Kuinkas ollakkaan.
Runoilijaa kummastuttaa.
Elon peli.
Rakkauden leikki.
Viiitteet siitä ja tästä.
Jumalainen liekki.
Tarinat ihanat.
Sankarit tuossa, tässä ja juuri nyt.
Hei.
Oisko tää jotain?
Kuolemaa kummempaa?
Elämättä ei sais jättää.
29. marraskuuta 2008
24. marraskuuta 2008
Tuima mies
Kaltaiseni,
tuima mies.
Ei odota vaan naulitsee,
porsaan joka routaa kotiin kantaa lahkeissaan.
Tuivertava,
myrskytuuli.
Se virtaa laulaen,
hajottaen rauhan prisman voimallaan.
Käsissään,
on kohtalo.
Jonka haurautta,
vain harva voi nähdä itsessään.
Rajoittava,
elon tuuri.
Paperina repeää,
kun siihen liian paljon tarrautuu.
tuima mies.
Ei odota vaan naulitsee,
porsaan joka routaa kotiin kantaa lahkeissaan.
Tuivertava,
myrskytuuli.
Se virtaa laulaen,
hajottaen rauhan prisman voimallaan.
Käsissään,
on kohtalo.
Jonka haurautta,
vain harva voi nähdä itsessään.
Rajoittava,
elon tuuri.
Paperina repeää,
kun siihen liian paljon tarrautuu.
Tunnisteet:
yhteisrunoilut vippendaalin kanssa,
Älyvapaa runoniekkailu
21. marraskuuta 2008
Solmu
Silitän pehmeitä hiuksiasi.
Teen pienen solmun.
Katson.
Näen pienen aavistuksen.
Henkäyksen huulillasi.
Annan käteni vaeltaa.
Maistan makeaa suutasi.
Annamme kieltemme tutustua.
Tunnen lämpösi.
Painaudut minuun.
Voihkaisen.
Haluan maistella sinua.
Leikin hetken pehmeillä rinnoillasi.
Tarraat mittaani.
Jatkamme.
Solmimme toisemme,
punahehkuisessa himossa,
vapauttavaan rajähdykseen.
Teen pienen solmun.
Katson.
Näen pienen aavistuksen.
Henkäyksen huulillasi.
Annan käteni vaeltaa.
Maistan makeaa suutasi.
Annamme kieltemme tutustua.
Tunnen lämpösi.
Painaudut minuun.
Voihkaisen.
Haluan maistella sinua.
Leikin hetken pehmeillä rinnoillasi.
Tarraat mittaani.
Jatkamme.
Solmimme toisemme,
punahehkuisessa himossa,
vapauttavaan rajähdykseen.
15. marraskuuta 2008
Loisto
Ihana valoisa huone.
Taivallan kanssasi.
Kun vain katson.
Näen palon.
Säkenoivissä silmissäsi.
Vaatii voimaa olla sanomatta.
Mitä tuntee, mitä haluaa.
Ja silti,
siellä huoneessa,
tiedämme toisistamme kaiken.
Hehkussasi on hyvä levätä.
14. marraskuuta 2008
Värinän virtaa
Viikari leikeissään.
Hymyilee ja vierailee satumaissa.
Toinen meikeissään.
Silmät loistaen sattuu kulkemaan.
Tarinan jatko, katko tai kulkeva.
Elämän taru, halu tai hupaisa.
Sielukkaan olon virrassa,
tai sitten merrassa.
Voi välillä ahdistaa.
Mutta usein, sattumalta tai melkein aina.
Nousee tuolle tarinamme parivaljakolle.
Eteen ihana sateenkaari.
Hymyilee ja vierailee satumaissa.
Toinen meikeissään.
Silmät loistaen sattuu kulkemaan.
Tarinan jatko, katko tai kulkeva.
Elämän taru, halu tai hupaisa.
Sielukkaan olon virrassa,
tai sitten merrassa.
Voi välillä ahdistaa.
Mutta usein, sattumalta tai melkein aina.
Nousee tuolle tarinamme parivaljakolle.
Eteen ihana sateenkaari.
12. marraskuuta 2008
Suora elämästä
Maailmanlopun tahtiin.
Uutta mahdollisuutta etsitään.
Pienestä mielestä.
Ajatuksia kaikesta.
Kuolematta, rakastamatta, vihaamatta.
Säkenöi viekkaus ja väärät kortit.
Sievästä vierestä.
Kortteja ikuisuudesta.
Elämättä, pettämättä, rakastamatta.
Vilkkuu kauneus ja sopimaton suora.
Uutta mahdollisuutta etsitään.
Pienestä mielestä.
Ajatuksia kaikesta.
Kuolematta, rakastamatta, vihaamatta.
Säkenöi viekkaus ja väärät kortit.
Sievästä vierestä.
Kortteja ikuisuudesta.
Elämättä, pettämättä, rakastamatta.
Vilkkuu kauneus ja sopimaton suora.
Tunnisteet:
yhteisrunoilut vippendaalin kanssa,
Älyvapaa runoniekkailu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)