Majakan valoa etsimässä

Kirjeenvaihtaja, ihanan kirjeenvaihtajattarensa kera, kävi tutustumassa Bengtskärin majakkaan ja Rosalan viikinkikeskukseen. Sää oli jälleen tuona päivänä, kuin morsian tuo ja pyöräilyreissu (21 km) Kärrasta Kasnäsiin sujui aamulla mainiosti. Lövön lossilla saimme tasoittaa henkeämme matkan varrella. Mukaan kirjeenvaihtaja oli ottanut mukaan myös rakkaan diabolonsa, jotta sekin saisi nauttia ulkosaariston merellisistä olosuhteista.

Kasnäsissa hyppäsimme paattiin, jolla aloitimme seikkailumme kohti Rosalaa ja Bengtskärin majakkaa. Rosalassa saimme päällikönhallissa eteemme kuhakeittoa ja Rosalan limppua. Jälkimmäinen vei siinä määrin kielemme, että ostimme sitä eräälle tunnetulle herkkusuulle ja hänen paremmalle puoliskolleen viemisiksi. Viikinkikeskus oli ihan mielenkiintoinen tuttavuus. Tosin kirjeenvaihtajalle jäi hieman ristiriitaiset mielikuvat paikasta. Viikinkikeskus on ehkä hieman liian suureellinen nimi kyseiselle paikalle. Rosalan saari itsessään on varmasti itse mielenkiintoinen paikka ja siinä sivussa kannattaa, tuossa viikinkikeskuksessakin vierailla. Tosin on tietysti hienoa, että uskalletaan yrittää kaikenlaista. Mutta hieman väkisin tehdyn oloinen maku ainakin kirjeenvaihtajalle jäi. Tosin emme kirjeenvaihtajattaren kanssa ehtineet tarkemmin tutustuakaan kun matkamme jatkui jo kohti Bengtskäriä.

Jos Rosalan viikinkikeskus oli siis kirjeenvaihtajan mielestä hieman ristiriitainen kokemus , niin samaa ei todellakaan voi sanoa Bengtskärin majakasta. Aivan upea paikka. Bengtskärin majakka on pohjoismaiden korkein majakka, sillä on värikäs historia ja sen rannalla voi hyvälläkin ilmalla vaistota meren arvaamattomuuden. Bengtskärissä olisi kirjeenvaihtajapariskunta viettää yön taikka pari. Ja syysmyrskyn aikaan tuolla majakalla oleminen olisi varmasti jotain täysin unohtumatonta. Portaat majakan torniin olivat hauska kokemus. Emme suosittele pahasta korkean paikan kammosta kärsiville. Mutta muille ehdottomasti.

Bengtskärin majakasta pitävät myös haahkat. Ne ovat menestyneet siellä turismin ansiosta hyvin. Ihmisten seikkailu saarella pitää haahkojen pahimmat viholliset, lokit, loitolla. Ihmisistä ne eivä tuunni olevan moksiskaan. Kirjeenvaihtaja sai rauhassa kuvata pesällään olevaa haahkanaarasta. Muutenkin karu luonto ja hioutuneet kalliot tekivät olon oikein hienoksi. Harmi että visiittimme Bengtskärissä jäi lyhyeksi. Sen verran hienoa oli vain vaikka seurailla rauhallisen meren liplatusta rantakallioissa ja levän rauhallista liikehdintää.

Paluumatka paatilla sujui mukavasti, kuten myös pyöräily takaisin Kärraan. Sen verran väsyneeksi tuo päivä teki, ettei kirjeenvaihtajapariskunnan tarvinnut nukkumattia palattuaan kauan odotella. Majakan valo siis löytyi viimeistään tuolta unten mailta.

Taalintehdasta kiertämässä

Kirjeenvaihtajapariskunta vietti, ennen välilaskeutumistaan Turussa, päivän Taalintehtaalla. Päätimme edellisen päivän pitkähkön pyörälenkin takia, tyytyä lyhyehköön pyörälenkkiin (kartta Dragsfjärdistä täällä) Taalintehtaalle ja takaisin, tutustua Taalintehtaan ruukinmuseoon ja sen alueella kiertävään luontopolkuun.

Taalintehtaalla on toiminut ruukki jo vuodesta 1686. Sen vaikutukset näkyvät myös kiinnostavasti luonnossa, jonka takia olikin mukavaa kiertää alueella kiertävä luontopolku. Kirjeenvaihtajatarta tosin hieman säikäyttivät Pienellä Masuunijärvellä lilluneet rantakäärmeet. Niille kirjeenvaihtajatar olisi ollut takuulla hieman liian iso saalis. Sammakosta ne olisivat voineet innostua enemmän. Kuvassa on Taalintehtaan vanha masuuni. Rantakäärmeestä en saanut napattua kuvaa. Lisäksi näin jo edellisenä päivänä (epävarmasti) bongaamani harmaahaikaran.

Luontopolun kierrettyämme kävimme syömässä ravintola Port Sidessa. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Massu täynnä oli sitten mukava siirtyä välillä Turkuun bongaamaan, television välityksellä, huuhkajaa.

Björkbodan, Västanfjärdin ja Taalintehtaan kautta Kärraan

Joskus tulee mieleen, että nuo suomenruotsalaiset kiusaavat suomalaisia tahallaan noilla paikannimillä. Kirjeenvaihtajalle tämä ei tuota ongelmia, mutta veikkaanpa että isälläni saattaisi olla vaikeuksia Västanfjärdin tai Kärran lausumisessa.

Mutta asiaan. Kirjeenvaihtajapariskunta otti alleen pyörät ja lähti pienelle lenkille ympäri, Suomen suurinta saarta Kemiönsaarta. Lähdimme majapaikastamme Kärran kylältä, jonka merkittävin nähtävyys on Dragsfjärdin kirkko, kohti Björkbodaa. Kirjeenvaihtajalla on ollut kunnia kämppäillä aikanaan erään Björkbodalaisen kanssa, joten oli hauska käydä katsastamassa miltä tuolla kylällä näyttää. Björkboda elää lukkotehtaastaan ja yritimme käydä kirjeenvaihtajattaren kanssa tutustumassa paikalliseen nähtävyyteen eli lukkomuseoon, mutta se oli valitettavasti suljettu. Bodan lukkoihin lienee jokainen aloitteleva murtovaras törmännyt. Tie Björkbodasta Västanfjärdiin oli oli pyöräiltynä oikein mukava kokemus. Kuten saaristossa yleensä maastotyypit ja maisemat vaihtuvat tiheään. Lehdon keskeltä saattaa tupsahtaa korpimetsään, ihan tuosta vaan. Se on botaniikkaa harrastavan kirjeenvaihtajan kannalta miellyttävää. Kuvassa on Björkbodan ja Västanfjärdin tien risteys josta jatkoimme matkaamme kohti Västanfjärdiä.

Västanfjärdissä kävimme tutustumassa paikalliseen kirkkoon ja pienellä piknikillä meren rannassa. Siellä kirjeenvaihtaja bongasi pari nokikanaa. Kaunis paikka ja iso kirkko. Ottaen ainakin huomioon, että Västanfjärd ei ole suuren suuri. Hyvin menestyvää porukkaa siellä tosin asustelee. Kirjeenvaihtajatar kertoili minulle, että yrittäessään etsiä juttuunsa Västanfjärdiläisiä työttömiä se oli erittäin hankalaa. Nekin jotka olivat "virallisissa kirjoissa" työttömiä olivat jonkin sortin taiteilijoita tai lähdössä opiskelemaan. Västanfjärdissä rappiolla olevan työttömän näkeminen on siis epätodennäköisempää kuin kaulushaikaran bongaaminen. Jonka siis kirjeenvaihtaja tuli bonganneeksi Kärran kylällä. Myös sen äänen "bu-uuuh" kuulin pariin otteeseen suviyössä.

Västanfjärdin maisemista suuntasimme Taalintehtaan kautta majapaikkaamme Kärraan. Lenkillemme tuli pituutta yhteensä 48,5 kilometriä. Pyöräilyreittinä se oli loistava. Pientä harmia aiheutti ajoittain kovaa porottanut aurinko. Lenkin jälkeen kirjeenvaihtajapariskunnan olikin mukava loikoilla loppupäivä ja nauttia kesän tuoksuista ja satakielen laulusta.