Näytetään tekstit, joissa on tunniste karjalaistelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste karjalaistelu. Näytä kaikki tekstit

6. heinäkuuta 2007

Kirjeenvaihtajan runon ja rajan päivä

Tänään on vietetty tuon kansallisrunoiljamme, Eino Leinon päivää. Kirjeenvaihtaja on viettänyt tätä runoilun ja suven päivää lukemalla kirjaa Saksan viime hetkistä toisessa maailmansodassa. Parinkymmenen kilometrin pyörälenkki tuli myös huitaistua täällä Suomen rajamailla. Kauniisti nuo hongat humisi.

Nyt onkin jännittävä nähdä mihin suuntaan tuo runosuoli lykkiii. Lähteekö piipusta sotaista jyrinää vai pehmeästi lenomaiseen tyyliin aaltoilevaa virtaa. Sen näkee kun kokee. Aina ei voi tietää. Ei varmasti tiennyt Leinokaan aina. Tai mistäs minä tiedän? Tietämättömyys voisi ollakin hyvä teema. Siihen saisi ehkä rytinän ja virran sekoitettua.

Ajaton virta

Katkeilevat.
Ne kovat puut.
Kun rauta koettelee.
Tai halkaiseva paine.

Murskaantuvat sirpaleiksi.
Ne kovat puut.

Ruohiintuvat riekaleiksi.
Telaketjuissa.
Ne kovat puut.

Satoja vuosia,
ne kovat puut.

Ovat huojuneet ajan virrassa.

Teräksen, paukkeen
ja jyrinän tauottua.

Ponnahtaa esiin virkeä koivu.

29. kesäkuuta 2007

Dublinin ympäristössä hötkyilemässä

Dublinin harmaanoloinen keskusta alkoi pian kyllästyttää kirjeenvaihtajia, joten lähdimme retkeilemään Dublinin ympäristöön. Vaikka sateinen ilma painoikin, olivat Dun Laoghaire, Howth ja Malahide ehdottomasti tutustumisen arvoisia. Kauniita puutarhoja (kuinka niillä riittää aika niiden ylläpitämiseen?) oli mukava kuikuilla bussin yläkerroksesta.

Myös esikaupunkien leppoisa rauha miellytti. Dun Laoghairessa on James Joycen museo. Kirjeenvaihtajat kävelivät sujuvasti siitä ohi. Emme jaksaneet maksaa sisäänpäädystä vaadittua kahdeksan euron sisäänpääsymaksua. Rantabulevardia pitkin oli kuitenkin mukava tepastella.

Howthista avautuu mainio näkymä Dubliniin ja sen rinteitä pitkin kulkee montakin polkua. Kirjeenvaihtajat suosittelevat pidempääkin tutustumista, piknik sen rinteillä toimisi myös varmasti. Meihin iski Howthin rinteillä sade jonka takia jouduimme jättämään tutustumisen puolitiehen. Howthin satamassa kävimme juhlimassa juhannusta, välillä jopa aurinko pilkahteli kirjeenvaihtajille.

Malahiden reissu jäi myös puolinaiseksi sateen takia. Sen merkittävin nähtävyys Malahiden linna, ei ollut auki Pinkin konsertin vuoksi. Bussi (linja 32 A) kulki kuitenkin pitkin Dublinin lahden rantaa ja maisemat olivat mahtavia. Malahiden lähistöllä on myös pitkiä hiekkarantoja, jos vaikka sattuisivat biitsikelit yllättämään.

Ei ollut kirjeenvaihtajilla siitä huolta. Mutta voihan sitä sattua. Polveenkin. Niinkuin Jermu Gustafssonilla sattui, eilisessä Inter-HJK pelissä. Hyvä peli oli se. Interiltä ainakin. Vaikkei voittanutkaan (1-1). Ja kuten Polkkiskin jo mainitsi, Suomi on Turusta. Ja Kangasala liitetään Suur-Liperiin. Längelmäveden rantojen takia.

22. kesäkuuta 2007

Aitillein

Tuolle parhaimmalle

Hellassa huomassa sai lapsi olla.
Aamupusuilla heratteli.

Onnellisia kesapaivia.
Auringossa ja ukkosessa.
Aiti peraan katsomassa.

Ettei lapsi vaan itseaan loukkaisi.

Auttoi, ohjasi,
joskus ehka komensi.

Tielle kauniille,

aikuisuuteen.

24. helmikuuta 2007

Suomessa uusia kuntaliitoksia

Kangasalan lisäksi, Tampereen itäpuolinen Suomi liitetään Suur-Liperiin. Suur-Liperin hallintokeskus sijaitsee Liperin kirkonkylällä. Suomeen muodostetaan myös toinen kunta. Suur-Turku. Pääpaikkana tässä kunnassa toimii, lähes Suur-Liperin veroisen historian omaava, Suomen Turku. Näin saamme aikaiseksi tasapainoisen kuntakokonaisuuden koko Suomeen.

Terveisiä, tässä vaiheessa Polkkapossulle, täältä Suur-Liperiin liitetystä Jyväskylän kaupungista.

21. helmikuuta 2007

Koleaa Koleilua

Kirjeenvaihtajapariskunta lähti pienoiselle retkelle. Täällä kaskenviljelyalueella retket ovat omalla tavallaan jännittäviä. Hyvänä puolena näissä paukkupakkasissa on se, että tiestö paranee. Saadaan vihdoin yhteydet toimimaan jäiden kantavaessa ajoneuvoja. Muuten kun täällä liikkuakseen on parasta olla susi tai metsätraktori. Kuten kuvasta voi huomata, liikenne ei ole verrattavissa Mannerheimintien ruuhka-aikaan. Vaikka tielle, varmuuden vuoksi, oli pistetty leveyttä 50 metriä. Kyseinen jäätie yhdistää Kolin ja Vuonislahden.

Kauniita maisemia kuitenkin on täällä. Koli on tunnettu taiteilijoiden rentoutumispaikkana. Lisäksi siellä on uhrattu kaikenlaista aikojen saatossa. Mukavampi uhrautua, kun maisemat ovat rock. Luonnollisesti Koli on ollut merkittävä kaskeamisalue. Hieman tuo ulkoliikunta paukkupakkasessa ja hyytävässä viimassa tuntui, jopa entisen karjalaisen, kintereissä. On päässyt lokoisa turkulaiselämä vaikuttamaan kovuuteen. Väsyneenä ja onnellisena siitä, ettei tullut kapsahdettua edes siihen katajaan, voi kirjeenvaihtaja painua unosille miettimään uusia kolttosia. Varkauden kautta Jyväskylään alias Mattinykäslandiaan vie huomenna tie. Kuvassa kirjeenvaihtajatar valmistautuu valloittamaan Ukko-Kolin. Siinä ei Ukko-Kirjeenvaihtaja oikein tahtonut perässä pysyä.

20. helmikuuta 2007

Pölkky, eli vapaa-aika Karjalan kunnailla

Silloin tällöin meille jäi, täällä susirajalla aikaa kehitellä muutakin, kuin uusia karhun kanssa painimisotteita. Näiltä tiimoilta kehitimme, lähinnä veljeni kanssa, niin pulkkamäenlaskuun uudet säännöt, kuin myös Pölkyn (Pölökyn). Pölkky (Pölökky) ei muistuta millään tavalla nössöpeli Mölkkyä. Se on todellinen akateeminen urheilulaji. Jossa taidon ja älyn lisäksi vaaditaan susimaista verenhimoa ja karhun painitekniikoita.

Pölkyn välineet

Pölkkyyn tarvitaan pölkky. Pölkky voi olla puusta, muovista tai metallista valmistettu. Aloitimme puisella pölkyllä, mutta huomasimme pian, että metallinen sanko on paras väline. Se kilahtaa paremmin kuin puinen pölkky. Pölkky toimii maalina. Pölkyn lisäksi tarvitaan maila jokaiselle osallistujalle ja pallo. Mailat voivat olla vaikka kaukalopallomailoja. Pallossa on oleellisinta, että se on noin tennispallon kokoinen ja suhteellisen pyöreä. Tai ei sillä pyöreydelläkäään ole niin väliä. Kunhan se näkyy lumipenkasta.

Pölkyn säännöt

Pölkyn säännöt ovat yksinkertaiset. Pölkky sijoitetaan pihalle. Pallolla yritettään osua pölkkyyn. Kun pölkkyyn osuu niin peliä jatketaan maalin päästäneen aloituksella. Olemme veljen kanssa sopineet, ettei mailalla saa lyödä toista. Muuten keinovalikoima maalin tekemiseen (tai sen tekemisen estämiseen) on yleensä ottaen suhteellisen vapaa. Siksi ottelumme ovat olleet suhteellisen kiivasluonteisia mutta armottomia. Vauhdikkuuden takaamiseksi olemme lyöneet aina myös vetoa siitä kumpi voittaa. Ja koska tuomareita ei ole ollut, niin se on lisännyt otteluiden mielenkiintoa.

Ja verisyyttä. Minkä sai myös kokea kirjeenvaihtajapariskunnan kauniimpi osapuoli. Pallo kimmahti lavasta suoraan päin pläsiä. Onneksi verta ei tullut paljon. Kirjeenvaihtajatar on siis jo saanut maistaa karjalaista kajahtamista!

Työnteko susirajalla

Lapsena kirjeenvaihtaja, sen jälkeen kun koulu ja koulumatka oli tehty, jatkoi vapaa-ajan askareisiin. Vapaa-ajan askareet sisälsivät lähinnä puiden pilkontaa, tervan hautaamista ja sen polttamista. Sudennahkoista sai myös mukavasti taskurahaa.

Nykyään edistys on eksynyt myös tänne. Tervanhautaamiseen saatetaan käyttää koneitakin. Kuvassa renkimme hitsaa trukkia kuntoon. Trukkia täällä käytetään tervan hautaamiseen ja susien ruhojen siirtelyyn. Renki on ollut jo pitkälti kolmatta kymmenettä vuotta tilamme työntekijänä. On pitänyt tilan töistä. Ei tarvitse harrastaa muita extreme-lajeja. Susien kanssa tappeleminen on mukavaa ajankulua. Ja trukinpiikkeillä niitä saa teilattua helpommin kuin nyrkillä. Aikansa kutakin.

Kotiseudulla Pohjois-Karjalassa

Kirjeenvaihtajapariskunta lähti sitten vierailulle allekirjoittaneen kotiseudulle. Kiertueemme tosin yltää muihinkin Suomemme osiin. Tänään ehkä, jatlagista selvittyämme, lähdemme skimbaamaan. Pakkanen vain täällä itärajan tuntumassa on pureva. Eli ans kattoo ny.

- - -

Emme sitten lähteeneetkään skimbaamaan, vaan pikku kierrokselle Liperiin ja Joensuuhun. Kuvassa näkyy Pielisjoki ja taustalla killottaa kaupunginteatterin torni. Kylmä oli. Mutta lämmin henki leijaili talvisäässä. Huomenna jatkamme kurvailuamme täällä hyytävällä ja pelottavalla itärajalla.

Tiesittekö, että täällä lapset painivat susien ja karhujen kanssa koulumatkoillaan? Ainakin kirjeenvaihtaja muistaa ne useat kerrat, kun on tullut mätkittyä koulumatkalla sutta hiihtosauvalla päähän. Ei ole helppoa täällä päin ihmiselämä ja tiedon hankkiminen. Tervanpolttoalueella.