Karman lain

Tallustaa, ihmettelee.
Bongailee, ihmettelee.
Turisee, ihmettelee.

Sanoin.

Lukossa.

Kokonaisuutena.

Kauniissa kielessä.

On pointtinsa.

Hiutaleina

Hipaisen poskeltas pois,
lumihiutaleen,
annan käden jatkaa,
matkaa.

Pitkin kaulaasi,
lumikukkien tähdittämiin hiuksiisi

Katselen kun,
silmistäsi heijastuvat talven valot.

Vaikka on kylmä, hehkumme.
Maistelen sulanutta lunta poskeltasi.
Suutelemme ja jaamme lämpömme.

Lumen loistaessa,
kirkastumme tarinaksi.

Oi!

Karjala, savo, tahikka
se vitun turunseutu.

Pori, Rauma.
Rumaa murtehissa.

Väittävät monet.
Jotkin tutkimukset.

Rakkautta ja vapautta,
tilittävät kuitenkin.

Olot ja eliöt.

Ja vaikkei kuulisi,

voisi ihmetellä.

Arvojen meressä,
uidessa.
Pälkähtelee päähän,

ideoita,
idoleita,
ihmetyksiä.

Rakkauden joessa,
pulikoidessa.
Tarttuu mukaan,

hetkiä,
hurmaa,
hellyyttä.

Maan kamaralta.
Tähtien välkkeeseen.
Käy tie.

Toivon jotain joskus,

oivaltavani.

Kellarissa

On siellä siellä tarinoita, juttuja, tuttuja.
Heimolaisia rakkaita, väittelyitä, olutta.

Älykköjä, heitukkoja, hassuja.
Kertomassa elosta, olosta, maailmasta.

Rauhassa, iloisesti, rakentavasti.
Leikitellen, sanoitellen, unelmoiden.

Piirua pahempaa ois elo.

Jos ei,

sille siellä,

nauraisi.

Joulun valossa.

Tilttaa tintti talvisäässä.
Nietoksen keskellä kieppuu kärppä.

Puhaltaa samooja sormiinsa.
Katsoo silmiin metsän kuningasta.

Alkaisiko otteluun,
voimien mittelyyn?

Turha kai, on jouluna uhota.

Joten samooja ja kunkku.
Lähtelevät tassukkain.
Mökkiin lämpimään.

Maistamaan joulun makuja.
Pehmenee olo kynttilän valossa.

Kovimmallakin uhoojalla.

Ajasta aikaan

Oli aika satumainen.

Jolloin tiesi oikeana ja vääränä,
hetket jotka eli.

Osasi olla sanova, elävä,
villi tai vanki.

Ajatuksien tenhon varassa,
sanoen kaikki sanat.

Tiedostaen kaiken,
tietämättä kuitenkaan mitään.

Elämästä.

Taistelu

Sinne kaukaisille maille.
Joilla liput liehuu.
Punaisina ja villeinä.

Juuri ennen taistelua.
Ja sen hurmaa.

Sinne vien sinut.

Otteluun jossa,
veri virtaa vapaasti,
kaikki kiljuvat,
hurmahenkisinä.

Sinne vien sinut.

Hellästi alkuun ohjaillen.
Kosketellen ihoasi.
Painaen pääni rinnoillesi.

Tarttuen hiuksiisi.
Taivuttaen niskaasi.
Suudellen sitä armotta.

Repien vaatteet,
ja antaen hurjan laukan viedä,
kohti taistelun keskustaa,
jossa odottaa se,

pieni kuolema.

Kielen vuoksi

Sanoja tapaan.
Virkkeitä seurailen.

Leikin merkityksillä.
Vaalin perinteitä.

Tartun ideaan,
suureen tarinaan.

Vartun keskellä,
kieltä ja ristiriitoja.

Suussa suuria ja pieniä.
Asioita kerrottavaksi.
Maailmalle julistettavaksi.

Maustetta, kikkailuja.
Arvon merkityksiä.
Kiertelen maalia.

Ja joskus kai,

voisi räjäyttää potin.

Säihkyvää

Sattumien laaksossa,
erehtyy katsomaan mies,
kuumaan lähteeseen.

Josta nousee,
nainen huumaantunut.

Polttavissa katseissa,
käydään keskustelu.

Unohdetaan mennyt ja tuleva.
On vain hetki.

Sydämien sulaessa,
hehkuvassa tulessa.

Kirkastuu lasinen sydän.

Polku

Hapuilevasti taivaltavat poluillaan,
neito ihana ja uros valloittava.

Polkuja yhdistyy,
eroaa ja joku jopa katoaa.

Askeleissa vetävyyttä miehellä.
Iloisesti pompahtelee neitokainen.

Polut törmäävät ja kipunoivat.

Ihmettelevät, katselevat.
Tuikahtaa neidon silmässä,
värähtää uroon kulmakarva.

Elon polut ovat satuja täynnä.

Vasalli

Kuinkas ollakkaan.
Runoilijaa kummastuttaa.

Elon peli.
Rakkauden leikki.

Viiitteet siitä ja tästä.
Jumalainen liekki.

Tarinat ihanat.
Sankarit tuossa, tässä ja juuri nyt.

Hei.

Oisko tää jotain?
Kuolemaa kummempaa?

Elämättä ei sais jättää.

Tuima mies

Kaltaiseni,
tuima mies.
Ei odota vaan naulitsee,
porsaan joka routaa kotiin kantaa lahkeissaan.

Tuivertava,
myrskytuuli.
Se virtaa laulaen,
hajottaen rauhan prisman voimallaan.

Käsissään,
on kohtalo.
Jonka haurautta,
vain harva voi nähdä itsessään.

Rajoittava,
elon tuuri.
Paperina repeää,
kun siihen liian paljon tarrautuu.

Solmu

Silitän pehmeitä hiuksiasi.
Teen pienen solmun.

Katson.

Näen pienen aavistuksen.
Henkäyksen huulillasi.

Annan käteni vaeltaa.

Maistan makeaa suutasi.
Annamme kieltemme tutustua.

Tunnen lämpösi.
Painaudut minuun.

Voihkaisen.
Haluan maistella sinua.

Leikin hetken pehmeillä rinnoillasi.
Tarraat mittaani.

Jatkamme.

Solmimme toisemme,
punahehkuisessa himossa,

vapauttavaan rajähdykseen.

Loisto

Ihana valoisa huone.
Taivallan kanssasi.

Kun vain katson.
Näen palon.
Säkenoivissä silmissäsi.

Vaatii voimaa olla sanomatta.
Mitä tuntee, mitä haluaa.

Ja silti,
siellä huoneessa,
tiedämme toisistamme kaiken.

Hehkussasi on hyvä levätä.

Värinän virtaa

Viikari leikeissään.
Hymyilee ja vierailee satumaissa.

Toinen meikeissään.
Silmät loistaen sattuu kulkemaan.

Tarinan jatko, katko tai kulkeva.
Elämän taru, halu tai hupaisa.

Sielukkaan olon virrassa,
tai sitten merrassa.
Voi välillä ahdistaa.

Mutta usein, sattumalta tai melkein aina.
Nousee tuolle tarinamme parivaljakolle.

Eteen ihana sateenkaari.

Suora elämästä

Maailmanlopun tahtiin.
Uutta mahdollisuutta etsitään.

Pienestä mielestä.
Ajatuksia kaikesta.
Kuolematta, rakastamatta, vihaamatta.
Säkenöi viekkaus ja väärät kortit.

Sievästä vierestä.
Kortteja ikuisuudesta.
Elämättä, pettämättä, rakastamatta.

Vilkkuu kauneus ja sopimaton suora.

Hämeenkatu

Tai se tie.
Vanha ja aina uusi.
Matkan varrella sateessa.

Lähdetään.
Ylioppilastalojen melskeestä.
Osakuntien sopukkoihin.

Proffan väittelyihin.
Tuloksettomiin, mutta auvoisan hämäriin.

Viimeiset karaoket,
ay Caramba.

Bristolissa pää kenossa.
Ollaan tietävinään.

Kårenilla heilutetaan.
Tukkaa kadonnutta.
Olkun kautta harvemmin,
silloin tällöin Apteekin hanojen viemänä.

Sen varrella tarinoin.
Elän ja kommunikoin.
Tutustun ja turinoin.
Ja kai joskus elämöin.

Jo sen tuhannen kertaa.
Kyllästymättä.

Elo on aina uutta ja ihmeellistä.
Varsinkin jos se on niin lähellä.

Syyssateita

Syvissä mietteissä viipottelevat kurjet.
Kajahtelee torvimaiset toivotukset taivaalta.
Ollaan muuttomatkalla.

Värejä, tuulta, sadetta, aurinkoa ja pimeää.
Niitä vasten elämän kajo peilautuu.

Mutta syksyn tuuli on ihana.
Kaikessa melankolisuudessaan.
Se muistuttaa,
kuinka elämä ja kuolema,
paikkaa vaihdellen,

leikittelee.

Suuren seikkailun tuntua

Varsin vikkelästi kulkee karavaani.
Selkää pitkin hiipii skorpioni.
Satusetä etsii keidastaan.

Villisti laukkaa musta ori.
Teurastaa hukan musta sonni.
Tarinoija katsastaa ketoaan.

Lukee lukin liikkeitä musta kyy.
Tavoittelee voittoa uhmakas gladiaattori.
Runoilija maistelee maailmaa.

Varsin pienestä voivat suuret tarut saada alkunsa.