Näytetään tekstit, joissa on tunniste historia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste historia. Näytä kaikki tekstit

29. heinäkuuta 2007

Suur-Liperi!

Kirjeenvaihtaja on sivutoimenaan pyörittänyt myöskin valtiota. Tänään kuitenkin Koisiin tarina kuitenkin päättyi. Valtiomme ajautui sisäisiin ristiriitoihin, eikä se pystynyt vastaamaan muuttuvan maailman luomiin haasteisiin.

Tämä kuitenkin auttoi aikaan saamaan uuden kukoistavan, toimivan ja ihanteellisen järjestelmän, Suur-Liperin. Suur-Liperin toimintakulttuuri ei ole vielä selvä, mutta uskon saavani loistavia ehdotuksia järjestelmän luomisessa kaikilta ihanilta ihmisiltä!

Tehkäämme yhdessä kukoistava ja ennakkoluuloton valtio. Johtamisvastuun valtion vetämisessä voi kirjeenvaihtaja sysätä suosiolla muille.

Suur-Liperille!

Suur-Liperi on ennakkoluuloton,
Suur-Liperi on mahtava.

Se uskaltaa,
olla parempi,
kauniimpi,
uhmakkaampi,
leikkisämpi,
neuvokkaampi

ja kaiken vuoksi,
ja juuri siksi,

viisaampi.

Suur-Liperi! Suur-Liperi! Suur-Liperi!

Uskalla sinäkin toimia itsesi, Suur-Liperin ja maailman hyväksi. Ja tee historiaa.

13. kesäkuuta 2007

Ihmisyys

Kirjeenvaihtaja luki loistavan historiallis-filosofisen teoksen "Ihmisyys" jonka on kirjoittanut Jonathan Glover (suom. Petri Stenman). Teoksessaan Glover pohtii 1900-luvun sotahistorian ja filosofian perusteella, mikä meidät ihmiset saa tekemään järjettömiä tekoja. Miksi Hitleriä, Stalinia tai Pol Potia ei noustu vastustamaan ja miksi heidän tekonsa kansan sisällä hyväksyttiin tai niihin jopa kannustettiin? Miksi tavalliset jenkkipojat tappoivat Vietnamin sodassa siviilejä mitä järjettömimmillä tavoilla?

Kirjeenvaihtajan teos sai useampaan kertaan pohdiskelemaan "Mitä minä olisin tehnyt?". Olisinko mennyt virran mukana ja hyväksynyt juutalaisten viemisen keskitysleireille? Olisinko tehnyt elettäkään vastustaakseni, vai osallistunut aktiivisesti?

Vaikka Glover kirjassaan selittää hyvin sen miksi ihmiset tekevät julmuuksia, tai ainakin hyväksyvät ne, on hänellä kuitenkin lähtökohtana se, että jotakin voimme historiasta oppia. Emme saa antaa pahalle pikkusormeamme. Jos sallimme yksittäisen ihmisen surmaamisen, on helpompaa sen jälkeen pistää matalaksi koko kylä ja hetken päästä jo mietimme, pitäisikö koko kansa tuhota. Loppujen lopuksi tämä ajattelu kuitenkin kääntyy omaa napaa vastaan.

Ensin ne tulivat hakemaan juutalaiset
enkä minä sanonut mitään -
enhän ollut juutalainen.
Sitten ne tulivat hakemaan kommunistit
enkä sanonut sittenkään mitään -
enhän ollut kommunisti.
Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhditysihmiset
enkä sanonut siihenkään mitään -
enhän ollut ammattiyhdistysihminen.
Sitten ne tulivat minut -
eikä ollut jäljellä ketään,
joka olisi puhunut minun puolestani.

- Pastori Niemöller - (lainaus J. Gloverin kirjasta)


Suosittelen kirjaa kaikille ihmisyydestä kiinnostuneille. Kirja on kiinnostavasta aiheesta oivallisesti kirjoitettu yleisteos, josta henkäilee humanismin mahdollisuus raaimmissakin tilanteissa. Ainoa asia, mikä kirjassa häiritsee on sen taitto, siiihen on eksynyt paljon tavuviivoja mystisiin paikkoihin. Häiritsi alkuun pahasti luettavuutta. Mutta sen jälkeen kirjeenvaihtaja oli täysin myytyä miestä.

10. kesäkuuta 2007

Taalintehdasta kiertämässä

Kirjeenvaihtajapariskunta vietti, ennen välilaskeutumistaan Turussa, päivän Taalintehtaalla. Päätimme edellisen päivän pitkähkön pyörälenkin takia, tyytyä lyhyehköön pyörälenkkiin (kartta Dragsfjärdistä täällä) Taalintehtaalle ja takaisin, tutustua Taalintehtaan ruukinmuseoon ja sen alueella kiertävään luontopolkuun.

Taalintehtaalla on toiminut ruukki jo vuodesta 1686. Sen vaikutukset näkyvät myös kiinnostavasti luonnossa, jonka takia olikin mukavaa kiertää alueella kiertävä luontopolku. Kirjeenvaihtajatarta tosin hieman säikäyttivät Pienellä Masuunijärvellä lilluneet rantakäärmeet. Niille kirjeenvaihtajatar olisi ollut takuulla hieman liian iso saalis. Sammakosta ne olisivat voineet innostua enemmän. Kuvassa on Taalintehtaan vanha masuuni. Rantakäärmeestä en saanut napattua kuvaa. Lisäksi näin jo edellisenä päivänä (epävarmasti) bongaamani harmaahaikaran.

Luontopolun kierrettyämme kävimme syömässä ravintola Port Sidessa. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Massu täynnä oli sitten mukava siirtyä välillä Turkuun bongaamaan, television välityksellä, huuhkajaa.

29. huhtikuuta 2007

Pyöräilyn hurmaa ja historiaa

Kirjeenvaihtajapariskunta kävi päiväpyöräilyllä tutustumassa Kuusiston linnanraunioihin. Vilpoisa ilma ja reipas liikunta tekivät gutaa. Nelisenkymmentä kilometriä tuli mittariin, vaihtelevia maisemia oli mukava ihailla ja seura oli mitä parhain. Kiitokset muuten Polkkapossulle pyöräilykohdesuosituksesta. Unohti vain varoittaa vastatuulesta, jonka kanssa kirjeenvaihtajapariskunta joutui painimaan paluumatkalla.

Linnanrauniot olivat myös tutustumisen arvoiset. Hauskaa että kyseinen linnoitus on purettu jo viisisataa vuotta sitten. Niin se aika mataa. Historian siipien havinan oikein tunsi paikan päällä astellessa. Paikka on varmasti toiminut hyvänä näyttämönä Ronja Ryövärintyttärelle, jota siellä oli esitetty viime kesänä. Silloin kirjeenvaihtaja tosin ei vielä edes tiennyt mokoman paikan olemassa olosta. Jos olisin, olisin saattanut käväistä vaikka katsomassa kyseisen esityksen. Joka tapauksessa tiedän nyt oikein mukavan kohteen kesäiselle piknikille. Tänään oli vielä hiukkasen liian vilpoisaa ulkoilmassa syöpöttelyyn.

Nyt on kirjeenvaihtajan hyvä mennä levolle. Tuli vielä tehtyä pesto-aurajuustoperunasipulilooraa. Ulkoilma vain teki, kirjeenvaihtajapariskunnan, kovin, kovin nälkäiseksi, jonka takia siitä ei juuri huomiseksi jäänyt. Vaikka niin ajattelin. Mutta se ei haittaa, huomenna hieman töitä, 50 kilsaa pyöräilyä ja vappuilua.

Kirjeenvaihtaja toivottaa kaikille iki-ihanille lukijoilleen miellyttävää ja onnellista vappua!

21. tammikuuta 2007

Niin tuli runoja laulettua!

Ainakin kirjeenvaihtajan tapauksessa tuo laulaminen jäi onneksi vähemmälle. Muut saivat hoitaa sen puolen. Runoja taisin kyllä lausuin ja puheita pidin. Niinkuin asiaan kolmekymppispippaloissa kuuluukin. Puheeni tosin taidetaan ennemmin muistaa pienistä lausumisvirheistä, kuin niiden muusta sanomasta. Se nyt ei sinällään haittaa, koska kirjeenvaihtajanne oli varsin liikuttuneessa tilassa ystävänsä juhlien kunniaksi, eikä siis itsekään ole varma siitä, kuinka hienoin sanankääntein tuli kehuneeksi juhlia, paikalla olleita ja itse juhlakalua. Sen verran on kirjeenvaihtaja pikkulinnuilta saanut kuulla, että rakas siskoni oli puheessani muuttunut raskaaksi siskoksi. Olikohan lipsahduksessani jotakin enteellistä, freudilaista tai viestiä ulkoavaruudesta? Niitä asioita kuitenkin syytän. Myös Polkkapossu on ansiokkaasti palaillut blogissaan juhlatunnelmiin. Sieltä voivat asiaankuuluvat ja asiattomat tahot selvittää asioiden oikeaa laitaa.

Jos joku sattuu ihmettelemään kuvavalintaa tähän tekstiin, niin taustoitetaan hieman. Kuvassa on II maailmansodan aikainen saksalainen Tiger panssarivaunu. Juhliemme sankari pitää sitä maailmankaikkeuden kauneimpana esineenä. Mitä kirjeenvaihtaja ei ihmettele yhtään.

Kirjeenvaihtaja, juhlien sankari ja veljeni keskustelivat innokkaasti ennen varsinaisia juhlia toisesta maailmansodasta. Keskityimme erityisesti saksalaisten kenraalien arviointiin. Niin eettiseltä kuin sotilaalliselta kannalta. Erityisesti pohdiskelimme ja tutkimme kenraalien Rommel ja Guderian toimintaa sodan aikana ja sen jälkeen. Rommelia ja Guderiania arvostivat myös heidän vihollisensa. Rommelin tapauksessa omat olivat jopa vaarallisempia kuin viholliset. Rommel päätti päivänsä Hitlerin toimesta itsemurhaan pakotettuna. Tuota "Erämaan Ketuksi" kutsuttua loistavaa sotataktikkoa, kun epäiltiin osallisuudesta Hitlerin päänmenoksi yritettyyn salaliittoon.

Mutta näillä mentiin tänään. Tulevaisuudessa lisää!