Rok

Oli, tuli ja meni.

Naurua ja hulvattomuutta.
Vekkuleita ihmisiä.
Kultivoitunutta rokkia.
Herkkää heviä.
Pompittavaa poppia.
Ja kaikkea siltä väliltä.

Oloa hyvän ja pahan rajoilla.
Tuolla ilon ja laulun rajamaalla.

Tätä sitten taas muistelllaan,

kiikkustuolissa.

Rokkista, pokkis!

Sinne karjalan kunnaille.
Vaihtamaan niitä farkkuja.

Auringonnousua, olutta.
Lammen vettä ja vilkkaita puheita.

Väriä, melskettä ja hassuja tyyppejä.
Saunaa, moshausta ja omituisia temppuja.

Iloa, rokkia,

on elo tuo.

Viitteitä Mietoisista

Satunnaista juhannusta.
Viitteitä ruispellosta.

Tai sitten pelosta.

Piti käyttää ohraa ja mallasta.
Mutta tulikin riikinkukkoja ja sanoja vallasta.

Varsinaisia viettelyksiä.
Kauneutta ja käskyjä.

Kuukkeleita ja pääskyjä.
Jossain mailla.
Mietoisissa, makeissa ja herkullisissa.

Sana on vapaa ja jussitellaan.

Kesää ja lomaa!

Oi laarilaari laa. Näin se lähti kirjeenvaihtajan loma käyntiin. Tavoitteena on ainakin pyöräillä paljon ympäriinsä. Ja eiköhän se onnistukin. Aika näyttää kuinka paljon Echon mittariini ilmaantuu. Muuten suunnitelmat ovat vielä käymisvaiheessa. Kirjeenvaihtajan lomalogiikka lienee tällä kertaa enemmän tyyliä: "Mennään minne nokka näyttää ja ihmetellään jälkeenpäin". Ans kattoo, kui käy. Kuvallisia reportaaseja lienee luvassa. Lomalla kun on aikaa vaikka kirjoitellakin. Mutta näin se homma etenee, tänään todennäköisesti teatterikäynti ja varmasti pyöräilyä.

HU! HA!

Viisuviimaa, kautta rantojen ja niittyjen.
Kellohameita, hepeniä, viritettyjä huulia.

Perkeleellistä taistoa.
Jumalallista uhoa.
Piraattien tuhoa.
Hulvatonta touhua.

Vilkuilua pyykkilangan kanssa.
Olympiavoittajan luistelua.
Makeita tyttöjä, liuhulettejä.
Viisuetikettiä.
Robokoppia, biittiä, boksia.
Jos joku osais niin myös varmaan foksia.

Taas katsotaan ja ihmetellään,
kun euroopan sydän muuttuu metalliseksi!

Viisut jyllää jälleen!

Tässä on jälleen kirjeenvaihtaja tehnyt suuren määrän etukäteistyötä ja aloittanut omat viisuanalyysinsa. Toki tuo eilinen semifinaali oli jo hyvää viihdettä kaikin puolin. Onneksi Teräsbetoni pääsee kukkoilemaan myös lauantaina Euroopalle. Olin myös tyytyväinen Azereiden ja Bosnia & Herzegovinan jatkoonpääsystä. Varsinkin B & H:n "Pokusaj" on loistava vääntö.

Muuten oli jälleen yrityksiä erilaisilla tyyleillä, enemmän tai vähemmän onnistuen. Plusenkon luistelu Venäjän Diman lauleskellessa oli hieman omituista. Biisi on tuossa tapauksessa hyvä, miksi pilaamaan sitä omituisella ja yhteensopimattomalla koregrafialla? Irkkujen kalkkuna ei oikein onnistunut livenä, toisaalta taas irkkujen jälkeen lavalle tullut B & H varasti senkin edestä showta.

Torstainen toinen semifinaali ei vaikuta niin hyvältä kuin eilinen. Verrattain balladipainoitteinen. Saisi olla enemmän variaatioita. Latvian piraattihumppa kiinnostaa etukäteen eniten kirjeenvaihtajaa. Ja toisaalta se, että floppaako Ruotsin "Hero". Sen ja kaiken muun näkee sitten vasta huomenna. Kuinka tässä malttaa sitä odotella...

Finaalia varten on peukut pystyssä niin Bosneille kuin Suomellekin!

Wannabe-sudeetti-turkulainen

Siis mie oikeest rakasta tät Turku.
Oha nuo immeiset tääl, kettumaissi ja niin turkkulaissi.
Ja kai, vois kauniist sanno, lännest.

Tosi, rakkaat pienokaise. Rakka lampunvalaja.
Hei, se kuukkel, kaunei sana Suomen kieles.
Nii, onni oli eksy tänn, jalkapalloparatiis suomemaas.

Meil o Intteri ja sit meil o Tepsi.

Ja sit meil o niit, jotka ei oo oikkeest Turust.
Ja niit pirulaut ei ymmärrä kukka.
Ja siihe luokka se saatan mie kuul muk.

Ja kai se saatan o siit viel ylppe.

Ainaki siit piru Intterist.

Jonkin päivän merellinen tunnelma

Huupsankeikkaa, vierestä veikkaan.
Teikkaan sivuun ja leikkaan.

Nimeen, otettuun tai annettuun.
Veteen, kaadettuun tai kannettuun.

Vaari istuu Piippolassa.
Kuurit annetaan sairaalassa.

Kuumehoureita, märkiä paiseita.
Vaseliinia, sairaita lauseita.

Hiiohoi!

Nyt nostetaan märssypurjeet ja tavataan olla vaattureita!

Turku on sinimusta!

Niinhän siinä kävi, että loistokkaan esityksen jälkeen pääsi koko Interin joukkue juhlimaan voittoa TPS:ta kirjeenvaihtajan kanssa. Sunnuntai-ilta oli ikimuistoinen. Tämmöisiä futishetkiä on mukava kirjeenvaihtajan muistella silloin kun keinutuoli houkuttaa enemmän kuin futismatsissa laulaminen.

Vaikka stadion kuvanottohetkellä on jo tyhjentynyt, oli paikalla likimain 9000 silmäparia. Kyllä oli komiaa. Aurinko paistoi ja kaikkea!

Hauskimman hetken, Interin maalien lisäksi, tarjosivat Interin fanit laulamalla matsin loppuhetkillä "Hunajata, hunajata..."- renkutusta. Siihen piti kirjeenvaihtajankin yhtyä.

Kyllä on kivaa olla ainakin seuraavat kolme kuukautta Turun Ykkönen!!!

Sini- vai valkomustaa?

Odotellaan, toivotaan ja unelmoidaan.
Aurinkoa, olympiakatsomoa ja vihreää nurmea.

Kierteisiä keskityksiä.
Teräviä pystyynjuoksuja.
Viileitä harhautuksia.

Kenttää tallaavia gladiaattoreita.
Kannattajat laulavat laulujaan.

Tiukkoja taklauksia.
Järkyttäviä pommeja.
Nokkapokkaa.

Valmentajat väsäävät suuntaviivoja.
Mutta taiston tauottua vasta nähdään,

mitkä ovat Turun värit.

Hurmaavat pallotaiturit keväisissä liikkeissään

Jos nyt kuitenkin,
runon aurinkoisen,

rustaisin.

Jotta tuo mies,
ja pieni mieli,

eläisi.

Kai vituttaisi,
jos runoilija,

huutaisi.

Jos ei asiasta,
tai jalkapallosta puhu,

odottaisin.

Huomenna voitan muiden mukana.

Kolme koota

Kolme kovaa kirjainta.
Suhteellisia merkityksiä.
Pahoja tai hyviä.

Tarinassa tässä.
Katsellaan niitä parempia.
Ei siis syrjintää.

Eloa ja iloa kaikille.
Tarinoita noita kuuntelen.
Ja eletään kun ehditään.

Kertoja taivaltaa.
Katselee runoja.
Tai sitten taivaita.

Kolme kovaa kirjainta.

Selviytymisen matkaopas kaikille kansakunnille

Vaude, vau!
Sidewindee!

Keväinen meno,
vippaa mono.

Retkeä suuntaan ja toiseen.
Palloa pyörittämällä.

Elosta ja talvesta selviää.

Väreilevä sateenkaari

Valon massa vaikuttaa sietämättömän sykkeeseen. Sekavat sanat ilmentävät tyhjyyden olemusta.

Rattoisat hetket valottavat vilkasta mielikuvitusta. Liitelevät pituushyppääjät sekoittavat pääni.

Pimeän keskelle eksyy varpunen.
Varjoissa makaava siili herää hämärään eloon.

Sekamelska märässä päässä pistää miettimään.

Että minne, ja milloin, täältä menemme.

Vaan toisaalta.
Hälläkö väliä.

Aamunkajoa

Purojen polkuja seurailen.
Lätäköiden litinää ihmettelen.
Sävyisiä seikkoja katselen.


Aamun ilmassa,
lepää,

kevään henki.

Laulu viiripäiden vapauden puolesta

Höllin, pöllin klomps.
Luupati, laapati juu.

Älyllä jätättää.
Aivoilla tilttaa.

Luupäitä ketuttaa.
Nauraen kinttaan.

Virkeinä vuosina.
Aikoina avoimina.

Ruoskaa kai.

Selkääni saan.

Isä Aurinkoinen

Sinne suuntaan taivallusta.
Kai toisaalta oivallusta.

Sanaleikkejä, kauniita aamuja.
Sunnuntai muuttuu perjantaiksi.

Se Kevät.
Se olo.
Se Aurinko.

Joka paistaa kaiken kaikkiaan kaikille.
Lomaa ja aurinkoa ajatella olevansa.

Kohti syvää purppuraa

Värien valtakunnassa voi arki vaihtua mustaksi.
Virheiden valtakunnassa voi oikeus luottaa vääryyteen.
Valojen valtakunnassa voi pimeys pelastaa.
Satunnaisien valtakuntien vikana voi olla sitoutumisen kammo.

Valtakunnasta riippumatta elo vaihtelee.
Värien, virheiden, oikeiden ja väärien valojen ansiosta.

Siellä jossain taivallamme.

Tyhjiä sanoja

Viittaan alempaan kastiin.
Kuittaan vasempaan laitaan.
Kuikuilen eetosta ja aatosta.

Livahdan pukuhuoneeseen.
Liikahdan aivottomasti.
Piipahdan hyrräämässä.

Jossain määrin nollalinjaa.
Sanoja ilman ajatuksia.
Runoja ideatta.

Taaplaan ja taivuttelen.
Järki jäätyneena ja mieli kadonneena.
Järjettömän runonlaulannan nimi on tyhjyyden ylistys.

Tavaton mies taivaltaa.

Ruusunpunainen malli maailmankaikkeudelle

Hippunen makeutta, karvautta ja tuokiokuvia.
Mitallinen rakkautta, laulua ja leikkimieltä.

Linnunradallinen onnea ja autuutta.
Vähän vaaroja ja jännitystä.

Viehättäviä mustia aukkoja.
Liitoa pitkin kuumien aurinkojen pintoja.

Värikkäitä planeettoja ja kiitäviä pyrstötähtiä.
Vilkkuvia kvasaareja ja leimuavia tähtisumuja.

Olenko maailmankaikkeus?

Olemus

Jos uskoo.
Voi elää.

Jos ajattelee.
Voi viisastua.

Jos rakastaa.
Voi olla onnellinen.

Jos kaipaa.
Voi tuntea itsensä ihmiseksi.

Jos tuntee.
Voi olla ihminen.

Jos haluaa.
Voi vahingossa saada kaiken.

Jos voin olen jo parempi!

Sattumia sopassa

Elämän vellissä leikkivät vaahtopäät.
Kuljettelevat meitä, heittelevät meitä.

Sinne tänne ja sekaisin.
Toisten kanssa kohtaa ja toisista eroaa.

Siellä vellomme kattilan kuohuessa.
Joku pulpahtaa pintaan,
toinen vajoaa pohjalle.

Ainoastaan liike on varmaa.

Vaikkei sitä haluaisikaan.

Ajan matkaaja

Harmaata, vilkkuvilla valoilla sähköistettynä.
Matkaa, rattailla, kiskoilla ja renkailla säestettynä.

Kilometrejä, halki Suomen väsymyksellä ryyditettynä.
Paluu, kaupunkiin josta olen ja jota on, flunssalla maustettuna.

Odotusta, vuoden ja asioiden vaihtumista, oudolla ololla muokattuna.
Ihmettelyä, mitä uutta ja mitä vanhaa jää, haikeudella vahvistettuna.

Merkitsen tarinoitani mieleni muistikirjaan.

Joulun maailma

Viitteitä kinkusta.
Tuoksuja mausteista.
Makeaa ja suolaista.

Leppoisasti mataa.
Torvisoittokunta.
Tulista ja hapanta.

Lohta graavia.
Sultsinoita, piirakoita ja laatikoita.
Punaista ja vihreää.

Paketteja, leikkejä.
Toivoa ja onnea.
Julistusta rauhasta.

Viivähdetään hetki, mietitään ja ollaan vaan!

Sinne taivaisiin

Maalman ihmeet.
Rakkauden leikit.
Olevaiset, kuolemattomat.

Kiljuen, kuollen.
Saatanan ihmiset.
Ja minä.

Veljiä, rakkautta ja kai minä.
Sateet, tunteet ja kai joku.
Ihmeet, rakkaudet ja kai sinä.

Odottaa kai,
jotain muuta,
odottamatonta.

Jumalattomuusoppia

"On tärkeää, ettei sekoita myrkkykatkoa persiljaan; mutta ei lainkaan uskooko vai ei Jumalaan."

- Denis Diderot, filosofi 1700-luvulta

Kirjeenvaihtaja on Diderotin kanssa pitkälti samoilla linjoilla. Maailma ei muhisi niin pahasti, jos kaikki ajattelisivat Diderotin lailla. Uskonnot ja niistä kiihkoilu ovat varsin vakava asia. Tänään juuri lukaisin Leena Landerin reissusta Syyriaan, mistä hän oli joutunut kirjaansa liittyvien tulkintojen uhkailujen kohteeksi. Luin myös Tieteen Kuvalehteä, jossa analysoitiin uskonnon ja tieteen suhdetta. Varsinkin kreationistit saavat allekirjoittaneen hieman jopa suuttumaan.

Uskontoa on tarvittu aiemmin, ja monissa paikoin vielä nykyäänkin, ihmisten hallitsemiseen. Se onkin pätevä väline yläluokalle. Johtava luokka kun on tupannut enemmän olemaan, ainakin omasta mielestään, lähellä jumalaa. Ja eikun uhraamaan sianpäitä sisiliskoille tanhun soidessa. Näin se yleensä on mennyt. Eliitti on järkännyt pippaloita kansalle, joissa on saanut sitten hyväksynnän toimilleen. Mitä omituisempaa ja verisempää, sitä paremmin se on taitanut toimia kansaan.

Toisaalta ihmisessä on tarve uskoa ihmeisiin. Mutta kirjeenvaihtaja toivoo niitä ihmeitä enemmän jalkapallo-ottelussa, kuin spiritistisessä tilaisuudessa. Jos vain jätettäisiin, tuo jumala, jonnekin taka-alalle ihmisten välisissä neuvonpidoissa? Logiikalla hommat luistavat paremmin. Suomessakin on kaikenlaisia herätysliikkeitä. Eikö sitä voisi vain aina nousta aamulla töihin? Ja herätellä itseään kupposella kahvetta. Helpompaa olisi se, kaikkien kannalta.

Uskonnot ovat paha piikki ihmiskunnan lihassa. Ihan kuin niitä piikkejä ei olisi muutenkin tarpeeksi. Unohdetaan vaan koko jumalointi ja ei-jumalointi.

Kun on voittanut kaiken, voi hävitä

Jäin tuossa kiinni tuohon lauseeseen. Joka on sangen mielenkiintoinen ja monimerkityksellinen. Katoaako voittaja siis kuin olemattomiin, vai haviää pelin? Vai livistääkö voittajamme pokeripöydän äärestä kiireen vilkkaa. Kaikki on mahdollista. Voittajat vaan häviävät.

Mutta pian alkaisi olla jälleen runonlaulannan aika. Kirjeenvaihtaja taitaa luritella jo tänään, huomenna on varmasti kiireistä. Siitä pitää huolen jouluksi kirjeenvaihtajan luokse palaava kirjeenvaihtajatar.

Kuvassa moshailee pikkujoulutunnelmissa viime viikonloppuna Aleksanteri. 99 ilmapalloa poksahteli iloisesti tuolloin.

Maailman maalari

Maailmankuvaani,
osuu monenlaista.

Tavattomia turinoidessa,
ei aina vaan ehdi olemaan.

Olennaista tässä ja tuossa elämässä,
ei aina huomaa.

Etsimättä ja kokematta,
ei sitä tavoita.

Sitä, mitä on olla minä ja mistä se minän löytää.

Tai sitä, mitä on olla maailma ja mihin päin se kulkee.

Mutta maailmani maalajana olen parasta,
mitä on koskaan tapahtunut.

Kasarikamelin selässä

Aha, se ei syö mua, vaan ottaa mut messiin.
Rautaneitsyt saattaa minut hotkaistakin.
Synninteko lemmikkieläinkaupan poikien kanssa toimii.

Lentelen ilmapallojen seassa.
Hanoin rokkarit seurailevat hyppien ilmaan.
"Ka, ka!", tokaisee kuningattarena toimiva viiksivallu.

Materiaa löytyy madonnan takaa.
Tyttöjä, tyttöjä, tyttöjä!
Huutaa taasen julma pelimanni.

Leikkisässä mielentilassani,
en voi vain saada tarpeekseni.
Olenhan ikuisesti nuori.

(kuva lainattu: www.hanoi-rocks.net)

Sadun ja toden rajatilassa

Katselin huuhkajien lentoa,
tuijotin sateista hämeenkatua,
ajattelin fantastisia asioita,

jotka toisinaan sattuvat.

Huuhkajien saalis katosi,
mutta jo seuraava metsästysretki

voi kirvoittaa,

niiden seuraajan onnenkyyneliin.

Syvältä mielestä,
kumpuilee kuvia,
ääniä ja tarinoita.

Toiset toteutuvat,
useimmat katoavat mielen syövereihin.

Ne tartuttavat meihin kuitenkin,

matkallaan unohduksiin,
toivon ja uskon ihmeisiin.

Heräämisiä ja vuoristorataa

Ehkä hieman himoiten,
taivallan pitkin maan pintaa.

Ehkä hieman leikkien,
retkeilen ympäri pallon.

Ehkä hieman tuntien,
tutkin ja ihmettelen.

Ehkä hieman ihanaa,
voi olla joskus elämä.

Tämän ja huomisen vuoksi
vie minua kohti tarinoita

ja itseäni.

Koulupäivä

Ajoin pyörällä, päässäni soi laulu.
Näin sen syksyn viimeisen vaahteranlehden.

Astelin koulun pihalle, elämä soi kuin valssi.
Odottelin uutta opettajanpäivää.

Huomasin jonkun pienen oudon ötökän.
Liiskaantuneena oven pieleen.

Syksy oli saapunut sille.

Tartuin ovenkahvaan, ja astuin sisään.
Niinkuin aina ennenkin.

Hieman väsyneenä, mieli kuitenkin lämpimänä.
Tervehdin ihmisiä, join kahvia ja ihmettelin.

Hauskoja ja hassuja.

Kellojen soitua, astelin ja ajattelin.
Mietin mistä puhuisin ja mitä opettaisin.

Tunnit menivät mukavasti.
Kellot soivat tunnille kolmannelle.

Sille viimeiselle.

Porvariston hillitty charmi

Vitun homorunkkarit.

Se on sun cassis

Boogie-woogie soi,
jossain voi katsoa lasiin.

Brandyn ja ruuan kanssa,
voi panssari elävöityä.

Tulla tummaksi tangoksi,
mangoksi, leikkiä liekeillä.

Tanssia piikeillä, tulisilla kauniilla vihertävillä.
Veralla pehmellä, upottavalla. Lyönti sisään.

Tai sitten ulos.

Trendi kauas olettaa, musiikki virittää, olematta leikittää.
Ruoka mainio, seuran nuorimmainen, hakupoika huoraamaton.

Tai sitten tulos.

Virileettiä, samppanjaa, värssyjä ja tunteita.

Sitä ompi tää.

Mustaviinimarjajuoma.

Berliini

Tällä vuosisadalla on täällä,

kaduttu,
huudettu,
toivottu,

kärsitty,
vihattu,
hyökätty,

tapeltu,
tapettu,
raiskattu,

ja kidutettu.

Silti kaupunki kukkii.

Makaronilaatikko

Perkeleet, olemattomat ja vihulaiset.
Enkelit, saarnaajat ja uskovaiset.

Jumalat, olevaiset ja katuvaiset.

Sankarit, veljet ja kuolevaiset.

Vihaajat, rakastajat ja valittajat.
Kuolemattomat ja jotain luulevaiset.

Perkelettä pannen,

vituttaa saatanaakin.

Maailman rannalla

Kaupunki ilman silmiä.
Sade.

Viimaa, vaahteranlehtiä.
Valoja, kaunista.

Historiaa.
Apteekki, Pankki ja Aurajoki.

Tumma syksy ja

Turku.

Takapassi kutospaikalle

Tänään Suomen loistava lentopallojoukkue kohtaa EM-kisojen välierässä Espanjan. Lentopallon maajoukkue on tehnyt jo likimain mahdottoman. Hienoa venymistä nähdään varmasti tänäänkin, kävi miten kävi. Vaikka kirjeenvaihtajan suurin lajirakkaus kohdistuu jalkapalloon on ollut mielettömän hienoa katsoa hyvällä temmolla suoritettuja hyökkäyksiä, komeita torjuntoja ja upeita tiikereitä.

Iskeköön tänään Sammelvuo, pelastakoon Kangasniemi ja passatkoon Esko. Mennään kohti suuria urheilun unelmia.

Berruton joukkueen tuhkimotarina ei ole vielä loppunut. Mitä yllätyksiä Oivasilla ja Heikkisellä on tänään ja huomenna vielä tarjottavana? Kiertääkö Suomen joukkue Kunnaria Moskovassa? Kaikkien aikojen suomalainen palloilusuoritus on jo tehty, mutta ainahan siitä voi pistää vielä paremmaksi...

Tasapäistämisen onni

Kauhea on.
Ihminen ilman ideaa.

Hirvittävä on.
Ihminen jolla on vain idea.

Onneksi meillä on peruskoulu.

Jahtiaamun hurmaa

Niin kävi kirjeenvaihtaja metsästämässä. Passissa jännitti mukavasti ja saalistakin tuli. Edellisestä metsästyskerrasta oli jo useampi vuosi. Kolme laukausta ja kaksi sepelkyyhkyä (kolmas kuti oli muuten vain varmistuslaukaus). Ei hassumpi saldo.

Passipaikoilla olimme jo tänä aamuna viiden aikaan. Hiljaisuus merenrantapellolla oli käsinkosketeltava. Aluksi aloittivat sorsat kaakatuksen, sitten meren päälle lipui myös hanhiparvia. Tämän jälkeen pellolle ilmestyi kaksi valkohäntäpeuraa. Vaikka nuo peurat olisivat hollillemme tulleet, olisi ne pitänyt jättää rauhaan. Mutta kaunista oli katsoa ja maistella luonnon heräämistä.

Sitten alkoi kyyhkyjen lento. Ensimmäinen laukaus kaikui tyynessä säässä kilometrien päähän ja laittoi liikettä niin hanhiin kuin sorsiinkin. Niitä tosin saimme ihailla vain kaukaa. Kyyhkyjä sen sijaan saimme muutaman pannullekin pistettäväksi.

Hienoa oli. Jännitystä riitti ja mukava oli huomata, että nuo Pohjois-Karjalan kunnailla kehitetyt metsästystaidot toimivat myös täällä Varsinais-Suomessa.

Metsästäjän vaisto

Hiljaisuus.
Istun pellon laidalla.

Utua.
Hirvi rytistelee taimikossa.

Säikähdys.
Vaikka tiedän sen olevan kaukana.

Aurinko.
Nousee hiljaa usvan päälle.

Tuuli.
Näen ensimmäisen kyyhkyn.

Jännitys.
Se katoaa horisonttiin.

Odotan.
Haistelen kosteaa metsää.

Katselen.
Ja tunnen vaistoni heränneen.

Metsästän.

Taistelijan hetki

Syvä hiljaisuus.
Tyhjä mieli.
Täydellinen hallinta.

Voi tuottaa onnistumisen.

Paikka jossa pitää.
Unohtaa tuleva ja mennyt.
Täydellinen hetki.

Voi tuottaa voiton.

Hetki jota ei muista.
Jonka vain muut muistavat.
On hetkessä ohi.

Hetken taistelija,
on unohtumaton.

TPS - FC Inter Turku

Vaikka kirjeenvaihtajan kannalta väärä joukkue voittikin, oli turkulainen futisilta hieno. Tunnelmaa riitti katsomossa ja pelissä taistelua. Kyllä suomifutis voi olla kaunista.

Ruattinmaahan tutustumassa

Koska satuimme varaamaan mökkimme Eckerö Linjenin kautta, saimme bonuksena ilmaiset risteilytiketit välille Eckerö-Grisslehamn-Eckerö. Luonnollisesti ne piti hyödyntää, joten lähdimme Ahvenanmaalta päiväreissulle Ruotsiin.

Grisslehamn on osa Norrtäljeä, joka on iso ja harvaan asuttu osa Ruotsia. Sieltä tosin olisi ollut mahdollista käväistä Tukholmassa (110 km), mutta kirjeenvaihtaja sai suostuteltua kirjeenvaihtajattaren korpipyöräilylle. Korpea tuo osa Ruotsista nimittäin lähinnä on. Tuli ihan Pohjois-Karjala olo siellä pyöräillessä. Grisslehamnista löytyi kuitenkin yksi nähtävyys, Albert Engströmin museo. Albert on ollut aikanaan suuri vaikuttaja Ruotsin kulttuuripiireissä. Museoalue oli tutustumisen arvoinen. Hassussa mökissä oli Alpertti ateljeetaan pitänyt. Ihan kiva reissu. 56 kilometriä pyörän päällä ja yksi katkennut pinna saldona. Ja laiva-aamianen piti moottorin käynnissä hyvin koko pitkän päivän.

Kotikuntakierroksella

Pitkän lenkkimme vuoksi päätimme ottaa seuraavan päivän hieman leppoisammin. Suuntasimme tutustumismatkamme "kotikuntaamme" Eckeröön. Eckerö on nykyään vahvasti matkailupainotteinen pitäjä. Eckerössä on satama, josta pääsee kahdessa tunnissa Ruotsin puolelle Grisslehamniin. Tämän takia sinne on kehittynyt jos jonkinlaista matkailutoimintaa.

Eckerössä ihmettelimme sinisiä heinäpaaleja ja käväisimme postimuseossa. Aikaisemmin posti Suomen ja Ruotsin välillä on kulkenut juuri Eckeröstä. Maankohoamisen seuraukset näkyvät hyvin koko Ahvenanmaalla ja varsinkin Eckerössä sen huomaa erittäin hyvin. Eckerön kirkko on aikoinaan (1200-luvulla) tehty merenrantaan, mutta nykyään ranta, pirkhale vie, on karannut monen kilometrin päähän. Myös satamaa on siirretty useaan otteeseen. Pulahdettuamme aaltoihin Eckerön hiekkarannalla suuntasimme takaisin Marbyyn. Kilometrejä tältä reissulta ilmaantui pyörän mittariin neljäkymmentä.

Vuoria, uimista ja kipeät pohkeet

Kolmannen päivän lenkkimme oli pisin (80 km) ja maastoltaan vaativin. Ahvenanmaalla on suhteellisen tasaista huruutella pyörällä, mutta kyllä sieltäkin mäkiä löytyy. Suuntasimme matkamme kohti Getaa ja sillä sijaitsevaa Getabergeniä joka on Ahvenanmaan korkein paikka. Vuoreksi mainostaminen lienee hieman liioiteltua, koska se kohoaa vain 107 metriä merenpinnan yläpuolelle. Menimme osan matkasta meritietä polkupyörälautalla. Polkupyörälautan pitäjän liikeideaa oli pidetty alkuun huonona ideana, mutta se on osoittautunut kuitenkin menestykseksi. Vaikka se seitsemän euroa maksoikin, oli sen ansiosta on mahdollista tehdä sopiva lenkki, joka näkyy kuvassa tummansinisenä viivana. Hyvää palvelua on tuo pyöräilijälle.

Ihailtuamme maisemia lautalta, ajoimme Getan kylän kautta Getabergenin huipulle. Huipun näkötornista on hyvät näkymät Ahvenanmaalle. Käväisimme nauttimassa lounaan Restaurang Soltunassa metsästäjänpihvi ja, jota mökki-isäntämme Alvar oli meille suositellut. Lounas oli hyvä, maisemat ravintolasta loistavat ja lounaan hinta edullinen (8 e 10 e paistettu lohi). Kirjeenvaihtaja suosittelee Alvarin tavoin pistäytymistä Ravintola Soltunassa, jos Getaan sattuisi joku eksymään.

Jatkoimme lenkkiämme Ahvenanmaan mukavissa maastoissa. Tutustuimme Finströmin kirkkoon, ajoimme harhaan (6 km), kävimme kaupassa, uimassa upealla uimarannalla Finströmissä ja lopulta, jalat jo hieman tönkköinä, syömässä makkaran ja ranskalaiset Kattbyn kioskilla Hammarlandissa.

(karttapohja http://www.supertravelnet.com/)

Rantalentistä, lehdistökatsaus ja ympäristötaidetta

Ensimmäinen päivämme meni reissun päällä, lähdimme liikenteeseen Turusta kahdeksan aikoihin aamulla ja saavuimme Eckeröön kaksitoista tuntia myöhemmin. Väliin Mahtui laivamatka Turusta Maarianhaminaan ja neljänkymmenen kilometrin pyöräily sieltä Eckeröön. Matkaan olimme valmistautuneet pakkaamalla ajatuksen kanssa Biltemasta hankitut pyöräilylaukkumme.

Ensimmäisenä varsinaisena tutustumispäivänä hurautimme takaisin Maarianhaminaan ihmettelemään PAF Openin meininkiä. Näimme rantalentopallon finalistit harjoituskentällä. Emme kuitenkaan menneet seuraamaan pelejä paikan päälle, vaan nautimme tunnelmasta alueen ulkopuolella. Kuusikymmentä kilometriä ilmestyi Kulkurini mittariin tästä retkestä. Pyörä kulki mukavasti ja ilma oli mitä hienoin.

Ahvenanmaan lehdet (Åland ja Nya Åland) suorastaan pursuivat juttuja siitä, kuinka hyvin tuo kyseinen turnaus oli mennyt. Tosin eipä Ahvenanmaalla varsinaisesti aina niin kauheasti tapahdukaan. Turnaushuuman laannuttua Nya Ålandin kansikuvajutussa uutisoitiin, että kissaa oli potkaistu. Ahvenanmaalaiset lehdet osaavat kyllä tehdä tikusta asiaa. Ahvenanmaalaiset eivät tunnu olevan kovin kiinnostuneita muun maailman menosta. Siinä määrin suosittuja nuo paikalliset lehdet näppituntumalta olivat.

Eivät kuitenkaan olleet tehneet juttua tuosta komeasta autosta joka ei ole myynnissä. Lintutornia ei kirjeenvaihtaja löytänyt (viitan mukaan piti olla), mutta tuo hieman pintavaurioita saanut komistus sen sijaan löytyi.

Kirjeenvaihtaja kiittää ja kumartaa muita pyöräilijöille tehtyjä viitoituksia Ahvenanmaalla. Elän toivossa, että täällä mantereellakin herättäisiin ja viitoitettaisiin retkipyöräilyyn soveltuvia reittejä paremmin.

Katkenneita pinnoja ja sormia kauniilla pihapiirillä somistettuna

Reissu Ahvenanmaalle tuli tehtyä. Ilmat olivat loistavat. Pyörä kulki hyvin, mutta pinnojen poikki paukahteleminen aiheutti pari harmaata hiusta ja loppujen lopuksi bussimatkan Eckeröstä Maarianhaminaan. Onneksi se rullasi kuitenkin, niukin naukin, kotipihaan asti. Nyt on pyörä huollossa ja uusi vahvempi vanne on tiedossa siihen.

Pyöräilyssä on monia hyviä puolia. Eräs hyvä puoli on, että lomabudjetti pysyy kurissa. Nautintoaineita kun ei juuri viitsi pyöräillessä ottaa, eikä myöskään harrastaa muita, maksullisia kulkuvälineitä. Muutenkaan reissu ei ollut kallis. Mökkimme maksoi 181 euroa viikolta ja matkat Turku-Maarianhamina-Turku kahdelta hengeltä 70 euroa. Eli naamaa kohti asumis- ja matkakustannukset olivat 125 euroa. Pyörän moottorin käyminen vaati luonnollisesti ravintoa jota kirjeenvaihtaja ansiokkaasti metsästi eri puolelta Ahvenanmaata. Karuista olosuhteista huolimatta ruokaa oli riittävästi pitämään moottorin vireessä.

Asumispaikkamme (kuvassa pihapiiri) Ahvenanmaalla oli oikein miellyttävä. Aiemmin kyseinen mummonmökki oli toiminut leivintupana. Saunaa ei ollut, joka olikin ainoa miinus. Kiitokset vielä mökin isäntäväelle Allvarille ja Agnekselle, palvelu pelasi ja oli erittäin ystävällistä. Allvar hämmästytti kovasti kätevyydellään, vaikka oikean käden sormet oli sirkkeli puraissut melkein tykkänään pois. Paremmin Allvarin käsi toimi kuin kirjeenvaihtajan takapyörä.

Pyörien pitkin pallonkylkeä

Ylämäestä alamäkeen.
Hiki haihtuu.
Kuollut siili.

Suhina korvissa.
Harmaahaikara kaislikossa.
Hiekkatie.

Silta yli kalastajien.
Kahvila ja possumunkki.
Pinna katkesi.

Hauska postilaatikko.
Vastaantulija tervehtii.
Lisään vauhtia.

Ja ajan auringonlaskuun.

Hälsingar från Åland!

Ympäri ollaan pyöräilty ja yhdessä menty kirjeenvaihtajattaren kera. Pyöräilysäät ovat olleet loistavat ja kilometrejä on tullut mittariin iloisesti. Eilen hurautimme Eckeröstä Geta Bergenille ja takaisin. Kahdeksankymmentä kilometriä tuntuu pikkaisen jopa kirjeenvaihtajan teräksenkovissa reisissä. Palatkaamme astialle jahka täältä saarivaltakunnasta irtaudun.