Tavaroiden taikamaailma

Niinhän tuo Martikaisen Jarkko lauleskelee. Kirjeenvaihtajalle tuo piisi tulee mieleen usein ostoksilla. Tai vain käppäilessä ympäriinsä kaupunkien keskustoissa. Eilen tuli tuo piisi mieleen kuljeksiessani täällä Helsingin keskustassa. On se hassua, kuinka paljon kaikenlaista sälää on myytävänä. Toivottavasti tästä tavaroiden kuluttamisesta päästään jossain vaiheessa eroon ja siirrytään enemmän erilaisten palvelujen kuluttamiseen. Joissa ei tuo maapalloparka tuntisi itseään niin pahoin kohdelluksi. Ja ihmiset kehittyisivät enemmän pään sisältä, kuin sen ulkopuolelta. Jos sitä kaupunkimaasturia nyt voi edes minkäänlaiseksi kehittymiseksi laskea.

Mutta näin siis tänään. Purppaista piti. Ja Helsingissä ollaan. Kyllä Turku ompi parempi. Ja täältä sitten kirjeenvaihtaja reportoi. Kuhan kerkiää.

I går ätade vi, med en annan brevväxlaren i en restaurant. Det var Pikku-Nepal. Portionerna var stora, men inte så smakliga. Naan-bröd var bra och raita också. Den annan brevväxlaren (väl härliga) tykte om sin portion men jag tykte inte så mycket min. Men här vi går!

Kirjeenvaihtaja pääkaupunkiloi

Hmm. Pääkaupunkiloi. Onkohan tuo muoto perusteltavissa millään logiikalla? Toisaalta, turkulais-karjalaisesta näkökulmasta en jää narisemaan tuollaista. Oli miten oli.

Mukava ompi käväistä Helsinginkin tienoilla. Näkeepi tuon rakkaan siskonsa ja muuten vain rakkaan Jaanuska-ystävänsä. Jaanuskan kanssa varmaan tulemme jatkamaan kemiallis-fysikaalis-filosofis-tyyppisiä kokeilujamme. Hauskaa ompi varmasti se. Näänpähän myös matkan varrella kirjeenvaihtajattaren rakkaita ystäviä. Ja mikä mukavinta kirjeenvaihtajatarta. Saattaa tietenkin olla, että uusia ystäviäkin tulee. Mikä ompi vain positiivista.

Kiitoksia kaikille etukäteen.