Ruattinmaahan tutustumassa

Koska satuimme varaamaan mökkimme Eckerö Linjenin kautta, saimme bonuksena ilmaiset risteilytiketit välille Eckerö-Grisslehamn-Eckerö. Luonnollisesti ne piti hyödyntää, joten lähdimme Ahvenanmaalta päiväreissulle Ruotsiin.

Grisslehamn on osa Norrtäljeä, joka on iso ja harvaan asuttu osa Ruotsia. Sieltä tosin olisi ollut mahdollista käväistä Tukholmassa (110 km), mutta kirjeenvaihtaja sai suostuteltua kirjeenvaihtajattaren korpipyöräilylle. Korpea tuo osa Ruotsista nimittäin lähinnä on. Tuli ihan Pohjois-Karjala olo siellä pyöräillessä. Grisslehamnista löytyi kuitenkin yksi nähtävyys, Albert Engströmin museo. Albert on ollut aikanaan suuri vaikuttaja Ruotsin kulttuuripiireissä. Museoalue oli tutustumisen arvoinen. Hassussa mökissä oli Alpertti ateljeetaan pitänyt. Ihan kiva reissu. 56 kilometriä pyörän päällä ja yksi katkennut pinna saldona. Ja laiva-aamianen piti moottorin käynnissä hyvin koko pitkän päivän.

Kotikuntakierroksella

Pitkän lenkkimme vuoksi päätimme ottaa seuraavan päivän hieman leppoisammin. Suuntasimme tutustumismatkamme "kotikuntaamme" Eckeröön. Eckerö on nykyään vahvasti matkailupainotteinen pitäjä. Eckerössä on satama, josta pääsee kahdessa tunnissa Ruotsin puolelle Grisslehamniin. Tämän takia sinne on kehittynyt jos jonkinlaista matkailutoimintaa.

Eckerössä ihmettelimme sinisiä heinäpaaleja ja käväisimme postimuseossa. Aikaisemmin posti Suomen ja Ruotsin välillä on kulkenut juuri Eckeröstä. Maankohoamisen seuraukset näkyvät hyvin koko Ahvenanmaalla ja varsinkin Eckerössä sen huomaa erittäin hyvin. Eckerön kirkko on aikoinaan (1200-luvulla) tehty merenrantaan, mutta nykyään ranta, pirkhale vie, on karannut monen kilometrin päähän. Myös satamaa on siirretty useaan otteeseen. Pulahdettuamme aaltoihin Eckerön hiekkarannalla suuntasimme takaisin Marbyyn. Kilometrejä tältä reissulta ilmaantui pyörän mittariin neljäkymmentä.

Dublinin ympäristössä hötkyilemässä

Dublinin harmaanoloinen keskusta alkoi pian kyllästyttää kirjeenvaihtajia, joten lähdimme retkeilemään Dublinin ympäristöön. Vaikka sateinen ilma painoikin, olivat Dun Laoghaire, Howth ja Malahide ehdottomasti tutustumisen arvoisia. Kauniita puutarhoja (kuinka niillä riittää aika niiden ylläpitämiseen?) oli mukava kuikuilla bussin yläkerroksesta.

Myös esikaupunkien leppoisa rauha miellytti. Dun Laoghairessa on James Joycen museo. Kirjeenvaihtajat kävelivät sujuvasti siitä ohi. Emme jaksaneet maksaa sisäänpäädystä vaadittua kahdeksan euron sisäänpääsymaksua. Rantabulevardia pitkin oli kuitenkin mukava tepastella.

Howthista avautuu mainio näkymä Dubliniin ja sen rinteitä pitkin kulkee montakin polkua. Kirjeenvaihtajat suosittelevat pidempääkin tutustumista, piknik sen rinteillä toimisi myös varmasti. Meihin iski Howthin rinteillä sade jonka takia jouduimme jättämään tutustumisen puolitiehen. Howthin satamassa kävimme juhlimassa juhannusta, välillä jopa aurinko pilkahteli kirjeenvaihtajille.

Malahiden reissu jäi myös puolinaiseksi sateen takia. Sen merkittävin nähtävyys Malahiden linna, ei ollut auki Pinkin konsertin vuoksi. Bussi (linja 32 A) kulki kuitenkin pitkin Dublinin lahden rantaa ja maisemat olivat mahtavia. Malahiden lähistöllä on myös pitkiä hiekkarantoja, jos vaikka sattuisivat biitsikelit yllättämään.

Ei ollut kirjeenvaihtajilla siitä huolta. Mutta voihan sitä sattua. Polveenkin. Niinkuin Jermu Gustafssonilla sattui, eilisessä Inter-HJK pelissä. Hyvä peli oli se. Interiltä ainakin. Vaikkei voittanutkaan (1-1). Ja kuten Polkkiskin jo mainitsi, Suomi on Turusta. Ja Kangasala liitetään Suur-Liperiin. Längelmäveden rantojen takia.

Modernia taidetta etsimässä

Kuten tuli mainittua, tarkka kartta on hyvä olla olemassa Dublinissa. Modernin taiteen museo, vaikka se onkin iso ja komea, ei tahtonut ilmaiskartan perusteella löytyä. Lopulta kuitenkin paikalle löysimme ja hieman petyimme, tosin ei voi valittaa liikaa, sisäänpääsymaksua sinne ei vaadittu ja näyttelyiden pystyttäminen oli osittain kesken. Opasteet museossa olivat kuitenkin puutteelliset, eikä hienoista näyttelytiloista oikein oltu osattu ottaa kaikkea irti. Mutta muuten paikka on tutustumisen arvoinen. Aikaisemmin paikka (Royal Hospital Kilmainham) on toiminut brittiarmeijan sotilassairaalana ja siitä oli haluttu tehdä mahdollisimman hieno, jotta rekrytointi olisi ollut helpompaa. Kyllä siellä on haavoittuneiden kelvannut kellotella. Jos vain ovat jaksaneet siitä olla kiinnostuneita.

Modernia teatteria kirjeenvaihtajat löysivät Peacock-teatterista. Peacock Teather on osa irlantilaisten kansallisteatteria Abbey-teatteria. Siellä kirjeenvaihtajat tutustuivat Mark O´Rowen ohjaamaan ja kirjoittamaan Terminukseen. Lavastus oli hieno, kuten esityskin. Alussa kirjeenvaihtajalla oli pieniä ongelmia ymmärtämisen kanssa, teoksessa käytetty kieli kun oli shakespearelaista runomittaista meininkiä. Mutta kyllä siihen sisään pääsi. Hieno kokemus kaiken kaikkiaan.

Kuusitoista astetta ja kuurosadetta

Siina on ollut tama Dublinin saa tahan mennessa. Eilen kavaistiin kirjeenvaihtajattaren kanssa katsomassa teatteria. Dublin kun on teatterin alalla ollut ja on vielakin voimissaan. Mutta siita lisaa sitten kun taas palailen kotimaan kamarille. Kavaisimme eilen myos Dublinin esikaupungeissa bussireissulla, tai oikeastaan Dublinissa on useita kylia jotka ovat sitten ajan saatossa linkittyneet kaupungiksi. Suosittelemme ehdottomasti tutustumista tahan Dublinin ymparistoon. Kaksikerroksisesta bussista on kiva katsella maisemia ja Dun Laghoire on todella komia paikka, loytyy sielta tuon Irlannin tunnetuimman kaiffarin, James Joycen museokin. J. Joycen tunnetuin teos, Odysseys tosin oli pannassa taalla irkuissa 60-luvulle asti (ilmestyi 1922).

Irkut osaavat muuten rahastamisen taidon turisteilta. Siihen on kirjeenvaihtaja useampaan kertaan tormannyt. Jotenkin omituista etta Pyhan Patrikin kirkkossa on sisalla turistikauppa...

Viisugurun viisuanalyysi

Ensinnäkin kirjeenvaihtajapariskunnan viisubileet onnistuivat mainiosti. Kiitokset kaikille mukana olleille! Syötävä ja juotava kelpasi vieraille mainiosti. Ja kaikilla vaikutti olevan oikein mukavaa. Myös viisut tarjosivat varsin mukavaa musiikkia laidasta laitaan.

Kirjeenvaihtaja ei ollut viisuveikkauksessa kovin vieraanvarainen, vaan otti potin itselleen. Neljä viidestä viiden parhaan veikkaamastani meni oikein. Ja kolmanneksi sijoittuneen Turkin vaihdoin viime hetkellä Serbiaan. Voitin myös vetoni Polkkapossua vastaan. Voin siis vaatimattomasti nimittää itseni Viisuguruksi.

Itä-Euroopan viisumafia?

Viisuguruna ihmettelen itäisen Euroopan menestymisestä aiheutunutta ärtymystä. Jos kerran länsimaatkin äänestivät itää, niin millä perusteella voidaan puhua idän mafiasta euroviisuissa. Täältä löytyy laskelma pelkästään länsimaiden antamista äänistä. Turkki olisi noussut Ukrainan edelle ja Unkari olisi noussut neljänneksi. Ruotsi olisi ollut paras länsieurooppalaisena maana kymmenes. Serbia olisi ollut voittaja myös pelkillä Länsi-Euroopan äänillä.

Miksi sitten Itä-Eurooppa pärjäsi viisuissa niin hyvin? Yksinkertainen vastaus on että näiden maiden esitykset (tai kappaleet) olivat parempia. Näin asia oli mielestäni, ja näinhän se oli myös koko Euroopan mielestä. Itä-eurooppalaisille euroviisut ovat suurempi mahdollisuus nostaa omaa musiikillista osaamistaan kuin länsieurooppalaisille. Kuka oikeasti tietää mitään georgialaisesta, moldovalaisesta tai valko-venäläisestä musiikkiperinteestä mitään? On luonnollista, että tällaisten maiden muusikot panostavat Euroviisuihin eri tavalla, kuin ne maat joiden musiikki on jo maailmalla tunnettua (lukuun ottamatta Ruotsia). Toisaalta ihmisiä myös kiinnostavat uudenlaiset lähestymistavat kevyeen musiikkiin. Nämä asiat johtivat tämän vuotiseen Itä-Euroopan viisumenestykseen.

Kirjeenvaihtaja ei osaa pitää asiaa ollenkaan pahana. Minusta on vain hienoa, että Euroviisut mahdollistavat uusien maiden menestymisen myös kevyen musiikin saralla. Georgia liittyi muuten EBU:n vain Euroviisujen takia. Eli vaikka kyseessä on vain" showlaulukilpailu", on se kuitenkin näkyvä sellainen. 100 miljoonaa katsojaa on merkittävä markkinointikohde, ja tämän ovat Itä-Euroopan maat oivaltaneet. Povaan siis vastatuulta Länsi-Euroopalle viisuissa tulevaisuudessakin. Idän puhuri on oleva vahva myös vastaisuudessa.

Viisujen esiintymisjärjestyksestä

Sen sijaan kappaleiden esiintymisjärjestyksellä on suuri merkitys nykyisen puhelinäänestysjärjestelmän ansiosta. Uskon että kärkiviisikko olisi ollut varsin erilainen, jos esiintymisjärjestys olisi ollut toinen. Jopa Serbian Marija olisi voinut tipahtaa voittajan palliltaan, jos se olisi esiintynyt finaalissa toisena tai kolmantena (toisena tai kolmantena esiintynyt ei ole koskaan voittanut viisuja). Kaikki viiden kärkeen päässet esiintyivät viimeisten kahdeksan joukossa.

Myös semifinaalin tulosten vertailu finaalitulokseen tukee tätä. Unkari oli semifinaalin toinen (esiintyi silloin kolmanneksi viimeisenä) heti Serbian jälkeen. Finaalin sijoitus oli kuitenkin vasta yhdeksäs (esiintyi myös yhdeksäntenä). Semifinaalissa Unkari jätti taakseen finaalissa paremmin sijoittuneista Valko-Venäjän, Turkin ja Bulgarian. Myös muita vastaavia tapauksia löytyy tuloslistoja ja esiintymisjärjestyksiä selaamalla. Latvian pistemäärä ja sijoitus romahtivat semifinaalista finaaliin siirryttäessä (semissä esiintyi viimeisenä, finaalissa neljäntenätoista). Bulgaria taas oli semifinaalin kuudes, mutta nousi finaalissa viidenneksi (esiintyi semissä ensimmäisenä, finaalissa neljänneksi viimeisenä) . Bulgarian tapauksessa tosin esitys meni finaalissa paremmin, ainakin mielestäni, kuin semifinaalissa.

Lähtöjärjestys on siis merkittävä menestyksen mittari, niin formuloissa kuin viisuissakin. Puhelinäänestys suosii loppupäässä esiintyviä. Katsojat saattavat katsoa vain "vähän lopusta", tai viettää aikaa kisan keskivaiheella vaikka snägärillä. Myös luonnollinen ihmisten, osittain tiedostamattaan, tekemä draaman järjestyksen olettamus (loppuun odotetaan suurinta draamaa) tekee viisujen esiintymisjärjestyksestä viisumenestykselle olennaisen tekijän. Amerikkalaisissa elokuvissa tätä draaman järjestystä käytetään jopa lainomaisesti. Huippukohta sijoitetaan aina viimeisen kolmanneksen alku- tai keskivaiheeseen.

Ruotsikin olisi saattanut välttyä Arkin uppoamiselta, jos se olisi esiintynyt viimeisten joukossa. Jopa Hanna olisi saattanut nousta kymmenen joukkoon. Voittoon kummallakaan ei olisi ollut kyllä tämän vuoden viisuissa ollut mahdollisuuksia...

Mutta nyt kirjeenvaihtaja jättää ehkä, mutta kuitenkin, mahdollisesti, viisut rauhaan ja aloittaa muunlaiset harrastukset!

---

Korjataan sen verran, että kolmannelta lähtöpaikalta on viisut voitettu useampaan otteeseen. Ei kuitenkaan enää puhelinäänestysten valtakaudella (viimeksi 1994). Katselen tarkemmin tilastoja puhelinäänestysten aikakaudelta ja pyrin etsimään tarkempaa pohjaa väitteilleni. Näyttäisi kuitenkin siltä, ettei esiintymispaikan ja sijoituksen suhde ole ollut, joka kerralla näin vahva kuin Helsingissä. Mutta tutkitaan ennen kuin hutkitaan!

---

Vertailin tuossa hetken noita viisusijoituksia ja esiintymisjärjestystä silmämääräisesti. Vaikuttaisi siltä, että olen väitteissäni aika paljon hakoteillä. Parina viime vuotena loppupään esiintyjät näyttäisivät pärjänneen hyvin, sitä ennen suhde ei ole ollenkaan selvä. Turkki on voittanut viisut 2003 paikalta neljä. Täältä löytyy historiatietoja vuosien varsilta.

Aina ei kirjeenvaihtajakaan ole oikeassa. Mutta lupaan väittää kaikenlaista vastaisuudessakin!

Viisufinaali

Tänään valitaan vuoden viisu.Kirjeenvaihtajan veikkaukset menevät Serbian, Ukrainan ja Bulgarian suuntaan. Näistä se voittaja löytyy. Vaikka Polkkapossu luuleekin, että Arkilla olisi jotakin toivoa. Toivoa aina sopii. Totuus paljastuu tänä iltana. Euroviisuiltamiin valmistautuminen on täyttä häkää päällä. Pitäisi käydä varmaan jostain kasvomaalia, jotta saisi kasvoihinsa taiteiltua Georgian ja Bulgarian liput. Kirjeenvaihtajatar on ollut ihmeissään allekirjoittaneen huumasta.

Vielä voivat kaikki lämmittää mieltään, ennen varsinaisten viisujen, alkua katselemalla pariin kertaan viimevuotisen Lordin Euroviisuesityksen ja Sillanpään Jarin Täydellisen euroviisun. This is the day that we party, party, party!

Järkytys!!!!!

"Iik! Andorralta ja Sveitsiltä jäi finaalipaikka saavuttamatta. Protestoin! Koko länsimaista, ja vähemmän länsimaista, demokratiaa vastaan. Kuinka tämä on mahdollista?"

Nuo olivat kirjeenvaihtajan ensimmäiset aatokset eilen finaaliin selvinneiden nimien ilmestyttyä. Pettymys oli kova. Tuli niin arvovaltaan, oikeudenmukaisuuteen kuin maalliseen omaisuuteenkin liittyviä tappioita. Pahimmasta järkytyksestä toivuttuani huomasin, että myös hyvää tapahtui. Bulgarian, Georgian ja Unkarin finaaliin pääseminen oli tyytyväisten taputusten paikka.

Kuten aina viisuissa, esiintymisjärjestys vaikuttaa. Viimeisinä esiintyneet saavat etua. Näin kävi Slovenian ja varsinkin Latvian tapauksessa (viimeinen esiintyjä). Toisaalta on myös sanottava ettei Sveitsin DJ Bobo livenä toiminut kovin kummoisesti. Oli myös tietyllä tavalla harmi, että ensimmäisistä kymmenestä biisistä kahdeksan oli mielestäni kuunneltavia. Niitä seuranneista kahdestakymmenestä vain viisi. Eli tuossa kovassa kärjessä piti erottua todella kovasti edukseen, jotta sai finaalipaikan varmistetta. Tosin kuvittelin myös, että loppupäässä esiintynelle Andoralle olisi ollut etua esiintymisjärjestyksestä. Näinhän siinä ei sitten kuitenkaan käynyt. Arvovaltatappio on kuitenkin kirjeenvaihtajan tapauksessa kova, heti aamulla jouduin maksamaan vetoni. Syytän siitä kaikkia eurooppalaisia. Ette osanneet äänestää niinkuin teidän piti.

Toki maailmassa on suurempia murheita kuin nämä kirjeenvaihtajan euroviisuiluhötkyilyt. Siis ihan perhepiirissäkin.

Kiirettä pukkaa...

... viisujalkapallofanille. Tänään on Turun paikallisottelu FC Inter - FC TPS puoli seiskalta. Kympiltä tulee sitten euroviisujen semifinaali. Jossain välissä kai kuulen tuloksen Suomi-USA lätkämatsistakin.

Inter niittaa Tepsin muuten 3-1- Ja viisufinaaliin pääsevät seuraavat maat: Sveitsi, Bulgaria, Serbia, Turkki, Valko-Venäjä, Andorra, Islanti ja Georgia. Tämä siis niille tiedoksi, jotka eivät semifinaalia jaksa seurata. Kirjeenvaihtaja sen toki katselee. Ja yksi vetokin tuli viisuista lyötyä. Sivutoimen työkaverin kanssa löimme vetoa siitä, kumpi ompi parempi eurooppalaisten mielestä, Sveitsi vaiko Turkki. Kirjeenvaihtaja luottaa vampyyreihin. Ei niitä pepun sheikkauksella voiteta. Näin on näreet ja närhennäppylät, sano.

Eurofiisuvanin elämää

Kirjeenvaihtaja on pienen ikänsä diggaillut Euroviisuja. Diggailua ei mitenkään vähentänyt Lordin viimevuotinen voitto, jota kirjeenvaihtaja onnistuneesti ounasteli aikanaan. Kirjeenvaihtaja on kuunnellut tämän vuoden viisuja jo vapusta lähtien. Tasoa voisi väittää aika hyväksi. Lordin voitto pisti potkua koko viisumeininkiin. Lordin kopioita ei, pienistä peloista huolimatta, ole vaan viisut ovat keskenään varsin erilaisia. Juuri tällä hetkellä kirjeenvaihtajan koneella soi Georgian viisu. Hienoääninen naislaulaja vetää hieman Björkin suuntaista veisantaa.

Kuka sitten ne viisut voittaa? Lordin seuraajan valinta on kiharainen juttu. Vedonlyöntitoimistotkaan eivät ole löytäneet selvää suosikkia. Ruotsi, Valko-Venäjä, Serbia, Sveitsi ja Ukraina ovat viiden kärki ainakin Eurobet-sivustolla. Näistä se voittaja voi hyvinkin löytyä. Itse pitäisin vahvimpina ennakkosuosikkina Sveitsin DJ Boboa ja Ruotsin The Arkia.

Kirjeenvaihtaja on eniten kuunnellut Bulgarian hypnoottista rummutusmeininkiä, tuota mainittua Georgiaa, Arkin glamrokkia, Bobon vampyyristä kesähittiä, Tsekin korisevaa hardrokkia, Andorran iloista skeittirokkimeininkiä ja Venäjän diskojytkettä. Ja kaikkia muitakin. Kuuntelua kestäviä biisejä on viitisentoista. Sen sijaan kirjeenvaihtaja ei suosittele Norjaa tai Portugalia.

Ja niin se yllätysvoittajaveikkaus vielä. Olisiko Andorran vuoro? Kiva piisi ja pieni maa. Vaikka mielikappaleeni kaikista on Bulgarian Elitsa Todorovan ja Stoyan Yankulovin Water.

Ai niin, Suomi meinasi unohtua. Ei ole tänä vuonna minkään sortin saumoja Hannalla. Leave me alone. Pläh. Hienot viisut saamme kuitenkin nähdä ja kuulla!

Kävelyretki kulttuuriin

Koko kansan kohtauspaikassa

Kirjeenvaihtajapariskunta aloitti kävelyretkensä tutustumiskierroksella uuteen Turun pääkirjastoon. Ideamme ei suinkaan ollut kovin ainutlaatuinen. Vaikutti siltä, että puolet turkulaisista oli saanut saman idean. Kahdenkymmenen vuoden odotuksen jälkeen se on kyllä vähintäänkin ymmärrettävää. Nyt Turussa on vihdoin kaikki mitat täyttävä pääkirjasto. Ihmiset näyttivät ottavansa sen haltuun heti. Mikä on vain hieno asia.

Kirjasto yhdistää meitä suomalaisia. Aina ei tule ajatelleeksi sitä, kuinka mainio asia kirjastolaitos on. Kaikille, vauvasta vaariin, on tarjottavaksi luettavaa tai koettavaa. Ilmaiseksi. Turun uuden pääkirjaston arkkitehti, Asmo Jaaksi on onnistunut kirjeenvaihtajan mielestä tehtävässään mainiosti. Vaikka väliin oli Asmoa ilmeisesti jännitänytkin: "Tällainen saa suunnittelijan pyörimään lakanoissa. Koko ajan oli myös mielessä, miten laaja käyttäjäkunta kirjastolla on." (TS 2.3.2007). Rakennus on valoisa ja lämpimän tuntuinen sisältä. Ja mikä tärkeintä rakennus toimii. Ihmiset tuntuivat hyrisevän tyytyväisyydestä kirjeenvaihtajan tavoin. Kannatti turkulaisten pitkä odotus.

---

Puputaidetta ihmettelemässä

Pienen kaffepaussin jälkeen köpöttelimme Wäinö Aaltosen museoon. Siellä on tällä hetkellä esillä kuvanveistäjä Pekka Jylhän näyttely "Valon pesä". Jylhä yhdistelee hauskasti pehmeitä ja kovia elementtejä. Täytetyt eläimet ovat pop hänellä. Puput ja muut olivat kivoja. Tuli napattua julistekin mukaan sieltä. Pääsi vessan oveen se.

Sitä ennen annoin kirjeenvaihtajapariskunnan lemmikin, pikku Tikrun, ihmetellä pupuja. Miettiköhän ateriaa vai syviä henkisiä aatoksia elämän haavoittuvuudesta ja pelosta. Tai sitten se vain pelkäsi jänistä.

Mukava oli siis kirjeenvaihtapariskunnan pienoinen retki kulttuuriin. Hyvä mieli jäi ja kävelylenkkinäkin se toimi hyvin. Turku on nyt, pääkirjaston ilmestymisen myötä, entistä mukavampi paikka asustella. Kyllä kirjeenvaihtajan kelpaa.

Mäki Matin valtakunnassa

Tänne tupsahti, veljensä tykö, kirjeenvaihtajapariskunta läpi korven. Jyväsjärven rantamille. Kiirettä pitää. Ei ehdi edes kirjoittaa. Lutakossa olimme katsomassa turkulaista poppia. Tänään kiiruhdamme velipojan ja hänen rakkaansa kanssa Jyväskylän kulttuurisia ihmeitä ihastelemaan. Kaimapojan perheen katsastus on myös tiedossa. Tähän väliin pikainen perjantairuno.

Huumaavaa

Huumaa kautta kiven ja kannon.
Elämän ihmeet ja kiireet.
Katoavaa kansanperinnettä on,
rauha ja ilo.

Kirjeenvaihtajan vauhdikas lauantai

Yleensä ottaen kirjeenvaihtaja taaplailee vapaa-aikanaan varsin rauhallisesti, mutta nyt tuli vietettyä varsin aktiivinen lauantai. Alkuun kävimme ihastuttavan kirjeenvaihtajattareni kanssa Turun Caribialla polskuttelemassa. Täynnä oli se. Sieltä kirjeenvaihtaja hilpaisi futistietovisaan, josta saavutukseksi tuli kunniakas toinen sija. Vaikka kaipasimmekin Namibiaan seikkailemaan siirtynyttä kirjastotätiämme.

Jouduin tosin lähtemään kesken pois, jotta ehtisin katsomaan Tehdasteatterin ensi-illassa olleen näytelmän Minun poikani tarina. Valot olivat hyvät, näyttelijät ammattitaitoisia ja tunnelma intiimi pienen salin ansiosta. Kirjeenvaihtajan makuun käsikirjoitus oli turhan maalaileva. Ja tuolit epämiellyttäviä. Mutta hyvä maku hommasta kuitenkin päällimmäiseksi jäi.

Makumatkailua kirjeenvaihtaja jatkoi, edellä mainitun kirjeenvaihtajatterensa kanssa, Sergio`s ravintolassa Aurajoen rannalla. Pitsa vei kielen mennessään, valkoviini erinomaista, tarjoilu erittäin ripeää ja huomaavaista, calvados pehmeää ja täyteläistä, cappucino loistavaa ja seuralainen mitä parhain. Mamma mia! Täydet viisi tähteä ja papukaijamerkki päälle.

Ilta jatkui vielä parilla tuopilla kortteliravintola Hugossa. Kerta kaikkiaan mukava lauantai oli kirjeenvaihtajalla.

Kirjeenvaihtaja shoppailee

Tukholma vei melkein hermot kirjeenvaihtajalta. Ajattelin etsiä t-paidan. Hankalaksi meni. Olisin halunnut jotenkin persoonallisen paidan, jossa olisi ollut jotain Tukholmasta ja jotain hassua. En löytänyt. Muutenkaan ei kirjeenvaihtaja rakasta näitä muotikauppoja täällä. Kaikki vaikuttavat epäilyttävästi henkkamaukoilta. Huonolaatuisia vaatteita kalliiseen sopuhintaan. Pöh. Kaikki ovat vielä niin samanlaisiakin. Kun yhen on nähnyt, on nähnyt kaikki. Pitänee tyytyä ostamaan Dressmanilta musta t-paita. Suomesta. Kenkiä katseli kirjeenvaihtaja myös. Huonoja olivat. Alushousut sentään ostin.

Löytyy Ruotsista sentään jotain tyylikästäkin. Näyttää ja maistuu hyvältä. Eikä maksanutkaan kuin vajaan egen. Kirjeenvaihtajan tyyliinkin kyseinen tarvike sopii. Sivutoimenaan kun kirjeenvaihtaja toimii Koisiin valtion kuninkaana. Keisari tosin on tällä hetkellä oligarkiamme päämies. Alustana toimii tyylikkyyden huippu, eli rakas diaboloni!

Jag vandrade runt Stocholm med min härliga kvinna. Det var skönt att vara kaffe på mandag med henne i Gamla Stan. Efter det gjorde jag lite mat och hon tykcte om det

Kirjeenvaihtaja latinotunnelmissa

Perjantai-iltana iski kirjeenvaihtajalle halu tutkia Södermalmin mahdollisuuksia. Konsultoituaan toista kirjeenvaihtajaa päättivät he, pienimuotoisen kuohuviinipiknikin jälkeen, suunnata kulkunsa kohti Mosebackenia, viihdekeskusta Södermalmilla. Tuolla heille olisi eksotiikka, brasilialaisen musiikin festivaali. Maksettuaan pääsymaksun klubiin ja katsastettuaan hetken bändiä ihmettelivät he heidän suomalaisen oloista ulkonäköään.

Tutkailtuaan käsiohjelmaa tarkemmin huomasivat he, että bändi olikin peräisin niinkin eksoottisesta paikasta kuin Helsingistä. Täma ei kuitenkaan kirjeenvaihtajapariskuntaa pitkään häirinnyt. Caipirinha heitti hyvän keikan Tukholmassa. Mosebackenin klubi oli myös miellyttävän oloinen paikka. Lisäksi oli mukava turista hetken suomea Caipirinhan basistin kanssa. Hola!

Vi hade, med annan brevväxlare, väl bra kväll i Södermalm. Våra picknic i Humlegården var okså härlig.

Priden jälkitunnelmia

Kirjeenvaihtajakin kävi tutustumassa Pride-festivaalin pitopaikkaan sunnuntaina. Rauhallista oli meno siellä viimeisenä päivänä. Huomattavasti hurjempaa meininkiä on kirjeenvaihtaja nähnyt Joensuun maatalousmessuilla. Mutta lauantain paraati, jolle osallistui 35 000 ihmistä ja jota seurasi 350 000 ihmistä, oli varmaan vienyt porukalta mehut.

Kirjeenvaihtajaa huvitti puolueiden näyttäytyminen festivaali-alueella. Vaalit ovat täällä tulossa, mutta suosion kalastelulta tuo enemmän vaikutti. Miljöpartiet, jolla on queer-idelogiaan perustuva ohjelma, oli ainut puolue jonka osallistumisen festivaaliin kirjeenvaihtaja ymmärsi. Muita, kuten kuvassa näkyvän paikallisen kepun, osallistumisen merkitystä ei kirjeenvaihtaja oikein hokannut. Kirjeenvaihtaja huomasi paraatia seuratessa, että Tukholmalaisetkin pitivät puolueiden osallistumista vähän "hiinä ja hiinä" tapauksena. Ihmiset eivät kauheasti taputtaneet puolueiden karnevaalikulkueiden kulkiessa ohi.

Vi gick med min guliga flicka på söndagen till Eriksbadet. Där simmade vi. Vi ätade i Hermans. Väl snygga visningar över Stockholm från där var. Indianskt buffe var ganska bra. Prisvärd speciellt vardagar (78 kr). I kväll åkade vi till Bredäng och tittade Parkteatern utvisning. Hård dag för båda brevväxlarna. Men det var härligt, efter allt!