Wirallinen maailmankaikkeuden kirjeenvaihtaja

Parin vietti

2011-01-14T12:20:00.006+02:00

Sauvoja survaistaan,
runoja raakataan,
valoja vannotaan.

Kullalle kukkia,

hopealle heloja,
raudalle rinkuloita.

Eteenpäin ei,

tarvitse mennä,

sukset ristissä.

Limaisen eroottinen retki Ruissaloon

2010-04-24T22:12:00.006+03:00

Kirjeenvaihtaja ajatteli tällä kertaa jättää runoilut sikseen, ja palata matkakertomusten pariin. Kurnahtelevan eroottinen Ruissalon reissu tosin toi runollisen mielen. Mukana kirjeenvaihtajalla oli oma Varpusensa joka, korkean paikan kammon aiheuttamista ongelmista huolimatta, nautti lähimatkailusta.

Kevään merkit näkyivät heti sillan jälkeen. Sinivuokot olivat aloittaneet kukintansa. Huomattavasti riettaampaan meininkiin törmäsi parivaljakkomme Tammenterhon - Ruissalon luontokeskuksen ohitettuaan. Kevätauringon lämpö oli herättänyt sammakoiden vietit valloilleen. Bassovoittoisen kurnutuksen siivittämänä oli sammakoiden lemmenpuuhissa panemisen meininkiä. Kymmenien sammakoiden pyhänä tarkoituksena oli tuottaa, limaisten orgioiden jälkiseuraamuksena, uusi uljas sammakkosukupolvi hyvään alkuun. Ainakaan yrityksen puutteesta ei jää kiinni.

Tätä luonnonnäytelmää hetken ihmeteltyään jatkoi lähimatkailijakaksikkomme matkaansa. Ruissalon rantatiellä piti hetki kyttäillä satoja valkoposkihanhia ja bongata seasta muita lintuja. Kirjeenvaihtaja tuli uudestaan hurahtaneeksi bongailuun. Osasyynä tähän on Tiira, kaikille avoin lintuhavaintopalvelu. Pienestä pitäen on kirjeenvaihtaja lintuja katsellut ja tunnistanut, mutta tänä keväänä asiaan on tullut paneuduttua suuremmalla innolla.

Parivaljakkomme jatkoi pyöräilyään aurinkoisessa säässä, Kansanrannan ja Ruissalon rantabulevardin kautta, Honkapirttiin lounaalle. Kirjeenvaihtaja ei ollut aikaisemmin tiennyt, että kyseinen rakennus on tehty vienankarjalaiseen tyyliin. Sota-aikana olivat Turun seudun miehet päättäneet kyseisen rakennuksen hirret muotoilla puhdetöinään, vienankarjalan suunnalla ja sitten saaneet luvan pystyttää sen Ruissaloon. Kieltämättä rakennus on hieman erityyppinen kuin pitsihuvila. Lounas koostui (historian siipien havinalla on vaikutuksensa, tämä lounas on ollut paras ja ainoa vaihtoehto vissiin vuosikymmenien ajan) hernekeitosta ja pannarista. Hyvää oli, parivaljakkomme suosittelee.

Kupu täynnä jatkoi kohti parivaljakkomme matkaansa Kuuvan lintutornia. Siellä kirjeenvaihtajan ihanainen Varpunen huomasi että lintutorniin kiipeäminen on helppoa. Alastulo ei niinkään. Varsinkaan kun pitäisi ottaa askelma taaksepäin "tyhjän päälle".

Päivän jännitysnäytelmästä toivuttuaan suuntasi kohti Kuuvannokkaa. Siellä puhalteli merellinen tuuli toisella puolella kaikella voimallaan, toisella puolella sen sijaan sai paistatella auringon lämmittämillä rantakalliolla. Myös punarinta ilahdutti ilmestymisellään ja lauleskelullaan. Tämän jälkeen lämmennyt parivaljakkomme pyöräili vielä Saaronniemeen ja piipahti paluumatkalla Ruissalosta kasvitieteelliseen puutarhaan. Pyöräilyä reissulla tuli 30 kilometrin edestä ja aikaa sujahti seitsemän tuntia.

Tästä voi kirjeenvaihtaja jatkaa jälleen lähimatkailujaan sinne, tänne ja takaisin hyvillä mielin.

P. S. Kuvallinen informaatio tulee sitten kun tulee.

Karman lain

2010-04-17T13:08:00.002+03:00

Tallustaa, ihmettelee.
Bongailee, ihmettelee.
Turisee, ihmettelee.

Sanoin.

Lukossa.

Kokonaisuutena.

Kauniissa kielessä.

On pointtinsa.

Hiutaleina

2009-11-05T22:32:00.003+02:00

Hipaisen poskeltas pois,
lumihiutaleen,
annan käden jatkaa,
matkaa.

Pitkin kaulaasi,
lumikukkien tähdittämiin hiuksiisi

Katselen kun,
silmistäsi heijastuvat talven valot.

Vaikka on kylmä, hehkumme.
Maistelen sulanutta lunta poskeltasi.
Suutelemme ja jaamme lämpömme.

Lumen loistaessa,
kirkastumme tarinaksi.

Uraa

2009-04-30T15:27:00.004+03:00

Surraten, hurraten.
Tarinoiden, turinoiden.
Katekismusta, taivallusta.

Huonoa poetiikkaa.
Villiä etiikkaa.

Runon ja välin vaihe.

Huutaa.

Ja kumartaa kansalle.

Oi!

2009-04-18T02:13:00.002+03:00

Karjala, savo, tahikka
se vitun turunseutu.

Pori, Rauma.
Rumaa murtehissa.

Väittävät monet.
Jotkin tutkimukset.

Rakkautta ja vapautta,
tilittävät kuitenkin.

Olot ja eliöt.

Ja vaikkei kuulisi,

voisi ihmetellä.

2009-02-13T14:32:00.003+02:00

Arvojen meressä,
uidessa.
Pälkähtelee päähän,

ideoita,
idoleita,
ihmetyksiä.

Rakkauden joessa,
pulikoidessa.
Tarttuu mukaan,

hetkiä,
hurmaa,
hellyyttä.

Maan kamaralta.
Tähtien välkkeeseen.
Käy tie.

Toivon jotain joskus,

oivaltavani.

Kellarissa

2009-01-31T11:35:00.007+02:00

On siellä siellä tarinoita, juttuja, tuttuja.
Heimolaisia rakkaita, väittelyitä, olutta.

Älykköjä, heitukkoja, hassuja.
Kertomassa elosta, olosta, maailmasta.

Rauhassa, iloisesti, rakentavasti.
Leikitellen, sanoitellen, unelmoiden.

Piirua pahempaa ois elo.

Jos ei,

sille siellä,

nauraisi.

Joulun valossa.

2008-12-24T12:20:00.005+02:00

Tilttaa tintti talvisäässä.
Nietoksen keskellä kieppuu kärppä.

Puhaltaa samooja sormiinsa.
Katsoo silmiin metsän kuningasta.

Alkaisiko otteluun,
voimien mittelyyn?

Turha kai, on jouluna uhota.

Joten samooja ja kunkku.
Lähtelevät tassukkain.
Mökkiin lämpimään.

Maistamaan joulun makuja.
Pehmenee olo kynttilän valossa.

Kovimmallakin uhoojalla.

Ajasta aikaan

2008-12-16T15:21:00.003+02:00

Oli aika satumainen.

Jolloin tiesi oikeana ja vääränä,
hetket jotka eli.

Osasi olla sanova, elävä,
villi tai vanki.

Ajatuksien tenhon varassa,
sanoen kaikki sanat.

Tiedostaen kaiken,
tietämättä kuitenkaan mitään.

Elämästä.

Taistelu

2008-12-09T21:36:00.005+02:00

Sinne kaukaisille maille.
Joilla liput liehuu.
Punaisina ja villeinä.

Juuri ennen taistelua.
Ja sen hurmaa.

Sinne vien sinut.

Otteluun jossa,
veri virtaa vapaasti,
kaikki kiljuvat,
hurmahenkisinä.

Sinne vien sinut.

Hellästi alkuun ohjaillen.
Kosketellen ihoasi.
Painaen pääni rinnoillesi.

Tarttuen hiuksiisi.
Taivuttaen niskaasi.
Suudellen sitä armotta.

Repien vaatteet,
ja antaen hurjan laukan viedä,
kohti taistelun keskustaa,
jossa odottaa se,

pieni kuolema.

Kielen vuoksi

2008-12-07T01:30:00.004+02:00

Sanoja tapaan.
Virkkeitä seurailen.

Leikin merkityksillä.
Vaalin perinteitä.

Tartun ideaan,
suureen tarinaan.

Vartun keskellä,
kieltä ja ristiriitoja.

Suussa suuria ja pieniä.
Asioita kerrottavaksi.
Maailmalle julistettavaksi.

Maustetta, kikkailuja.
Arvon merkityksiä.
Kiertelen maalia.

Ja joskus kai,

voisi räjäyttää potin.

Säihkyvää

2008-12-03T18:02:00.006+02:00

Sattumien laaksossa,
erehtyy katsomaan mies,
kuumaan lähteeseen.

Josta nousee,
nainen huumaantunut.

Polttavissa katseissa,
käydään keskustelu.

Unohdetaan mennyt ja tuleva.
On vain hetki.

Sydämien sulaessa,
hehkuvassa tulessa.

Kirkastuu lasinen sydän.

Polku

2008-12-02T17:17:00.007+02:00

Hapuilevasti taivaltavat poluillaan,
neito ihana ja uros valloittava.

Polkuja yhdistyy,
eroaa ja joku jopa katoaa.

Askeleissa vetävyyttä miehellä.
Iloisesti pompahtelee neitokainen.

Polut törmäävät ja kipunoivat.

Ihmettelevät, katselevat.
Tuikahtaa neidon silmässä,
värähtää uroon kulmakarva.

Elon polut ovat satuja täynnä.

Vasalli

2008-11-29T02:19:00.006+02:00

Kuinkas ollakkaan.
Runoilijaa kummastuttaa.

Elon peli.
Rakkauden leikki.

Viiitteet siitä ja tästä.
Jumalainen liekki.

Tarinat ihanat.
Sankarit tuossa, tässä ja juuri nyt.

Hei.

Oisko tää jotain?
Kuolemaa kummempaa?

Elämättä ei sais jättää.

Tuima mies

2008-11-24T20:46:00.004+02:00

Kaltaiseni,
tuima mies.
Ei odota vaan naulitsee,
porsaan joka routaa kotiin kantaa lahkeissaan.

Tuivertava,
myrskytuuli.
Se virtaa laulaen,
hajottaen rauhan prisman voimallaan.

Käsissään,
on kohtalo.
Jonka haurautta,
vain harva voi nähdä itsessään.

Rajoittava,
elon tuuri.
Paperina repeää,
kun siihen liian paljon tarrautuu.

Solmu

2008-11-21T00:32:00.002+02:00

Silitän pehmeitä hiuksiasi.
Teen pienen solmun.

Katson.

Näen pienen aavistuksen.
Henkäyksen huulillasi.

Annan käteni vaeltaa.

Maistan makeaa suutasi.
Annamme kieltemme tutustua.

Tunnen lämpösi.
Painaudut minuun.

Voihkaisen.
Haluan maistella sinua.

Leikin hetken pehmeillä rinnoillasi.
Tarraat mittaani.

Jatkamme.

Solmimme toisemme,
punahehkuisessa himossa,

vapauttavaan rajähdykseen.

Loisto

2008-11-15T10:47:00.002+02:00

Ihana valoisa huone.
Taivallan kanssasi.

Kun vain katson.
Näen palon.
Säkenoivissä silmissäsi.

Vaatii voimaa olla sanomatta.
Mitä tuntee, mitä haluaa.

Ja silti,
siellä huoneessa,
tiedämme toisistamme kaiken.

Hehkussasi on hyvä levätä.

Värinän virtaa

2008-11-14T15:08:00.002+02:00

Viikari leikeissään.
Hymyilee ja vierailee satumaissa.

Toinen meikeissään.
Silmät loistaen sattuu kulkemaan.

Tarinan jatko, katko tai kulkeva.
Elämän taru, halu tai hupaisa.

Sielukkaan olon virrassa,
tai sitten merrassa.
Voi välillä ahdistaa.

Mutta usein, sattumalta tai melkein aina.
Nousee tuolle tarinamme parivaljakolle.

Eteen ihana sateenkaari.

Suora elämästä

2008-11-12T19:38:00.004+02:00

Maailmanlopun tahtiin.
Uutta mahdollisuutta etsitään.

Pienestä mielestä.
Ajatuksia kaikesta.
Kuolematta, rakastamatta, vihaamatta.
Säkenöi viekkaus ja väärät kortit.

Sievästä vierestä.
Kortteja ikuisuudesta.
Elämättä, pettämättä, rakastamatta.

Vilkkuu kauneus ja sopimaton suora.

Hämeenkatu

2008-10-23T01:52:00.005+03:00

Tai se tie.
Vanha ja aina uusi.
Matkan varrella sateessa.

Lähdetään.
Ylioppilastalojen melskeestä.
Osakuntien sopukkoihin.

Proffan väittelyihin.
Tuloksettomiin, mutta auvoisan hämäriin.

Viimeiset karaoket,
ay Caramba.

Bristolissa pää kenossa.
Ollaan tietävinään.

Kårenilla heilutetaan.
Tukkaa kadonnutta.
Olkun kautta harvemmin,
silloin tällöin Apteekin hanojen viemänä.

Sen varrella tarinoin.
Elän ja kommunikoin.
Tutustun ja turinoin.
Ja kai joskus elämöin.

Jo sen tuhannen kertaa.
Kyllästymättä.

Elo on aina uutta ja ihmeellistä.
Varsinkin jos se on niin lähellä.

Syyssateita

2008-10-03T11:22:00.003+03:00

Syvissä mietteissä viipottelevat kurjet.
Kajahtelee torvimaiset toivotukset taivaalta.
Ollaan muuttomatkalla.

Värejä, tuulta, sadetta, aurinkoa ja pimeää.
Niitä vasten elämän kajo peilautuu.

Mutta syksyn tuuli on ihana.
Kaikessa melankolisuudessaan.
Se muistuttaa,
kuinka elämä ja kuolema,
paikkaa vaihdellen,

leikittelee.

Suuren seikkailun tuntua

2008-09-19T13:03:00.003+03:00

Varsin vikkelästi kulkee karavaani.
Selkää pitkin hiipii skorpioni.
Satusetä etsii keidastaan.

Villisti laukkaa musta ori.
Teurastaa hukan musta sonni.
Tarinoija katsastaa ketoaan.

Lukee lukin liikkeitä musta kyy.
Tavoittelee voittoa uhmakas gladiaattori.
Runoilija maistelee maailmaa.

Varsin pienestä voivat suuret tarut saada alkunsa.

Ukonsientä kattamassa

2008-08-22T21:56:00.005+03:00

Kanttarelli takaa,
herkkutatti eestä,
punikki vieressä.

Sammakon loikka,
hassut juuret,
lepakonpönttö.

Rusakon hyppy,
saniaisten kuiske,
pistävä mehiläinen.

Sienestäjän kissanpäiviin voi koirakin jolkotella seuraksi.

Kuninkaallista

2008-08-12T17:14:00.006+03:00

Sateinen syysmetsä, talon takana illankajo.
Rauhallinen kulkija.
Viitta päällää tassuttelee, haaveilee.

Pieni pisara havupuussa.

Arpoo.

Tipahtaa.

Karhun nenänpäähän.

Maistaa karhu,
tuota kirkasta metsän suudelmaa.

Jatkaa kuningas taivaltaan.
Onnellisena loistaa silmät taas.

Tämän luonnon valtiaan.

Rok

2008-07-19T14:19:00.004+03:00

Oli, tuli ja meni.

Naurua ja hulvattomuutta.
Vekkuleita ihmisiä.
Kultivoitunutta rokkia.
Herkkää heviä.
Pompittavaa poppia.
Ja kaikkea siltä väliltä.

Oloa hyvän ja pahan rajoilla.
Tuolla ilon ja laulun rajamaalla.

Tätä sitten taas muistelllaan,

kiikkustuolissa.

Rokkista, pokkis!

2008-07-09T15:52:00.003+03:00

Sinne karjalan kunnaille.
Vaihtamaan niitä farkkuja.

Auringonnousua, olutta.
Lammen vettä ja vilkkaita puheita.

Väriä, melskettä ja hassuja tyyppejä.
Saunaa, moshausta ja omituisia temppuja.

Iloa, rokkia,

on elo tuo.

Viitteitä Mietoisista

2008-06-20T01:29:00.003+03:00

Satunnaista juhannusta.
Viitteitä ruispellosta.

Tai sitten pelosta.

Piti käyttää ohraa ja mallasta.
Mutta tulikin riikinkukkoja ja sanoja vallasta.

Varsinaisia viettelyksiä.
Kauneutta ja käskyjä.

Kuukkeleita ja pääskyjä.
Jossain mailla.
Mietoisissa, makeissa ja herkullisissa.

Sana on vapaa ja jussitellaan.

Kesää ja lomaa!

2008-06-01T14:04:00.003+03:00

Oi laarilaari laa. Näin se lähti kirjeenvaihtajan loma käyntiin. Tavoitteena on ainakin pyöräillä paljon ympäriinsä. Ja eiköhän se onnistukin. Aika näyttää kuinka paljon Echon mittariini ilmaantuu. Muuten suunnitelmat ovat vielä käymisvaiheessa. Kirjeenvaihtajan lomalogiikka lienee tällä kertaa enemmän tyyliä: "Mennään minne nokka näyttää ja ihmetellään jälkeenpäin". Ans kattoo, kui käy. Kuvallisia reportaaseja lienee luvassa. Lomalla kun on aikaa vaikka kirjoitellakin. Mutta näin se homma etenee, tänään todennäköisesti teatterikäynti ja varmasti pyöräilyä.

HU! HA!

2008-05-23T19:49:00.004+03:00

Viisuviimaa, kautta rantojen ja niittyjen.
Kellohameita, hepeniä, viritettyjä huulia.

Perkeleellistä taistoa.
Jumalallista uhoa.
Piraattien tuhoa.
Hulvatonta touhua.

Vilkuilua pyykkilangan kanssa.
Olympiavoittajan luistelua.
Makeita tyttöjä, liuhulettejä.
Viisuetikettiä.
Robokoppia, biittiä, boksia.
Jos joku osais niin myös varmaan foksia.

Taas katsotaan ja ihmetellään,
kun euroopan sydän muuttuu metalliseksi!

Viisut jyllää jälleen!

2008-05-21T13:40:00.004+03:00

Tässä on jälleen kirjeenvaihtaja tehnyt suuren määrän etukäteistyötä ja aloittanut omat viisuanalyysinsa. Toki tuo eilinen semifinaali oli jo hyvää viihdettä kaikin puolin. Onneksi Teräsbetoni pääsee kukkoilemaan myös lauantaina Euroopalle. Olin myös tyytyväinen Azereiden ja Bosnia & Herzegovinan jatkoonpääsystä. Varsinkin B & H:n "Pokusaj" on loistava vääntö.

Muuten oli jälleen yrityksiä erilaisilla tyyleillä, enemmän tai vähemmän onnistuen. Plusenkon luistelu Venäjän Diman lauleskellessa oli hieman omituista. Biisi on tuossa tapauksessa hyvä, miksi pilaamaan sitä omituisella ja yhteensopimattomalla koregrafialla? Irkkujen kalkkuna ei oikein onnistunut livenä, toisaalta taas irkkujen jälkeen lavalle tullut B & H varasti senkin edestä showta.

Torstainen toinen semifinaali ei vaikuta niin hyvältä kuin eilinen. Verrattain balladipainoitteinen. Saisi olla enemmän variaatioita. Latvian piraattihumppa kiinnostaa etukäteen eniten kirjeenvaihtajaa. Ja toisaalta se, että floppaako Ruotsin "Hero". Sen ja kaiken muun näkee sitten vasta huomenna. Kuinka tässä malttaa sitä odotella...

Finaalia varten on peukut pystyssä niin Bosneille kuin Suomellekin!

Wannabe-sudeetti-turkulainen

2008-05-18T03:26:00.008+03:00

Siis mie oikeest rakasta tät Turku.
Oha nuo immeiset tääl, kettumaissi ja niin turkkulaissi.
Ja kai, vois kauniist sanno, lännest.

Tosi, rakkaat pienokaise. Rakka lampunvalaja.
Hei, se kuukkel, kaunei sana Suomen kieles.
Nii, onni oli eksy tänn, jalkapalloparatiis suomemaas.

Meil o Intteri ja sit meil o Tepsi.

Ja sit meil o niit, jotka ei oo oikkeest Turust.
Ja niit pirulaut ei ymmärrä kukka.
Ja siihe luokka se saatan mie kuul muk.

Ja kai se saatan o siit viel ylppe.

Ainaki siit piru Intterist.

Jonkin päivän merellinen tunnelma

2008-05-16T14:50:00.006+03:00

Huupsankeikkaa, vierestä veikkaan.
Teikkaan sivuun ja leikkaan.

Nimeen, otettuun tai annettuun.
Veteen, kaadettuun tai kannettuun.

Vaari istuu Piippolassa.
Kuurit annetaan sairaalassa.

Kuumehoureita, märkiä paiseita.
Vaseliinia, sairaita lauseita.

Hiiohoi!

Nyt nostetaan märssypurjeet ja tavataan olla vaattureita!

Turku on sinimusta!

2008-05-07T18:04:00.006+03:00

Niinhän siinä kävi, että loistokkaan esityksen jälkeen pääsi koko Interin joukkue juhlimaan voittoa TPS:ta kirjeenvaihtajan kanssa. Sunnuntai-ilta oli ikimuistoinen. Tämmöisiä futishetkiä on mukava kirjeenvaihtajan muistella silloin kun keinutuoli houkuttaa enemmän kuin futismatsissa laulaminen.

Vaikka stadion kuvanottohetkellä on jo tyhjentynyt, oli paikalla likimain 9000 silmäparia. Kyllä oli komiaa. Aurinko paistoi ja kaikkea!

Hauskimman hetken, Interin maalien lisäksi, tarjosivat Interin fanit laulamalla matsin loppuhetkillä "Hunajata, hunajata..."- renkutusta. Siihen piti kirjeenvaihtajankin yhtyä.

Kyllä on kivaa olla ainakin seuraavat kolme kuukautta Turun Ykkönen!!!

Sini- vai valkomustaa?

2008-05-03T11:18:00.007+03:00

Odotellaan, toivotaan ja unelmoidaan.
Aurinkoa, olympiakatsomoa ja vihreää nurmea.

Kierteisiä keskityksiä.
Teräviä pystyynjuoksuja.
Viileitä harhautuksia.

Kenttää tallaavia gladiaattoreita.
Kannattajat laulavat laulujaan.

Tiukkoja taklauksia.
Järkyttäviä pommeja.
Nokkapokkaa.

Valmentajat väsäävät suuntaviivoja.
Mutta taiston tauottua vasta nähdään,

mitkä ovat Turun värit.

Hurmaavat pallotaiturit keväisissä liikkeissään

2008-04-26T12:34:00.005+03:00

Jos nyt kuitenkin,
runon aurinkoisen,

rustaisin.

Jotta tuo mies,
ja pieni mieli,

eläisi.

Kai vituttaisi,
jos runoilija,

huutaisi.

Jos ei asiasta,
tai jalkapallosta puhu,

odottaisin.

Huomenna voitan muiden mukana.

Kolme koota

2008-04-19T21:14:00.004+03:00

Kolme kovaa kirjainta.
Suhteellisia merkityksiä.
Pahoja tai hyviä.

Tarinassa tässä.
Katsellaan niitä parempia.
Ei siis syrjintää.

Eloa ja iloa kaikille.
Tarinoita noita kuuntelen.
Ja eletään kun ehditään.

Kertoja taivaltaa.
Katselee runoja.
Tai sitten taivaita.

Kolme kovaa kirjainta.

Selviytymisen matkaopas kaikille kansakunnille

2008-04-03T13:49:00.004+03:00

Vaude, vau!
Sidewindee!

Keväinen meno,
vippaa mono.

Retkeä suuntaan ja toiseen.
Palloa pyörittämällä.

Elosta ja talvesta selviää.

Väreilevä sateenkaari

2008-03-21T13:30:00.006+02:00

Valon massa vaikuttaa sietämättömän sykkeeseen. Sekavat sanat ilmentävät tyhjyyden olemusta.

Rattoisat hetket valottavat vilkasta mielikuvitusta. Liitelevät pituushyppääjät sekoittavat pääni.

Pimeän keskelle eksyy varpunen.
Varjoissa makaava siili herää hämärään eloon.

Sekamelska märässä päässä pistää miettimään.

Että minne, ja milloin, täältä menemme.

Vaan toisaalta.
Hälläkö väliä.

Aamunkajoa

2008-03-14T08:08:00.002+02:00

Purojen polkuja seurailen.
Lätäköiden litinää ihmettelen.
Sävyisiä seikkoja katselen.

Aamun ilmassa,
lepää,

kevään henki.

Laulu viiripäiden vapauden puolesta

2008-02-29T15:34:00.006+02:00

Höllin, pöllin klomps.
Luupati, laapati juu.

Älyllä jätättää.
Aivoilla tilttaa.

Luupäitä ketuttaa.
Nauraen kinttaan.

Virkeinä vuosina.
Aikoina avoimina.

Ruoskaa kai.

Selkääni saan.

Isä Aurinkoinen

2008-02-16T20:15:00.004+02:00

Sinne suuntaan taivallusta.
Kai toisaalta oivallusta.

Sanaleikkejä, kauniita aamuja.
Sunnuntai muuttuu perjantaiksi.

Se Kevät.
Se olo.
Se Aurinko.

Joka paistaa kaiken kaikkiaan kaikille.
Lomaa ja aurinkoa ajatella olevansa.

Kohti syvää purppuraa

2008-02-05T17:54:00.000+02:00

Värien valtakunnassa voi arki vaihtua mustaksi.
Virheiden valtakunnassa voi oikeus luottaa vääryyteen.
Valojen valtakunnassa voi pimeys pelastaa.
Satunnaisien valtakuntien vikana voi olla sitoutumisen kammo.

Valtakunnasta riippumatta elo vaihtelee.
Värien, virheiden, oikeiden ja väärien valojen ansiosta.

Siellä jossain taivallamme.

Tyhjiä sanoja

2008-01-25T19:51:00.000+02:00

Viittaan alempaan kastiin.
Kuittaan vasempaan laitaan.
Kuikuilen eetosta ja aatosta.

Livahdan pukuhuoneeseen.
Liikahdan aivottomasti.
Piipahdan hyrräämässä.

Jossain määrin nollalinjaa.
Sanoja ilman ajatuksia.
Runoja ideatta.

Taaplaan ja taivuttelen.
Järki jäätyneena ja mieli kadonneena.
Järjettömän runonlaulannan nimi on tyhjyyden ylistys.

Tavaton mies taivaltaa.

Ruusunpunainen malli maailmankaikkeudelle

2008-01-19T12:24:00.000+02:00

Hippunen makeutta, karvautta ja tuokiokuvia.
Mitallinen rakkautta, laulua ja leikkimieltä.

Linnunradallinen onnea ja autuutta.
Vähän vaaroja ja jännitystä.

Viehättäviä mustia aukkoja.
Liitoa pitkin kuumien aurinkojen pintoja.

Värikkäitä planeettoja ja kiitäviä pyrstötähtiä.
Vilkkuvia kvasaareja ja leimuavia tähtisumuja.

Olenko maailmankaikkeus?

Olemus

2008-01-11T22:51:00.000+02:00

Jos uskoo.
Voi elää.

Jos ajattelee.
Voi viisastua.

Jos rakastaa.
Voi olla onnellinen.

Jos kaipaa.
Voi tuntea itsensä ihmiseksi.

Jos tuntee.
Voi olla ihminen.

Jos haluaa.
Voi vahingossa saada kaiken.

Jos voin olen jo parempi!

Sattumia sopassa

2008-01-04T19:31:00.000+02:00

Elämän vellissä leikkivät vaahtopäät.
Kuljettelevat meitä, heittelevät meitä.

Sinne tänne ja sekaisin.
Toisten kanssa kohtaa ja toisista eroaa.

Siellä vellomme kattilan kuohuessa.
Joku pulpahtaa pintaan,
toinen vajoaa pohjalle.

Ainoastaan liike on varmaa.

Vaikkei sitä haluaisikaan.

Ajan matkaaja

2007-12-28T14:24:00.000+02:00

Harmaata, vilkkuvilla valoilla sähköistettynä.
Matkaa, rattailla, kiskoilla ja renkailla säestettynä.

Kilometrejä, halki Suomen väsymyksellä ryyditettynä.
Paluu, kaupunkiin josta olen ja jota on, flunssalla maustettuna.

Odotusta, vuoden ja asioiden vaihtumista, oudolla ololla muokattuna.
Ihmettelyä, mitä uutta ja mitä vanhaa jää, haikeudella vahvistettuna.

Merkitsen tarinoitani mieleni muistikirjaan.

Joulun maailma

2007-12-24T14:19:00.000+02:00

Viitteitä kinkusta.
Tuoksuja mausteista.
Makeaa ja suolaista.

Leppoisasti mataa.
Torvisoittokunta.
Tulista ja hapanta.

Lohta graavia.
Sultsinoita, piirakoita ja laatikoita.
Punaista ja vihreää.

Paketteja, leikkejä.
Toivoa ja onnea.
Julistusta rauhasta.

Viivähdetään hetki, mietitään ja ollaan vaan!

Sinne taivaisiin

2007-12-21T20:26:00.000+02:00

Maalman ihmeet.
Rakkauden leikit.
Olevaiset, kuolemattomat.

Kiljuen, kuollen.
Saatanan ihmiset.
Ja minä.

Veljiä, rakkautta ja kai minä.
Sateet, tunteet ja kai joku.
Ihmeet, rakkaudet ja kai sinä.

Odottaa kai,
jotain muuta,
odottamatonta.

Jumalattomuusoppia

2007-12-13T20:54:00.000+02:00

"On tärkeää, ettei sekoita myrkkykatkoa persiljaan; mutta ei lainkaan uskooko vai ei Jumalaan."

- Denis Diderot, filosofi 1700-luvulta

Kirjeenvaihtaja on Diderotin kanssa pitkälti samoilla linjoilla. Maailma ei muhisi niin pahasti, jos kaikki ajattelisivat Diderotin lailla. Uskonnot ja niistä kiihkoilu ovat varsin vakava asia. Tänään juuri lukaisin Leena Landerin reissusta Syyriaan, mistä hän oli joutunut kirjaansa liittyvien tulkintojen uhkailujen kohteeksi. Luin myös Tieteen Kuvalehteä, jossa analysoitiin uskonnon ja tieteen suhdetta. Varsinkin kreationistit saavat allekirjoittaneen hieman jopa suuttumaan.

Uskontoa on tarvittu aiemmin, ja monissa paikoin vielä nykyäänkin, ihmisten hallitsemiseen. Se onkin pätevä väline yläluokalle. Johtava luokka kun on tupannut enemmän olemaan, ainakin omasta mielestään, lähellä jumalaa. Ja eikun uhraamaan sianpäitä sisiliskoille tanhun soidessa. Näin se yleensä on mennyt. Eliitti on järkännyt pippaloita kansalle, joissa on saanut sitten hyväksynnän toimilleen. Mitä omituisempaa ja verisempää, sitä paremmin se on taitanut toimia kansaan.

Toisaalta ihmisessä on tarve uskoa ihmeisiin. Mutta kirjeenvaihtaja toivoo niitä ihmeitä enemmän jalkapallo-ottelussa, kuin spiritistisessä tilaisuudessa. Jos vain jätettäisiin, tuo jumala, jonnekin taka-alalle ihmisten välisissä neuvonpidoissa? Logiikalla hommat luistavat paremmin. Suomessakin on kaikenlaisia herätysliikkeitä. Eikö sitä voisi vain aina nousta aamulla töihin? Ja herätellä itseään kupposella kahvetta. Helpompaa olisi se, kaikkien kannalta.

Uskonnot ovat paha piikki ihmiskunnan lihassa. Ihan kuin niitä piikkejä ei olisi muutenkin tarpeeksi. Unohdetaan vaan koko jumalointi ja ei-jumalointi.

Kun on voittanut kaiken, voi hävitä

2007-12-13T20:00:00.000+02:00

Jäin tuossa kiinni tuohon lauseeseen. Joka on sangen mielenkiintoinen ja monimerkityksellinen. Katoaako voittaja siis kuin olemattomiin, vai haviää pelin? Vai livistääkö voittajamme pokeripöydän äärestä kiireen vilkkaa. Kaikki on mahdollista. Voittajat vaan häviävät.

Mutta pian alkaisi olla jälleen runonlaulannan aika. Kirjeenvaihtaja taitaa luritella jo tänään, huomenna on varmasti kiireistä. Siitä pitää huolen jouluksi kirjeenvaihtajan luokse palaava kirjeenvaihtajatar.

Kuvassa moshailee pikkujoulutunnelmissa viime viikonloppuna Aleksanteri. 99 ilmapalloa poksahteli iloisesti tuolloin.

Maailman maalari

2007-12-07T11:36:00.000+02:00

Maailmankuvaani,
osuu monenlaista.

Tavattomia turinoidessa,
ei aina vaan ehdi olemaan.

Olennaista tässä ja tuossa elämässä,
ei aina huomaa.

Etsimättä ja kokematta,
ei sitä tavoita.

Sitä, mitä on olla minä ja mistä se minän löytää.

Tai sitä, mitä on olla maailma ja mihin päin se kulkee.

Mutta maailmani maalajana olen parasta,
mitä on koskaan tapahtunut.

Kasarikamelin selässä

2007-11-29T19:50:00.000+02:00

Aha, se ei syö mua, vaan ottaa mut messiin.
Rautaneitsyt saattaa minut hotkaistakin.
Synninteko lemmikkieläinkaupan poikien kanssa toimii.

Lentelen ilmapallojen seassa.
Hanoin rokkarit seurailevat hyppien ilmaan.
"Ka, ka!", tokaisee kuningattarena toimiva viiksivallu.

Materiaa löytyy madonnan takaa.
Tyttöjä, tyttöjä, tyttöjä!
Huutaa taasen julma pelimanni.

Leikkisässä mielentilassani,
en voi vain saada tarpeekseni.
Olenhan ikuisesti nuori.

(kuva lainattu: www.hanoi-rocks.net)

Sadun ja toden rajatilassa

2007-11-23T09:35:00.000+02:00

Katselin huuhkajien lentoa,
tuijotin sateista hämeenkatua,
ajattelin fantastisia asioita,

jotka toisinaan sattuvat.

Huuhkajien saalis katosi,
mutta jo seuraava metsästysretki

voi kirvoittaa,

niiden seuraajan onnenkyyneliin.

Syvältä mielestä,
kumpuilee kuvia,
ääniä ja tarinoita.

Toiset toteutuvat,
useimmat katoavat mielen syövereihin.

Ne tartuttavat meihin kuitenkin,

matkallaan unohduksiin,
toivon ja uskon ihmeisiin.

Heräämisiä ja vuoristorataa

2007-11-16T09:28:00.000+02:00

Ehkä hieman himoiten,
taivallan pitkin maan pintaa.

Ehkä hieman leikkien,
retkeilen ympäri pallon.

Ehkä hieman tuntien,
tutkin ja ihmettelen.

Ehkä hieman ihanaa,
voi olla joskus elämä.

Tämän ja huomisen vuoksi
vie minua kohti tarinoita

ja itseäni.

Koulupäivä

2007-11-08T17:24:00.000+02:00

Ajoin pyörällä, päässäni soi laulu.
Näin sen syksyn viimeisen vaahteranlehden.

Astelin koulun pihalle, elämä soi kuin valssi.
Odottelin uutta opettajanpäivää.

Huomasin jonkun pienen oudon ötökän.
Liiskaantuneena oven pieleen.

Syksy oli saapunut sille.

Tartuin ovenkahvaan, ja astuin sisään.
Niinkuin aina ennenkin.

Hieman väsyneenä, mieli kuitenkin lämpimänä.
Tervehdin ihmisiä, join kahvia ja ihmettelin.

Hauskoja ja hassuja.

Kellojen soitua, astelin ja ajattelin.
Mietin mistä puhuisin ja mitä opettaisin.

Tunnit menivät mukavasti.
Kellot soivat tunnille kolmannelle.

Sille viimeiselle.

Porvariston hillitty charmi

2007-11-03T12:45:00.000+02:00

Vitun homorunkkarit.

Se on sun cassis

2007-10-26T21:09:00.000+03:00

Boogie-woogie soi,
jossain voi katsoa lasiin.

Brandyn ja ruuan kanssa,
voi panssari elävöityä.

Tulla tummaksi tangoksi,
mangoksi, leikkiä liekeillä.

Tanssia piikeillä, tulisilla kauniilla vihertävillä.
Veralla pehmellä, upottavalla. Lyönti sisään.

Tai sitten ulos.

Trendi kauas olettaa, musiikki virittää, olematta leikittää.
Ruoka mainio, seuran nuorimmainen, hakupoika huoraamaton.

Tai sitten tulos.

Virileettiä, samppanjaa, värssyjä ja tunteita.

Sitä ompi tää.

Mustaviinimarjajuoma.

Berliini

2007-10-19T16:01:00.000+03:00

Tällä vuosisadalla on täällä,

kaduttu,
huudettu,
toivottu,

kärsitty,
vihattu,
hyökätty,

tapeltu,
tapettu,
raiskattu,

ja kidutettu.

Silti kaupunki kukkii.

Makaronilaatikko

2007-10-06T02:50:00.000+03:00

Perkeleet, olemattomat ja vihulaiset.
Enkelit, saarnaajat ja uskovaiset.

Jumalat, olevaiset ja katuvaiset.

Sankarit, veljet ja kuolevaiset.

Vihaajat, rakastajat ja valittajat.
Kuolemattomat ja jotain luulevaiset.

Perkelettä pannen,

vituttaa saatanaakin.

Maailman rannalla

2007-09-22T03:17:00.000+03:00

Kaupunki ilman silmiä.
Sade.

Viimaa, vaahteranlehtiä.
Valoja, kaunista.

Historiaa.
Apteekki, Pankki ja Aurajoki.

Tumma syksy ja

Turku.

Takapassi kutospaikalle

2007-09-15T12:50:00.000+03:00

Tänään Suomen loistava lentopallojoukkue kohtaa EM-kisojen välierässä Espanjan. Lentopallon maajoukkue on tehnyt jo likimain mahdottoman. Hienoa venymistä nähdään varmasti tänäänkin, kävi miten kävi. Vaikka kirjeenvaihtajan suurin lajirakkaus kohdistuu jalkapalloon on ollut mielettömän hienoa katsoa hyvällä temmolla suoritettuja hyökkäyksiä, komeita torjuntoja ja upeita tiikereitä.

Iskeköön tänään Sammelvuo, pelastakoon Kangasniemi ja passatkoon Esko. Mennään kohti suuria urheilun unelmia.

Berruton joukkueen tuhkimotarina ei ole vielä loppunut. Mitä yllätyksiä Oivasilla ja Heikkisellä on tänään ja huomenna vielä tarjottavana? Kiertääkö Suomen joukkue Kunnaria Moskovassa? Kaikkien aikojen suomalainen palloilusuoritus on jo tehty, mutta ainahan siitä voi pistää vielä paremmaksi...

Tasapäistämisen onni

2007-09-15T00:30:00.000+03:00

Kauhea on.
Ihminen ilman ideaa.

Hirvittävä on.
Ihminen jolla on vain idea.

Onneksi meillä on peruskoulu.

Jahtiaamun hurmaa

2007-09-08T10:20:00.000+03:00

Niin kävi kirjeenvaihtaja metsästämässä. Passissa jännitti mukavasti ja saalistakin tuli. Edellisestä metsästyskerrasta oli jo useampi vuosi. Kolme laukausta ja kaksi sepelkyyhkyä (kolmas kuti oli muuten vain varmistuslaukaus). Ei hassumpi saldo.

Passipaikoilla olimme jo tänä aamuna viiden aikaan. Hiljaisuus merenrantapellolla oli käsinkosketeltava. Aluksi aloittivat sorsat kaakatuksen, sitten meren päälle lipui myös hanhiparvia. Tämän jälkeen pellolle ilmestyi kaksi valkohäntäpeuraa. Vaikka nuo peurat olisivat hollillemme tulleet, olisi ne pitänyt jättää rauhaan. Mutta kaunista oli katsoa ja maistella luonnon heräämistä.

Sitten alkoi kyyhkyjen lento. Ensimmäinen laukaus kaikui tyynessä säässä kilometrien päähän ja laittoi liikettä niin hanhiin kuin sorsiinkin. Niitä tosin saimme ihailla vain kaukaa. Kyyhkyjä sen sijaan saimme muutaman pannullekin pistettäväksi.

Hienoa oli. Jännitystä riitti ja mukava oli huomata, että nuo Pohjois-Karjalan kunnailla kehitetyt metsästystaidot toimivat myös täällä Varsinais-Suomessa.

Metsästäjän vaisto

2007-09-07T22:01:00.000+03:00

Hiljaisuus.
Istun pellon laidalla.

Utua.
Hirvi rytistelee taimikossa.

Säikähdys.
Vaikka tiedän sen olevan kaukana.

Aurinko.
Nousee hiljaa usvan päälle.

Tuuli.
Näen ensimmäisen kyyhkyn.

Jännitys.
Se katoaa horisonttiin.

Odotan.
Haistelen kosteaa metsää.

Katselen.
Ja tunnen vaistoni heränneen.

Metsästän.

Taistelijan hetki

2007-08-31T22:55:00.000+03:00

Syvä hiljaisuus.
Tyhjä mieli.
Täydellinen hallinta.

Voi tuottaa onnistumisen.

Paikka jossa pitää.
Unohtaa tuleva ja mennyt.
Täydellinen hetki.

Voi tuottaa voiton.

Hetki jota ei muista.
Jonka vain muut muistavat.
On hetkessä ohi.

Hetken taistelija,
on unohtumaton.

TPS - FC Inter Turku

2007-08-30T23:24:00.000+03:00

Vaikka kirjeenvaihtajan kannalta väärä joukkue voittikin, oli turkulainen futisilta hieno. Tunnelmaa riitti katsomossa ja pelissä taistelua. Kyllä suomifutis voi olla kaunista.

Ruattinmaahan tutustumassa

2007-08-30T13:42:00.000+03:00

Koska satuimme varaamaan mökkimme Eckerö Linjenin kautta, saimme bonuksena ilmaiset risteilytiketit välille Eckerö-Grisslehamn-Eckerö. Luonnollisesti ne piti hyödyntää, joten lähdimme Ahvenanmaalta päiväreissulle Ruotsiin.

Grisslehamn on osa Norrtäljeä, joka on iso ja harvaan asuttu osa Ruotsia. Sieltä tosin olisi ollut mahdollista käväistä Tukholmassa (110 km), mutta kirjeenvaihtaja sai suostuteltua kirjeenvaihtajattaren korpipyöräilylle. Korpea tuo osa Ruotsista nimittäin lähinnä on. Tuli ihan Pohjois-Karjala olo siellä pyöräillessä. Grisslehamnista löytyi kuitenkin yksi nähtävyys, Albert Engströmin museo. Albert on ollut aikanaan suuri vaikuttaja Ruotsin kulttuuripiireissä. Museoalue oli tutustumisen arvoinen. Hassussa mökissä oli Alpertti ateljeetaan pitänyt. Ihan kiva reissu. 56 kilometriä pyörän päällä ja yksi katkennut pinna saldona. Ja laiva-aamianen piti moottorin käynnissä hyvin koko pitkän päivän.

Kotikuntakierroksella

2007-08-30T13:16:00.001+03:00

Pitkän lenkkimme vuoksi päätimme ottaa seuraavan päivän hieman leppoisammin. Suuntasimme tutustumismatkamme "kotikuntaamme" Eckeröön. Eckerö on nykyään vahvasti matkailupainotteinen pitäjä. Eckerössä on satama, josta pääsee kahdessa tunnissa Ruotsin puolelle Grisslehamniin. Tämän takia sinne on kehittynyt jos jonkinlaista matkailutoimintaa.

Eckerössä ihmettelimme sinisiä heinäpaaleja ja käväisimme postimuseossa. Aikaisemmin posti Suomen ja Ruotsin välillä on kulkenut juuri Eckeröstä. Maankohoamisen seuraukset näkyvät hyvin koko Ahvenanmaalla ja varsinkin Eckerössä sen huomaa erittäin hyvin. Eckerön kirkko on aikoinaan (1200-luvulla) tehty merenrantaan, mutta nykyään ranta, pirkhale vie, on karannut monen kilometrin päähän. Myös satamaa on siirretty useaan otteeseen. Pulahdettuamme aaltoihin Eckerön hiekkarannalla suuntasimme takaisin Marbyyn. Kilometrejä tältä reissulta ilmaantui pyörän mittariin neljäkymmentä.

Vuoria, uimista ja kipeät pohkeet

2007-08-29T12:14:00.000+03:00

Kolmannen päivän lenkkimme oli pisin (80 km) ja maastoltaan vaativin. Ahvenanmaalla on suhteellisen tasaista huruutella pyörällä, mutta kyllä sieltäkin mäkiä löytyy. Suuntasimme matkamme kohti Getaa ja sillä sijaitsevaa Getabergeniä joka on Ahvenanmaan korkein paikka. Vuoreksi mainostaminen lienee hieman liioiteltua, koska se kohoaa vain 107 metriä merenpinnan yläpuolelle. Menimme osan matkasta meritietä polkupyörälautalla. Polkupyörälautan pitäjän liikeideaa oli pidetty alkuun huonona ideana, mutta se on osoittautunut kuitenkin menestykseksi. Vaikka se seitsemän euroa maksoikin, oli sen ansiosta on mahdollista tehdä sopiva lenkki, joka näkyy kuvassa tummansinisenä viivana. Hyvää palvelua on tuo pyöräilijälle.

Ihailtuamme maisemia lautalta, ajoimme Getan kylän kautta Getabergenin huipulle. Huipun näkötornista on hyvät näkymät Ahvenanmaalle. Käväisimme nauttimassa lounaan Restaurang Soltunassa metsästäjänpihvi ja, jota mökki-isäntämme Alvar oli meille suositellut. Lounas oli hyvä, maisemat ravintolasta loistavat ja lounaan hinta edullinen (8 e 10 e paistettu lohi). Kirjeenvaihtaja suosittelee Alvarin tavoin pistäytymistä Ravintola Soltunassa, jos Getaan sattuisi joku eksymään.

Jatkoimme lenkkiämme Ahvenanmaan mukavissa maastoissa. Tutustuimme Finströmin kirkkoon, ajoimme harhaan (6 km), kävimme kaupassa, uimassa upealla uimarannalla Finströmissä ja lopulta, jalat jo hieman tönkköinä, syömässä makkaran ja ranskalaiset Kattbyn kioskilla Hammarlandissa.

(karttapohja http://www.supertravelnet.com/)

Rantalentistä, lehdistökatsaus ja ympäristötaidetta

2007-08-28T21:49:00.000+03:00

Ensimmäinen päivämme meni reissun päällä, lähdimme liikenteeseen Turusta kahdeksan aikoihin aamulla ja saavuimme Eckeröön kaksitoista tuntia myöhemmin. Väliin Mahtui laivamatka Turusta Maarianhaminaan ja neljänkymmenen kilometrin pyöräily sieltä Eckeröön. Matkaan olimme valmistautuneet pakkaamalla ajatuksen kanssa Biltemasta hankitut pyöräilylaukkumme.

Ensimmäisenä varsinaisena tutustumispäivänä hurautimme takaisin Maarianhaminaan ihmettelemään PAF Openin meininkiä. Näimme rantalentopallon finalistit harjoituskentällä. Emme kuitenkaan menneet seuraamaan pelejä paikan päälle, vaan nautimme tunnelmasta alueen ulkopuolella. Kuusikymmentä kilometriä ilmestyi Kulkurini mittariin tästä retkestä. Pyörä kulki mukavasti ja ilma oli mitä hienoin.

Ahvenanmaan lehdet (Åland ja Nya Åland) suorastaan pursuivat juttuja siitä, kuinka hyvin tuo kyseinen turnaus oli mennyt. Tosin eipä Ahvenanmaalla varsinaisesti aina niin kauheasti tapahdukaan. Turnaushuuman laannuttua Nya Ålandin kansikuvajutussa uutisoitiin, että kissaa oli potkaistu. Ahvenanmaalaiset lehdet osaavat kyllä tehdä tikusta asiaa. Ahvenanmaalaiset eivät tunnu olevan kovin kiinnostuneita muun maailman menosta. Siinä määrin suosittuja nuo paikalliset lehdet näppituntumalta olivat.

Eivät kuitenkaan olleet tehneet juttua tuosta komeasta autosta joka ei ole myynnissä. Lintutornia ei kirjeenvaihtaja löytänyt (viitan mukaan piti olla), mutta tuo hieman pintavaurioita saanut komistus sen sijaan löytyi.

Kirjeenvaihtaja kiittää ja kumartaa muita pyöräilijöille tehtyjä viitoituksia Ahvenanmaalla. Elän toivossa, että täällä mantereellakin herättäisiin ja viitoitettaisiin retkipyöräilyyn soveltuvia reittejä paremmin.

Katkenneita pinnoja ja sormia kauniilla pihapiirillä somistettuna

2007-08-25T11:56:00.000+03:00

Reissu Ahvenanmaalle tuli tehtyä. Ilmat olivat loistavat. Pyörä kulki hyvin, mutta pinnojen poikki paukahteleminen aiheutti pari harmaata hiusta ja loppujen lopuksi bussimatkan Eckeröstä Maarianhaminaan. Onneksi se rullasi kuitenkin, niukin naukin, kotipihaan asti. Nyt on pyörä huollossa ja uusi vahvempi vanne on tiedossa siihen.

Pyöräilyssä on monia hyviä puolia. Eräs hyvä puoli on, että lomabudjetti pysyy kurissa. Nautintoaineita kun ei juuri viitsi pyöräillessä ottaa, eikä myöskään harrastaa muita, maksullisia kulkuvälineitä. Muutenkaan reissu ei ollut kallis. Mökkimme maksoi 181 euroa viikolta ja matkat Turku-Maarianhamina-Turku kahdelta hengeltä 70 euroa. Eli naamaa kohti asumis- ja matkakustannukset olivat 125 euroa. Pyörän moottorin käyminen vaati luonnollisesti ravintoa jota kirjeenvaihtaja ansiokkaasti metsästi eri puolelta Ahvenanmaata. Karuista olosuhteista huolimatta ruokaa oli riittävästi pitämään moottorin vireessä.

Asumispaikkamme (kuvassa pihapiiri) Ahvenanmaalla oli oikein miellyttävä. Aiemmin kyseinen mummonmökki oli toiminut leivintupana. Saunaa ei ollut, joka olikin ainoa miinus. Kiitokset vielä mökin isäntäväelle Allvarille ja Agnekselle, palvelu pelasi ja oli erittäin ystävällistä. Allvar hämmästytti kovasti kätevyydellään, vaikka oikean käden sormet oli sirkkeli puraissut melkein tykkänään pois. Paremmin Allvarin käsi toimi kuin kirjeenvaihtajan takapyörä.

Pyörien pitkin pallonkylkeä

2007-08-24T23:56:00.000+03:00

Ylämäestä alamäkeen.
Hiki haihtuu.
Kuollut siili.

Suhina korvissa.
Harmaahaikara kaislikossa.
Hiekkatie.

Silta yli kalastajien.
Kahvila ja possumunkki.
Pinna katkesi.

Hauska postilaatikko.
Vastaantulija tervehtii.
Lisään vauhtia.

Ja ajan auringonlaskuun.

Hälsingar från Åland!

2007-08-21T16:17:00.000+03:00

Ympäri ollaan pyöräilty ja yhdessä menty kirjeenvaihtajattaren kera. Pyöräilysäät ovat olleet loistavat ja kilometrejä on tullut mittariin iloisesti. Eilen hurautimme Eckeröstä Geta Bergenille ja takaisin. Kahdeksankymmentä kilometriä tuntuu pikkaisen jopa kirjeenvaihtajan teräksenkovissa reisissä. Palatkaamme astialle jahka täältä saarivaltakunnasta irtaudun.

Hih!

2007-08-17T23:28:00.000+03:00

wirallinen kirjeenvaihtaja, täytetyt tomaatit, liperi, dublin kuvia, grillatut tomaatit, kvinnan stokholm södermalm, pyöräilyn historia, maailmankaikkeuden kirjeenvaihtaja, steel panther, turun uuden pääkirjaston, historian kuuluisia viimeisiä sanoja, sotakirjeenvaihtaja, ihmisyys, dublinissa, täytetyt tomaatit grilli, grillatut broilerinfileet ohje, kesäleiri 2007 kuvat, prideparaati, tukholma pride, antimateria pommi, rosalan viikinkikeskus, berliinin kirjeenvaihtaja, björkboda jalkapallo, cappucinon tekeminen, jee, tukholman stadion, bengtskär majakka, kr47, dublin pyöräily, kupletin juoni, risk peli, kuunneltavia kupletteja, södermalm, pikku nepal, viri viri tööt tööt, tukhoman baarit, taiteen puutarhassa, allsångissa, wehrmacht panssarivaunut, kesäloman loppu runoja, runoilu, grillataan lapsille, suur liperin historia, pöytälätkä, broilerinfileet, pyöräreissu eurooppaan, tilanne on erinomainen minä hyökkään, tukholman kirjeenvaihtaja, rosala kokemuksia, dublinin kartta, diabolo temput, viikinkikeskus, smetana kastike, maailman kallein viski, kolin historia, häähumua, jelmu.net, hoo, häät toivotus, sedu, prideparaden stockholm 2007, mascarponetorttu, pölkky peli, jeims brown, majakan valo, dublin lentokenttä, julkinen liikenne

Fiksuimmat lukijani varmaan arvaavatkin, mitä nuo sanat tarkoittavat. Kirjeenvaihtajalla oli hauskaa. Antimateriapommin kohdalla iski naurukohtaus! Joten piti sitten hauskuuttaa teitäkin.

Affenanmaalla pyörii vaihtaja

2007-08-17T20:52:00.000+03:00

Suuntaamme kirjeenvaihtajattaren kanssa pyöräilemään Ahvenanmaalle. Tarkoitus olisi viikon aikana tutustua tuohon söpöön pikkuvaltioon Suomen rajojen sisällä. Mattsoneita ja Karllsoneita olisi tarkoitus moikkailla. Mutta raporttia tulee sitten myöhemmin. Mutta painellaanpa sitten tuonne runomaailman puolelle.

Kesän jatkot ja syksyn etkot

Sinne viuhahtavat kesäiset leikit, tuonne tuuleen ja tuiverrukseen
Kauniina hymyilevät syksyiset illat, pehmeät ja hellän pimeät.

Koskettelevat nuo illat, kuin lämpimät pisarat iholla.
Leppeästi muistuttavat menneestä kesän lämmöstä.

Mutta vielä on aikaa nauttia lämmöstä ja elon vihreydestä.
Syksyisen tuulen tuiverrus on melankolisen mielen toiveuni.

Kirjeenvaihtajalle töitä

2007-08-06T13:06:00.000+03:00

Sivutoimipesti ilmaantui, eli opetustyöt odottelevat taasen syksyllä jatkuen koko ensi vuoden (mahdollisesti jopa useamman). Eli iloinen on kirjeenvaihtajan mieli, jonka kunniaksi kirjoittelen lorun.

Rokkista, pokkis!

Kesä helteinen,
paita hikinen.

Hymy kasvoilla,
riemu laivoilla.

Jalka pomppii iloisesti,
alkaa mulla kohta kiva pesti!

Keskiluokkaista

2007-08-05T11:23:00.000+03:00

Porvarin kesäpäivät

Sinne painuu porvari chillaamaan,
biitsille, paatille tai mökille.

Napauttaa sidukan tai olusen,
nauttii lyhyestä kesästään.

Huomaa taas lintusen lentävän,
huuhkajan huhuilevan.

Napauttaa naamaan grillipihvin,
salaatilla ja sinapilla.

Tuhraa kesän alennusmyynneissä,
ostaa paidan tai kaksi.

Ihmettelee ilmoja, teutaroi sateessa festareilla,
leikkii hiekkalaatikolla ja ui.

Kaipaa vain.

Jotain ja paljon enemmän.

Suur-Liperi!

2007-07-29T02:17:00.000+03:00

Kirjeenvaihtaja on sivutoimenaan pyörittänyt myöskin valtiota. Tänään kuitenkin Koisiin tarina kuitenkin päättyi. Valtiomme ajautui sisäisiin ristiriitoihin, eikä se pystynyt vastaamaan muuttuvan maailman luomiin haasteisiin.

Tämä kuitenkin auttoi aikaan saamaan uuden kukoistavan, toimivan ja ihanteellisen järjestelmän, Suur-Liperin. Suur-Liperin toimintakulttuuri ei ole vielä selvä, mutta uskon saavani loistavia ehdotuksia järjestelmän luomisessa kaikilta ihanilta ihmisiltä!

Tehkäämme yhdessä kukoistava ja ennakkoluuloton valtio. Johtamisvastuun valtion vetämisessä voi kirjeenvaihtaja sysätä suosiolla muille.

Suur-Liperille!

Suur-Liperi on ennakkoluuloton,
Suur-Liperi on mahtava.

Se uskaltaa,
olla parempi,
kauniimpi,
uhmakkaampi,
leikkisämpi,
neuvokkaampi

ja kaiken vuoksi,
ja juuri siksi,

viisaampi.

Suur-Liperi! Suur-Liperi! Suur-Liperi!

Uskalla sinäkin toimia itsesi, Suur-Liperin ja maailman hyväksi. Ja tee historiaa.

Tavaroiden taikamaailma

2007-07-10T12:48:00.000+03:00

Niinhän tuo Martikaisen Jarkko lauleskelee. Kirjeenvaihtajalle tuo piisi tulee mieleen usein ostoksilla. Tai vain käppäilessä ympäriinsä kaupunkien keskustoissa. Eilen tuli tuo piisi mieleen kuljeksiessani täällä Helsingin keskustassa. On se hassua, kuinka paljon kaikenlaista sälää on myytävänä. Toivottavasti tästä tavaroiden kuluttamisesta päästään jossain vaiheessa eroon ja siirrytään enemmän erilaisten palvelujen kuluttamiseen. Joissa ei tuo maapalloparka tuntisi itseään niin pahoin kohdelluksi. Ja ihmiset kehittyisivät enemmän pään sisältä, kuin sen ulkopuolelta. Jos sitä kaupunkimaasturia nyt voi edes minkäänlaiseksi kehittymiseksi laskea.

Mutta näin siis tänään. Purppaista piti. Ja Helsingissä ollaan. Kyllä Turku ompi parempi. Ja täältä sitten kirjeenvaihtaja reportoi. Kuhan kerkiää.

I går ätade vi, med en annan brevväxlaren i en restaurant. Det var Pikku-Nepal. Portionerna var stora, men inte så smakliga. Naan-bröd var bra och raita också. Den annan brevväxlaren (väl härliga) tykte om sin portion men jag tykte inte så mycket min. Men här vi går!

Kirjeenvaihtajan runon ja rajan päivä

2007-07-06T21:22:00.000+03:00

Tänään on vietetty tuon kansallisrunoiljamme, Eino Leinon päivää. Kirjeenvaihtaja on viettänyt tätä runoilun ja suven päivää lukemalla kirjaa Saksan viime hetkistä toisessa maailmansodassa. Parinkymmenen kilometrin pyörälenkki tuli myös huitaistua täällä Suomen rajamailla. Kauniisti nuo hongat humisi.

Nyt onkin jännittävä nähdä mihin suuntaan tuo runosuoli lykkiii. Lähteekö piipusta sotaista jyrinää vai pehmeästi lenomaiseen tyyliin aaltoilevaa virtaa. Sen näkee kun kokee. Aina ei voi tietää. Ei varmasti tiennyt Leinokaan aina. Tai mistäs minä tiedän? Tietämättömyys voisi ollakin hyvä teema. Siihen saisi ehkä rytinän ja virran sekoitettua.

Ajaton virta

Katkeilevat.
Ne kovat puut.
Kun rauta koettelee.
Tai halkaiseva paine.

Murskaantuvat sirpaleiksi.
Ne kovat puut.

Ruohiintuvat riekaleiksi.
Telaketjuissa.
Ne kovat puut.

Satoja vuosia,
ne kovat puut.

Ovat huojuneet ajan virrassa.

Teräksen, paukkeen
ja jyrinän tauottua.

Ponnahtaa esiin virkeä koivu.

Suur-Liperin emäpitäjässä

2007-07-05T17:43:00.000+03:00

Kirjeenvaihtaja on tupsahtanut taas tänne Suomen sydämeen Liperiin. Kesäistä on. Kirjeenvaihtajan auto läpäisi katsastuksen, joten pääsen hyvillä mielin ajelemaan Namibiasta palanneen sankarimatkaajan kanssa takaisin Turkuun.

Kiva on kesä kaikilla.
Sauna.
Lämmin.
Tai pilvinen taivas.

Piti lämitellä huomista runotuokiota varten. Ja terveiset Kiikalaan kesäleirille. Saatiin pitsaa sopuhintaan Heinolasta. Kuul.

Dublin lyhyesti kuvien kera

2007-06-29T12:19:00.000+03:00

Kirjeenvaihtaja unohti autuaasti kehua näissä teksteissään Irlannin kansallismuseota. Se on iso, komea ja kaiken hyvän lisäksi ilmainen. Siellä menisi päivä, jos ei toinenkin. Löytyy paljon taidetta, tiedettä ja historiaa. Irlantilaisissa merkeissä. Mutta jääköön Irlanti nyt rauhaan. Päätään reportaasiini sateenvarjokuviin. Siitä kun on kovasti apua vihreällä saarella . Ja hyvin vettä pitävistä kengistä. Kaivuritkin muuten lentää Dublinissa.

Dublinin ympäristössä hötkyilemässä

2007-06-29T11:20:00.001+03:00

Dublinin harmaanoloinen keskusta alkoi pian kyllästyttää kirjeenvaihtajia, joten lähdimme retkeilemään Dublinin ympäristöön. Vaikka sateinen ilma painoikin, olivat Dun Laoghaire, Howth ja Malahide ehdottomasti tutustumisen arvoisia. Kauniita puutarhoja (kuinka niillä riittää aika niiden ylläpitämiseen?) oli mukava kuikuilla bussin yläkerroksesta.

Myös esikaupunkien leppoisa rauha miellytti. Dun Laoghairessa on James Joycen museo. Kirjeenvaihtajat kävelivät sujuvasti siitä ohi. Emme jaksaneet maksaa sisäänpäädystä vaadittua kahdeksan euron sisäänpääsymaksua. Rantabulevardia pitkin oli kuitenkin mukava tepastella.

Howthista avautuu mainio näkymä Dubliniin ja sen rinteitä pitkin kulkee montakin polkua. Kirjeenvaihtajat suosittelevat pidempääkin tutustumista, piknik sen rinteillä toimisi myös varmasti. Meihin iski Howthin rinteillä sade jonka takia jouduimme jättämään tutustumisen puolitiehen. Howthin satamassa kävimme juhlimassa juhannusta, välillä jopa aurinko pilkahteli kirjeenvaihtajille.

Malahiden reissu jäi myös puolinaiseksi sateen takia. Sen merkittävin nähtävyys Malahiden linna, ei ollut auki Pinkin konsertin vuoksi. Bussi (linja 32 A) kulki kuitenkin pitkin Dublinin lahden rantaa ja maisemat olivat mahtavia. Malahiden lähistöllä on myös pitkiä hiekkarantoja, jos vaikka sattuisivat biitsikelit yllättämään.

Ei ollut kirjeenvaihtajilla siitä huolta. Mutta voihan sitä sattua. Polveenkin. Niinkuin Jermu Gustafssonilla sattui, eilisessä Inter-HJK pelissä. Hyvä peli oli se. Interiltä ainakin. Vaikkei voittanutkaan (1-1). Ja kuten Polkkiskin jo mainitsi, Suomi on Turusta. Ja Kangasala liitetään Suur-Liperiin. Längelmäveden rantojen takia.

Herkuttelua a´la Dublin

2007-06-26T15:22:00.000+03:00

Juomisen lisäksi matkoilla on hyvä syödä. Ettei tulisi nälkä. Pubiruokaa emme juuri syöneet, vaikka se onkin oppaiden mukaan varsin hyvää. Irkkujen ruoka-aikataulut ovat hieman erilaiset kuin meidän. Aamiaista saa kahdeksasta kymmeneen, lounasta kahdestatoista kahteen, "Early Bird"-aika on puoli viidestä puoli kahdeksaan ja illallista tarjoillaan kahdeksasta eteenpäin. Jotkin paikat ovat iltapäivisin kiinni ja aukaisevat ovensa uudelleen seitsemän aikoihin. Tuohon "aikaisen linnun" aikaan saa syödä halvemmalla ja/tai useampia ruokalajeja kuin illallisella. Miellyttävimmän (hinta-laatu) Early Bird-menyyn nautimme intialaisessa The Village (kuvassa alkupala) ravintolassa Howthin satamassa. Etsimme tosin sieltä kalaravintolaa, mutta emme kävelleet tarpeeksi pitkälle. Mutta hyvä näin.

Ravintoloita löytyy Dublinissa joka lähtöön, joten nälkään ei varmaan kukaan pääse kuolemaan. Hinnoittelu on myös varsin maltillista ja samalla tasolla Suomen kanssa. Kahviloistakin löytyy syötävää, mutta ainakin niissä kahviloissa joissa kävimme syömässä, ei ruuan maku järisyttänyt.

Pubien luvattu maa

2007-06-26T13:23:00.000+03:00

Dublinissa ei ole suuria vaikeuksia eksyä baariin, toisin kuin Tukholmassa. Pubeja löytyy joka toisen nurkan takaa, jos ei jokaisen. Varsinainen pubikeskittymä löytyy Temple Barin alueelta. Siellä oli porukkaa Dublinista, ulkomailta ja muualta irkuista tungokseen saakka varsinkin viikonloppuiltaisin. Perinteistä irkkumusiikkia kirjeenvaihtajat kävivät kuuntelemassa The Auld Dublinerissa ja Fitzgerald`s ravintoloissa. Auld Dubliner kuuluu kaupunkioppaiden mukaan niihin paikkoihin joissa pitää käydä. Sen huomasi, paikallisia ei juuri siellä näkynyt, ja "paintti" (0,568 l) siellä oli Dublinin reissuin kallein (5 e). Perinteisessä irkkupubissa on ollut kaksi puolta Bar ja Lounge. Baari on ollut tarkoitettu lähinnä miehille ja aulabaari taas kaikille. Nykyisin tuolla asialla ei ole enää suurta merkitystä. Lähinnä sen huomaa siitä, että baarin puolella on enimmäkseen seisomapaikkoja ja aulabaarissa on mukavammat istumapaikat.

Pubeja tuli kierreltyä ihan urakalla, mainitsemisen arvoisina mieleen jäivät: R.J. Kiely & Sons (palkittu myös ruuastaan), Lotts Bar, teatteriväen kokoontumispaikka The Flowing Tide ja venäläishenkinen Pravda.

Pubit ovat kirjeenvaihtajan mielestä yleensä ottaen mukavia, eivätkä Dublinin kuppilat tehneet poikkeusta. Suuntaan tai toiseen.

Modernia taidetta etsimässä

2007-06-26T02:05:00.000+03:00

Kuten tuli mainittua, tarkka kartta on hyvä olla olemassa Dublinissa. Modernin taiteen museo, vaikka se onkin iso ja komea, ei tahtonut ilmaiskartan perusteella löytyä. Lopulta kuitenkin paikalle löysimme ja hieman petyimme, tosin ei voi valittaa liikaa, sisäänpääsymaksua sinne ei vaadittu ja näyttelyiden pystyttäminen oli osittain kesken. Opasteet museossa olivat kuitenkin puutteelliset, eikä hienoista näyttelytiloista oikein oltu osattu ottaa kaikkea irti. Mutta muuten paikka on tutustumisen arvoinen. Aikaisemmin paikka (Royal Hospital Kilmainham) on toiminut brittiarmeijan sotilassairaalana ja siitä oli haluttu tehdä mahdollisimman hieno, jotta rekrytointi olisi ollut helpompaa. Kyllä siellä on haavoittuneiden kelvannut kellotella. Jos vain ovat jaksaneet siitä olla kiinnostuneita.

Modernia teatteria kirjeenvaihtajat löysivät Peacock-teatterista. Peacock Teather on osa irlantilaisten kansallisteatteria Abbey-teatteria. Siellä kirjeenvaihtajat tutustuivat Mark O´Rowen ohjaamaan ja kirjoittamaan Terminukseen. Lavastus oli hieno, kuten esityskin. Alussa kirjeenvaihtajalla oli pieniä ongelmia ymmärtämisen kanssa, teoksessa käytetty kieli kun oli shakespearelaista runomittaista meininkiä. Mutta kyllä siihen sisään pääsi. Hieno kokemus kaiken kaikkiaan.

Majoittumista ja palloilua

2007-06-26T01:13:00.000+03:00

Hotellimme oli yllättävän kaukana keskustasta ja keskellä teollisuusaluetta,. Emme tosin mitään luksusta odottaneetkaan. Hotellimme oli selkeästi halvin vaihtoehto. Tiukalla budjetilla on huonot puolensa. Ei sille mitään voi. Kuvassa näkymä hotellihuoneemme ikkunasta.

Aamulla menimme testaamaan paikan hotelliaamiaista (lisämaksullinen kirjeenvaihtajapariskunnalle). Kirjeenvaihtaja päätti kokeilla irkkuaamiaista (munaa, pekonia, papuja, makkaraa ja muuta rasvaista). Mahan se täytti. Irkut ovat muuten, irkkulehtien mukaan, eniten Euroopassa huolissaan terveellisestä ruuasta. Syytä onkin, jos tuollaisella aamiaisella aina päivänsä aloittaa. Toisaalta kirjeenvaihtaja jaksoi tuon annoksen ansiosta tallustella pitkän päivän ympäriinsä Dublinissa.

Ensimmäisenä varsinaisena tutustumispäivänä Dubliniin kiertelimme sen keskustaa ympäriinsä ja käväisimme Trinity Collegen kirjastossa tutustumassa sen Book of Kells näyttelyyn. Näyttely oli varsin mielenkiintoinen, mutta hintava (8 euroa). Trinity Collegen alueella on mielenkiintoista tepastella, siellä voi nähdä vaikka kuvassa esiintyvän pallon.

Liikkuminen vihreällä saarelle ja saarella

2007-06-26T00:16:00.000+03:00

Alku ei ollut lupaava. Kirjeenvaihtajapariskunta onnistui myöhästymään lentokoneesta. Olimme tosin lentoasemalla jo reilua tuntia ennen koneen lähtöä, mutta emme onnistuneet tekemään lähtöselvitystä automaatilla (johtui siitä, että kirjeenvaihtajattaren nimessä on ääkkösiä ja allekirjoittaneen nimi taas oli varauksessa vain yksiosaisena, kun se virallisissa kirjoissa on kaksiosainen) vaan jouduimme jonottamaan lähtöselvitystiskille. Jonossa meni taas meni yli tunti joten kone meni ilman meitä. Pääsimme kuitenkin lähtemään ilman lisäkustannuksia seuraavalla vuorolla. Muutama tunnin tosin menetimme, mutta onneakin matkassa siis oli.

Dublinin lentokentälle päästyämme hommasimme viikkokortit paikallisliikenteeseen. Tulikin jo tuolla aiemmin mainittua, että hinnastot ovat Dublin Bus:lla varsin sekavat, mutta etukäteistyö maksoi vaivan. Sain liikkua koko viikon Dublin ratikoissa (LUAS) ja linja-autoissa 25:llä eurolla (pelkästään yksittäismatka lentokentältä keskustaan maksaa kuusi euroa, nyt pääsimme reissaamaan samalle lipulla kaikkiin esikaupunkeihin jne.). Julkinen liikenne toimii Dublinissa hyvin ja kaksikerroksista busseista on hyvät näkymät ympäristöön.

Sen sijaan kunnon linjakarttoja julkisesta liikenteestä ei saa, jonka takia kannattaa hommata hyvä Dublinin kartta. Turisteille ilmaiseksi jaetuista kartoista ei ole apua, jos haluaa retkeillä vähänkin kauemmas. Eikä niistä myöskään näe kaikkia kadunnimiä. Kirjeenvaihtaja jätti kartan ostamatta alkuun ja nuukuuttaan ei sitä myöhemminkään hankkinut. Se olisi kyllä helpottanut paljon elämää. Toisaalta se olisi vähentänyt myös onnellisten eksymisten määrää. Lomalla kun ei saa olla turhan kiire, eikä se pieni jännityskään aina ole haitaksi.

Kuvassa muuten näkyy taustalla myös "The Dublin Spire". Se on 120 metrinen piikki keskellä Dublinia. Ihan kiva. Kai. Jos tykkää. Ainakin se on iso. Josta kirjeenvaihtaja antaa plussaa.

Parasta ja pahinta Dublinissa

2007-06-25T20:00:00.000+03:00

Reissu tuonne vihreälle saarelle tuli siis suoritettua. Lämpöisimmät muistot jäivät reissuista Dublinin ympäristöön ja teatterikäynnistä Peacock-teatterissa. Kaikkein parasta oli kuitenkin ihastuttava matkaseuralaiseni. Diabolon lisäksi reissussa oli siis mukana kirjeenvaihtajatar. Myös se ensimmäinen Guinness aidossa ympäristössä maistui mukavalta. Vaikka en Guinnessia rakastakaan. Tumman oluen pitää olla, kirjeenvaihtajalle täydellisesti sopiakseen, vahvempaa ja siten täyteläisempää.

Huonoimpana puolena jäi mieleen välillä vedenpaisumuksen mittoihin kasvanut sade. Dublinissa oli harvinaisen kosteaa. Kirjeenvaihtajapariskunnan poistuessa Dublinista, oli siellä satanut kaksi kertaa enemmän kuin kesäkuussa keskimäärin.

"Jee, mettää!"

2007-06-25T03:48:00.000+03:00

Näin ajatteli kirjeenvaihtaja nähdessään jälleen laskeutuvasta lentokoneesta. Täällä sitä riittää. Useammallekin jalalle. Onhan toki Irlannissakin metsää, mutta kyllä suomalainen korpi on jotain. Se ei ole turhan sliipattua ja sinne voi jopa eksyä. Ja sitä löytyy kaikkialta.

Kirjeenvaihtaja on korven kasvatti, ei sille mitään voi. Kyllä havupuissa on sitä jotain. Vaikka kyllä koivutkin on ihan hyviä. Ainakin näin keskikesän aikaan.

Aitillein

2007-06-22T15:07:00.001+03:00

Tuolle parhaimmalle

Hellassa huomassa sai lapsi olla.
Aamupusuilla heratteli.

Onnellisia kesapaivia.
Auringossa ja ukkosessa.
Aiti peraan katsomassa.

Ettei lapsi vaan itseaan loukkaisi.

Auttoi, ohjasi,
joskus ehka komensi.

Tielle kauniille,

aikuisuuteen.

Kuusitoista astetta ja kuurosadetta

2007-06-22T14:55:00.000+03:00

Siina on ollut tama Dublinin saa tahan mennessa. Eilen kavaistiin kirjeenvaihtajattaren kanssa katsomassa teatteria. Dublin kun on teatterin alalla ollut ja on vielakin voimissaan. Mutta siita lisaa sitten kun taas palailen kotimaan kamarille. Kavaisimme eilen myos Dublinin esikaupungeissa bussireissulla, tai oikeastaan Dublinissa on useita kylia jotka ovat sitten ajan saatossa linkittyneet kaupungiksi. Suosittelemme ehdottomasti tutustumista tahan Dublinin ymparistoon. Kaksikerroksisesta bussista on kiva katsella maisemia ja Dun Laghoire on todella komia paikka, loytyy sielta tuon Irlannin tunnetuimman kaiffarin, James Joycen museokin. J. Joycen tunnetuin teos, Odysseys tosin oli pannassa taalla irkuissa 60-luvulle asti (ilmestyi 1922).

Irkut osaavat muuten rahastamisen taidon turisteilta. Siihen on kirjeenvaihtaja useampaan kertaan tormannyt. Jotenkin omituista etta Pyhan Patrikin kirkkossa on sisalla turistikauppa...

Dublinin kirjeenvaihtaja

2007-06-17T22:48:00.000+03:00

Kirjeenvaihtaja siirtyy tuonne vihreälle saarelle viikoksi. Sieltä hän pyrkii reportoimaan, jos vain koneelle pääsee ja ehtii. Sen näkee sitten.

Ensimmäinen kosketus Dubliniin, nettisurffailun merkeissä, oli kiinnostava. Kaikenlaista löytyi. Ainakin tämän artistin keskiviikkoinen keikka kiinnostaisi. Samoin kiertely jonnekin rannikon suuntaan. Ja kyllä noihin maltaasta valmistettuihin juomiin tulisi tutustua. Ja niitä tarjoileviin paikkoihin.

Dublinin matkaajan kannattaa muuten tutustua etukäteen sekavaan joukkoliikennejärjestelmään. Käsittääkseni säästin rahaa tutustumalla joukkoliikenteen taksoihin etukäteen. 25 eurolla pitäisi koko viikko päästä liikkumaan Dublinin julkisilla, matkan lentokentältä ja takaisin pitäisi kuulua lipun hintaan. Muuten kun se maksaisi 14 euroa. Täältä löytyvät sekavat viikkomaksut. Jos vaikka joku olisi Dubliniin menossa. Hauskaa tosin, että 30 euroa maksava viikkolippu, ei sisältänyt tuota lentokenttäreissua. Tosin sillä saa muita etuisuuksia. Mutta sellainen tuntuma tuosta järjestelmästä jäi, että tarkkaan pitää ne pienelläkin kirjoitetut osiot lukea.

Noh, kirjeenvaihtaja on täten varautunut irlantilaiseen meininkiin. Irlannissa työskennellyt varoitteli, että siellä päin saatetaan jopa hiukan rahastaa tyhmiä turisteja. Toisaalta, missäpä ei? Paitsi täällä pohjolan perukoilla.

Rillausta a´la kirjeenvaihtaja

2007-06-17T13:00:00.000+03:00

Kirjeenvaihtaja päätti sitten kantaa kortensa kekoon ja osallistua kesäkuun ruokahaasteeseen. Arvovaltainen raati, johon kuului kirjeenvaihtajatar, hänen siskonsa ja isänsä pitivät kirjeenvaihtajan aikaansaannoksista grillin ääressä. Varsinkin kastike oli kirjeenvaihtajan mielestä, ja raadinkin mielestä, loistava. Balsamicon, oluen ja smetanan liitto vei kielen mennessään.

Ruokajuomana tämän menyyn kanssa menee mainiosti lager-olut, kuohuviini tai kevyt valkoviini.

Maltaiset broilerinfileet (neljälle hengelle)

4 kpl marinoimattomia broilerinfileitä
1,5 dl ykkösolutta
2 rkl balsamicoa
1 dl smetanaa
ruohosipulia
ròsepippuria
suolaa ja sokeria

Sekoita keskenään olut, balsamico ja heitä sekaan reippaanlaisesti suolaa ja ripaus sokeria maun tasapainottamiseksi. Laita broilerinfileet marinadiin ja anna maustua jääkaapissa ainakin puoli tuntia.

Fileiden maustuttua ota fileet erilleen, lämmitä marinadi ja sekoita joukkoon smetana. Kastikkeen ei tarvitse kuin kiehahtaa. Kaada kastike tarjoiluastiaan ja ripottele sekaan rósepippuria ja ruohosipulia.

Grillaa fileet, mieluiten tietysti suhteellisen miedolla lämmöllä. Tässä kirjeenvaihtaja oli turhan malttamaton ja meni laittamaan fileet turhan kuumille hiilille. Lisäkkeiksi valmistimme kirjeenvaihtajattaren kanssa täytettyjä tomaatteja ja salaattia.

Selleriset tomaatit (neljälle hengelle)

4 isoa tomaattia
1 dl kuskusta
0,5 dl ruohosipulituorejuustoa
varsiselleriä

Leikkaa "hatut" pois tomaateista ja poista siemenkodat. Tee kuskus ohjeen mukaan. Sekoita kuskuksen joukkoon pieneksi hakattu varsiselleri ja tuorejuusto ja sekoita. Täytä tomaatit aikaansaadulla tahnalla ja grillaa tomaatit. Täytetyt tomaatit voi myös esilämmittää mikrossa ja grillata niihin sitten vain hieman väriä.

Salaatiksi kirjeenvaihtajatar teki fetasalaattia. Ohje on kirjeenvaihtajalta tarkasti salattu, mutta hyvin se toimi. Salaatti voisi olla, tasapainon vuoksi, kesäisen makeakin. Mansikoita, meloneita tai vaikkapa persikoita voisi salaattiin sekoitella.

Kirjeenvaihtaja grillasi annokseen lisäksi tummaa ruisleipää. Se korostaa mukavasti ruuan maltaisia lähtökohtia. Real-palat toimivat tässä hyvin, tumma saaristolaislimppu olisi ollut loistavaa.

Veljellein

2007-06-15T15:51:00.000+03:00

Tuolle parhaalle

Uskaltaa olla,
taiteellinen ekopelaaja.

Taitaa olla,
rakkautta itseen ja muihin.

Voi olla,
hameessa tai vaikka ilman.

Rakastaa olla,
erilaisten ja samanlaisten kanssa.

Tietää olla,
uskalias ja peloton.

Vihaa olla,
toimeton ja olematon.

Haluaisi olla,
ja on varmasti,

itsensä,

tuo rakas veljeni.

Ihmisyys

2007-06-13T14:48:00.001+03:00

Kirjeenvaihtaja luki loistavan historiallis-filosofisen teoksen "Ihmisyys" jonka on kirjoittanut Jonathan Glover (suom. Petri Stenman). Teoksessaan Glover pohtii 1900-luvun sotahistorian ja filosofian perusteella, mikä meidät ihmiset saa tekemään järjettömiä tekoja. Miksi Hitleriä, Stalinia tai Pol Potia ei noustu vastustamaan ja miksi heidän tekonsa kansan sisällä hyväksyttiin tai niihin jopa kannustettiin? Miksi tavalliset jenkkipojat tappoivat Vietnamin sodassa siviilejä mitä järjettömimmillä tavoilla?

Kirjeenvaihtajan teos sai useampaan kertaan pohdiskelemaan "Mitä minä olisin tehnyt?". Olisinko mennyt virran mukana ja hyväksynyt juutalaisten viemisen keskitysleireille? Olisinko tehnyt elettäkään vastustaakseni, vai osallistunut aktiivisesti?

Vaikka Glover kirjassaan selittää hyvin sen miksi ihmiset tekevät julmuuksia, tai ainakin hyväksyvät ne, on hänellä kuitenkin lähtökohtana se, että jotakin voimme historiasta oppia. Emme saa antaa pahalle pikkusormeamme. Jos sallimme yksittäisen ihmisen surmaamisen, on helpompaa sen jälkeen pistää matalaksi koko kylä ja hetken päästä jo mietimme, pitäisikö koko kansa tuhota. Loppujen lopuksi tämä ajattelu kuitenkin kääntyy omaa napaa vastaan.

Ensin ne tulivat hakemaan juutalaiset
enkä minä sanonut mitään -
enhän ollut juutalainen.
Sitten ne tulivat hakemaan kommunistit
enkä sanonut sittenkään mitään -
enhän ollut kommunisti.
Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhditysihmiset
enkä sanonut siihenkään mitään -
enhän ollut ammattiyhdistysihminen.
Sitten ne tulivat minut -
eikä ollut jäljellä ketään,
joka olisi puhunut minun puolestani.

- Pastori Niemöller - (lainaus J. Gloverin kirjasta)

Suosittelen kirjaa kaikille ihmisyydestä kiinnostuneille. Kirja on kiinnostavasta aiheesta oivallisesti kirjoitettu yleisteos, josta henkäilee humanismin mahdollisuus raaimmissakin tilanteissa. Ainoa asia, mikä kirjassa häiritsee on sen taitto, siiihen on eksynyt paljon tavuviivoja mystisiin paikkoihin. Häiritsi alkuun pahasti luettavuutta. Mutta sen jälkeen kirjeenvaihtaja oli täysin myytyä miestä.

Sauvossa possuilemassa

2007-06-11T02:20:00.000+03:00

Polkkapossu parempine puoliskoineen kutsui kirjeenvaihtajapariskunnan käymään Kemiönsaaren naapuriin Sauvoon. Päivä oli helteinen, ruoka mainiota, diabolo lennähteli vinhasti, drinkit virkistäviä ja seura innosti jopa laulamaan kesäyössä. Siihen oli hyvä kirjeenvaihtapariskunnan päättää ensimmäinen lomaviikkonsa.

Kiitokset suuret polkkiksille ja Miihkalille!

Majakan valoa etsimässä

2007-06-11T01:15:00.001+03:00

Kirjeenvaihtaja, ihanan kirjeenvaihtajattarensa kera, kävi tutustumassa Bengtskärin majakkaan ja Rosalan viikinkikeskukseen. Sää oli jälleen tuona päivänä, kuin morsian tuo ja pyöräilyreissu (21 km) Kärrasta Kasnäsiin sujui aamulla mainiosti. Lövön lossilla saimme tasoittaa henkeämme matkan varrella. Mukaan kirjeenvaihtaja oli ottanut mukaan myös rakkaan diabolonsa, jotta sekin saisi nauttia ulkosaariston merellisistä olosuhteista.

Kasnäsissa hyppäsimme paattiin, jolla aloitimme seikkailumme kohti Rosalaa ja Bengtskärin majakkaa. Rosalassa saimme päällikönhallissa eteemme kuhakeittoa ja Rosalan limppua. Jälkimmäinen vei siinä määrin kielemme, että ostimme sitä eräälle tunnetulle herkkusuulle ja hänen paremmalle puoliskolleen viemisiksi. Viikinkikeskus oli ihan mielenkiintoinen tuttavuus. Tosin kirjeenvaihtajalle jäi hieman ristiriitaiset mielikuvat paikasta. Viikinkikeskus on ehkä hieman liian suureellinen nimi kyseiselle paikalle. Rosalan saari itsessään on varmasti itse mielenkiintoinen paikka ja siinä sivussa kannattaa, tuossa viikinkikeskuksessakin vierailla. Tosin on tietysti hienoa, että uskalletaan yrittää kaikenlaista. Mutta hieman väkisin tehdyn oloinen maku ainakin kirjeenvaihtajalle jäi. Tosin emme kirjeenvaihtajattaren kanssa ehtineet tarkemmin tutustuakaan kun matkamme jatkui jo kohti Bengtskäriä.

Jos Rosalan viikinkikeskus oli siis kirjeenvaihtajan mielestä hieman ristiriitainen kokemus , niin samaa ei todellakaan voi sanoa Bengtskärin majakasta. Aivan upea paikka. Bengtskärin majakka on pohjoismaiden korkein majakka, sillä on värikäs historia ja sen rannalla voi hyvälläkin ilmalla vaistota meren arvaamattomuuden. Bengtskärissä olisi kirjeenvaihtajapariskunta viettää yön taikka pari. Ja syysmyrskyn aikaan tuolla majakalla oleminen olisi varmasti jotain täysin unohtumatonta. Portaat majakan torniin olivat hauska kokemus. Emme suosittele pahasta korkean paikan kammosta kärsiville. Mutta muille ehdottomasti.

Bengtskärin majakasta pitävät myös haahkat. Ne ovat menestyneet siellä turismin ansiosta hyvin. Ihmisten seikkailu saarella pitää haahkojen pahimmat viholliset, lokit, loitolla. Ihmisistä ne eivä tuunni olevan moksiskaan. Kirjeenvaihtaja sai rauhassa kuvata pesällään olevaa haahkanaarasta. Muutenkin karu luonto ja hioutuneet kalliot tekivät olon oikein hienoksi. Harmi että visiittimme Bengtskärissä jäi lyhyeksi. Sen verran hienoa oli vain vaikka seurailla rauhallisen meren liplatusta rantakallioissa ja levän rauhallista liikehdintää.

Paluumatka paatilla sujui mukavasti, kuten myös pyöräily takaisin Kärraan. Sen verran väsyneeksi tuo päivä teki, ettei kirjeenvaihtajapariskunnan tarvinnut nukkumattia palattuaan kauan odotella. Majakan valo siis löytyi viimeistään tuolta unten mailta.