Näytetään tekstit, joissa on tunniste dublin. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste dublin. Näytä kaikki tekstit

29. kesäkuuta 2007

Dublin lyhyesti kuvien kera

Kirjeenvaihtaja unohti autuaasti kehua näissä teksteissään Irlannin kansallismuseota. Se on iso, komea ja kaiken hyvän lisäksi ilmainen. Siellä menisi päivä, jos ei toinenkin. Löytyy paljon taidetta, tiedettä ja historiaa. Irlantilaisissa merkeissä. Mutta jääköön Irlanti nyt rauhaan. Päätään reportaasiini sateenvarjokuviin. Siitä kun on kovasti apua vihreällä saarella . Ja hyvin vettä pitävistä kengistä. Kaivuritkin muuten lentää Dublinissa.

Dublinin ympäristössä hötkyilemässä

Dublinin harmaanoloinen keskusta alkoi pian kyllästyttää kirjeenvaihtajia, joten lähdimme retkeilemään Dublinin ympäristöön. Vaikka sateinen ilma painoikin, olivat Dun Laoghaire, Howth ja Malahide ehdottomasti tutustumisen arvoisia. Kauniita puutarhoja (kuinka niillä riittää aika niiden ylläpitämiseen?) oli mukava kuikuilla bussin yläkerroksesta.

Myös esikaupunkien leppoisa rauha miellytti. Dun Laoghairessa on James Joycen museo. Kirjeenvaihtajat kävelivät sujuvasti siitä ohi. Emme jaksaneet maksaa sisäänpäädystä vaadittua kahdeksan euron sisäänpääsymaksua. Rantabulevardia pitkin oli kuitenkin mukava tepastella.

Howthista avautuu mainio näkymä Dubliniin ja sen rinteitä pitkin kulkee montakin polkua. Kirjeenvaihtajat suosittelevat pidempääkin tutustumista, piknik sen rinteillä toimisi myös varmasti. Meihin iski Howthin rinteillä sade jonka takia jouduimme jättämään tutustumisen puolitiehen. Howthin satamassa kävimme juhlimassa juhannusta, välillä jopa aurinko pilkahteli kirjeenvaihtajille.

Malahiden reissu jäi myös puolinaiseksi sateen takia. Sen merkittävin nähtävyys Malahiden linna, ei ollut auki Pinkin konsertin vuoksi. Bussi (linja 32 A) kulki kuitenkin pitkin Dublinin lahden rantaa ja maisemat olivat mahtavia. Malahiden lähistöllä on myös pitkiä hiekkarantoja, jos vaikka sattuisivat biitsikelit yllättämään.

Ei ollut kirjeenvaihtajilla siitä huolta. Mutta voihan sitä sattua. Polveenkin. Niinkuin Jermu Gustafssonilla sattui, eilisessä Inter-HJK pelissä. Hyvä peli oli se. Interiltä ainakin. Vaikkei voittanutkaan (1-1). Ja kuten Polkkiskin jo mainitsi, Suomi on Turusta. Ja Kangasala liitetään Suur-Liperiin. Längelmäveden rantojen takia.

26. kesäkuuta 2007

Herkuttelua a´la Dublin


Juomisen lisäksi matkoilla on hyvä syödä. Ettei tulisi nälkä. Pubiruokaa emme juuri syöneet, vaikka se onkin oppaiden mukaan varsin hyvää. Irkkujen ruoka-aikataulut ovat hieman erilaiset kuin meidän. Aamiaista saa kahdeksasta kymmeneen, lounasta kahdestatoista kahteen, "Early Bird"-aika on puoli viidestä puoli kahdeksaan ja illallista tarjoillaan kahdeksasta eteenpäin. Jotkin paikat ovat iltapäivisin kiinni ja aukaisevat ovensa uudelleen seitsemän aikoihin. Tuohon "aikaisen linnun" aikaan saa syödä halvemmalla ja/tai useampia ruokalajeja kuin illallisella. Miellyttävimmän (hinta-laatu) Early Bird-menyyn nautimme intialaisessa The Village (kuvassa alkupala) ravintolassa Howthin satamassa. Etsimme tosin sieltä kalaravintolaa, mutta emme kävelleet tarpeeksi pitkälle. Mutta hyvä näin.

Ravintoloita löytyy Dublinissa joka lähtöön, joten nälkään ei varmaan kukaan pääse kuolemaan. Hinnoittelu on myös varsin maltillista ja samalla tasolla Suomen kanssa. Kahviloistakin löytyy syötävää, mutta ainakin niissä kahviloissa joissa kävimme syömässä, ei ruuan maku järisyttänyt.

Pubien luvattu maa

Dublinissa ei ole suuria vaikeuksia eksyä baariin, toisin kuin Tukholmassa. Pubeja löytyy joka toisen nurkan takaa, jos ei jokaisen. Varsinainen pubikeskittymä löytyy Temple Barin alueelta. Siellä oli porukkaa Dublinista, ulkomailta ja muualta irkuista tungokseen saakka varsinkin viikonloppuiltaisin. Perinteistä irkkumusiikkia kirjeenvaihtajat kävivät kuuntelemassa The Auld Dublinerissa ja Fitzgerald`s ravintoloissa. Auld Dubliner kuuluu kaupunkioppaiden mukaan niihin paikkoihin joissa pitää käydä. Sen huomasi, paikallisia ei juuri siellä näkynyt, ja "paintti" (0,568 l) siellä oli Dublinin reissuin kallein (5 e). Perinteisessä irkkupubissa on ollut kaksi puolta Bar ja Lounge. Baari on ollut tarkoitettu lähinnä miehille ja aulabaari taas kaikille. Nykyisin tuolla asialla ei ole enää suurta merkitystä. Lähinnä sen huomaa siitä, että baarin puolella on enimmäkseen seisomapaikkoja ja aulabaarissa on mukavammat istumapaikat.

Pubeja tuli kierreltyä ihan urakalla, mainitsemisen arvoisina mieleen jäivät: R.J. Kiely & Sons (palkittu myös ruuastaan), Lotts Bar, teatteriväen kokoontumispaikka The Flowing Tide ja venäläishenkinen Pravda.

Pubit ovat kirjeenvaihtajan mielestä yleensä ottaen mukavia, eivätkä Dublinin kuppilat tehneet poikkeusta. Suuntaan tai toiseen.

Modernia taidetta etsimässä

Kuten tuli mainittua, tarkka kartta on hyvä olla olemassa Dublinissa. Modernin taiteen museo, vaikka se onkin iso ja komea, ei tahtonut ilmaiskartan perusteella löytyä. Lopulta kuitenkin paikalle löysimme ja hieman petyimme, tosin ei voi valittaa liikaa, sisäänpääsymaksua sinne ei vaadittu ja näyttelyiden pystyttäminen oli osittain kesken. Opasteet museossa olivat kuitenkin puutteelliset, eikä hienoista näyttelytiloista oikein oltu osattu ottaa kaikkea irti. Mutta muuten paikka on tutustumisen arvoinen. Aikaisemmin paikka (Royal Hospital Kilmainham) on toiminut brittiarmeijan sotilassairaalana ja siitä oli haluttu tehdä mahdollisimman hieno, jotta rekrytointi olisi ollut helpompaa. Kyllä siellä on haavoittuneiden kelvannut kellotella. Jos vain ovat jaksaneet siitä olla kiinnostuneita.

Modernia teatteria kirjeenvaihtajat löysivät Peacock-teatterista. Peacock Teather on osa irlantilaisten kansallisteatteria Abbey-teatteria. Siellä kirjeenvaihtajat tutustuivat Mark O´Rowen ohjaamaan ja kirjoittamaan Terminukseen. Lavastus oli hieno, kuten esityskin. Alussa kirjeenvaihtajalla oli pieniä ongelmia ymmärtämisen kanssa, teoksessa käytetty kieli kun oli shakespearelaista runomittaista meininkiä. Mutta kyllä siihen sisään pääsi. Hieno kokemus kaiken kaikkiaan.

Majoittumista ja palloilua

Hotellimme oli yllättävän kaukana keskustasta ja keskellä teollisuusaluetta,. Emme tosin mitään luksusta odottaneetkaan. Hotellimme oli selkeästi halvin vaihtoehto. Tiukalla budjetilla on huonot puolensa. Ei sille mitään voi. Kuvassa näkymä hotellihuoneemme ikkunasta.

Aamulla menimme testaamaan paikan hotelliaamiaista (lisämaksullinen kirjeenvaihtajapariskunnalle). Kirjeenvaihtaja päätti kokeilla irkkuaamiaista (munaa, pekonia, papuja, makkaraa ja muuta rasvaista). Mahan se täytti. Irkut ovat muuten, irkkulehtien mukaan, eniten Euroopassa huolissaan terveellisestä ruuasta. Syytä onkin, jos tuollaisella aamiaisella aina päivänsä aloittaa. Toisaalta kirjeenvaihtaja jaksoi tuon annoksen ansiosta tallustella pitkän päivän ympäriinsä Dublinissa.

Ensimmäisenä varsinaisena tutustumispäivänä Dubliniin kiertelimme sen keskustaa ympäriinsä ja käväisimme Trinity Collegen kirjastossa tutustumassa sen Book of Kells näyttelyyn. Näyttely oli varsin mielenkiintoinen, mutta hintava (8 euroa). Trinity Collegen alueella on mielenkiintoista tepastella, siellä voi nähdä vaikka kuvassa esiintyvän pallon.

Liikkuminen vihreällä saarelle ja saarella

Alku ei ollut lupaava. Kirjeenvaihtajapariskunta onnistui myöhästymään lentokoneesta. Olimme tosin lentoasemalla jo reilua tuntia ennen koneen lähtöä, mutta emme onnistuneet tekemään lähtöselvitystä automaatilla (johtui siitä, että kirjeenvaihtajattaren nimessä on ääkkösiä ja allekirjoittaneen nimi taas oli varauksessa vain yksiosaisena, kun se virallisissa kirjoissa on kaksiosainen) vaan jouduimme jonottamaan lähtöselvitystiskille. Jonossa meni taas meni yli tunti joten kone meni ilman meitä. Pääsimme kuitenkin lähtemään ilman lisäkustannuksia seuraavalla vuorolla. Muutama tunnin tosin menetimme, mutta onneakin matkassa siis oli.

Dublinin lentokentälle päästyämme hommasimme viikkokortit paikallisliikenteeseen. Tulikin jo tuolla aiemmin mainittua, että hinnastot ovat Dublin Bus:lla varsin sekavat, mutta etukäteistyö maksoi vaivan. Sain liikkua koko viikon Dublin ratikoissa (LUAS) ja linja-autoissa 25:llä eurolla (pelkästään yksittäismatka lentokentältä keskustaan maksaa kuusi euroa, nyt pääsimme reissaamaan samalle lipulla kaikkiin esikaupunkeihin jne.). Julkinen liikenne toimii Dublinissa hyvin ja kaksikerroksista busseista on hyvät näkymät ympäristöön.

Sen sijaan kunnon linjakarttoja julkisesta liikenteestä ei saa, jonka takia kannattaa hommata hyvä Dublinin kartta. Turisteille ilmaiseksi jaetuista kartoista ei ole apua, jos haluaa retkeillä vähänkin kauemmas. Eikä niistä myöskään näe kaikkia kadunnimiä. Kirjeenvaihtaja jätti kartan ostamatta alkuun ja nuukuuttaan ei sitä myöhemminkään hankkinut. Se olisi kyllä helpottanut paljon elämää. Toisaalta se olisi vähentänyt myös onnellisten eksymisten määrää. Lomalla kun ei saa olla turhan kiire, eikä se pieni jännityskään aina ole haitaksi.

Kuvassa muuten näkyy taustalla myös "The Dublin Spire". Se on 120 metrinen piikki keskellä Dublinia. Ihan kiva. Kai. Jos tykkää. Ainakin se on iso. Josta kirjeenvaihtaja antaa plussaa.

25. kesäkuuta 2007

Parasta ja pahinta Dublinissa


Reissu tuonne vihreälle saarelle tuli siis suoritettua. Lämpöisimmät muistot jäivät reissuista Dublinin ympäristöön ja teatterikäynnistä Peacock-teatterissa. Kaikkein parasta oli kuitenkin ihastuttava matkaseuralaiseni. Diabolon lisäksi reissussa oli siis mukana kirjeenvaihtajatar. Myös se ensimmäinen Guinness aidossa ympäristössä maistui mukavalta. Vaikka en Guinnessia rakastakaan. Tumman oluen pitää olla, kirjeenvaihtajalle täydellisesti sopiakseen, vahvempaa ja siten täyteläisempää.

Huonoimpana puolena jäi mieleen välillä vedenpaisumuksen mittoihin kasvanut sade. Dublinissa oli harvinaisen kosteaa. Kirjeenvaihtajapariskunnan poistuessa Dublinista, oli siellä satanut kaksi kertaa enemmän kuin kesäkuussa keskimäärin.

"Jee, mettää!"


Näin ajatteli kirjeenvaihtaja nähdessään jälleen laskeutuvasta lentokoneesta. Täällä sitä riittää. Useammallekin jalalle. Onhan toki Irlannissakin metsää, mutta kyllä suomalainen korpi on jotain. Se ei ole turhan sliipattua ja sinne voi jopa eksyä. Ja sitä löytyy kaikkialta.

Kirjeenvaihtaja on korven kasvatti, ei sille mitään voi. Kyllä havupuissa on sitä jotain. Vaikka kyllä koivutkin on ihan hyviä. Ainakin näin keskikesän aikaan.

22. kesäkuuta 2007

Kuusitoista astetta ja kuurosadetta

Siina on ollut tama Dublinin saa tahan mennessa. Eilen kavaistiin kirjeenvaihtajattaren kanssa katsomassa teatteria. Dublin kun on teatterin alalla ollut ja on vielakin voimissaan. Mutta siita lisaa sitten kun taas palailen kotimaan kamarille. Kavaisimme eilen myos Dublinin esikaupungeissa bussireissulla, tai oikeastaan Dublinissa on useita kylia jotka ovat sitten ajan saatossa linkittyneet kaupungiksi. Suosittelemme ehdottomasti tutustumista tahan Dublinin ymparistoon. Kaksikerroksisesta bussista on kiva katsella maisemia ja Dun Laghoire on todella komia paikka, loytyy sielta tuon Irlannin tunnetuimman kaiffarin, James Joycen museokin. J. Joycen tunnetuin teos, Odysseys tosin oli pannassa taalla irkuissa 60-luvulle asti (ilmestyi 1922).

Irkut osaavat muuten rahastamisen taidon turisteilta. Siihen on kirjeenvaihtaja useampaan kertaan tormannyt. Jotenkin omituista etta Pyhan Patrikin kirkkossa on sisalla turistikauppa...

17. kesäkuuta 2007

Dublinin kirjeenvaihtaja

Kirjeenvaihtaja siirtyy tuonne vihreälle saarelle viikoksi. Sieltä hän pyrkii reportoimaan, jos vain koneelle pääsee ja ehtii. Sen näkee sitten.

Ensimmäinen kosketus Dubliniin, nettisurffailun merkeissä, oli kiinnostava. Kaikenlaista löytyi. Ainakin tämän artistin keskiviikkoinen keikka kiinnostaisi. Samoin kiertely jonnekin rannikon suuntaan. Ja kyllä noihin maltaasta valmistettuihin juomiin tulisi tutustua. Ja niitä tarjoileviin paikkoihin.

Dublinin matkaajan kannattaa muuten tutustua etukäteen sekavaan joukkoliikennejärjestelmään. Käsittääkseni säästin rahaa tutustumalla joukkoliikenteen taksoihin etukäteen. 25 eurolla pitäisi koko viikko päästä liikkumaan Dublinin julkisilla, matkan lentokentältä ja takaisin pitäisi kuulua lipun hintaan. Muuten kun se maksaisi 14 euroa. Täältä löytyvät sekavat viikkomaksut. Jos vaikka joku olisi Dubliniin menossa. Hauskaa tosin, että 30 euroa maksava viikkolippu, ei sisältänyt tuota lentokenttäreissua. Tosin sillä saa muita etuisuuksia. Mutta sellainen tuntuma tuosta järjestelmästä jäi, että tarkkaan pitää ne pienelläkin kirjoitetut osiot lukea.

Noh, kirjeenvaihtaja on täten varautunut irlantilaiseen meininkiin. Irlannissa työskennellyt varoitteli, että siellä päin saatetaan jopa hiukan rahastaa tyhmiä turisteja. Toisaalta, missäpä ei? Paitsi täällä pohjolan perukoilla.