Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vänkääminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vänkääminen. Näytä kaikki tekstit

10. heinäkuuta 2007

Tavaroiden taikamaailma

Niinhän tuo Martikaisen Jarkko lauleskelee. Kirjeenvaihtajalle tuo piisi tulee mieleen usein ostoksilla. Tai vain käppäilessä ympäriinsä kaupunkien keskustoissa. Eilen tuli tuo piisi mieleen kuljeksiessani täällä Helsingin keskustassa. On se hassua, kuinka paljon kaikenlaista sälää on myytävänä. Toivottavasti tästä tavaroiden kuluttamisesta päästään jossain vaiheessa eroon ja siirrytään enemmän erilaisten palvelujen kuluttamiseen. Joissa ei tuo maapalloparka tuntisi itseään niin pahoin kohdelluksi. Ja ihmiset kehittyisivät enemmän pään sisältä, kuin sen ulkopuolelta. Jos sitä kaupunkimaasturia nyt voi edes minkäänlaiseksi kehittymiseksi laskea.

Mutta näin siis tänään. Purppaista piti. Ja Helsingissä ollaan. Kyllä Turku ompi parempi. Ja täältä sitten kirjeenvaihtaja reportoi. Kuhan kerkiää.

I går ätade vi, med en annan brevväxlaren i en restaurant. Det var Pikku-Nepal. Portionerna var stora, men inte så smakliga. Naan-bröd var bra och raita också. Den annan brevväxlaren (väl härliga) tykte om sin portion men jag tykte inte så mycket min. Men här vi går!

13. kesäkuuta 2007

Ihmisyys

Kirjeenvaihtaja luki loistavan historiallis-filosofisen teoksen "Ihmisyys" jonka on kirjoittanut Jonathan Glover (suom. Petri Stenman). Teoksessaan Glover pohtii 1900-luvun sotahistorian ja filosofian perusteella, mikä meidät ihmiset saa tekemään järjettömiä tekoja. Miksi Hitleriä, Stalinia tai Pol Potia ei noustu vastustamaan ja miksi heidän tekonsa kansan sisällä hyväksyttiin tai niihin jopa kannustettiin? Miksi tavalliset jenkkipojat tappoivat Vietnamin sodassa siviilejä mitä järjettömimmillä tavoilla?

Kirjeenvaihtajan teos sai useampaan kertaan pohdiskelemaan "Mitä minä olisin tehnyt?". Olisinko mennyt virran mukana ja hyväksynyt juutalaisten viemisen keskitysleireille? Olisinko tehnyt elettäkään vastustaakseni, vai osallistunut aktiivisesti?

Vaikka Glover kirjassaan selittää hyvin sen miksi ihmiset tekevät julmuuksia, tai ainakin hyväksyvät ne, on hänellä kuitenkin lähtökohtana se, että jotakin voimme historiasta oppia. Emme saa antaa pahalle pikkusormeamme. Jos sallimme yksittäisen ihmisen surmaamisen, on helpompaa sen jälkeen pistää matalaksi koko kylä ja hetken päästä jo mietimme, pitäisikö koko kansa tuhota. Loppujen lopuksi tämä ajattelu kuitenkin kääntyy omaa napaa vastaan.

Ensin ne tulivat hakemaan juutalaiset
enkä minä sanonut mitään -
enhän ollut juutalainen.
Sitten ne tulivat hakemaan kommunistit
enkä sanonut sittenkään mitään -
enhän ollut kommunisti.
Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhditysihmiset
enkä sanonut siihenkään mitään -
enhän ollut ammattiyhdistysihminen.
Sitten ne tulivat minut -
eikä ollut jäljellä ketään,
joka olisi puhunut minun puolestani.

- Pastori Niemöller - (lainaus J. Gloverin kirjasta)


Suosittelen kirjaa kaikille ihmisyydestä kiinnostuneille. Kirja on kiinnostavasta aiheesta oivallisesti kirjoitettu yleisteos, josta henkäilee humanismin mahdollisuus raaimmissakin tilanteissa. Ainoa asia, mikä kirjassa häiritsee on sen taitto, siiihen on eksynyt paljon tavuviivoja mystisiin paikkoihin. Häiritsi alkuun pahasti luettavuutta. Mutta sen jälkeen kirjeenvaihtaja oli täysin myytyä miestä.

31. toukokuuta 2007

Opettajien työväsymyksestä

Kirjeenvaihtaja on huomannut sivutoimessaan aivan saman kuin minkä muutkin opettajat. Väsyttää. Ja keväällä varsinkin.

Tänään on ollut juttua siitä, niin Hesarin mielipidesivuilla, kuin Ylen uutisissa. Hyvä että asiaa otetaan tapetille. Kirjeenvaihtajalle kun tuo sivuduuni on myös välillä sangen rasittava. Onneksi on vain kaksi aamua jäljellä. Sen kyllä jaksaa. Vaikka sitten päällään seisten.

---

Keskustelimme kollegoiden kanssa taannoin siitä, kuinka opettajat saavat kuulla juttuja pitkistä pitkistä kesälomistaan. Yleensä juuri tässä kesän korvalla. Mutta ei hätää, opettajilla menee ensimmäinen kuukausi kesälomasta henkiseen toipumiseen vuoden hurlumhein jäljiltä ja kesäloman lopun aikana haetaan taas virtaa tulevaan lukuvuoteen. Näin se männöö.

---

Enää yksi aamu. Jee! Kuul! Rokrok! Himppurahei! Ja kohta ois runon aika...

14. toukokuuta 2007

Viisugurun viisuanalyysi

Ensinnäkin kirjeenvaihtajapariskunnan viisubileet onnistuivat mainiosti. Kiitokset kaikille mukana olleille! Syötävä ja juotava kelpasi vieraille mainiosti. Ja kaikilla vaikutti olevan oikein mukavaa. Myös viisut tarjosivat varsin mukavaa musiikkia laidasta laitaan.

Kirjeenvaihtaja ei ollut viisuveikkauksessa kovin vieraanvarainen, vaan otti potin itselleen. Neljä viidestä viiden parhaan veikkaamastani meni oikein. Ja kolmanneksi sijoittuneen Turkin vaihdoin viime hetkellä Serbiaan. Voitin myös vetoni Polkkapossua vastaan. Voin siis vaatimattomasti nimittää itseni Viisuguruksi.

Itä-Euroopan viisumafia?

Viisuguruna ihmettelen itäisen Euroopan menestymisestä aiheutunutta ärtymystä. Jos kerran länsimaatkin äänestivät itää, niin millä perusteella voidaan puhua idän mafiasta euroviisuissa. Täältä löytyy laskelma pelkästään länsimaiden antamista äänistä. Turkki olisi noussut Ukrainan edelle ja Unkari olisi noussut neljänneksi. Ruotsi olisi ollut paras länsieurooppalaisena maana kymmenes. Serbia olisi ollut voittaja myös pelkillä Länsi-Euroopan äänillä.

Miksi sitten Itä-Eurooppa pärjäsi viisuissa niin hyvin? Yksinkertainen vastaus on että näiden maiden esitykset (tai kappaleet) olivat parempia. Näin asia oli mielestäni, ja näinhän se oli myös koko Euroopan mielestä. Itä-eurooppalaisille euroviisut ovat suurempi mahdollisuus nostaa omaa musiikillista osaamistaan kuin länsieurooppalaisille. Kuka oikeasti tietää mitään georgialaisesta, moldovalaisesta tai valko-venäläisestä musiikkiperinteestä mitään? On luonnollista, että tällaisten maiden muusikot panostavat Euroviisuihin eri tavalla, kuin ne maat joiden musiikki on jo maailmalla tunnettua (lukuun ottamatta Ruotsia). Toisaalta ihmisiä myös kiinnostavat uudenlaiset lähestymistavat kevyeen musiikkiin. Nämä asiat johtivat tämän vuotiseen Itä-Euroopan viisumenestykseen.

Kirjeenvaihtaja ei osaa pitää asiaa ollenkaan pahana. Minusta on vain hienoa, että Euroviisut mahdollistavat uusien maiden menestymisen myös kevyen musiikin saralla. Georgia liittyi muuten EBU:n vain Euroviisujen takia. Eli vaikka kyseessä on vain" showlaulukilpailu", on se kuitenkin näkyvä sellainen. 100 miljoonaa katsojaa on merkittävä markkinointikohde, ja tämän ovat Itä-Euroopan maat oivaltaneet. Povaan siis vastatuulta Länsi-Euroopalle viisuissa tulevaisuudessakin. Idän puhuri on oleva vahva myös vastaisuudessa.

Viisujen esiintymisjärjestyksestä

Sen sijaan kappaleiden esiintymisjärjestyksellä on suuri merkitys nykyisen puhelinäänestysjärjestelmän ansiosta. Uskon että kärkiviisikko olisi ollut varsin erilainen, jos esiintymisjärjestys olisi ollut toinen. Jopa Serbian Marija olisi voinut tipahtaa voittajan palliltaan, jos se olisi esiintynyt finaalissa toisena tai kolmantena (toisena tai kolmantena esiintynyt ei ole koskaan voittanut viisuja). Kaikki viiden kärkeen päässet esiintyivät viimeisten kahdeksan joukossa.

Myös semifinaalin tulosten vertailu finaalitulokseen tukee tätä. Unkari oli semifinaalin toinen (esiintyi silloin kolmanneksi viimeisenä) heti Serbian jälkeen. Finaalin sijoitus oli kuitenkin vasta yhdeksäs (esiintyi myös yhdeksäntenä). Semifinaalissa Unkari jätti taakseen finaalissa paremmin sijoittuneista Valko-Venäjän, Turkin ja Bulgarian. Myös muita vastaavia tapauksia löytyy tuloslistoja ja esiintymisjärjestyksiä selaamalla. Latvian pistemäärä ja sijoitus romahtivat semifinaalista finaaliin siirryttäessä (semissä esiintyi viimeisenä, finaalissa neljäntenätoista). Bulgaria taas oli semifinaalin kuudes, mutta nousi finaalissa viidenneksi (esiintyi semissä ensimmäisenä, finaalissa neljänneksi viimeisenä) . Bulgarian tapauksessa tosin esitys meni finaalissa paremmin, ainakin mielestäni, kuin semifinaalissa.

Lähtöjärjestys on siis merkittävä menestyksen mittari, niin formuloissa kuin viisuissakin. Puhelinäänestys suosii loppupäässä esiintyviä. Katsojat saattavat katsoa vain "vähän lopusta", tai viettää aikaa kisan keskivaiheella vaikka snägärillä. Myös luonnollinen ihmisten, osittain tiedostamattaan, tekemä draaman järjestyksen olettamus (loppuun odotetaan suurinta draamaa) tekee viisujen esiintymisjärjestyksestä viisumenestykselle olennaisen tekijän. Amerikkalaisissa elokuvissa tätä draaman järjestystä käytetään jopa lainomaisesti. Huippukohta sijoitetaan aina viimeisen kolmanneksen alku- tai keskivaiheeseen.

Ruotsikin olisi saattanut välttyä Arkin uppoamiselta, jos se olisi esiintynyt viimeisten joukossa. Jopa Hanna olisi saattanut nousta kymmenen joukkoon. Voittoon kummallakaan ei olisi ollut kyllä tämän vuoden viisuissa ollut mahdollisuuksia...

Mutta nyt kirjeenvaihtaja jättää ehkä, mutta kuitenkin, mahdollisesti, viisut rauhaan ja aloittaa muunlaiset harrastukset!

---

Korjataan sen verran, että kolmannelta lähtöpaikalta on viisut voitettu useampaan otteeseen. Ei kuitenkaan enää puhelinäänestysten valtakaudella (viimeksi 1994). Katselen tarkemmin tilastoja puhelinäänestysten aikakaudelta ja pyrin etsimään tarkempaa pohjaa väitteilleni. Näyttäisi kuitenkin siltä, ettei esiintymispaikan ja sijoituksen suhde ole ollut, joka kerralla näin vahva kuin Helsingissä. Mutta tutkitaan ennen kuin hutkitaan!

---

Vertailin tuossa hetken noita viisusijoituksia ja esiintymisjärjestystä silmämääräisesti. Vaikuttaisi siltä, että olen väitteissäni aika paljon hakoteillä. Parina viime vuotena loppupään esiintyjät näyttäisivät pärjänneen hyvin, sitä ennen suhde ei ole ollenkaan selvä. Turkki on voittanut viisut 2003 paikalta neljä. Täältä löytyy historiatietoja vuosien varsilta.

Aina ei kirjeenvaihtajakaan ole oikeassa. Mutta lupaan väittää kaikenlaista vastaisuudessakin!

12. toukokuuta 2007

Viisufinaali

Tänään valitaan vuoden viisu.Kirjeenvaihtajan veikkaukset menevät Serbian, Ukrainan ja Bulgarian suuntaan. Näistä se voittaja löytyy. Vaikka Polkkapossu luuleekin, että Arkilla olisi jotakin toivoa. Toivoa aina sopii. Totuus paljastuu tänä iltana. Euroviisuiltamiin valmistautuminen on täyttä häkää päällä. Pitäisi käydä varmaan jostain kasvomaalia, jotta saisi kasvoihinsa taiteiltua Georgian ja Bulgarian liput. Kirjeenvaihtajatar on ollut ihmeissään allekirjoittaneen huumasta.

Vielä voivat kaikki lämmittää mieltään, ennen varsinaisten viisujen, alkua katselemalla pariin kertaan viimevuotisen Lordin Euroviisuesityksen ja Sillanpään Jarin Täydellisen euroviisun. This is the day that we party, party, party!

11. toukokuuta 2007

Järkytys!!!!!

"Iik! Andorralta ja Sveitsiltä jäi finaalipaikka saavuttamatta. Protestoin! Koko länsimaista, ja vähemmän länsimaista, demokratiaa vastaan. Kuinka tämä on mahdollista?"

Nuo olivat kirjeenvaihtajan ensimmäiset aatokset eilen finaaliin selvinneiden nimien ilmestyttyä. Pettymys oli kova. Tuli niin arvovaltaan, oikeudenmukaisuuteen kuin maalliseen omaisuuteenkin liittyviä tappioita. Pahimmasta järkytyksestä toivuttuani huomasin, että myös hyvää tapahtui. Bulgarian, Georgian ja Unkarin finaaliin pääseminen oli tyytyväisten taputusten paikka.

Kuten aina viisuissa, esiintymisjärjestys vaikuttaa. Viimeisinä esiintyneet saavat etua. Näin kävi Slovenian ja varsinkin Latvian tapauksessa (viimeinen esiintyjä). Toisaalta on myös sanottava ettei Sveitsin DJ Bobo livenä toiminut kovin kummoisesti. Oli myös tietyllä tavalla harmi, että ensimmäisistä kymmenestä biisistä kahdeksan oli mielestäni kuunneltavia. Niitä seuranneista kahdestakymmenestä vain viisi. Eli tuossa kovassa kärjessä piti erottua todella kovasti edukseen, jotta sai finaalipaikan varmistetta. Tosin kuvittelin myös, että loppupäässä esiintynelle Andoralle olisi ollut etua esiintymisjärjestyksestä. Näinhän siinä ei sitten kuitenkaan käynyt. Arvovaltatappio on kuitenkin kirjeenvaihtajan tapauksessa kova, heti aamulla jouduin maksamaan vetoni. Syytän siitä kaikkia eurooppalaisia. Ette osanneet äänestää niinkuin teidän piti.

Toki maailmassa on suurempia murheita kuin nämä kirjeenvaihtajan euroviisuiluhötkyilyt. Siis ihan perhepiirissäkin.

10. toukokuuta 2007

Kiirettä pukkaa...

... viisujalkapallofanille. Tänään on Turun paikallisottelu FC Inter - FC TPS puoli seiskalta. Kympiltä tulee sitten euroviisujen semifinaali. Jossain välissä kai kuulen tuloksen Suomi-USA lätkämatsistakin.

Inter niittaa Tepsin muuten 3-1- Ja viisufinaaliin pääsevät seuraavat maat: Sveitsi, Bulgaria, Serbia, Turkki, Valko-Venäjä, Andorra, Islanti ja Georgia. Tämä siis niille tiedoksi, jotka eivät semifinaalia jaksa seurata. Kirjeenvaihtaja sen toki katselee. Ja yksi vetokin tuli viisuista lyötyä. Sivutoimen työkaverin kanssa löimme vetoa siitä, kumpi ompi parempi eurooppalaisten mielestä, Sveitsi vaiko Turkki. Kirjeenvaihtaja luottaa vampyyreihin. Ei niitä pepun sheikkauksella voiteta. Näin on näreet ja närhennäppylät, sano.

29. maaliskuuta 2007

Ekologinen esimerkki vaikuttaa

Eli jos vaihdat auton julkisiin liikennevälineisiin tai pyörään, saattaa joku hypätä matkaasi. Tätä oli testattu vaihtelemalla hotellien kylttiä, jossa ilmoitetaan uuden pyyhkeen vaihtamisesta. Parhaiten oli tehonnut ilmoitus, jossa mainittiin että: "Jo niin ja niin monta prosenttia tekee kanssasi samalla tavalla". Asian suorien ekologisten vaikutusten ilmoittaminen ei ollut ottanut niin
paljon tuulta purjeisiinsa. Ekoajattelu lisää siis ekoajattelua. Näin se männöö.

19. maaliskuuta 2007

Kirjeenvaihtajan vaalianalyysi

Sinällään suomalainen politiikan teko järin paljon muuttuu, vaikka porvarit vaalit voittivatkin. Puolueet ovat nykypäivänä niin lähellä toisiaan, että niiden erottaminen on usein varsin hankalaa. Eli en usko, että tuleva porvarihallitus kovin paljon jokapäiväiseen elämänmenoomme vaikuttaa. Hiukkasen huolestunut olen sen sijaan eduskuntaan valittujen iästä (yli 60-vuotiaiden määrä eduskunnassa kaksinkertaistui). Näyttää siltä, että suuret ikäluokat tulevat hallitsemaan poliittista päätöksentekoa vielä pitkään. Tämä ei ole kovin miellyttävä tulevaisuudenkuva. Tulevaisuussuuntautunut politiikanteko kärsii siitä, että suuret ikäluokat varmistavat oman, suhteellisen lyhyen, tulevaisuutensa. Siinä saattaa hyvinkin unohtua tulevien sukupolvien asiat. Toivottavasti olen väärässä, mutta hieman se huolestuttaa.

Iloinen asia vaaleissa oli se, että oma suosikkini Ville Niinistö nousi eduskuntaan. Kirjeenvaihtaja seurasi jännittyneenä laskennan edistymistä omalla tietokoneellaan. Ja laskeskeli todennäköisyyksiä. Hauskaa oli se. Ja kalkkiviivoilla Ville ohitti sitten Sari Essayahin. Niinkuin olin laskeskellutkin.

Mutta ans kattoo ny, millase hallitukse Suomi saa. Sitähän tässä vielä kuitenkin arvotaan, ainakin hetki. Pidän likimain varmana sitä, että hallituksessa ovat kokoomus, keskusta ja RKP. Muut vaihtoehdot yllättäisivät. Otan vetoja vastaan...

13. maaliskuuta 2007

Poliittinen kirjeenvaihtaja

Kirjeenvaihtaja kävi äänestämässä ennakkoon. Numero 81 tuli vaalilippuseen piirrettyä. Vihreille ja Ville Niinistölle meni ääneni. Kirjeenvaihtaja kun on aidosti huolissaan pallomme tulevaisuudesta, joten puolueen valinta ei ollut ollenkaan vaikeaa. Eikä ehdokkaankaan, tiedän Villen hyväksi tyypiksi. Eli helppoa oli, kirjeenvaihtajan elämä äänestyskopissa.

Tuhoan tässä nyt yleissuomalaista periaatetta olla kertomatta ketä äänesti ja miksi. Toki kannatan vaalisalaisuutta, muuten kun olisi mahdollista vaikuttaa ihmisen äänestämiseen painostamalla. Olen kuitenkin sitä mieltä, että turha sitä omaa näkemystään asioiden hoidosta, on vakan alla pitää. Reilusti vain kailottamaan oman aatteensa puolesta. Muuten ei poliittista keskustelua synny. Luonnollisesti työmaailmassa voi olla eri säännöt. Kirjeenvaihtajattaren kanssa keskustelimme juuri asiasta. Hänen ammatissaan (toimittaja) kun ei, tuo aatteellinen näkemys asioista saisi työssä näkyä. Kirjeenvaihtaja ei onneksi kärsi samasta ongelmasta. Vaikka en sivutyössäni juuri työkavereille omia aatteitani julista. Vaikka silloin tällöin mieleni tekisikin.

Kaiken kaikkiaan vaalienaluskeskustelu on ollut kirjeenvaihtajan mielestä varsin pliisua ja höttöistä. Jos näistä vaaleista parhaiten muistetaan SAK:n mainos, niin jotakin poliittisesta keskustelusta jäi puuttuumaan. Suurimmat tulevaisuuteen liittyvät ongelmat Suomen kannalta, eli ilmastonmuutos ja suurien ikäluokkien eläköityminen, on siististi lakaistu sivuun. Kyseiset asiat ovat kyllä sen verran isoja asioitakin, että niihin voi olla vaikea saada poliittisesti otetta. Ja politiikassa on aina mukavampi luvata joitakin kohennuksia nykytilaan, kuin puhua tulevista ongelmista. Vaikka nämä ongelmat jo kolkuttelisivat ovella. Keneltäkään kun ei, ainakaan ennen kuin vaalitulos on laskettu, haluttaisi viedä mitään.

Mutta katsotaan nyt kuinka vaaleissa käy. Kysäisenpä nyt fiksuilta lukijoiltani, että kiellettiinkö Suomessa gallupien teko, puolueiden kannatuksesta, lähellä vaaleja? Kun niitä ei juuri ole lehdissä viime aikoina näkynyt, ja aikaisemmin niitä mielestäni on tehty viime hetkeen asti. Ihan hyvä vain, jos asia on näin. Niiden julkaisemilla vaalinalusviikoilla, kun varmasti on vaikutusta ihmisten äänestyskäyttäytymiseen.

---

Vastaankin itse omaan kysymykseeni. Näköjään gallupeja tehdään edelleen, vaikka vaalit lähestyvät. Ehkä vain sitten en ole seurannut kovin tarkasti vaalikeskustelua. Täältä löytyy viimeisimmän yhteenveto.

6. helmikuuta 2007

Kirjeenvaihtajan ekomoraaliongelma

Kirjeenvaihtajan vanhemmat ilmoittivat olevansa ostamassa uuden auton. Samalla he tarjosivat vanhaa autoaan kirjeenvaihtajapariskunnalle. Auto on sen verran vanha, ettei siitä vaihdossa saisi juuri mitään. Käyttöarvoa sillä sen sijaan vielä on. Kirjeenvaihtajapariskunta mietiskeli aikansa ja päätti, että kyllähän tuolla olisi käyttöä. Lähinnä huonokuntoisen sukulaisen luona käydessä. Haemme siis auton hiihtolomalla P-Karjalasta tänne Turkuun.

Kirjeenvaihtaja kokee vain toimivansa tässä tapauksessa ekomoraalisesti väärin. Pakottavaa tarvetta auton käytölle ei ole. Tosin, mikään ei estä olemaan käyttämättä sitä. Tähän kirjeenvaihtaja aikoo myös pyrkiä. Tarkoitukseni on edelleen kulkea työmatkat sivutyöhöni julkisilla kulkuneuvoilla, pyörällä tai työkavereiden kyydissä. Lupaan sen nyt tässä julkisesti, vaikka auto siis tulevaisuudessa käytettävissäni onkin. Että voisin säilyttää edes osan ekomoraalini rippeistä. Kirjeenvaihtaja kun saarnaa silloin tällöin ekologisista asioista. Kun tuo maapallo pitäisi meidän kaikkien yhdessä pelastaa.

Kaikesta huolimatta ekomoraalini saa tässä tapauksessa kolauksen. Noh, ainahan sitä voi aloittaa saarnaamisen jostain muusta, jos en voi pitää itseäni enää ekosaarnaajana. Vaikkapa jalkapallosta. Ja mikään ei ole tärkeämpää kuin jalkapallo. Palloa on mahdollista potkia jossain muuallakin kuin maapallolla. Aloitan siis jalkapallon pelastamisen!

25. tammikuuta 2007

"Vanhemmat päästivät sairaan lapsen kouluun"

Näin olisi voinut myös otsikoida tämänpäiväisen Iltalehden pääotsikon "Sairas lapsi yksin pakkasessa". Jutun voi jokainen käydä itse lukemassa. Haastateltu on näköjään vain sydämistyneitä vanhempia ja 11-vuotiasta oppilasta. Tapaukseen kuuluvan koulun opettajakunta sen sijaan leimataan vastuuttomaksi sujuvasti.

Kirjeenvaihtaja on sivutyössään opettaja, jonka takia tulee katseltua tarkemmin noihin lööppien suuntaan. Jos vaikka olisi tuttu kaveri päässyt otsikoihin. Tai vaikka minä itse. Kun niihin nyt tuntuu olevan helppo valtion virkamiehenä päästä. Varsinkin jos sattuu olemaan pappi tai opettaja. Vielä nuo rakkaat oppilaani eivät ole keksineet soitolla iltapäivälehtiin uhkailla, mutta pahoin pelkään että sekin on edessä. Oikeuteen kirjeenvaihtajaa ollaan kyllä oltu haastamassa kymmeniä kertoja. Allekirjoittanut kun toimii, tällä hetkellä, enemmän vaikeampien tapausten parissa. "Normaaliluokassa" harvemmin oikeudella opettajaa uhkaillaan.

Jos siis joitakin pieniä lapsia ovat ahdistaneet väkivallasta kertoneet lööpit, ja niihin on jossain määrin puututtukin, niin eikö voisi samalla voisi puuttua opettajia ja pappeja ahdistaviin lööppeihin. Toki osa jutuista on syytäkin nostaa esille yleiseen keskusteluun, mutta kaikkien asioiden esillä olo on ylitseampuvaa.

Allekirjoittaneella oli tänään(kin) rankka työpäivä. Mielenrauhansa takia haluaisi hän unohtaa koulumaailman kotonaan. Sen takia jätän siitä kirjoittelun todennäköisesti tähän. Toivottavasti myös keltainen lehdistö ottaa vihjeestä vaarin ja ottaa esimerkkiä kirjeenvaihtajasta. Muuten joku saattaa vaikka hypätä barrikadeille!

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Lisäys: Varmasti siis tuossa "Amandan jutussa" olivat opettajatkin töpänneet, mutta eivät mielestäni kovinkaan pahasti.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Lisäys 2: Kirjeenvaihtajakin muistaa omalta kouluajaltaan tapauksen, jolloin hänet päästettiin lähtemään yksin kotiin aivotärähdyksen saamisen jälkeen. Pyörän olin ajanut ojaan, mutta kotiin kuitenkin pääsin. Ei silloin kuitenkaan ollut tapana soittaa iltapäivälehtiin tai haastaa oikeuteen. Opettaja pahoitteli tapahtunutta (kotiin päästämistäni ilman saattajaa) ja se oli siinä. Niin sen pitäisi mennä. Arviointivirheitä sattuu kaikille. Onneksi vakavia onnettomuuksia harvemmin.

22. tammikuuta 2007

Blogoilua

Kirjeenvaihtaja ei suinkaan ole mitenkään kokenut bloggaaja. Se nyt tässä ensiksi sanottakoon. Eksyin vain tuonne mitvitin keskustelunavausta bloggaamisen merkityksestä ihmettelemään.

Tulin siihen tulokseen, että tarvitseeko tällä ollakaan niin kauheasti merkitystä. Kirjeenvaihtaja ainakin kirjoittelee lähinnä omaksi ilokseen ja muiden kiusaksi. Sepä siinä. Hauskaa tässä bloggaamisessa on nimenomaan se, että voi kirjoitella suhteellisen kritiikittömästi. Tätä voisi varmaan verrata karaokelaulamiseen. Kaikilla on mahdollisuus päästä stagelle, vaikkeivat nuo laulutaidot niin kaksisia olisikaan.

Toki bloggaaminen avulla muodostuu yhteisöjä ja taas toisaalta parantaa kaikenlaisten harrastajien yhteyksiä toisiin. Näinhän tosin tapahtuu netin keskustelupalstoillakin. Mutta tapahan tämäkin on saada vastakaikuja. niin tutuissa kuin tuntemattomissakin.

On kuitenkin mahdollista, että bloggaamisen merkitys muuttuu tulevaisuudessa. Millaiseksi, sitä ei edes kirjeenvaihtajakaan maailmankaikkeutta syleilevän älynsä avustuksella, ei osaa arvioida. Taidan palata sotaaiheisiin. Tympäisee tämä blogeista vilosohveeraminen.

Det är ganska snyggt att man bloggar. Men det är inte så snyggt när man polemiserar om det. Eller va? Nästä gång vill brevväxlare tala nånting över fred eller cykling.

15. tammikuuta 2007

Kirjeenvaihtaja maailman ja liikenneturvallisuuden asialla

Kirjeenvaihtaja on ihmetellyt, miksi henkilöautoissa ei ole nopeudenrajoitinta? Nopeuden voisi Suomen maanteillä säätää rajoittimen avulla 100-105 kilometriin tunnissa. Tätä kovempaa kun ei, moottoriteitä ja moottoriratoja lukuunottamatta, saisi Suomessa huristella missään. Asiaa on käsitelty ohimennen kirjeenvaihtajan muistin mukaan ohimennen joissakin lehdissä, mutta laajempaa keskustelua ei asiasta ole tietääkseni käyty. Näissä harvoissa jutuissa, joihin kirjeenvaihtaja on tutustunut, ei olla nähty sen teknistä toteuttamista mahdottomana. Onhan raskaalla liikenteellä jo pitkään ollut käytössä nopeusrajoittimet.

Oikeastaan ainoa vastaväite, joka kirjeenvaihtajalle on asiasta käydyissä keskusteluissa esitetty on ollut, että ohittaminen kävisi vaarallisemmaksi. Ensinnäkin täytyy muistaa, että nopeusrajoituksen ylittäminen on kaikissa oloissa kielletty, vaaralliseksi muodostunut ohitus on helpompi lopettaa jarruttamalla. Jos autoissa olisi nopeusrajoittimet turha ohittelu vähenisi, joka sekin parantaisi liikenneturvallisuutta. Ohitukset voisi myös suorittaa turvallisemmin, koska myös vastaantulevan auton nopeus olisi varmemmin arvioitavissa.

Kaiken kaikkiaan kirjeenvaihtaja epäilee, että eniten ajatus aiheuttaa autoteollisuudessa. Autoja olisi vaikeampi markkinoida "urheilullisina", joka on ollut autoteollisuuden merkittävimpiä markkinointivaltteja. Suomessa autoteollisuus ei enää ole merkittävä teollisuudenala, joten estettä Suomen osalta ei olisi. Ongelma on se, että mahdollisesti EU voisi vastustaa ajatusta.

Tällaisella lailla olisi varmasti vaikutuksia myös autojen käyttöön ja hankintaan. Kovempaa ajaminen kuluttaa enemmän polttoainetta, joka luonnollisesti vähenisi lain voimaantulon myötä. Toisaalta "urheilullisten" arvojen suosiminen autojen markkinoinnissa jäisi vähemmälle, jolloin suurempaan arvoon voisi nousta auton taloudellisuus (ja samalla vähäpäästöisyys) ja sen turvallisuus. Myös huviajaminen autoiluun liittyvän vapauden tunteen rajoittamisen myötä voisi vähentyä. Kokonaisuudessaan autoilun päästöt voisivat siis vähentyä merkittävästikin. Ja maailma pelastuu!

Nopeusrajoittimen käytön suurimmat edut olisivat kuitenkin liikenneturvallisuudessa. Juuri pahimmat onnettomuudet vähenisivät. Kuolonkolareihin kun liittyy usein väärä tilannenopeus tai ylinopeus.

Mutta, kirjeenvaihtaja lopettaa ajanpuutteen vuoksi. Vastaan saa kirjeenvaihtajalle väittää, keskustelu on avattu. Seuraavaksi kirjeenvaihtaja varmaan siirtyy enemmän koko maailmankaikkeutta syleileviin asioihin!

9. elokuuta 2006

Kirjeenvaihtaja shoppailee

Tukholma vei melkein hermot kirjeenvaihtajalta. Ajattelin etsiä t-paidan. Hankalaksi meni. Olisin halunnut jotenkin persoonallisen paidan, jossa olisi ollut jotain Tukholmasta ja jotain hassua. En löytänyt. Muutenkaan ei kirjeenvaihtaja rakasta näitä muotikauppoja täällä. Kaikki vaikuttavat epäilyttävästi henkkamaukoilta. Huonolaatuisia vaatteita kalliiseen sopuhintaan. Pöh. Kaikki ovat vielä niin samanlaisiakin. Kun yhen on nähnyt, on nähnyt kaikki. Pitänee tyytyä ostamaan Dressmanilta musta t-paita. Suomesta. Kenkiä katseli kirjeenvaihtaja myös. Huonoja olivat. Alushousut sentään ostin.

Löytyy Ruotsista sentään jotain tyylikästäkin. Näyttää ja maistuu hyvältä. Eikä maksanutkaan kuin vajaan egen. Kirjeenvaihtajan tyyliinkin kyseinen tarvike sopii. Sivutoimenaan kun kirjeenvaihtaja toimii Koisiin valtion kuninkaana. Keisari tosin on tällä hetkellä oligarkiamme päämies. Alustana toimii tyylikkyyden huippu, eli rakas diaboloni!

Jag vandrade runt Stocholm med min härliga kvinna. Det var skönt att vara kaffe på mandag med henne i Gamla Stan. Efter det gjorde jag lite mat och hon tykcte om det