Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjat. Näytä kaikki tekstit

6. heinäkuuta 2007

Kirjeenvaihtajan runon ja rajan päivä

Tänään on vietetty tuon kansallisrunoiljamme, Eino Leinon päivää. Kirjeenvaihtaja on viettänyt tätä runoilun ja suven päivää lukemalla kirjaa Saksan viime hetkistä toisessa maailmansodassa. Parinkymmenen kilometrin pyörälenkki tuli myös huitaistua täällä Suomen rajamailla. Kauniisti nuo hongat humisi.

Nyt onkin jännittävä nähdä mihin suuntaan tuo runosuoli lykkiii. Lähteekö piipusta sotaista jyrinää vai pehmeästi lenomaiseen tyyliin aaltoilevaa virtaa. Sen näkee kun kokee. Aina ei voi tietää. Ei varmasti tiennyt Leinokaan aina. Tai mistäs minä tiedän? Tietämättömyys voisi ollakin hyvä teema. Siihen saisi ehkä rytinän ja virran sekoitettua.

Ajaton virta

Katkeilevat.
Ne kovat puut.
Kun rauta koettelee.
Tai halkaiseva paine.

Murskaantuvat sirpaleiksi.
Ne kovat puut.

Ruohiintuvat riekaleiksi.
Telaketjuissa.
Ne kovat puut.

Satoja vuosia,
ne kovat puut.

Ovat huojuneet ajan virrassa.

Teräksen, paukkeen
ja jyrinän tauottua.

Ponnahtaa esiin virkeä koivu.

22. kesäkuuta 2007

Kuusitoista astetta ja kuurosadetta

Siina on ollut tama Dublinin saa tahan mennessa. Eilen kavaistiin kirjeenvaihtajattaren kanssa katsomassa teatteria. Dublin kun on teatterin alalla ollut ja on vielakin voimissaan. Mutta siita lisaa sitten kun taas palailen kotimaan kamarille. Kavaisimme eilen myos Dublinin esikaupungeissa bussireissulla, tai oikeastaan Dublinissa on useita kylia jotka ovat sitten ajan saatossa linkittyneet kaupungiksi. Suosittelemme ehdottomasti tutustumista tahan Dublinin ymparistoon. Kaksikerroksisesta bussista on kiva katsella maisemia ja Dun Laghoire on todella komia paikka, loytyy sielta tuon Irlannin tunnetuimman kaiffarin, James Joycen museokin. J. Joycen tunnetuin teos, Odysseys tosin oli pannassa taalla irkuissa 60-luvulle asti (ilmestyi 1922).

Irkut osaavat muuten rahastamisen taidon turisteilta. Siihen on kirjeenvaihtaja useampaan kertaan tormannyt. Jotenkin omituista etta Pyhan Patrikin kirkkossa on sisalla turistikauppa...

13. kesäkuuta 2007

Ihmisyys

Kirjeenvaihtaja luki loistavan historiallis-filosofisen teoksen "Ihmisyys" jonka on kirjoittanut Jonathan Glover (suom. Petri Stenman). Teoksessaan Glover pohtii 1900-luvun sotahistorian ja filosofian perusteella, mikä meidät ihmiset saa tekemään järjettömiä tekoja. Miksi Hitleriä, Stalinia tai Pol Potia ei noustu vastustamaan ja miksi heidän tekonsa kansan sisällä hyväksyttiin tai niihin jopa kannustettiin? Miksi tavalliset jenkkipojat tappoivat Vietnamin sodassa siviilejä mitä järjettömimmillä tavoilla?

Kirjeenvaihtajan teos sai useampaan kertaan pohdiskelemaan "Mitä minä olisin tehnyt?". Olisinko mennyt virran mukana ja hyväksynyt juutalaisten viemisen keskitysleireille? Olisinko tehnyt elettäkään vastustaakseni, vai osallistunut aktiivisesti?

Vaikka Glover kirjassaan selittää hyvin sen miksi ihmiset tekevät julmuuksia, tai ainakin hyväksyvät ne, on hänellä kuitenkin lähtökohtana se, että jotakin voimme historiasta oppia. Emme saa antaa pahalle pikkusormeamme. Jos sallimme yksittäisen ihmisen surmaamisen, on helpompaa sen jälkeen pistää matalaksi koko kylä ja hetken päästä jo mietimme, pitäisikö koko kansa tuhota. Loppujen lopuksi tämä ajattelu kuitenkin kääntyy omaa napaa vastaan.

Ensin ne tulivat hakemaan juutalaiset
enkä minä sanonut mitään -
enhän ollut juutalainen.
Sitten ne tulivat hakemaan kommunistit
enkä sanonut sittenkään mitään -
enhän ollut kommunisti.
Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhditysihmiset
enkä sanonut siihenkään mitään -
enhän ollut ammattiyhdistysihminen.
Sitten ne tulivat minut -
eikä ollut jäljellä ketään,
joka olisi puhunut minun puolestani.

- Pastori Niemöller - (lainaus J. Gloverin kirjasta)


Suosittelen kirjaa kaikille ihmisyydestä kiinnostuneille. Kirja on kiinnostavasta aiheesta oivallisesti kirjoitettu yleisteos, josta henkäilee humanismin mahdollisuus raaimmissakin tilanteissa. Ainoa asia, mikä kirjassa häiritsee on sen taitto, siiihen on eksynyt paljon tavuviivoja mystisiin paikkoihin. Häiritsi alkuun pahasti luettavuutta. Mutta sen jälkeen kirjeenvaihtaja oli täysin myytyä miestä.

10. kesäkuuta 2007

Kirjeenvaihtajan kesäretkistä

Loistava lomaviikko takana. Ensin juhlittiin sisko kolmekymppiseksi. Sitten pyöräiltiin ympäriinsä Kemiönsaaren seutuvilla. Turinaa ja kuvallista informaatiota kirjeenvaihtajan reissuista tältä viikolta tulee tänne lisää. Kelit olivat kerta kaikkiaan loistavat, pyöräilymaastot mahtavat, sisko ihana, huuhkaja huikea stadikalla, Polkkikspariskunnan ja Miihkalin seura virkistävää ja maisemat kaikkialla maukkaita.

Pistän tähän kuvan kirjeeenvaihtajapariskunnan yhdestä kulkuvälineestä tällä viikolla ja pääasiallisesta yöpymispaikastamme. Fiksuimmat lukijani saattavat huomata, että tuo vanhemmiltani kirjeenvaihtajalle kulkeutunut kulkuväline, on rekisterilaatan perusteella, sangen iloinen.

29. huhtikuuta 2007

Satunnaisia seikkailuja ja kirosiiliyttä

Kirjeenvaihtajatar oli tuossa hankkinut Kiroilevan siilin albumin. Hauska oli se. Taustakuva vaihtui myös siiliksi. Kirjeenvaihtajapariskunta ajatteli suunnata tänään tutkivan nokkansa kohti Kuusiston linnanraunioita. Raportti noilta tuntemattomilta turuilta seurannee piakkoin. Jännittävä pyöräretkipäivä edessä. Taidanpa kaivaa talviunilla olleen diaboloni myös matkalle mukaan. Vappukin vilahtaa nokan eteen jo huomenna. Eilen tuli, pitkästä aikaa, käytyä myös futisvisassa. John Travolta`s Panzer Battalion nappasi kunniakkaan kolmannen sijan.

8. huhtikuuta 2007

Kaljasoppaa

Kirjeenvaihtajan käsiin eksyi täällä, Ämmälän kylässä Karviassa, mielenkiintoinen keittokirja. Kirja on painettu vuonna 1909 Tampereella ja komian opuksen nimi on "Keittokirja - yksinkertaisen ja helppohintaisen ruuan valmistamista varten". Kaikissa ohjeissa on mukana raaka-aineiden hinnat. Annokset on myös suunniteltu sen aikaiselle normaalin kokoiselle perheelle, eli kymmenelle hengelle. Mausteina vilahetelevat lähinnä suola, pippuri, inkivääri. Mutta otetaanpa esittelyyn kaljasopan ohje. Tätä voivat sitten kokeilla, kaikki kirjeenvaihtajan lukijat pääsiäisen kunniaksi. Kaljasoppa on kirjeenvaihtajattaren tädin mukaan hyvää, niin kuumana kuin kylmänäkin. Smk. on muuten Suomen markkaa (tämä ruoka ei tosin maksa kuin 57 penniä).

Kaljasoppaa

4 litraa kaljaa a 5 p. .......................Smk. -: 20
4 ruokal. perunajauhoja ...................... " -: 12
5 " fariinisokeria .................................. " -: 25
Yht. -:57

Walmistaminen: 4 litraa hapanta kaljaa ja 2 litraa wettä pannaan tulelle. 4 ruokal. perunajauhoja sekotetaan kylmään weteen ja kun keitto kiehuu, kaadetaan seos siihen ja keittoa sekotetaan kauhalla huolellisesti. Kun soppa sen jälkeen taas kiehuu, otetaan se heti tulelta ja lisätään siihen 5 ruokal. fariininisokuria. Kun sokuri on sulanut, on soppa valmis. Sitä syödään jästileivän tai wehnäsen kanssa.


4. maaliskuuta 2007

Kävelyretki kulttuuriin

Koko kansan kohtauspaikassa

Kirjeenvaihtajapariskunta aloitti kävelyretkensä tutustumiskierroksella uuteen Turun pääkirjastoon. Ideamme ei suinkaan ollut kovin ainutlaatuinen. Vaikutti siltä, että puolet turkulaisista oli saanut saman idean. Kahdenkymmenen vuoden odotuksen jälkeen se on kyllä vähintäänkin ymmärrettävää. Nyt Turussa on vihdoin kaikki mitat täyttävä pääkirjasto. Ihmiset näyttivät ottavansa sen haltuun heti. Mikä on vain hieno asia.

Kirjasto yhdistää meitä suomalaisia. Aina ei tule ajatelleeksi sitä, kuinka mainio asia kirjastolaitos on. Kaikille, vauvasta vaariin, on tarjottavaksi luettavaa tai koettavaa. Ilmaiseksi. Turun uuden pääkirjaston arkkitehti, Asmo Jaaksi on onnistunut kirjeenvaihtajan mielestä tehtävässään mainiosti. Vaikka väliin oli Asmoa ilmeisesti jännitänytkin: "Tällainen saa suunnittelijan pyörimään lakanoissa. Koko ajan oli myös mielessä, miten laaja käyttäjäkunta kirjastolla on." (TS 2.3.2007). Rakennus on valoisa ja lämpimän tuntuinen sisältä. Ja mikä tärkeintä rakennus toimii. Ihmiset tuntuivat hyrisevän tyytyväisyydestä kirjeenvaihtajan tavoin. Kannatti turkulaisten pitkä odotus.

---

Puputaidetta ihmettelemässä

Pienen kaffepaussin jälkeen köpöttelimme Wäinö Aaltosen museoon. Siellä on tällä hetkellä esillä kuvanveistäjä Pekka Jylhän näyttely "Valon pesä". Jylhä yhdistelee hauskasti pehmeitä ja kovia elementtejä. Täytetyt eläimet ovat pop hänellä. Puput ja muut olivat kivoja. Tuli napattua julistekin mukaan sieltä. Pääsi vessan oveen se.

Sitä ennen annoin kirjeenvaihtajapariskunnan lemmikin, pikku Tikrun, ihmetellä pupuja. Miettiköhän ateriaa vai syviä henkisiä aatoksia elämän haavoittuvuudesta ja pelosta. Tai sitten se vain pelkäsi jänistä.

Mukava oli siis kirjeenvaihtapariskunnan pienoinen retki kulttuuriin. Hyvä mieli jäi ja kävelylenkkinäkin se toimi hyvin. Turku on nyt, pääkirjaston ilmestymisen myötä, entistä mukavampi paikka asustella. Kyllä kirjeenvaihtajan kelpaa.

3. maaliskuuta 2007

Lukemisesta ja sen autuudesta

Kuten tarkkaavaisimmat ovat saattaneet huomata, on kirjeenvaihtaja lukumiehiä. Tuli vaan mieleen kehua Suomen kirjastolaitosta. On mukavaa päästä lainaamaan kaikenlaista ilmaiseksi. Viihdettä ja tieto. Kirjeenvaihtajan on tosin vaikea erottaa niitä. Tietoa kun voi usein pitää viihteenä. Ja viihteestä voi oppia vaikka mitä.

Viimeksi kirjastosta tarttui mukaan, osastolta fantasiakirjallisuus, Terry Pratchettiltä "Pienet jumalat" ja Glen Duncanin "Minä, Lucifer". Sotakirjallisuutta kirjastokassissani edustivat Pertti Lehväslaihon "Sotkalla Sodassa" ja Jörg Friedrichin "Suuri palo - liittoutuneiden pommitukset Saksassa 1940-1945". Fysiikasta ja tähtitieteestä tempautui, valon nopeudella, käteen Fred Adamsin "Elämää universumissa". Globaalin maailmatalouden olemattomalta osastolta tupsahti käteeen Michaet Hardtin ja Antonio Negrin "Imperiumi". Tulipa vielä napattua hyllystä Ilkka Remeksen "Ikiyö". Eli sivistän itseäni siis kaikin puolin. Ja pidän hauskaa.

Kirjeenvaihtaja reportoi näistä kirjoista jahka ehtii ja kerkeää. Pratchett tuli jo lukaistuakin. Taattua viihdettä oli se.

Kirjastoasian tekee täällä Turussa se, että tänne avautui uusi ja uhkea pääkirjasto. Kirjeenvaihtapariskunta aikoo hyökätä sinne huomenna. Ja onhan tuo hyvä kirjastosetäystävänkin tutustumassa Namibialaiseen tapaan pitää kirjastoa. Sitäpaitsi, kirjasto on aina rock.

12. helmikuuta 2007

Maailmankaikkeuden elämäkerta

Karviassa oleili kirjeenvaihtaja viikonloppuna. Kiva oli nähdä tähtiä. Kaupungin valot kun hävittävät ne tyystin. Ellei valoisuus sokeuta ja kolauta päätään johonkin.

Koska olen maailmankaikkeuden kirjeenvaihtaja on minun toki tutustuttava kohteeseeni. Tämän takia lainasin kirjastosta kirjan nimeltä Maailmankaikkeuden elämäkerta. Viíhdyttävä opus tietokirjaksi. Vaikka onkin pullollaan fysiikan ja tähtitieteen termistöä ja asioita. Mutta sehän ei kirjeenvaihtajaa ole aikaisemminkaan haitannut. Maailmankaikkeuden olemus kun kiinnostaa.

Opin kaikenlaista uutta kirjasta. Ja kirjoitinkin siitä tänne, mutta kadotin kaiken hitaan ajattelun ja nopean hiirisormen ansiosta. Joten lukekaa tuolta linkistä mistä kirja kertoo. Kirjeenvaihtaja lähtee ihmettelemään maailmankaikkeuden ihmeitä unimaailmaan.

4. helmikuuta 2007

"Ne eivät osuisi tältä etäisyydeltä elefant..."

Kuuluisia viimeisiä sanoja olivat nuo. Kysessä oli Unionin kenraali John Sedgwick vuonna 1864. Kirjeenvaihtaja on lueskellut Nicholas Hobbesin Kaikki sodasta kirjaa. Hauska kirja hieman vähemmän hauskasta aiheesta. Kiusaan kanssaihmisiäni parilla lainauksella kyseisestä opuksesta.

Kuivakalla brittihuumorilla on pitkä historia

Ilmeisesti on niin, että brittien huumorintaju on kehittynyt pitkän aikavälin tuotoksena. Sen verran monia vastaavia juttuja, kuin tässä olevat lainaukseni kirjasta löytyi. Varsinkin Wellingtonilla ja Churchillillä on silloin tällöin ollut pilke silmäkulmassa.
Luulin että hän tarkoitti messilaskuamme.

Tuntematon RAF:n lentäjä kuultuaan Churchillin puheen"Koskaan sodankäynnin historiassa eivät niin monet olo olleet niin paljon velkaa niin pienelle joukolle".

Toivoisin saavani selkeät ohjeet Hänen Majesteettinsa Hallitukselta, jotta minulle selviäisi paremmin miksi raahaan armeijaa tämä autiomaan yli. Tulkintani mukaan on kaksi mahdollisuutta, olen listannut ne oheen. Toteutan niistä toisen parhaan kykyni mukaan mutta en kykene molempiin:

1. Koulutan Espanjassa armeijan univormuihin pukeutuvia englantilaisia virkamiehiä lontoolaisten tilinpitäjien ja kirjureiden iloksi, tai
2. varmistan, että Napoleonin joukot ajetaan pois Espanjasta

Ote Wellingtonin herttuan, oletettavasti Keski-Espanjasta Britannian ulkoministeriöön, kirjoittamasta kirjeestä vuodelta 1812

Logiikkaa

Logiikka ei välttämättä myöskään ole ollut sotaa käydessä aina kovimmassa huudossa. Mutta mikäs siinä. Anti mennä vaan!

Oikea sivustani on kovan hyökkäyksen kohteena, vasen sivustani perääntyy. Keskusta on musertumassa. Manööverien tekeminen mahdotonta. Tilanne on erinomainen. Hyökkään.

Kenraali Ferdinand Foch Kenraali Jofrelle Marnen taistelussa, 1914


1. Tämä asema pidetään ja joukko-osasto pysyy paikallaan kunnes se vapautetaan.
2. Vihollinen ei saa estää tämän käskyn toteutumista
3. Mikäli joukko-osasto ei pysy asemissa hengissä, se pysyy asemissa kuolleena, mutta joka tapauksessa se pysyy asemissa.
4. Mikäli yksikin sotilas yrittää antautua kranaattikauhun tahi jonkin muun syyn vuoksi, hän pysyy asemissa kuolleena.
5. Mikäli tykit tuhotaan, joukko-osastu puolustautuu Mills-kranaateilla tahi muilla erikoisuuksilla.
6. Ja lopuksi, kuten edellä on mainittu, asemat pidetään.

Korpraali Cambellin erikoiskäsky 1. joukko-osastolle vuodelta 1917, käsky löydettiin takaisin vallatusta bunkkerista, joten käskyä mitä ilmeisimmin noudatettiin.

Tiesittekö muuten, että italialaisten taisteluvarustuksen osana toisessa maailmansodassa oli ekspressokeitin tai, että sota on syttynyt niin leivonnaisten, lehden levikin nostamisen, irti leikatun korvan ja hävityn futismatsin takia? Vähältä piti myös vuonna 1860, ettei ahne sika aiheuttanut sotaa Yhdysvaltojen ja Kanadan välillä.

11. tammikuuta 2007

"Se toimii sittenk..."


Jos kirjeenvaihtaja ei siis mitenkään erityisemmin rakasta varsinaista matkailua, kiinnostaa häntä sitäkin enemmän kaikenlainen muu pään sekoittaminen, vaikkapa lukemalla. Kvarkkeihin ja spinneihin on tullut törmäiltyä viime aikoina tutustuessani Kari Enqvistin Näkymätön todellisuus- nimiseen opukseen. Siinä tämä fysiikan filosofoija leppoisaan tyyliin kertoilee nykyaikaisen luonnontieteellisen maailmankuvan kehittymisestä.

Lueskellessani kirjasta atomipommin kehittämisestä tuli kirjeenvaihtaja hokanneeksi, mitkä tulevat olemaan ihmiskunnan, jo otsikossa esitellyt, viimeiset sanat. Atomipommin kehittäjiä ei varmaan loppujen lopuksi kiinnostanut se, mihin sitä käytetään, vaan heitä ajoi into vain keksiä jotain uutta. Ja kunnon pommi nyt kieltämättä on varsin kiinnostava tutkimuskohde. Ainakin kirjeenvaihtajan mielestä. Ihmiskunta ei onnistunut tuhoamaan itseään ydinsodalla, eikä ehkä koskaan tuhoakaan, eikävätkä ilmaston muutokset tai sivuosuma isosta meteorista siihen varmaan pysty. Välttämättä viiden miljardin vuoden päästä punaiseksi jättiläiseksi laajeneva aurinkommekaan ei sitä tee. Jopa maailmankaikkeuden luhistumisen varalle ovat tiedemiehet kehitelleet selviytymiskeinoja. Tällöin paineltaisiin mahdollisesti mustan aukon kautta johonkin muuhun maailmankaikkeuteen.

Sen sijaan kirjeenvaihtaja on vakuuttunut, että asialleen omistautunut tiedemiesryhmä siihen joku päivä kykenee. Ihminen kuitenkin on sen verran kiinnostunut kokeilemaan kaikkea, mitä nyt vain on mahdollista kokeilla. Joten joku kaunis päivä joku tiedemiesryhmä kuitenkin onnistuu vaikkapa tuottamaan antimateriahiukkasia "vähän liikaa", tai aiheuttamaan muuten vain sopivan ketjureaktion, jolla maapallo, aurinkokunta tai vaikkapa koko maailmankaikkeus saadaan olevien kirjoista pois.

Kirjeenvaihtajan työpaikalla keskusteltiin taannoin asiasta, kun joku tiedemiesryhmä Sveitsissä oli tekemässä jotakin koetta (olisiko ollut johonkin antimaterian tuotantoon liittyvää), jossa oli ryhmän mukaan noin yhden miljardin miljardisosan mahdollisuus että maapallo tuhoutuu. Kokeen tarkoitus ei käsittääkseni ollut tämä, mutta sillä olisi saattanut olla kyseinen sivuvaikutus.

Joka tapauksessa ihmiskunnan pitää mielestäni tutkia kaikkea mahdollista. Meni sitten syteen tai saveen. Kun joka tapauksessa saveen päädytään. Eräs vaihtoehto tämän itsetuhoisen kehityksen hidastamiseen olisi perustaa Marsiin tutkimuslaitos, jossa näitä hieman villimpiä kokeita suoritettaisiin. Tosin kunnolla mönkään, tai vaihtoehtoisesti turhan onnistunut koe Marsissa, voisi tuhota hiukkasen enemmän kuin tuon kauniin punaisen planeetan.

Mutta sitä odotellessa, kiva oli täällä ja kiitos kaloista!

9. elokuuta 2006

Kirjoista


Rakas siskoni tuossa haastoi minut kirjameemiin. En tiedä mitä kirjameemi tarkoittaa, mutta väliäkö hällä. Kysymyksiä oli siinä kirjoista. Vastaan yhteen. Jossakin vaiheessa kirjeenvaihtaja tutustuu kirjaan: A Short History of Tractors in Ukrainian. Nimikin on jo niin huima, että pakkohan tuo on lukea. Jotain hyötyä oli siis shoppailusta Tukholmassa.