Valon massa vaikuttaa sietämättömän sykkeeseen. Sekavat sanat ilmentävät tyhjyyden olemusta.
Rattoisat hetket valottavat vilkasta mielikuvitusta. Liitelevät pituushyppääjät sekoittavat pääni.
Pimeän keskelle eksyy varpunen.
Varjoissa makaava siili herää hämärään eloon.
Sekamelska märässä päässä pistää miettimään.
Että minne, ja milloin, täältä menemme.
Vaan toisaalta.
Hälläkö väliä.
21. maaliskuuta 2008
14. maaliskuuta 2008
Aamunkajoa
Purojen polkuja seurailen.
Lätäköiden litinää ihmettelen.
Sävyisiä seikkoja katselen.
Aamun ilmassa,
lepää,
kevään henki.
Lätäköiden litinää ihmettelen.
Sävyisiä seikkoja katselen.
Aamun ilmassa,
lepää,
kevään henki.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)