikossa. Pääasiassa opetuksessani olen keskittynyt tietokoneavusteiseen musiikinopetukseen. Kaikenlaista olemme touhunneet ja ainakin oppilaat ovat pitäneet.
Tällä hetkellä tutustumme Finale NotePad-ohjelmaan, joka on varsin vinkeä peli. Niille jotka hallitsevat musiikin siitä on paljon iloa, mutta niillekin, joille tuo musiikin maailma on tuntemattomampi, se on erinomainen ja hauska väline. Kirjeenvaihtaja itsekin on pikkaisen innostunut säveltelemään sillä. Eli suosittelen sen kokeilemista kirjeenvaihtajan lukijoillekin. Se on ilmainen, joten siitä vain rohkeasti tekemään hittisävelmiä! Tai muokkaamaan vanhoja.
19. maaliskuuta 2007
Kirjeenvaihtajan vaalianalyysi
Sinällään suomalainen politiikan teko järin paljon muuttuu, vaikka porvarit vaalit voittivatkin. Puolueet ovat nykypäivänä niin lähellä toisiaan, että niiden erottaminen on usein varsin hankalaa. Eli en usko, että tuleva porvarihallitus kovin paljon jokapäiväiseen elämänmenoomme vaikuttaa. Hiukkasen huolestunut olen sen sijaan eduskuntaan valittujen iästä (yli 60-vuotiaiden määrä eduskunnassa kaksinkertaistui). Näyttää siltä, että suuret ikäluokat tulevat hallitsemaan poliittista päätöksentekoa vielä pitkään. Tämä ei ole kovin miellyttävä tulevaisuudenkuva. Tulevaisuussuuntautunut politiikanteko kärsii siitä, että suuret ikäluokat varmistavat oman, suhteellisen lyhyen, tulevaisuutensa. Siinä saattaa hyvinkin unohtua tulevien sukupolvien asiat. Toivottavasti olen väärässä, mutta hieman se huolestuttaa.
Iloinen asia vaaleissa oli se, että oma suosikkini Ville Niinistö nousi eduskuntaan. Kirjeenvaihtaja seurasi jännittyneenä laskennan edistymistä omalla tietokoneellaan. Ja laskeskeli todennäköisyyksiä. Hauskaa oli se. Ja kalkkiviivoilla Ville ohitti sitten Sari Essayahin. Niinkuin olin laskeskellutkin.
Mutta ans kattoo ny, millase hallitukse Suomi saa. Sitähän tässä vielä kuitenkin arvotaan, ainakin hetki. Pidän likimain varmana sitä, että hallituksessa ovat kokoomus, keskusta ja RKP. Muut vaihtoehdot yllättäisivät. Otan vetoja vastaan...
Iloinen asia vaaleissa oli se, että oma suosikkini Ville Niinistö nousi eduskuntaan. Kirjeenvaihtaja seurasi jännittyneenä laskennan edistymistä omalla tietokoneellaan. Ja laskeskeli todennäköisyyksiä. Hauskaa oli se. Ja kalkkiviivoilla Ville ohitti sitten Sari Essayahin. Niinkuin olin laskeskellutkin.
Mutta ans kattoo ny, millase hallitukse Suomi saa. Sitähän tässä vielä kuitenkin arvotaan, ainakin hetki. Pidän likimain varmana sitä, että hallituksessa ovat kokoomus, keskusta ja RKP. Muut vaihtoehdot yllättäisivät. Otan vetoja vastaan...
16. maaliskuuta 2007
Kiekaus keväälle!
Ilo oli iso.
Kun kevät iski.
Linnut lauloi mulle.
Näin vain kauniita värejä.
Tunsin vain kirkkaita sanoja.
Niin säkin mulle.
Juoksi virta vieressäni.
Untuva lensi halki taivaan.
Ihanuutta sulle.
Pehmeä ruohomatto huokaili.
Kipristelivät jalkani viileässä hiekassa.
Kevään tuli polttaa meidät!
Kun kevät iski.
Linnut lauloi mulle.
Näin vain kauniita värejä.
Tunsin vain kirkkaita sanoja.
Niin säkin mulle.
Juoksi virta vieressäni.
Untuva lensi halki taivaan.
Ihanuutta sulle.
Pehmeä ruohomatto huokaili.
Kipristelivät jalkani viileässä hiekassa.
Kevään tuli polttaa meidät!
13. maaliskuuta 2007
Poliittinen kirjeenvaihtaja
Tuhoan tässä nyt yleissuomalaista periaatetta olla kertomatta ketä äänesti ja miksi. Toki kannatan vaalisalaisuutta, muuten kun olisi mahdollista vaikuttaa ihmisen äänestämiseen painostamalla. Olen kuitenkin sitä mieltä, että turha sitä omaa näkemystään asioiden hoidosta, on vakan alla pitää. Reilusti vain kailottamaan oman aatteensa puolesta. Muuten ei poliittista keskustelua synny. Luonnollisesti työmaailmassa voi olla eri säännöt. Kirjeenvaihtajattaren kanssa keskustelimme juuri asiasta. Hänen ammatissaan (toimittaja) kun ei, tuo aatteellinen näkemys asioista saisi työssä näkyä. Kirjeenvaihtaja ei onneksi kärsi samasta ongelmasta. Vaikka en sivutyössäni juuri työkavereille omia aatteitani julista. Vaikka silloin tällöin mieleni tekisikin.
Kaiken kaikkiaan vaalienaluskeskustelu on ollut kirjeenvaihtajan mielestä varsin pliisua ja höttöistä. Jos näistä vaaleista parhaiten muistetaan SAK:n mainos, niin jotakin poliittisesta keskustelusta jäi puuttuumaan. Suurimmat tulevaisuuteen liittyvät ongelmat Suomen kannalta, eli ilmastonmuutos ja suurien ikäluokkien eläköityminen, on siististi lakaistu sivuun. Kyseiset asiat ovat kyllä sen verran isoja asioitakin, että niihin voi olla vaikea saada poliittisesti otetta. Ja politiikassa on aina mukavampi luvata joitakin kohennuksia nykytilaan, kuin puhua tulevista ongelmista. Vaikka nämä ongelmat jo kolkuttelisivat ovella. Keneltäkään kun ei, ainakaan ennen kuin vaalitulos on laskettu, haluttaisi viedä mitään.
Mutta katsotaan nyt kuinka vaaleissa käy. Kysäisenpä nyt fiksuilta lukijoiltani, että kiellettiinkö Suomessa gallupien teko, puolueiden kannatuksesta, lähellä vaaleja? Kun niitä ei juuri ole lehdissä viime aikoina näkynyt, ja aikaisemmin niitä mielestäni on tehty viime hetkeen asti. Ihan hyvä vain, jos asia on näin. Niiden julkaisemilla vaalinalusviikoilla, kun varmasti on vaikutusta ihmisten äänestyskäyttäytymiseen.
---
Vastaankin itse omaan kysymykseeni. Näköjään gallupeja tehdään edelleen, vaikka vaalit lähestyvät. Ehkä vain sitten en ole seurannut kovin tarkasti vaalikeskustelua. Täältä löytyy viimeisimmän yhteenveto.
Tunnisteet:
poliittiinen kuikuilu,
vilosohveeraaminen,
Vänkääminen
11. maaliskuuta 2007
Pöytälätkässä
Kirjeenvaihtaja kävi, suunnitelmansa mukaan, pöytäjääkiekon SM-kisoissa. Saldoksi napasahti neljä voittoa ja yksitoista tappiota. Tappiosta suurin osa tuli maalilla tai parilla, eikä jatkoonmeno alkulohkosta ollut kaukana.Huomasin, ettei pelaajien keskimääräinen taso ollut juuri muuttunut edellisestä kerrasta. Viimeksi tuli käväistyä pöytälätkäkisoissa kaksitoista vuotta sitten. Saldo oli silloin likimain sama (5 voittoa 1 tasuri ja 12 tappiota).
Turisin, noista ammoisista ajoista, toisen vanhan jermun kanssa. Harmittelin samaa kuin hänkin eli sitä, ettei näitä vanhoja jermuja ollut juuri paikalle eksynyt. Kirjeenvaihtajalla oli siitä huolimatta oikein hauskaa. Pystyin pitämään pelit tasaisina ja jännittävinä. Selkä vaan ei tahtonut kestää. Tänään oli pystyyn nouseminen hankalaa. Siinä mielessä oli hyvä, etten eksynyt tämänpäiväisiin jatkopeleihin. En ole ainoa selkäkivuista kärsivä, MM-hopeamitalisti Roni Nuttusella on sama vika.
Kirjeenvaihtaja sai kisoista uuden kipinän jo likimain unohtamaansa harrastukseen. Seuraavat kisat ovat jo 24.3 Raisiossa. Siellä ajatteli hän piipahtaa. Ja sillä kertaa harjoittelen pikkaisen ennen kisaamista. Jos vaikka siellä jatkopeleihin pääsisi...
---
Korjataan sen verran, että Roni Nuttunen on hallitseva maailmanmestari.
9. maaliskuuta 2007
Perjantairunoilun aika!
No niin. Aika on taas, ei kansanradion, vaan kirjeenvaihtajan älyllisen toiminnan. Perjantaivärssyt liikenteeseen siis. Mistäköhän tässä lähtisi? Kirjeenvaihtajatar on kaukana Tampereella kokonaista päivän, joten teema voisi olla vaikka kaipuu. Toisaalta, huomenna olisi nuo pöytälätkän SM-kisat joten suuresta intohimostani, pelaamisesta voisi runoilla. Tai sitten vain intohimosta. Hmm... Vaikea on päätös.
Tuli leimaus
Huumaa, kuumaa, huutaa sielu juomaa.
Vauhtia, vaaraa, lennän ja kaarran.
Leijun, leikin, tunnen ja elän.
Nautin, viihdyn, rakastan ja vihaan.
Kiihdyn ja väritän elämäni.
Tuskalla ja nautinnolla sekoitan sieluni.
Heittäydyn eloon!
Tuli leimaus
Huumaa, kuumaa, huutaa sielu juomaa.
Vauhtia, vaaraa, lennän ja kaarran.
Leijun, leikin, tunnen ja elän.
Nautin, viihdyn, rakastan ja vihaan.
Kiihdyn ja väritän elämäni.
Tuskalla ja nautinnolla sekoitan sieluni.
Heittäydyn eloon!
5. maaliskuuta 2007
Pöytäjääkiekosta
Mutta viikonloppuna aattelin käydä moikkaamassa vanhoja tuttuja pöytälätkän parista. Turussa tuli pelattua useampaakin Suomen mestaria vastaan. Hävisin useimmiten, mutta silloin tällöin tuli voitettua, noita kaikista kovimpiakin. Kun eivät harjoitusturnauksia he niin tosissaan jaksaneet ottaa.
Hiki tulee ensi viikonloppuna varmasti. Pöytälätkä on yllättävän fyysistä. Houkuttelin mukaan myös Polkkapossua. Polkkis pääsisi osallistumaan Rookie-sarjaan. Kun ei ole ikinä pelannut pöytälätkän virallisissa turnauksissa. Kirjeenvaihtaja joutuu taistelemaan, tuon yhden turnausosallistumisen takia, kaikkein parhaita vastaan.
Pitäisiköhän käydä ostamassa pöytälätkäpöytä, että voisi vähän treenata. Ettei kylmiltään tarvitsisi taistella. On minulla kuitenkin yksi kuvio, joka tehoaa varomattomaan vastustajaan kuin kuuma veitsi. Ainakin kerran.
4. maaliskuuta 2007
Kävelyretki kulttuuriin
Koko kansan kohtauspaikassa
Kirjeenvaihtajapariskunta aloitti kävelyretkensä tutustumiskierroksella uuteen Turun pääkirjastoon. Ideamme ei suinkaan ollut kovin ainutlaatuinen. Vaikutti siltä, että puolet turkulaisista oli saanut saman idean. Kahdenkymmenen vuoden odotuksen jälkeen se on kyllä vähintäänkin ymmärrettävää. Nyt Turussa on vihdoin kaikki mitat täyttävä pääkirjasto. Ihmiset näyttivät ottavansa sen haltuun heti. Mikä on vain hieno asia.
Kirjasto yhdistää meitä suomalaisia. Aina ei tule ajatelleeksi sitä, kuinka mainio asia kirjastolaitos on. Kaikille, vauvasta vaariin, on tarjottavaksi luettavaa tai koettavaa. Ilmaiseksi. Turun uuden pääkirjaston arkkitehti, Asmo Jaaksi on onnistunut kirjeenvaihtajan mielestä tehtävässään mainiosti. Vaikka väliin oli Asmoa ilmeisesti jännitänytkin: "Tällainen saa suunnittelijan pyörimään lakanoissa. Koko ajan oli myös mielessä, miten laaja käyttäjäkunta kirjastolla on." (TS 2.3.2007). Rakennus on valoisa ja lämpimän tuntuinen sisältä. Ja mikä tärkeintä rakennus toimii. Ihmiset tuntuivat hyrisevän tyytyväisyydestä kirjeenvaihtajan tavoin. Kannatti turkulaisten pitkä odotus.
---
Puputaidetta ihmettelemässä

Pienen kaffepaussin jälkeen köpöttelimme Wäinö Aaltosen museoon. Siellä on tällä hetkellä esillä kuvanveistäjä Pekka Jylhän näyttely "Valon pesä". Jylhä yhdistelee hauskasti pehmeitä ja kovia elementtejä. Täytetyt eläimet ovat pop hänellä. Puput ja muut olivat kivoja. Tuli napattua julistekin mukaan sieltä. Pääsi vessan oveen se.
Sitä ennen annoin kirjeenvaihtajapariskunnan lemmikin, pikku Tikrun, ihmetellä pupuja. Miettiköhän ateriaa vai syviä henkisiä aatoksia elämän haavoittuvuudesta ja pelosta. Tai sitten se vain pelkäsi jänistä.
Mukava oli siis kirjeenvaihtapariskunnan pienoinen retki kulttuuriin. Hyvä mieli jäi ja kävelylenkkinäkin se toimi hyvin. Turku on nyt, pääkirjaston ilmestymisen myötä, entistä mukavampi paikka asustella. Kyllä kirjeenvaihtajan kelpaa.
Kirjeenvaihtajapariskunta aloitti kävelyretkensä tutustumiskierroksella uuteen Turun pääkirjastoon. Ideamme ei suinkaan ollut kovin ainutlaatuinen. Vaikutti siltä, että puolet turkulaisista oli saanut saman idean. Kahdenkymmenen vuoden odotuksen jälkeen se on kyllä vähintäänkin ymmärrettävää. Nyt Turussa on vihdoin kaikki mitat täyttävä pääkirjasto. Ihmiset näyttivät ottavansa sen haltuun heti. Mikä on vain hieno asia.
Kirjasto yhdistää meitä suomalaisia. Aina ei tule ajatelleeksi sitä, kuinka mainio asia kirjastolaitos on. Kaikille, vauvasta vaariin, on tarjottavaksi luettavaa tai koettavaa. Ilmaiseksi. Turun uuden pääkirjaston arkkitehti, Asmo Jaaksi on onnistunut kirjeenvaihtajan mielestä tehtävässään mainiosti. Vaikka väliin oli Asmoa ilmeisesti jännitänytkin: "Tällainen saa suunnittelijan pyörimään lakanoissa. Koko ajan oli myös mielessä, miten laaja käyttäjäkunta kirjastolla on." (TS 2.3.2007). Rakennus on valoisa ja lämpimän tuntuinen sisältä. Ja mikä tärkeintä rakennus toimii. Ihmiset tuntuivat hyrisevän tyytyväisyydestä kirjeenvaihtajan tavoin. Kannatti turkulaisten pitkä odotus.
---
Puputaidetta ihmettelemässä

Pienen kaffepaussin jälkeen köpöttelimme Wäinö Aaltosen museoon. Siellä on tällä hetkellä esillä kuvanveistäjä Pekka Jylhän näyttely "Valon pesä". Jylhä yhdistelee hauskasti pehmeitä ja kovia elementtejä. Täytetyt eläimet ovat pop hänellä. Puput ja muut olivat kivoja. Tuli napattua julistekin mukaan sieltä. Pääsi vessan oveen se.
Sitä ennen annoin kirjeenvaihtajapariskunnan lemmikin, pikku Tikrun, ihmetellä pupuja. Miettiköhän ateriaa vai syviä henkisiä aatoksia elämän haavoittuvuudesta ja pelosta. Tai sitten se vain pelkäsi jänistä.
Mukava oli siis kirjeenvaihtapariskunnan pienoinen retki kulttuuriin. Hyvä mieli jäi ja kävelylenkkinäkin se toimi hyvin. Turku on nyt, pääkirjaston ilmestymisen myötä, entistä mukavampi paikka asustella. Kyllä kirjeenvaihtajan kelpaa.
Tunnisteet:
kirjat,
matkailu,
Taide,
turkulaistelu
3. maaliskuuta 2007
Lukemisesta ja sen autuudesta
Kuten tarkkaavaisimmat ovat saattaneet huomata, on kirjeenvaihtaja lukumiehiä. Tuli vaan mieleen kehua Suomen kirjastolaitosta. On mukavaa päästä lainaamaan kaikenlaista ilmaiseksi. Viihdettä ja tieto. Kirjeenvaihtajan on tosin vaikea erottaa niitä. Tietoa kun voi usein pitää viihteenä. Ja viihteestä voi oppia vaikka mitä.
Viimeksi kirjastosta tarttui mukaan, osastolta fantasiakirjallisuus, Terry Pratchettiltä "Pienet jumalat" ja Glen Duncanin "Minä, Lucifer". Sotakirjallisuutta kirjastokassissani edustivat Pertti Lehväslaihon "Sotkalla Sodassa" ja Jörg Friedrichin "Suuri palo - liittoutuneiden pommitukset Saksassa 1940-1945". Fysiikasta ja tähtitieteestä tempautui, valon nopeudella, käteen Fred Adamsin "Elämää universumissa". Globaalin maailmatalouden olemattomalta osastolta tupsahti käteeen Michaet Hardtin ja Antonio Negrin "Imperiumi". Tulipa vielä napattua hyllystä Ilkka Remeksen "Ikiyö". Eli sivistän itseäni siis kaikin puolin. Ja pidän hauskaa.
Kirjeenvaihtaja reportoi näistä kirjoista jahka ehtii ja kerkeää. Pratchett tuli jo lukaistuakin. Taattua viihdettä oli se.
Kirjastoasian tekee täällä Turussa se, että tänne avautui uusi ja uhkea pääkirjasto. Kirjeenvaihtapariskunta aikoo hyökätä sinne huomenna. Ja onhan tuo hyvä kirjastosetäystävänkin tutustumassa Namibialaiseen tapaan pitää kirjastoa. Sitäpaitsi, kirjasto on aina rock.
Viimeksi kirjastosta tarttui mukaan, osastolta fantasiakirjallisuus, Terry Pratchettiltä "Pienet jumalat" ja Glen Duncanin "Minä, Lucifer". Sotakirjallisuutta kirjastokassissani edustivat Pertti Lehväslaihon "Sotkalla Sodassa" ja Jörg Friedrichin "Suuri palo - liittoutuneiden pommitukset Saksassa 1940-1945". Fysiikasta ja tähtitieteestä tempautui, valon nopeudella, käteen Fred Adamsin "Elämää universumissa". Globaalin maailmatalouden olemattomalta osastolta tupsahti käteeen Michaet Hardtin ja Antonio Negrin "Imperiumi". Tulipa vielä napattua hyllystä Ilkka Remeksen "Ikiyö". Eli sivistän itseäni siis kaikin puolin. Ja pidän hauskaa.
Kirjeenvaihtaja reportoi näistä kirjoista jahka ehtii ja kerkeää. Pratchett tuli jo lukaistuakin. Taattua viihdettä oli se.
Kirjastoasian tekee täällä Turussa se, että tänne avautui uusi ja uhkea pääkirjasto. Kirjeenvaihtapariskunta aikoo hyökätä sinne huomenna. Ja onhan tuo hyvä kirjastosetäystävänkin tutustumassa Namibialaiseen tapaan pitää kirjastoa. Sitäpaitsi, kirjasto on aina rock.
2. maaliskuuta 2007
Jep, jep, jep!
Eli on taas aika siirtää kirjeenvaihtajan lukijat runojen maailmakaikkeuteen. Runoissa on voimaa, rautakangen voimaa. Vie minut baarin kuukkelimies, kenties... Hmm. Mitäköhän tänään. Olisiko Sanan voima hyvä otsikko? Juu, sillä pesee ja linkoaa tänä perjantaina. Muutin kuitenkin sen sanan mahdiksi. Eiku, voiman mahdiksi. Kalskahtaa jotenkin kivammin.
Sanan mahti
Mahti, valta ja voima.
Kunnia, rohkeus ja julmuus.
Kynällä ja koneella.
Sielulla ja asenteella.
Valta ja oikeus siirtyy lukijalle.
Kun kirjoittaja väsyy itseensä.
Siirryttyään seimeen makaamaan.
Käy valtias kynän, taivaan ja maan.
Mitä kirjoitan minä.
Mihin uskot sinä.
Siellä me kohtaamme.
Loiston yönä.
Taivaan palaessa.
Sanan mahti
Mahti, valta ja voima.
Kunnia, rohkeus ja julmuus.
Kynällä ja koneella.
Sielulla ja asenteella.
Valta ja oikeus siirtyy lukijalle.
Kun kirjoittaja väsyy itseensä.
Siirryttyään seimeen makaamaan.
Käy valtias kynän, taivaan ja maan.
Mitä kirjoitan minä.
Mihin uskot sinä.
Siellä me kohtaamme.
Loiston yönä.
Taivaan palaessa.
27. helmikuuta 2007
Takaisin Turuus
Vauhdikas oli kirjeenvaihtajapariskunnan hiihtoloma. Nyt on pari päivää tullut elvyttyä siitä töiden parissa. Iloinen loma oli Itä-Suomessa. Mutta kyllä on mukava päästä takaisin kotikaupunkiin Turkuun. Täällä ei kuitenkaan tarvitse potkia jatkuvasti susia edestään.
Hassua on myös se, että on auto. Kirjeenvaihtaja on pitänyt lupauksestaan kiinni ja on ollut käyttämättä sitä työmatkoihin. Moraalisesti en kuitenkaan ole vielä päässyt asian kanssa sinuiksi. Annetaan kuitenkin veden virrata Aurajoessa, niin eiköhän se siitä.
Hassua on myös se, että on auto. Kirjeenvaihtaja on pitänyt lupauksestaan kiinni ja on ollut käyttämättä sitä työmatkoihin. Moraalisesti en kuitenkaan ole vielä päässyt asian kanssa sinuiksi. Annetaan kuitenkin veden virrata Aurajoessa, niin eiköhän se siitä.
24. helmikuuta 2007
Suomessa uusia kuntaliitoksia
Terveisiä, tässä vaiheessa Polkkapossulle, täältä Suur-Liperiin liitetystä Jyväskylän kaupungista.
23. helmikuuta 2007
Mäki Matin valtakunnassa
Tänne tupsahti, veljensä tykö, kirjeenvaihtajapariskunta läpi korven. Jyväsjärven rantamille. Kiirettä pitää. Ei ehdi edes kirjoittaa. Lutakossa olimme katsomassa turkulaista poppia. Tänään kiiruhdamme velipojan ja hänen rakkaansa kanssa Jyväskylän kulttuurisia ihmeitä ihastelemaan. Kaimapojan perheen katsastus on myös tiedossa. Tähän väliin pikainen perjantairuno.
Huumaavaa
Huumaa kautta kiven ja kannon.
Elämän ihmeet ja kiireet.
Katoavaa kansanperinnettä on,
rauha ja ilo.
Huumaavaa
Huumaa kautta kiven ja kannon.
Elämän ihmeet ja kiireet.
Katoavaa kansanperinnettä on,
rauha ja ilo.
Tunnisteet:
kaverit,
matkailu,
Taide,
Älyvapaa runoniekkailu
21. helmikuuta 2007
Koleaa Koleilua
Kirjeenvaihtajapariskunta lähti pienoiselle retkelle. Täällä kaskenviljelyalueella retket ovat omalla tavallaan jännittäviä. Hyvänä puolena näissä paukkupakkasissa on se, että tiestö paranee. Saadaan vihdoin yhteydet toimimaan jäiden kantavaessa ajoneuvoja. Muuten kun täällä liikkuakseen on parasta olla susi tai metsätraktori. Kuten kuvasta voi huomata, liikenne ei ole verrattavissa Mannerheimintien ruuhka-aikaan. Vaikka tielle, varmuuden vuoksi, oli pistetty leveyttä 50 metriä. Kyseinen jäätie yhdistää Kolin ja Vuonislahden.Kauniita maisemia kuitenkin on täällä. Koli on tunnettu taiteilijoiden rentoutumispaikkana. Lisäksi siellä on uhrattu kaikenlaista aikojen saatossa. Mukavampi uhrautua, kun
maisemat ovat rock. Luonnollisesti Koli on ollut merkittävä kaskeamisalue. Hieman tuo ulkoliikunta paukkupakkasessa ja hyytävässä viimassa tuntui, jopa entisen karjalaisen, kintereissä. On päässyt lokoisa turkulaiselämä vaikuttamaan kovuuteen. Väsyneenä ja onnellisena siitä, ettei tullut kapsahdettua edes siihen katajaan, voi kirjeenvaihtaja painua unosille miettimään uusia kolttosia. Varkauden kautta Jyväskylään alias Mattinykäslandiaan vie huomenna tie. Kuvassa kirjeenvaihtajatar valmistautuu valloittamaan Ukko-Kolin. Siinä ei Ukko-Kirjeenvaihtaja oikein tahtonut perässä pysyä.
20. helmikuuta 2007
Pölkky, eli vapaa-aika Karjalan kunnailla
Silloin tällöin meille jäi, täällä susirajalla aikaa kehitellä muutakin, kuin uusia karhun kanssa painimisotteita. Näiltä tiimoilta kehitimme, lähinnä veljeni kanssa, niin pulkkamäenlaskuun uudet säännöt, kuin myös Pölkyn (Pölökyn). Pölkky (Pölökky) ei muistuta millään tavalla nössöpeli Mölkkyä. Se on todellinen akateeminen urheilulaji. Jossa taidon ja älyn lisäksi vaaditaan susimaista verenhimoa ja karhun painitekniikoita.
Pölkyn välineet
Pölkkyyn tarvitaan pölkky. Pölkky voi olla puusta, muovista tai metallista valmistettu. Aloitimme puisella pölkyllä, mutta huomasimme pian, että metallinen sanko on paras väline. Se kilahtaa paremmin kuin puinen pölkky. Pölkky toimii maalina. Pölkyn lisäksi tarvitaan maila jokaiselle osallistujalle ja pallo. Mailat voivat olla vaikka kaukalopallomailoja. Pallossa on oleellisinta, että se on noin tennispallon kokoinen ja suhteellisen pyöreä. Tai ei sillä pyöreydelläkäään ole niin väliä. Kunhan se näkyy lumipenkasta.
Pölkyn säännöt
Pölkyn säännöt ovat yksinkertaiset. Pölkky sijoitetaan pihalle. Pallolla yritettään osua pölkkyyn. Kun pölkkyyn osuu niin peliä jatketaan maalin päästäneen aloituksella. Olemme veljen kanssa sopineet, ettei mailalla saa lyödä toista. Muuten keinovalikoima maalin tekemiseen (tai sen tekemisen estämiseen) on yleensä ottaen suhteellisen vapaa. Siksi ottelumme ovat olleet suhteellisen kiivasluonteisia mutta armottomia. Vauhdikkuuden takaamiseksi olemme lyöneet aina myös vetoa siitä kumpi voittaa. Ja koska tuomareita ei ole ollut, niin se on lisännyt otteluiden mielenkiintoa.
Ja verisyyttä. Minkä sai myös kokea kirjeenvaihtajapariskunnan kauniimpi osapuoli. Pallo kimmahti lavasta suoraan päin pläsiä. Onneksi verta ei tullut paljon. Kirjeenvaihtajatar on siis jo saanut maistaa karjalaista kajahtamista!
Pölkyn välineet
Pölkkyyn tarvitaan pölkky. Pölkky voi olla puusta, muovista tai metallista valmistettu. Aloitimme puisella pölkyllä, mutta huomasimme pian, että metallinen sanko on paras väline. Se kilahtaa paremmin kuin puinen pölkky. Pölkky toimii maalina. Pölkyn lisäksi tarvitaan maila jokaiselle osallistujalle ja pallo. Mailat voivat olla vaikka kaukalopallomailoja. Pallossa on oleellisinta, että se on noin tennispallon kokoinen ja suhteellisen pyöreä. Tai ei sillä pyöreydelläkäään ole niin väliä. Kunhan se näkyy lumipenkasta.
Pölkyn säännöt
Pölkyn säännöt ovat yksinkertaiset. Pölkky sijoitetaan pihalle. Pallolla yritettään osua pölkkyyn. Kun pölkkyyn osuu niin peliä jatketaan maalin päästäneen aloituksella. Olemme veljen kanssa sopineet, ettei mailalla saa lyödä toista. Muuten keinovalikoima maalin tekemiseen (tai sen tekemisen estämiseen) on yleensä ottaen suhteellisen vapaa. Siksi ottelumme ovat olleet suhteellisen kiivasluonteisia mutta armottomia. Vauhdikkuuden takaamiseksi olemme lyöneet aina myös vetoa siitä kumpi voittaa. Ja koska tuomareita ei ole ollut, niin se on lisännyt otteluiden mielenkiintoa.
Ja verisyyttä. Minkä sai myös kokea kirjeenvaihtajapariskunnan kauniimpi osapuoli. Pallo kimmahti lavasta suoraan päin pläsiä. Onneksi verta ei tullut paljon. Kirjeenvaihtajatar on siis jo saanut maistaa karjalaista kajahtamista!
Tunnisteet:
karjalaistelu,
kaverit,
matkailu,
pelaaminen,
urheilu
Työnteko susirajalla
Lapsena kirjeenvaihtaja, sen jälkeen kun koulu ja koulumatka oli tehty, jatkoi vapaa-ajan askareisiin. Vapaa-ajan askareet sisälsivät lähinnä puiden pilkontaa, tervan hautaamista ja sen polttamista. Sudennahkoista sai myös mukavasti taskurahaa.Nykyään edistys on eksynyt myös tänne. Tervanhautaamiseen saatetaan käyttää koneitakin. Kuvassa renkimme hitsaa trukkia kuntoon. Trukkia täällä käytetään tervan hautaamiseen ja susien ruhojen siirtelyyn. Renki on ollut jo pitkälti kolmatta kymmenettä vuotta tilamme työntekijänä. On pitänyt tilan töistä. Ei tarvitse harrastaa muita extreme-lajeja. Susien kanssa tappeleminen on mukavaa ajankulua. Ja trukinpiikkeillä niitä saa teilattua helpommin kuin nyrkillä. Aikansa kutakin.
Kotiseudulla Pohjois-Karjalassa
Kirjeenvaihtajapariskunta lähti sitten vierailulle allekirjoittaneen kotiseudulle. Kiertueemme tosin yltää muihinkin Suomemme osiin. Tänään ehkä, jatlagista selvittyämme, lähdemme skimbaamaan. Pakkanen vain täällä itärajan tuntumassa on pureva. Eli ans kattoo ny.- - -
Emme sitten lähteeneetkään skimbaamaan, vaan pikku kierrokselle Liperiin ja Joensuuhun. Kuvassa näkyy Pielisjoki ja taustalla killottaa kaupunginteatterin torni. Kylmä oli. Mutta lämmin henki leijaili talvisäässä. Huomenna jatkamme kurvailuamme täällä hyytävällä ja pelottavalla itärajalla.
Tiesittekö, että täällä lapset painivat susien ja karhujen kanssa koulumatkoillaan? Ainakin kirjeenvaihtaja muistaa ne useat kerrat, kun on tullut mätkittyä koulumatkalla sutta hiihtosauvalla päähän. Ei ole helppoa täällä päin ihmiselämä ja tiedon hankkiminen. Tervanpolttoalueella.
16. helmikuuta 2007
Uutta tasoa...
... perjantairunoiluun.
Hiihtoloma
Takavasen auki.
Etuoikeasta sisään.
Kyllä kuukkelit rokkaa kovimmin.
Ervasti luulee olevansa jotain.
Kullervo kaatuu hongikossa.
Ale alkaa.
Arvon leikkiä kersojen kera.
Veikkaaja voittaa tietämättään.
Viuhka.
Hiihtoloma
Takavasen auki.
Etuoikeasta sisään.
Kyllä kuukkelit rokkaa kovimmin.
Ervasti luulee olevansa jotain.
Kullervo kaatuu hongikossa.
Ale alkaa.
Arvon leikkiä kersojen kera.
Veikkaaja voittaa tietämättään.
Viuhka.
14. helmikuuta 2007
Ystävällistä päivää!
Niinpä niin, noinpa noin. Kaikille mukavaa ystävänpäivää toivottelee kirjeenvaihtaja. Päätin sitten ilahduttaa ystäviäni, tämän päivän kunniaksi, pohjalaisella sananlaskulla. Kun ei se ystävyyskään aina kestä. Asioista on hyvä kuitenkin etsiä hyvät puolet. Tilanteessa kuin tilanteessa."Kaikkehen tottuu, paitti puukkohon seljäs ja siihenki tottuu, jos makaa vattallansa."
Kuvassa olevat komistukset eivät muuten ole pohjalaisia häjyjä, vaan iloisia ruotsalaisia. Kuva on viime kesän Stocholm Pride festivaaliparaatista. Jota hyvällä syyllä voi sanoa rakkauden tapahtumaksi. Kiva oli se.
13. helmikuuta 2007
Liikennevakuutuksista
Tässä kirjeenvaihtajan muuttuessa autoilevaksi, ja samalla ekomoraalittomaksi lurjukseksi, on tuottanut yllättäviä ongelmia. Kirjeenvaihtajan ovat yllättäneet liikennevakuutusmaksujen suuruudet. Vaikka toisaalta, ekomoraaliselta kannalta, se on oikein autoilijoita kohtaan, noin niinku yleensä. Minkä takia se auto on pakko hankkia?
Kaikesta huolimatta kirjeenvaihtajapariskunta on nyt päättänyt siirtyä autonomistajien luokkaan. Tämän takia kirjeenvaihtaja on sitten vertaillut liikennevakuutusten hintoja. Erot ovat yllättäneet. Kuvittelisi että lakisääteisen vakuutuksien hintojen erot olisivat minimaaliset. Mutta toisin näyttää olevan. Kirjeenvaihtaja kävi tutustumassa ensiksi IF:in vakuutusmaksulaskuriin, OAJ:n jäsenenä kun sieltä saa alennusta. 733 euroa näytti kirjeenvaihtajasta huimalta summalta vuodessa. Tämän takia lähdin vertailemaan. Nordea osoittautui halvimmaksi, 578 euron vuosimaksullaan, enemmän sekin kuin odotin. Toiseksi halvin oli Pohjola (vähän yli 600 euroa).
Eroja liikennevakuutuksen ehdoissa, ei ainakaan käsittääkseni, pitäisi olla. Siksi tuo 150 euron ero vakuutusmaksuissa ihmetyttää. Toki on ymmärrettävää, että ilmeisen uutena pelurina vakuutusmarkkinoilla pörräävä Nordea pyrkii saalistamaan asiakkaita. Ja tämän takia näköjään kannattaa tuhlata pari minuuttia vakuutusmaksujen vertailuun. Onneksi vakuutuslaskurit olivat suhteellisen helppoja käyttää, sen jälkeen kun oli ensimmäisen toimintaperiaatteen selvittänyt. Myös Kuningaskuluttaja oli tullut samansuuntaisiin tuloksiin kirjeenvaihtajan vertailun kanssa. Nordea ja Pohjola olivat sielläkin halvimpien joukossa.
Mutta näillä mennään. Ensi viikolla liityn palloamme lämmittävien autoilijoiden lukuisaan joukkoon!
______________________________________________________________________________________
Lisäys: Jos aihepiiri kiinnostaa niin tutustu Kulutusjuhlaan.
Kaikesta huolimatta kirjeenvaihtajapariskunta on nyt päättänyt siirtyä autonomistajien luokkaan. Tämän takia kirjeenvaihtaja on sitten vertaillut liikennevakuutusten hintoja. Erot ovat yllättäneet. Kuvittelisi että lakisääteisen vakuutuksien hintojen erot olisivat minimaaliset. Mutta toisin näyttää olevan. Kirjeenvaihtaja kävi tutustumassa ensiksi IF:in vakuutusmaksulaskuriin, OAJ:n jäsenenä kun sieltä saa alennusta. 733 euroa näytti kirjeenvaihtajasta huimalta summalta vuodessa. Tämän takia lähdin vertailemaan. Nordea osoittautui halvimmaksi, 578 euron vuosimaksullaan, enemmän sekin kuin odotin. Toiseksi halvin oli Pohjola (vähän yli 600 euroa).
Eroja liikennevakuutuksen ehdoissa, ei ainakaan käsittääkseni, pitäisi olla. Siksi tuo 150 euron ero vakuutusmaksuissa ihmetyttää. Toki on ymmärrettävää, että ilmeisen uutena pelurina vakuutusmarkkinoilla pörräävä Nordea pyrkii saalistamaan asiakkaita. Ja tämän takia näköjään kannattaa tuhlata pari minuuttia vakuutusmaksujen vertailuun. Onneksi vakuutuslaskurit olivat suhteellisen helppoja käyttää, sen jälkeen kun oli ensimmäisen toimintaperiaatteen selvittänyt. Myös Kuningaskuluttaja oli tullut samansuuntaisiin tuloksiin kirjeenvaihtajan vertailun kanssa. Nordea ja Pohjola olivat sielläkin halvimpien joukossa.
Mutta näillä mennään. Ensi viikolla liityn palloamme lämmittävien autoilijoiden lukuisaan joukkoon!
______________________________________________________________________________________
Lisäys: Jos aihepiiri kiinnostaa niin tutustu Kulutusjuhlaan.
Tunnisteet:
ekoilu,
kuluttaminen,
vilosohveeraaminen
12. helmikuuta 2007
Maailmankaikkeuden elämäkerta
Koska olen maailmankaikkeuden kirjeenvaihtaja on minun toki tutustuttava kohteeseeni. Tämän takia lainasin kirjastosta kirjan nimeltä Maailmankaikkeuden elämäkerta. Viíhdyttävä opus tietokirjaksi. Vaikka onkin pullollaan fysiikan ja tähtitieteen termistöä ja asioita. Mutta sehän ei kirjeenvaihtajaa ole aikaisemminkaan haitannut. Maailmankaikkeuden olemus kun kiinnostaa.
Opin kaikenlaista uutta kirjasta. Ja kirjoitinkin siitä tänne, mutta kadotin kaiken hitaan ajattelun ja nopean hiirisormen ansiosta. Joten lukekaa tuolta linkistä mistä kirja kertoo. Kirjeenvaihtaja lähtee ihmettelemään maailmankaikkeuden ihmeitä unimaailmaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
